Joulukuun kuvat

Joulukuussa otin vähän valokuvia. Oli hämärää ja pimeää. Tuntui, että en edes kuvia jaksa ottaa. 

Uusia joulukortteja jaksoin ostaa. Tutkin vanhoja lähettämättömiä joulukortteja. Kolmetoista korttia lähetin. Taisi käydä niin, että mulla on nyt enemmän tyhjiä joulukortteja kuin ennen tätä joulukuuta. Sain viisi korttia, uskottava se on. Odottelin kyllä, että posti toisi myös ne jakamatta jääneet joulukortit, mutta sellaisia ei minulle tullut.

Kettukorteista lähetin yhden.

Lähetin muutaman kissakortin. Parhaista hankin itselleni oman kortin. 

Joulukuussa oli useita sumuisia päiviä.

Joulukuusen (tekokuusi) koristelimme hyvissä ajoin. Punaiset pallot ja sydämet olimme usean vuoden aikana antaneet vanhemmilleni joulunaluslahjaksi siitä ilosta, että saimme viettää joulun heidän kanssaan. 

Joulukukkia ostin paljon, ehkä liikaakin. Paras joulukasvi oli kuitenkin kuusen oksa, jonka sain kuusikauppiaalta. Kaunis, tuoksui hyvältä ja sai kaiken näyttämään jouluisemmalta. Myös joululukemiseni Tiitiäisen satupuun.

Kissat viettivät joulua ihmetellen, syöden, istuskellen ja makoillen. Niin minäkin. Lisäksi katsoin elokuvia ja tv-sarjoja.

Hyvää joulun aikaa loppiaiseen asti!

Musisoivat kissat

Olen juuri aloittanut laulamiseen ja soittamiseen liittyvien joulukorttien keräämisen. Ilokseni huomasin tänään joulukorttiostoksilla, että musiikki on palannut joulukortteihin. Joululauluja esittävät ihmiset, enkelit ja - kissat.

Itse asiassa en aikasemmilta vuosilta muista, että jouluisia kissakortteja olisi ollut runsaasti. Nyt oli ja mikä merkillisintä, kissat soittavat tai laulavat joulukorteissa.

Luulin, että tämä ensimmäinen jää ainoaksi.

Sitten vastaani osui tämä.

Ja tämä.

Ostettuani nämä kolme joulukorttia muistin, että oikeastaan olen ostamassa joulukortteja läheisilleni, en itselleni. Niinpä ostin lisäksi vain pari kissamaista joulukorttia, mutta niissä ei soiteta eikä lauleta. Ja sitten aloin ajatella, että ehkä kaikki eivät halua kissajoulukorttia.

Taidan mennä uudestaan joulukorttiostoksille.

Ei niin päivittäinen joulukalenteri, osa 15

Viimeisen joulukalenterin sitaatit tulevat joulukorteista, joita olen vuosien mittaan saanut.

Rauhallista Joulua

Iloista Joulua

Lämmin ajatus jouluna

Merry Christmas

Hyvää Joulua

Jouluiloa

Tämä joulukalenterin tekeminen on ollut niin kivaa, että mahdollisesti palaan kirjallisuussitaatteihin myöhemmin.

Joulukortti vuodelta 1968

Vanhin seinälläni oleva kortti on joululta 1968. Korttiin ei ole merkitty vuotta, mutta lähettäjät Kaija ja Liisa viittaavat juuri vuoteen 1968, sillä ainoastaan sinä vuonna olin tekemisissä Liisan kanssa. Kaija oli luokkakaverini koko kansakoulun ajan ja Liisa oli hänen isosiskonsa.

Syksyllä 1968 perustin luokkakavereideni Kaijan ja toisen Päivin kanssa salaseuran nimeltä Neliapila. Neljättä jäsentä salaseurassa ei koskaan ollut. Salaseuralla oli vihollisia, joille luonnollisesti annoimme heitä paremmin kuvaavat nimet, kuten Kiedä ja Viekas. Neliapilan jäsenillä oli myös salanimet. Minä olin Kova, Kaija oli Runni ja toinen Päivi oli Manu. Meillä oli salaiset tunnusmerkit ja jopa sormukset.

