Sunnuntain iloksi A

Kotini jokaisessa huoneessa on kirjahylly(jä) paitsi kylpyhuoneessa. Hyllyt ovat täynnä romaaneja, sarjakuvia, lehtiä, oppikirjoja, tietokirjoja sekä cd- ja dvd-levyjä. Lukuisat kirjahyllyt kertovat enemmän kotini pienuudesta kuin suuresta määrästä kirjallisuutta, musiikkia tai elokuvia. Vakuuttelen itselleni muutaman kerran kuussa Anttilan TopTenissä ja Suomalaisessa kirjakaupassa, että en ole keräilijä enkä omistaja. Usein huonolla menestyksellä.

Päätin valokuvata kirjahyllyni kirjain kirjaimelta. Aloitin huoneeni romaanihyllystä, jossa yllättäen on miltei pelkästään romaaneja. Valokuvan avulla luetteloin kirjahyllyjeni sisällön helposti tarvitsematta turvautua excelin apuun. Kirjastoihmisenä rakastan luetteloita, listoja ja järjestystä, joista viimeksi mainittua usein vain periaatetasolla.

Sunnuntaina 270211 kirjahyllyni A

En usko siihen väitteeseen, että kirjahyllyn sisällön avulla voi päätellä, millainen ihminen on. Kuitenkin jo tästä näkyy, että suhtaudun aakkosjärjestykseen huolettomasti, lempikirjailijoideni tuotantoa kerään ja olen kiinnostunut scifistä.

Kirjan sisältö merkitsee minulle enemmän kuin se, onko kirja uusi tai onko se edes ostettu. Kirjastojen kierrätyskärryjä olen hyödyntänyt Akuninin ja Amadon kirjoissa. Kirpputoreja ja antikvariaatteja kirjojen ostopaikkoina olen suosinut pitkään.

Olen myös lapsestaan ylpeä äiti. Pienen kierresidoksella sidotun kirjan tekijä ja kuvittaja on tyttäreni. Hän teki tämän Hienot vaatteet -kirjan ala-asteella. Kirjasen takakannessa olevan esittelyn mukaan ”Tämä kirja kertoo Annesta ja Marista jotka saavat isoisältään hienot puvut. Ja pyrkivät hoviin ja pääsevät”. Tarina on hieno ja kuvitus upea.

Seuraavaksi, joskus, ilonaiheena on B.

Kesäkodista kotiin

Ajattelin eilen moneen kertaan olevani liian vanha tähän touhuun. Muuttamaan kantamalla tavarat repussa, kasseissa ja laukuissa. Neljä kertaa lähdin kesäkodista kuormajuhdaksi naamioituneena.

Mitäpä muuta lomalaisella on kuin aikaa. Ystäväni ovat autottomia. Taksilla muuttaminen tuntui ikävältä, vaikka Silloin muutto olisi sujunut yhdessä hujauksessa. Sellainen ei sovi tyyliini. Muutoksen ja muuton täytyy olla konkreettisempi (ja hikisempi) tapahtuma.

Muuttamiseen meni koko päivä. Viimeisen kerran saavuin kotiin vähän ennen yhdeksää. Sysäsin kassit ja repun yltäni ja syöksyin kauppaan. Rankan päivän päälle suklaa ja jäätelö olivat välttämättömät – suihkun ja jalkakylvyn jälkeen.

Miten ihmeessä sitä muutettavaa oli kertynyt niin paljon? Useita käsilaukkuja, lukemattomasti kenkiä, kaksi kannettavaa, kaksi modeemia, kaksi kameraa, paljon vaatteita, aurinkorasvoja, pyyhkeitä, petivaatteita ja aikamoinen määrä puhtauteen ja kauneudenhoitoon liittyviä tuotteita. Olimme ottaneet mukaan lähes kaikki korvakorut, kymmenittäin. Onneksi ne eivät paljon painaneet tai vieneet tilaa. Astiainpesuaine, pyykinpesujauhe ja elintarvikkeet sen sijaan painoivat ja veivät tilaa.

Tänään menen hakemaan loput, muutaman vaatteen ja henkarit. Tsekkaan, olisiko noiden lisäksi vielä jotain jäänyttä, unohtunutta tai kadonnutta. Hyvin suurella varmuudella en aio siivota kesäkotia tänään. Teen sen sitten viileämpinä aikoina.

Jos kaiken muuttamisen keskellä olisin vielä joutunut hakemaan kissan, olisin saanut hepulin. Onneksi tyttäreni haki Oskun kotiin isänsä kanssa. Kiva kotiintulo kissalla, ensin kiskottiin karvoja (sormieni tarkkuus ei ollut hyvä) kahden punkin poistamiseksi ja sitten kasteltiin läpimäräksi ja pestiin jollain kissashampoolla. Siinä vaiheessa Osku kyseenalaisti kotiintulon ihanuutta ja esitti vastalauseensa kovaäänisesti.

