Kuinka puhdas ja oikeamielinen ihmisen pitää olla voidakseen ajaa jotain asiaa? Kysymys tuli mieleen Tupakkatakki-juttuun tulleesta kommentista. Siinä sanottiin näin:
”Olet Päivi varmasti kasvissyöjä. HYVÄ HYVÄ! Muussa tapauksessa turkiseläinten(kään) sääliminen olisi hurskastelua.”
Vastaan ensin, että olen lomat ja viikonloput kasvissyöjä. Työpaikan ravintolassa valitsen usein liharuoan, koska pidän lihasta. Jos kalaa on tarjolla, otan yleensä sitä. Poltan myös tupakkaa, koska pidän siitä. Olen suuri roisto!
En usko ehdottomuuteen. En usko, että ihmisen pitää olla vegetaristi, tai vielä enemmän, vegaani, voidakseen olla sitä mieltä, että turkistarhaus on lopetettava. Mitä asioita saisi koskaan ajettua eteenpäin, jos ainoastaan puhtaat ja oikeamieliset saisivat niitä ajaa?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste turkistarhaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste turkistarhaus. Näytä kaikki tekstit
28. helmikuuta 2010
20. helmikuuta 2010
Tupakkatakki
Minulla on tupakkatakki. Se on rumanmallinen pitkä tekoturkis, jonka sain vuosia sitten sisareltani. Se on lämmin ja juuri sopiva parvekkeella istuskeluun ja tupakointiin. Julkiselle paikalle en se päällä lähde, koska se on ruma (sanoinko sen jo) ja koska napitus loppuu navan kohdalla. Se ei ole lämmin ulkona pakkasessa ja viimassa liikkuessa.
Oikeaa turkista en päälleni laittaisi. En salaa ammutun tiikerin tai tarhatun hopeaketun turkkia suosittele muillekaan. Oikeutta eläimille –yhdistyksen video turkistarhatuista eläimistä saa minut itkemään. Luulisi, että videon näkeminen herättää myös turkisten rakastajissa vihan turkistarhausta kohtaan. Ei kai kukaan videon nähnyt voi enää pukea turkkia päälleen?
Niin kauan kuin Suomessa turkistarhaus on sallittua, pitäisi Oikeutta eläimille –yhdistyksen video näyttää kerran kuukaudessa televisiossa, satunnaisena yllätyksenä, joka keskeyttäisi yhtäkkiä Kuorosodan tai muun suositun ohjelman.
En ikinä unohda kettujen itkua. Olen ollut järven rannalla, jonka vastakkaisella rannalla olevassa turkistarhassa oli kettujen teloitus käynnissä. Laukaukset, kettujen itku ja lopuksi hiljaisuus.
Oikeaa turkista en päälleni laittaisi. En salaa ammutun tiikerin tai tarhatun hopeaketun turkkia suosittele muillekaan. Oikeutta eläimille –yhdistyksen video turkistarhatuista eläimistä saa minut itkemään. Luulisi, että videon näkeminen herättää myös turkisten rakastajissa vihan turkistarhausta kohtaan. Ei kai kukaan videon nähnyt voi enää pukea turkkia päälleen?
Niin kauan kuin Suomessa turkistarhaus on sallittua, pitäisi Oikeutta eläimille –yhdistyksen video näyttää kerran kuukaudessa televisiossa, satunnaisena yllätyksenä, joka keskeyttäisi yhtäkkiä Kuorosodan tai muun suositun ohjelman.
En ikinä unohda kettujen itkua. Olen ollut järven rannalla, jonka vastakkaisella rannalla olevassa turkistarhassa oli kettujen teloitus käynnissä. Laukaukset, kettujen itku ja lopuksi hiljaisuus.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)