Elokuun kuvat

 Elokuu 2021 alkoi siskonmiehen synttäreillä.

Puolitoista viikkoa lomailin ihanassa kotikaupungissa kauneutta ihastelemassa. Taidekahvilan terassi.

Kumpulan kasvitieteellinen puutarha.

Uspenskin katedraalin pihalla kaupunkia katsellen.

Katajanokan nokka.

Kukkaistutukset Musiikkitalon edustalla Oodia vastapäätä.

Daaliat.

Yhteiskuva daalioista.

Ruusut.

Violetti.

Luin loppuun Liu Cixinin trilogian Muistoja planeetta Maasta.

Töölönlahti.

Nessa ja Luna.

Ihan hyvä heinäkuu

Vuoden 2015 heinäkuu jäänee monen mieleen sinä kylmänä kesänä, jolloin vain odotettiin sitä oikeaa kesää. Ehkä kyse on siitä, mitä odottaa ja siitä, miten suhtautuu asioihin. Heinäkuuhan oli ihan hyvä!

Sateen ja auringon sopiva vaihteluväli takasi sen, että luonto kukoisti myös kaupungissa.

5.7.2015

28.7.2015

Kesäisinä aamunia olin varma, että nyt alkavat helteet. Että ei vain näyttäisi kesältä, vaan olisi myös kesäisen lämmin.

15.7.2015

Kaikesta toiveikkuudestani huolimatta opin realistiksi: melkein 20 astetta lämmintä on ihan hyvä lämpötila tänä kesänä.

Heinäkuun kauneutta eivät edes harmaat ja sateiset päivät pystyneet peittämään.

8.7.2015

Heinäkuussa ruusut kukkivat.

24.7.2015

Ja mansikat punastuivat. Mansikat olivat isoja ja kiinteitä ja maukkaita. Monen illan herkkuna söin mansikkamaitoa. Elämä tuntui oikein hyvltä.

24.7.2015

Oli heinäkuussa muutakin kaunista kuin luonto. Oli upeaa olla Kansalaistorilla 15 000 ihmisen joukossa monikulttuurisuuden puolesta.

28.7.2015

Töissä oli rauhallista, koska kirjasto oli kiinni ja suurin osa kollegoista oli lomalla. Odotettua viileämpi kesäsää sai minut monet kerrat huokaamaan: "Onneksi olen töissä enkä kesälomalla!"

Kesäloman alkua odotin silti koko heinäkuun. Ahkeroiminen, puurtaminen, aikataulujenn pakkotahtisuus aikaisine aamuineen uuvuttivat. Kun heinäkuun viimeisenä päivänä työpäivän päätteeksi leimasin itseni lomalle, minusta tuntui etten jaksa sanoa kissaakaan.

Lomafiilis syntyi samana päivänä synttäreillä kuohuviinin, maukkaan ruoan, ihanan mansikkakakun ja hyvän seuran ansiosta.

Väsymyksestä toipuminen voi kestää hieman kauemmin.

Heinäkuu

Blogin vasemmassa ylälaidassa on paikka kuvalle, jonka vaihdan kuukausittain. Tänään vaihdoin kesäkuisen omenankukkakuvan heinäkuiseksi ruusukuvaksi.

Heinäkuussa on lämmintä, aurinko paistaa ja tuulen henkäys hyväilee ihoa. Ruusut kukkivat, luonto kukoistaa ja meri säkenöi sinisenä.

Toivottavasti. Heinäkuun alkuun on luvattu hellettä ja se on ihanaa. Viihdyn kuumassa ilmassa, hikoilu ei minua haittaa.

Olen töissä koko heinäkuun, mutta se ei vähennä sitä iloa, jonka kesä sydämeeni tuo.

Onnistuneen loman ainekset

Lämmin kesä ja ihana Helsinki.

Eiran rannasta aukeava meri. Meren äänet, kaukainen horisontti ja auringon kimallus laineilla.

Helsingin kukkaloisto,

merelliset istutukset,

jännittävät taideteokset, uudet

ja vanhat,

tekevät minut onnelliseksi.

Läähätystä ja ukkossadetta

Pitkän jahkailun jälkeen päätimme lähteä Alavudelle. Päivä oli kuuma ja pelkäsin, kuinka Osku kestää pitkän matkan tukahduttavassa junassa. Onneksi nykyajan lemmikkivaunut eivät ole niitä kamalia looseja, joissa koirat, kissat, kanit ja linnut ja niiden omistajat yrittivät pärjätä pienessä tilassa. Junaa vaihdoimme kaksi kertaa.

Pendolinossa matkakumppanina oli reipas pikkukoira, joka olisi halunnut solmia tuttavuutta Oskun kanssa. Osku vastasi moiseen lähentelyyn sähisemällä.

Myös Inter-City junassa oli mukavasti tilaa. Loistava idea VR:ltä muuttaa vanha ykkösluokan vaunu lemmikkieläin vaunuksi. Osku läähätti ja näytti hurjalta. Päästimme sen hetkeksi pois laatikostaan ja Osku tutkaili ympäristöään uteliaana.

Matkan viimeinen vaihe sujui taajamajunassa. Osku läähätti ja sen sydän löi kiivaaseen tahtiin. Lujasti vannoin mielessäni, että saa olla viimeinen kerta, kun helteisenä päivänä matkustan kissan kanssa junassa. Perille päästyämme Osku läähätti vielä pitkään.