Laihtunut kissa söi paljon, nukkui paljon, kehräsi paljon, puski otsallaan meitä ihmisiä ja kodin esineitä. Koti se on koti kissallekin, vaikka kesäkodissa olisi ollut kivaakin.

Kylpyhuoneremontti on lähes valmis. Seinät ja lattia kiiltelevät kaakeleissaan. Uusi kattolamppu, pesuallas ja peilikaappi näyttävät hyvältä. Niiden rinnalla vanha wc-pytty ja lämpöpatteri näyttävät kömmähdyksiltä. Sähköt toimivat ja pesukone pyörii. Kalusteista puuttuu vielä korkea kylpyhuonekaappi. Tehtaalla on kuulemma toimitusvaikeuksia. Vasta kaapin saavuttua kylpyhuoneremontti on täysin valmis.

Kotikissa

Huomenna tulee neljä viikkoa siitä, kun muutimme kesäkotiin kylppäriremonttia pakoon. Ihana asunto, ihana kävelyreitti töihin. Kaikki on hyvin. Mutta yksi täältä puuttuu, Jean-Louis Huen sanoin:

Kissaton koti on kuin kalaton akvaario.

Siksi odotan kovasti remontin päättymistä ja kotiin pääsyä.

Käyn miltei päivittäin kotona. Katson postin, avaan telkkarin, yritän olla kuin kotona.

Remontin pölyt ja hajut tekevät kodistani vieraan. Vieraat miehet tulevat kotiini avaimillaan. On kuuma, mutta en voi vähentää vaatteitani. Olen kotonani kylässä, tarjoan itselleni kahvit, kerron kuulumiset. Sitten palaan kesäkotiin.

Odotan sitä että pääsen kotiin, että saan olla kotona. Odotan sitä, että saan kissan kotiin, sillä olen kotikissa.

Kesä vailla kotia

Pitäisi tarkkaan miettiä, mistä asioista valittaa. Murmelielämäni päättyy viimeistään 14.6. klo 8.00. Silloin kodissani alkaa kylpyhuoneremontti.

Alun perin remontin piti alkaa elo-syyskuussa. Sen mukaan olen suunnitellut mm. lomani. Remontti kestää 3-6 viikkoa eikä sen aikana voi käyttää kylpyhuonetta lainkaan. Harmi vain, että kotimme ainut vessa on siellä. Miten kaksi naista voi elää ilman kylpyhuonetta?

Perheemme lähtee evakkoon remontin ajaksi. Todennäköisesti pääsemme nauttimaan sisareni talviasunnosta ja sinne voimme ottaa Osku-kissan mukaan. Kyse on ihanasta pikkukodista miltei Helsingin keskustassa. Uskon silti ikävöiväni remontin aikana monet kerrat omaa kotiani.

Jätän kevätsiivouksen väliin

Pääsiäisen aikana on hyvä tehdä kevätsiivous. Tai siivota ylipäätään, joskushan se on tehtävä. En pidä siivoamisesta, mutta pitkinä lomapäivinä kodin siivottomuus alkaa näyttää sietämättömältä.

Aloitin eilen lakaisemalla tavallisella lattiaharjalla lattiat. Perinteiseen menetelmään oli pakko turvautua, sillä mikä tahansa pölynimuri olisi mennyt tukkoon siitä villakoirien, kissankarvojen ja pitkien hiusten määrästä. Toisaalta, kaapissa ei ollut yhtään pölypussia.

Tänään oli tarkoitus jatkaa imuroimalla matot ja lattiat. Sen jälkeen olisin voinut vaikka pestä lattiat ja pyyhkiä pölyt. Kaikkea sitä voi haaveilla tekevänsä. En löytänyt mistään liikkeestä imuriini sopivia pölypusseja. Tarkoittaako tämä sitä, että minun täytyy ostaa uusi pölynimuri täysin toimivan tilalle sen takia, että siihen ei saa pölypusseja? Kuulostaa hölmöltä.

(Videonauhurien puhdistuskasetteja en ole nähnyt vuosiin.)

Kävin Voltan sivuilla ja siellä kerrottiin jostakin S-bagista, jonka pitäisi sopia useimpiin Voltan imurimalleihin. Maksanee maltaita, mutta kai minä sellaisen hankin mieluummin kuin uuden imurin. Tähän siivoamisrupeamaan se ei ehdi. Ehkä jätän kevätsiivouksen väliin ja siirryn suoraan kesäsiivoukseen.

Tarpeetonta tavaraa

Videonauhurini ei ole toiminut pian vuoteen. Nykyään sen ainut tehtävä on näyttää aikaa. Kelloja minulla on riittävästi, mutta jostain syystä tv-pöydän alahyllyllä kököttävän videonauhurin ajannäyttö on ollut merkittävää – tv:tä tai dvd:tä katsottaessa. Ja yöllä kun mitäännäkemättömin silmin yritän ilman silmälaseja nähdä, kuinka paljon saan vielä nukkua.

