Piinallista katsoa ja kuulla

Suomen euroviisuedustajaksi valittiin Kuunkuiskaaja esittämällään kappaleella … Ei jäänyt nimi mieleen, eikä laulustakaan muuta kuin erikoisesti äännetty l-kirjain. Kotikatsomomme uskoi Nina Lassanderin Cider Hill –biisin mahdollisuuksiin, mutta ei voi mitään.

Katsoin tyttäreni kanssa koko piinallisen karsinnan. En tiedä, miksi katsojille näytettiin käsittämätöntä viisuavaimen etsintää. Ehkä kyse oli keventävästä huumorista, mutta sorry, se ei toiminut. Ainoat valopilkut ohjelmassa olivat Mikko Leppilampi, Marco Bjurström ja Alexander Rybak. Mikko Leppilampea katselee ilokseen, varsinkin nyt parroittuneena, mutta sen kuvaaja/ohjaaja oli unohtanut ja yleiskuva hallitsi tv-ruutua.

Bjurström sanoi suoraan, mitä ajatteli ja haukkui Eläkeläiset. Olen samaa mieltä hänen kanssaan. Ei sellaisella esiintyjäkaartilla ja ns. huumorilla viisuissa pärjätä kuin taistelussa jumbosijasta. Hän myös harmitteli suosikkinsa Heli Kajon putoamista. Samaa harmiteltiin meillä.

Alexander Rybak oli syy katsoa euroviisukarsinnat, sillä tyttäreni fanittaa häntä ja musiikkiaan. Onhan Rybak Norjasta. Rybak yllätti suomenkielellään ja kohteliaisuudellaan. Kehui kaikki ehdokkaat ja julisti jokaisen voittajaksi. Ja esitti viime vuoden euroviisujen voittobiisinsä, joka jätti kauas taakseen kaikki Suomen ehdokkaat. Onneksi Rybak ei tänä vuonna edusta Norjaa.

Juontajapari Jaana Pelkonen & Peltsi ei onnistunut pelastamaan surkeaa ja kökköä ohjelmaa. Parhaiten ohjelman olisivat pelastaneet itse ehdokkaat, mutta suurin osa biiseistä kuulosti epämääräiseltä mössöltä, pateettiselta tai mahtipontiselta tai vain typerältä. Jo mainitsemani Heli Kajo ja Nina Lassander olivat ainoat, jotka vähensivät ohjelman piinallisuutta. Mutta heidänkin esiintymisestään puuttui se jokin.