Kanavaan heitetty

Loppiaisena joulukoristeet pakataan talteen, kuusi riisutaan ja viedään pois. Jätehuoneet ja kaatopaikat täyttyvät kaikenlaisesta krääsästä ja kuusen rangoista. Ja ilmeisesti muutkin kuin jätehuoneet.

Katsellessani eilen Ruoholahden kanavassa uiskentelevia joutsenia ihmettelin kanavaan heitettyä tyynyä. Oliko joulun poissiivoaminen alkanut ottaa päähän? Vai kenties jokin tai joku muu? Ja miksi ihmeessä tyyny pitää heittää kanavaan?

En ryhdy ratkaisemaan kanavaan heitetyn tyynyn arvoitusta, ihmettelen vain. Voihan olla, että jätehuolto on nykyään vaivalloisempaa kuin ennen. Yhden sekajäteastian lisäksi asuintaloni jätehuoneessa on astiat kartonkijätettä ja biojätettä varten Lisäksi paperilla, lasilla ja metallilla on omat astiansa. Ehkä pitäisi olla astia myös tyynyjä varten.

Autottomana ihmisena tiedän varsin hyvin, kuinka hankalaa on päästä eroon esim. vanhasta ja painavasta tietokoneesta. Kerran vuodessa alueella piipahtava HSY:n ei oikein riitä.

Kerrostalon jätehuone 10.1.2011

Siksi kerrostaloissa voisi olla jätehuoneiden lisäksi kierrätystilat mm. elektroniikkaa, huonekaluja, astioita ja kirjoja varten. Sopivin välein kierrätystilat tyhjennettäisiin oikeisiin ja asianmukaisiin jätteenkäsittelypaikkoihin tai kierrätyspisteisiin.

Epävirallinen kierrätyspiste

Asuintaloni jätehuone toimii epävirallisena kierrätyspisteenä. Asukkaat vievät sinne ylimääräisiksi käyneet, kuluneet ja rikkinäiset huonekalunsa, mattonsa ja tietokoneensa, kirjansa, huonekasvinsa, mitä vain. Viimeksi siellä näytti tältä:

Olen hyödyntänyt kierrätyspistettä monet kerrat. Olen tuonut sieltä kotiini pikkupöydän, tuoleja, kulmakirjahyllyn ja jaloillaan seisovan hyllykön. Tuolit olivat ilmestyneet jätehuoneeseen minulle oivalliseen aikaan. Rippijuhlat olivat seuraavana päivänä eikä minulla ollut kuin muutama tuoli. Toin kotiini 4-5 tuolia ja vieraat pääsivät istumaan.

Minusta on outoa viedä kirjoja jätehuoneeseen, aivan kuin kirjoja olisi maailmassa liikaa. Olen pelastanut omaan hyllyyni mm. John Lennonia, Topeliusta, Haanpäätä ja Salamaa. Topeliuksen Välskärin kertomukset minulla oli ennestään, mutta kyse oli vanhoista painoksista. Toisessa niteessä (osat 1-2) ei ole painovuotta ja toisessa (osat 3-4) on vuosi 1896. Kuvitus on Albert Edelfeltin ja Carl Larssonin, kuten siinä painoksessa vuodelta 2000, joka minulla ennestään oli. Harmi vain, että vanhasta Välskärin kertomuksista ei ollut koko sarjaa, sillä kaikkiaan siinä on 15 osaa.

Tietokoneet, televisiot, tulostimet ja muu kodinelektroniikka ei toki jätehuoneeseen kuulu mitenkään. En tiedä, onko niitä koskaan kierrätetty eteenpäin talon asukkaiden kesken, mutta en usko. Nyt minulla itselläni on rikkinäinen läppäri. Jätehuoneeseen en sitä vie.

Kierrätysinfon sivuilla saattoi tehdä haun jätteiden vastaanottopisteistä, 10 km:n säteellä löytyi Kyläsaaren keräyspiste, Itiksen Gigantti, Sortti-asema ja Kivikon Kuusankoski, jotka vastaanottavat sähkö- ja elektroniikkaromua (SER). Veikkaan, että tarve päästä heti vanhasta tai rikkinäisestä eroon, on syynä televisioihin ja tietokoneisiin jätehuoneessa. Se on niin helppoa.

Minä ehkä kuitenkin odottelen HSY:n keräysautoa, joka liikuskelee Helsingissä 4.4.-12.5.

Kerrostaloasumisen etuna on se, että jätehuolto pelaa. Isoon jätehuoneeseen mahtuu paljon kaikenlaista, joka sinne ei kuuluisi. Epävirallisena kierrätyspisteenä toimiva jätehuone maksaa asukkaille ajan myötä kohonneina jätekustannuksina ja siten vuokrissa tai omavastuumaksuissa. Jokaisen muualla kuin jäteastiassa olevan jätteen poiskuljettaminen maksaa erikseen.

Taloyhtiöissä jätehuoneen käytön epävirallisena kierrätyspisteenä voisi estää tähän tarkoitukseen varattu tila. Taloyhtiön oma kierrätyspiste varmasti täyttyisi aikanaan. Kevät- ja syystalkoisiin voisi liittää kierrätyspisteen tyhjennyksen. Niin minä asian järjestäisin, jos olisin diktaattori.

Tämän pitäisi olla helppoa

Ilmastonmuutoksesta puhutaan paljon ja se koetaan vakavana uhkana maapallolle. Autoja, pesukoneita ja kännyköitäkin mainostetaan ympäristöystävällisinä. Ympäristöystävällisyys on yrityksille myyntikeino, mutta myös pakko. Kioton sopimus, EU:n ilmastosopimukset ynnä muut rajoittavat mm. erilaisten myrkkyjen palautumista luontoon. Oikein hyvä niin.

Yksittäinen ihminen voinee tehdä paljonkin omien valintojensa kautta. Jätteiden lajittelu on helppo tapa osallistua ympäristötalkoisiin, vai onko? Ainakin minun on toisinaan vaikea sijoittaa jotain pakkausmateriaalia tai tavarajätettä oikeaan roskikseen. Ohjeenahan on, että sekajätteisiin vaan silloin kun ei tiedä. Ja se harmittaa. Siksi kaipaan pakkauksiin ja tuotteisiin merkintää, koodia tai symbolia, jonka avulla kerrotaan, onko kyse biojätteestä, energiajätteestä vai mistä. Tällainen merkintähän on esim. kaukosäätimissä ja televisioissa. Miksei se voisi olla yleinen käytäntö?

Jätteiden kierrätyksessä eniten minua harmittavat pakkausmateriaalit, joissa on vähän kaikkea. Leipä pakataan paperipussiin, jossa on muovinen ikkuna. Mehutölkissä on muovinen korkki. Miksi ihmeessä? Muovinen paperipussi meneekin sekajätteisiin sen sijaan että pussin täyttäisi biojätteellä. Mehutölkeistä kiskon tai leikkaan muovit pois. Eikö joku säädös voisi säädellä myös sitä, että tuote pakataan vain yhdenlaiseen materiaaliin?

Lisäksi kaipaan joka kotiin jätekuilua, johon vaan suoraan laitetaan biojätteet ja muut jätteet. Kullekin jätelajille olisi oma kuilunsa. Olisipa se helppoa. Voi olla, että silloin paperinkeräyslaatikoissa olisi vain paperia, kartongin ja pahvinkeräyslaatikoissa vain pahvia ja biojätesäiliöissä vain kompostoitavia jätteitä.

Muun muassa YTV:llä on sivuillaan kattava opas jätteiden lajittelusta.