Monesti olen ajatellut videonauhurista luopumista, pelkkään ajannäyttöön käytettynä se kasvattaa turhaan sähkölaskua. Tänään siirtäessäni kelloja näyttämään tuntia enemmän päätin, että en laita videonauhuria näyttämään kesäaikaa. On aika luopua siitä.

Saman tien tyhjensin videohyllyäni. Mitä teen runsaalla sadalla videonauhalla, joita en pysty katsomaan? Sitä paitsi, dvd:t tarvitsevat lisää hyllytilaa kaiken aikaa. Poistin muutaman nauhan, enempään en pystynyt, mutta sillä sain taas vaihteeksi dvd:t mahtumaan hyllyyn. Musiikkia sisältävistä nauhoista en ainakaan pysty luopumaan. Enkä ostetuista videoista, joita on onneksi vähemmän kuin itsenauhoitettuja videoita.

Työpöydälläni vie edelleen tilaa vuonna 1998 ostettu tietokone (käyttöjärjestelmä Windows 95). Kaapista löytyvät mm. digiboksi (toimii), kreppirauta (toimii) ja suoristinrauta (ei toimi). Vanhaa tietokonetta en ole käynnistänyt monta kertaa sen jälkeen, kun ostin itselleni läppärin. Aluksi siirsin tiedostoja koneelta toiselle, tekstejä ja kuvia. Koska koneet eivät seurustele keskenään, jouduin lähettämään tiedostot sähköpostina itselleni. Tärkeimmät kuvat ja tekstit siirrettyäni en enää jaksanut jatkaa projektia.

Onhan se ruma. Ja vie hemmetisti tilaa. Mitään vikaa siinä ei ole. Muuta kuin se, että siihen ei voi ladata uusia ohjelmia eikä mitään muutakaan. Kirjoittamiseen sitä voi vielä käyttää, mutta miksi niin tekisin. Täysin tarpeeton kone, voisi sanoa.

Talossa, jossa asun, näyttää olevan talontapana viedä jätehuoneeseen kaikki, mitä ei enää tarvitse tai mikä ei enää toimi. Jätehuoneesta olen hakenut huonekaluja (kulmahyllyn, tuoleja, pöydän jne.) ja kirjoja. Luulen, että osittain tällaista kierrätystä varten ihmiset vievät sinne tavaroitaan.

Minä veisin mieluummin tarpeettomat kodinkoneeni ja tavarani sinne, minne ne kuuluisikin viedä. Sähkö- ja elektroniikkaromua voi viedä Helsingissä Sortti-asemille ja Kierrätyskeskuksiin. Kaupungissa kiertää myös keräysauto pari kertaa vuodessa. Niin, veisinhän minä. Mutta vanhan tietokoneen näyttö ja keskusyksikkö ovat minulle liian raskaita. En jaksa niitä kantaa. Eikä minulla ole autoa eikä ajokorttia. Niinpä säilytän näitä tavaroita kotona. Ehkä perustan kotimuseon!

Miellyttävä epäjärjestys

Tein jokin aika sitten Facebookissa testin, jonka tuloksen mukaan olen perfektionisti. Tunnistan täydellisyyden kaipuun itsessäni joissakin asioissa. Jos olen vastuussa jossakin asiassa, haluan sen olevan täydellistä. Tämä tosin näkyy vain pienissä asioissa ja usein on kyse vimmaisesta tarpeestani laittaa asiat/tavarat järjestykseen. Astiat ovat kuivauskaapissa tarkassa järjestyksessä, jota tosin muutan ajoittain. Pyykin laitan kuivumaan tietyssä järjestyksessä ja jopa pyykkipojat ovat värin mukaan rivissä. Vaatteeni ovat henkareissa väreittäin.

Mutta tulkaapa katsomaan työpöytääni, kotona tai töissä. Järjestyksestä ei ole tietoakaan. Silti olen pyrkinyt työssäni täydellisyyteen ja näännyttänyt siten itseni. Tämän syksyn urakka, tietokannan siivous, johon osallistuu viitisentoista ihmistä, on minun vastuullani. Jos muut ovat slarvanneet työssään, olen korjannut heidän työnsä niin että tulos varmasti näyttää hyvältä. Sellainen vie kovasti aikaa ja työ on edistynyt hitaasti. Aloin miettiä, miksi ihmeessä korjaan minua huomattavasti parempaa palkkaa saavien työtä. Päätin lopettaa sellaiset korjailut. Vastatkoon itse työnsä jäljistä.

Täydellisyyden ja järjestyksen kaipuuni ovat vain yksi osa minua. Onneksi ne riivaavat minua vain toisinaan. Varmimmin silloin, kun olen ahdistunut ja neuvoton. Kun elämä koettelee niin, että pystyn ainoastaan järjestämään kirjahyllyjä. Toissa kesänä järjestin kirjahyllyt sekä kodissani että vanhempieni kodissa.

Viime aikoina kodissani on ollut miellyttävää epäjärjestystä ja sotkuisuutta.