Neliapila ei riittänyt. Kaija ja minä aloimme kirjoittaa jatkokertomusta Päivänpaisteen ja Tupsuhännän seikkailuista. Päivänpaiste ja Tupsuhäntä olivat peikkolapsia, mutta ilmeisesti peikot aikuistuvan nopeasti, sillä he saivat myöhemmin lapsia. Vuorotellen kirjoitimme tarinaa vihkoon. Asiaan kuului, että kirjoittajan vaihdos tapahtui aina, kun Päivänpaiste ja Tupsuhäntä joutuivat jännittävään ja vaaralliseen tilanteeseen. Toisen piti selvittää tilanne ja jouduttaa peikot uuteen seikkailuun.

Olisimme varmaan lopettaneet tarinan lyhyeen, jollei Kaijan sisko Liisa olisi innostunut asiasta. Hän ryhtyi kuvittamaan Päivänpaisteen ja Tupsuhännän seikkailuja. Liisa oli taitava piirtäjä, jolla oli värisilmää. Kuvat olivat kauniita, hauskoja ja ne tekivät jatkokertomuksestamme paljon todellisemman. Silti jossain vaiheessa emme vain jaksaneet kirjoittaa enää.

Vihko Päivänpaisteen ja Tupsuhännän seikkailuista on vanhempieni kodissa, ainakaan en löydä sitä tavoideni joukosta. Muuten olisin liittänyt tähän kuvia tarinastamme.

Onneksi minulla on tämä joulukortti muistuttamassa.

Joulukorttivalokuvassa se on vasemmassa laidassa, neljännessä rivissä alhaalta.

Hyvä joulu

Jouluni alkaa joulukorteista. Niiden ostamisesta ja lähettämisestä. Ja saamisesta. Joka joulu valitsen vuosien mittaan saamistani korteista kauneimmat tai muuten merkitykselliset kortit. Ne laitan seinälle yhdessä sinä jouluna saamieni korttien kanssa. Tänä jouluna saimme joulukortteja enemmän kuin aikoihin. Vanhin joulukortti seinällä on joululta 1968. Arvaatko, mikä se on?

Aattoaamuna olimme sisareni luona jo yhdeksältä syömässä joulupuuroa ja kinkkuvoileipiä. Paikalla olivat melkein kaikki sisareni perheineen. Aika kului nopeasti ja ehdin viime tingassa kauppaan tekemään viimeiset jouluruokaostokset. Palatessani kotiin ostosten kanssa huomasin ilmoituksen joulusaunasta. Naisten vuoro oli juuri alkanut. Sain saunoa yksistäni. Saunan jälkeen valmistin aterian samalla kun tytär koristi kuusen ja laittoi lahjat kuusen alle. Osku-kissaa lahjat kiinnostivat enemmän kuin muovinen kuusi.

Runsaan jouluaterian jälkeen sekä minä että tyttäreni otimme päikkärit. Lahjojenjaon jälkeen katsoimme Harry Potter ja liekehtivä pikarin Ruotsin tv3:lta. Sen jälkeen katselimme Buffyn 6. kauden jakson Once more with feelings ja vielä paljon muuta.

Joulupäiväksi olin kutsunut sisareni joululaulajaisiin. Lauloimme kaikki joululaulut, jotka osasismme ja myös ne, joita emme osanneet. Jostain syystä hätäilimme jokaisen laulun kanssa ja lauloimme ne todella reippaaseen tahtiin. Niin nopeaan, että emme edes muistaneet, mitä olimme laulaneet. Väitin, että ’En etsi valtaa loista’ on jäänyt kokonaan laulamatta ja ’On hanget korkeat nietokset’, sitä ei ainakaan ole laulettu. Sisareni väitti että olemme unohtaneet ’Arkihuolesi kaikki heitä’. Nyt olen varma, että ’No onkos tullut kesä’ jäi taatusti väliin!

Joululaulajaisten jälkeen nukuimme päikkärit ja katsoimme leffoja tv:stä kahteen asti yöllä. Kaunotar ja Hirviö, Zodiac, Yö museossa ja Men in Black 2. Kaunotar ja Hirviö oli ihana, Zodiac oikein hyvä ja nuo kaksi muuta olemme nähneet monet kerrat.

Tapaninpäivään kuului päivällinen sisareni kodissa. Hyvässä seurassa kauniissa kodissa syöty ruoka oli herkullista.

Illaksi tyttäreni ystävä tuli meille katsomaan True Bloodia (ykköskauden kolme viimeistä jaksoa).

Hyvä joulu, oli paljon mukavampaa kuin olin kuvitellut.