Löytyi

Edellisestä Hietsun kirpparilla käynnistä oli aikaa viikon verran. Kiertelin ja tein ostoksia. Tuntui kuin myyjät olisivat käyneet lukemassa blogistani valituksen siitä, että Agatha Christien kirjat eivät kierrä, sillä nyt oli useammalla myyjällä Christietä pöydällään. Kiertelin ja tein ostoksia. Viime kesän vahingosta viisastuneena ostin kaikki ne Christiet, joita minulla ei ennestään ollut:
Hiirenloukku: kahdeksan rikoskertomusta
Ikiyö
Kohtalokas viikonloppu
Kuolema lähettää viestin
Rouva McGinty on kuollut
Syyttömyyden taakka.

Voisin viettää loppuloman sängyssä maaten ja lukien. Tosin olen liian aktiivinen pysyäkseni paikallani pitkään.

Huomisen Tukholman matkan kunniaksi ostin Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisen. Aion ottaa sen mukaan matkalukemiseksi fiiliksiin päästäkseni. Matkasta tulee ilmeisesti hauska, niin monet ovat kirjaa minulle hauskaksi maininneet.

Löysin myös David Bowien Tonightin. Ei ole parasta Bowieta, mutta siinä on God Only Knows, jossa Bowien ääni soi upeasti. Ja sanat! ”God only knows, what I would do without you”, mutta jatkuu ”my life would still go on, believe me”. Niinpä.

Kannatti käydä kirpparilla.

Lomailua

Lomani aikana olen päivittäin käynyt Hietsun kirpparilla. En etsi tavaraa enkä vaatteita, ne eivät minua kiinnosta. Etsin Agatha Christien sellaisia kirjoja, joita minulla ei vielä ole. Viime kesänä Christietä liikkui paljon. Tänä kesänä ei lainkaan. Tällä viikolla oli myynnissä ranskankielinen Idän pikajuna. En ranskaa osaa ja Idän pikajuna on jo hyllyssäni. On kummallista, että Christietä ei näy lainkaan. Onko joku muukin päättänyt kerätä kaikki Christiet?

Christien puutteessa olen ostanut kaksi muuta kirjaa. Markus Zusakin Kirjavarkaasta kiinnostuin heti lukiessani siitä ensimmäisen arvostelun tai esittelyn. Sain sen 1,5 eurolla. Hitaasti mutta kiehtovasti alkavaa Kirjavarasta olen lukenut sadan sivun verran. Kirjassa kuolema kertoo tarinan kirjoja varastavasta tytöstä Natsi-Saksassa.

Toisesta kirjasta minulle kertoi sisareni. Hän on loistava kertomaan kirjoja ja joskus on käynyt niin, että kirja on ollut parempi hänen kertomanaan kuin luettuna. Saa nähdä, miten Eileen Favoriten Sankarittarien käy. Kirja majatalosta, jonka vieraina ovat romaanien sankarittaret, täytyy olla mukaansatempaava.

Toinen suosikkipaikkani on Kirjasto 10. Sieltä käyn lainaamassa musiikkia. Kesän aikana sielläkin on vähän asiakkaita ja levyt ovat kirjastossa, ei lainassa. Levyjä on kaikkialla, ikkunalaudoilla, kärryissä ja hyllyissä. Ihana paikka. Mutta ei sielläkään ollut The Inmatesin albumia The First Offence. Kysyin sitä tänään kirpparin levymyyjältä ja hän lupasi etsiä sitä minulle.

The First Offence ja the Inmates vievät minut kahdelle aikamatkalle. Ensiksi kevääseen 1982, jolloin poikakaverini palasi kahden kuukauden Englannin reissultaan modiksi muuttuneena. Tuomisina hänellä oli mod-maihari ja runsaasti levyjä. Toiseksi ne vievät loppuvuoteen 1997, jolloin näin Inmatesin Tavastialla. Menin ystäväni kanssa Tavastialle, koska hänkin meni. Tajusin vasta musiikkia jonkin aikaa kuunneltuani, että hei, tämähän on se Inmates, josta pidän. En tainnut siihen aikaan seurata keikkakalenteria – enkä seuraa nykyäänkään.