Palveluverkkotyöryhmä

Kirkko ja kaupunki –lehti kertoi keskiviikkona ilmestyneessä numerossaan 46 Helsingin kaupunginhallituksen palveluverkkotyöryhmän jäsenet. Ryhmän tehtävänä on valmistella kaupunginhallitukselle esitys virkamiesten laatimasta lakkauslistasta.

Lakkauslistalla on yli 80 kaupungin palvelupistettä mm. useita kirjastoja, päiväkoteja, liikunta- ja nuorisotiloja. Lakkauttamisilla tavoitellaan 80 miljoonan euron säästöjä. Kaupunginhallitus käsittelee asiaa tammikuussa, jonka jälkeen asia menee vielä lautakuntiin. Lopullisen päätöksen tekee kaupunginvaltuusto.

Palveluverkkotyöryhmän jäseninä ovat

Laura Räty (kok), puheenjohtaja
Elina Moisio (vihr), varapuheenjohtaja
Risto Rautava (kok)
Tarja Kantola (sd)
Osku Pajamäki (sd)
Ville Ylikahri (vihr)
Terhi Peltokorpi (kesk)
Jan D. Oker-Blom (rkp)
Outi Ojala (vas)

Jäsenten sähköpostiosoitteet löytyvät Helsingin kaupunginhallituksen sivuilta.

Paha eduskunta

”Enää en äänestä. Näkeehän sen, minkälaisia roistoja ne poliitikot ovat. En halua antaa tukeani niin korruptoituneelle systeemille, joka vain ylläpitää roistoja”.

Olen kuullut tuollaisia kommentteja useitakin viime aikoina. Ihmettelen logiikkaa, jonka mukaan äänestämättä jättäminen korjaa tilanteen paremmaksi. Ihmettelen myös sitä lyhytmuistisuutta. Kukahan ne konnamaiset poliitikot on sinne eduskuntaan äänestänyt? Sinä ja minä, kaikki me, jotka kävimme äänestämässä. Mutta myös kaikki ne, jotka eivät äänestäneet. Jättämällä äänestämisen muille he hiljaisesti hyväksyvät sen, että eduskuntaan valitaan kansanedustajia, jotka eivät heidän asioitaan todennäköisesti aja. Olisi mielenkiintoista tietää, millainen eduskunta meillä olisi, jos äänestysprosentti olisi korkeampi.

”Onneksi eduskunnassa on yksi hyvä tyyppi, joka pitää meidän, kansan, puolta eduskuntaa vastaan”. ”On se hyvä, että Niinistö laittaa eduskunnan kuriin”. Näinkin olen kuullut sanottavan.

Miten näin epädemokraattiset ajatukset syntyvät? Ei ole puhemiehen tehtävä puolustaa kansaa eduskuntaa vastaan. Eduskunta edustaa kansaa, elämme edustuksellisessa demokratiassa. Jos eduskunnan koostumus ei miellytä, siihen voi vaikuttaa seuraavissa vaaleissa. Ei ole mikään pakko äänestää aina niitä samoja poliitikkoja eduskuntaan.

Ajatus pahasta eduskunnasta ilmentää demokratian alennustilaa. Onko demokratialle olemassa vaihtoehtoja? Haluaisivatko ihmiset luopua äänioikeudestaan? Muutetaanko järjestelmä niin, että kansanedustajat valittaisiin arvalla? Jokainen kansanedustaja olisi vain yhden kauden edustajana? Toimisiko tällainen järjestelmä? Lisäisikö se demokratiaa? Olisiko meillä silloin hyvä eduskunta?

Kuntademokratia?

Helsingin Sanomat oli tehnyt kyselyn Helsingin 20 vaikutusvaltaisimmasta ihmisestä. Kysely osoitettiin vain 29 vaikuttajalle, joten tänään lehdessä julkaistua tulosta otsikolla Kuka täällä oikein määrää? voi pitää korkeintaan suuntaa-antavana.

Silti tulos on huolestuttava. Eniten valtaa on kaupunginjohtaja Jussi Pajusella ja rahoitusjohtaja Tapio Korhosella. Vain neljä yhdeksästä vallanpitäjästä oli kaupunginhallituksen tai –valtuuston jäseniä. Tuloksen perusteella Hesari määritteli kaupunginvaltuuston kumileimasimeksi.

Miksi niissä kunnallisvaaleissa piti äänestää? Voiko mikään enää lisätä vaaleilla valitun kaupunginvaltuuston todellista painoarvoa kaupungin päätöksenteossa?

Tuloksen perusteella kuntademokratia on kupla. Oireellisesti Demokratiasanasto ei tunne sanaa kuntademokratia. Kunnasta sanasto sanoo mm. näin: ” Kunnilla on Suomessa suuri päätösvalta omiin asioihinsa, minkä takia niiden rooli kansalaisten arjessa on suuri”. Eikö nimenomaan silloin, kun vaikutus kansalaisten arkeen on suuri, vallan tulisi kuulua vaaleilla valitulle kaupunginvaltuustolle?

Olen duunari

Olen hyvin iloinen siitä, että Paavo Arhinmäki valittiin vasemmistoliiton puheenjohtajaksi. Toivon ja uskon, että hänen johdollaan vasemmistoliitto siirtyy menneisyydestä nykyaikaan. Luin Paavo Arhinmäen kirjan Punavihreä sukupolvi heti sen ilmestyttyä. Sen keskeinen sisältö oli politiikan tuomisessa ihmisten keskelle, sinne missä ihmiset liikkuvat. Kannatan tällaista ajatusta lämpimästi, sillä demokratian kriisissä on pitkälti kyse ihmisten vieraantumisesta politiikasta.

Tänään Hesarissa oli mielipideosastolla Henry Laasasen kirjoitus, siitä, mitä hän odottaa uudistuvalta vasemmistoliitolta. Laasasen mukaan vasemmistoliiton tulisi ryhtyä ajamaan miesasiaa, koska ” kaikki suuret ei-konservatiiviset puolueet (sdp, vihreät) alkavat olla niin tiukasti feministien hallinnassa, että niiltä puuttuu uskottavuus duunarimiesten keskuudessa”.

Anteeksi vain Henry Laasanen, mutta luulin vasemmistoliiton äänestäjien joukossa olevan myös duunarinaisia. Vai onko duunarius vain miesten asia? Eikö naisten äänillä ole merkitystä? Voisiko vasemmistoliitto ajaa ihmisten asiaa, olivat he sitten miehiä tai naisia?

Olen duunari siten, että myyn työvoimani työnantajalle, eli teen palkkatyötä. Minulle tällainen duunarin määritelmä riittää. Minusta se riittää myös vasemmistoliitolle. En usko puolueen enää, varsinkaan Paavo Arhinmäen johdolla, tukeutuvan pelkästään teollisuuden duunareihin. Meitä duunareita kun on töissä kaikilla työpaikoilla, oli sitten kyse Nokiasta tai lähikirjastosta. Olen ymmärtänyt, että vasemmistoliitto ajaisi myös pätkätyöläisten ja työttömien asiaa.

Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, miten vasemmistoliiton uudistuminen onnistuu. Toivotan onnea työhön!