Ilmeni, että Oskulla on erinomainen vainu sateen ja ukkosen suhteen. Vain niiden ajaksi se tuli sisälle hätäisiä ruokailuhetkiä lukuun ottamatta. Minulla ei ollut yhtä hyvää vainua. Lauantain kauppareissulta palatessani ukkonen yllätti. Niin lämpimässä kesäsateessa en muista aikaisemmin kävelleeni.

Olin pessyt kovasti pyykkiä, sillä nautin siitä kovasti. Toinen ukkossade oli niin raju, että hakiessani pyykkiä ulkoa kastuin läpimäräksi. Pelastamani pyykki ei olisi märempää ollut, vaikka sen olisin ulos jättänyt. Jääräpäisenä ihmisenä en uskonut kerrasta. Niinpä sain kerran jos toisenkin juosta ulos hakemaan pyykkiä sisään.

Oon kaupungissa

Jouko Kärkkäisen "Ulappa puhuu" on osa Oon kaupungissa -tapahtumaa, jossa taide levittäytyy eri puolille Helsinkiä. 

Silmän ja mielen iloa

Taivaallisen ihana sää on houkutellut minut ulos, ihailemaan kesän kauneutta. Kävellen - luonnollisesti.

Aamuisin työmatkalla silmäni lepäävät näissä näkymissä.

Illalla lähden ulos kävelylle. Kiirehdin, sillä haluan päästä meren äärelle.

Paluumatkalla kotiin maltan nähdä jo muutakin.

Kun pääsen kotiin, menen parvekkeelle vilvoittelemaan. Näen sieltäkin meren, mutta tästä näkymästä en ole vielä kauneutta löytänyt.

Silmän ja mielen ilo on haettava muualta.

Kesän väri

Lähdin tänään löytöretkelle. Kävelin tuttua reittiä, ensin Hietalahden torille ja sieltä Hietalahden laiturin, Telakkakadun ja Merikadun kautta Ursinin kalliolle. Meren kimmeltäessä sinisenä olin vakuuttunut siitä, että kesän väri on sininen. Tunnen suurta rauhaa ollessani veden äärellä, silloin en kaipaa minnekään. Hitaasti nautiskellen lämmöstä ja auringosta kävelin merenrantaa pitkin Kauppatorille.

Siellä leikin turistia. Katsoin kaikki hopeiset korvakorut ja kyselin hintoja. Kavahdin turkiskojuja ja niiden paljoutta. Kyselin mansikoiden ja herneiden hintoja, maistelin ja ostin. Silloin olin vakuuttunut, että kesän värejä ovat herneenpalon vihreä ja mansikan punainen.

Myöhemmin kaupassa ruokaostoksilla huomasin ostaneeni vihreää salaattia, tilliä ja kurkkua. Ihastellessani Ruoholahden vihreyttä tajusin vihreän olevan kesän väri.

Levittäessäni after sun –voidetta punaisena kirvelevälle iholleni sen päätin. Kesän väri on punainen.

Synttäreitä ja kesäsuunnitelmia

Olen synttärisukua. Lapsille järjestämme sukusynttärit vielä heidän täyttäessä 18. Useimmat meistä juhlivat omia synttäreitään joka vuosi. Minä juhlisin synttäreitäni joka kuukausi tai mieluummin joka päivä, mutta jokapäiväinen juhliminen voisi käydä jo työstä … ja voisi olla vaikea saada ihmisiä juhlimaan samaa asiaa joka päivä.

Viikon aikana olen saanut osallistua kahden sisarentyttäreni synttäreille. Vuosien aikana lasten isänpuoleiset sukulaiset ovat tulleet tutuiksi ja heitä on kiva tavata vähintään kerran vuodessa. Juttelemme, nauramme ja syömme hyvin. Nykyään kevyesti salaattia lisukkeineen, mutta ehdottomasti pöydässä on synttärikakku.

Tänään teimme suunnitelmia ja sopimuksia kesää varten. Ehdotin vanhimmalle sisarentyttärelleni, että hän lähtisi kanssani Finnconiin heinäkuun puolessa välissä. Hän oli ensimmäistä kertaa Finnconissa viime vuonna ja piti siitä paljon. Iloissani julistin muille, että lähden Ainon kanssa Finnconiin Jyväskylään. Silloin toiseksi vanhin sisarentyttäreni sanoi voivansa tulla myös. Hän osallistui Jyväskylässä Finnconin yhteydessä pidettävään Animeconiin silloin kun se siellä viimeksi oli, kai vuonna 2007. Päätimme lähteä kaikki kolme.

Tyttäreni katseli vierestä, sillä en pyytänyt häntä mukaani. Häntä ei Finncon tai Animecon kiinnosta, vaikka juuri hän tutustutti minut animeen, mangaan, cosplayhin ja j-rockiin. Hänellä on samaan aikaan vieras Englannista, joten ajankohta ei edes sovi hänelle.

Scifiin minut tutustutti Alavuden kirjasto, jossa uteliaan ja tarinanälkäisenä kuljeskelin hyllyjen välissä löytääkseni hyvää luettavaa. Silmiini osui kummallisen niminen kirja ”Välijääkausi 4”, tekijänä joku Kobo Abe. Luettuani sen halusin lukea lisää tätä merkillistä kirjallisuutta, joka ihmettelee, millainen maailma voisi joskus olla.

Ihme ja ihmetys on ollut usein eniten kirjavalintoihin vaikuttanut seikka. Tätä ihmetystä ja ihmettä menen kesällä kokemaan Finnconiin. Nuoret sisarentyttäreni pitävät huolen siitä, että saan katsella asioita myös nuorten silmin, uusina!

Viime vuoden Finnconista kirjoitin neljä juttua.