Unettomuutta ja lisäkiloja

16 päivää ilman tupakkaa. Oltuani viikon myös ilman unta (en oikein sano kolmen tunnin yöunia nukkumiseksi) otin selvää, mitä tupakoinnin lopettaminen saa aikaiseksi.

Kuulemma 15 lisäkiloa on pieni hinta jostain niin terveellisestä teosta kuin tupakoinnin lopettaminen. Ja voihan sitten joskus laihduttaa ylimääräiset kilot pois. (Tupakointi nopeuttaa aineenvaihduntaa ja siksi mallit tupakoivat.) Hidastuneen aineenvaihdunnan lisäksi kiloja tuo jatkuva syömisentarve. Kuulemma kannattaa etukäteen pohtia, minkälaisin vihanneksin ja hedelmin tähän syömishimoon vastaa. Eläköön rationaalisuus ja loogisuus! Jos joskus tapaatte ne, kertokaa, että voisivat käväistä Päiväkävelyllä.

Tuon lihomisjutun tiesin ennestään. Unettomuudesta en ollut kuullut keneltäkään mitään. Ehkä siihen ei väsymykseltään ole kukaan pystynyt.

Väkisinkin tulee mieleen, mitä hyötyä tästä on. Lihominen ja samanaikainen unenmäärän dramaattinen väheneminen ei ole terveellistä eikä se tunnu hyvältä. Mieleeni nousee epäilys siitä, että tupakointi on valittu terveyden ykkösviholliseksi, koska lihominen on liian monimutkainen ilmiö ja alkoholin terveyshaitoista ei saa puhua.

Ohessa kuva kaikille niille, jotka pitävät tupakointia tyylikkäänä.

Realismia

- Hei, olen lopettanut tupakoinnin!
- Lopettanut? Vai oletko lakossa? Koska poltit viimeksi?
- Lauantaina 9.10. Miksi sanot lopettamistani lakoksi? Vai oletko vain realistisen kyyninen?
- Mähän olen vain realisti. Et sinä kuitenkaan pääse tupakasta eroon, joten järkevintä on puhua lakosta.
- Kuinka kauan sun mielestä pitää olla tupakoimatta, että voi sanoa lopettaneensa sen?

--------------------------------

- Hei, olen lopettanut tupakoinnin!
- Sehän hienoa. Olen kuullut, että se on helvetillistä.
- Puhdasta helvettiä. Tällaisten tuskien ja kipujen (!) jälkeen täytyy olla todella tyhmä, jos joskus aloittaa uudestaan tupakoinnin.
- Kuulemma tupakointi pyörii mielessä jatkuvasti.
- Näen siitä jopa unia. Mutta minä selviän. En halua enää antaa tupakalle valtaa elämästäni.
- Onnea uudelle tupakoimattomalle elämällesi!

-------------------------------

Olen tympääntynyt ja kyllästynyt realismin valepukuun naamioituneeseen kyynisyyteen. Usein epäilen, että ns. realismi on pelokkaiden ihmisten tapa suhtautua elämään. Silloin epäusko, epäilys ja kieltäminen ovat realismia, luottamus, myötätunto ja optimismi ovat naivismia. Kuinka paljon pahaa mieltä tällainen realismi saakaan aikaiseksi!

Voisiko realismia olla myönteinen ja positiivinen suhtautuminen asioihin?

Viattomuuden menetys

Tämä helatorstai on ollut ihana. Ihanuus alkoi jo keskiviikkona, kun nautin oluen töiden jälkeen hyvässä seurassa. Siitä tuli hyvä ja vapautunut olo.

Tänään olen tehnyt vain mukavia asioita. Katsonut Buffya, ykköskautta, jossa kaikki on vielä niin viatonta. Ehdimme ennen Lostin alkua aloittaa Buffyn kakkoskauden, jonka eka jakso jo osoittaa, että viattomuus on menetetty.

Kävelin päivällä kaupungille. Kuuntelin musiikkia kännykästäni ja minusta tuntui, kuin minunkin neitsyys olisi mennyt. Olen toki liikkunut Walkmanin kanssa vuosia sitten, mutta jotenkin tämä musiikin kuuntelu kännykästä on uskomattoman upeaa. Kuin olisi päässyt toiseen maailmaan. Tämä viattomuuden menetys tuntuu oikein hyvältä.

Mutta yksi juttu olisi voinut mennä tänään paremmin. En pystynyt vastustamaan kiusausta. Poltin tänään pari tupakkaa. Olen heikko. Mutta huomenna on taas uusi päivä!

Nyt se on sitten loppu?

Tänään otin viimeisen Champixin. Tupakasta vieroittamisen kuuri on loppu. Olen siis valmis. Projekti on päättynyt.

En kuitenkaan tunne itseäni tupakoimattomaksi. Tupakkaa tekee edelleen mieli päivittäin. Ei niin usein kuin aluksi, mutta silti. Helpottavaa on, ettei kaikkea mitä on tekemässä, tarvitse keskeyttää tunnin välein tupakan takia. Ikävää on, että ruokahaluni on suurempi. Kuvittelen silti, etten ole lihonut. - vaa’assa en ole käynyt ennen enkä jälkeen. Ikävä työpaikan tupakkarinkiä. Siellä tapasi ihmisiä, joiden kanssa ei muuten ole tekemisissä ja kuuli hyviä juttuja.

Ulkona nautin kevään tuoksuista, mutta hajuaistini ei ole aivan kunnossa vielä. Mutta sen veikin kissa eikä tupakka. Kissan tuloon asti (12 vuotta sitten) haistoin herkästi kaiken mahdollisen. Se ei ollut pelkästään miellyttävää eikä hajuaisti ole sen vuoksi lempiaistini.

On ihanaa vetää keuhkot täyteen ilmaa. On ihanaa, ettei tupakkaan mene enää rahaa. On ihanaa, etten haise enää tupakalle. Eikä suuni maistu tuhkakupilta. Tupakoimatonkin voi siis nauttia minun suutelemisestani.

Ain laulain työtäs tee?

Tämä viikko ei ole sujunut hyvin. Olen ollut kiukkuinen, vihainen, ahdistunut. Normaaleja fiiliksiä tupakoinnin lopettajalle. Kuulin, että tupakoinnin lopettamisen jälkeen saattaa mennä puoli vuotta ennen kuin huomaa olevansa onnellinen. Yleensä tupakoinnin lopetusta seuraa masennus. On kuulemma elimistön kosto psyykelle tupakoinnin lopettamisesta.

En ole masentunut, olen ahdistunut. Työasiat painavat. Minun pitää edelleen tehdä Nuorten parlamenttia varten mm. prosessikartoitus ja aikataulu, mitä hommia tehdään milloinkin ja kuka niistä vastaa. Jättäessäni Nuorten parlamentin ajattelin, että kun en minä ole sanomassa kuinka asiat on ennen tehty, on mahdollista uudistaa asioita. Ehkä mitään uudistusta ei haluta.

Minua ahdistaa myös totaalinen motivaation puute töissä. Kehityskeskustelun jälkeen motivaationi on ollut hukassa. Minun kun pitäisi innostua tekemään töitä, jotka eivät vastaa koulutustani, asiantuntijuuttani ja osaamistani. Eivätkä ne minulle annetut työt ole edes kiinnostavia.

Voisin laulaa ylistyslaulun UPJ:lle ja kehityskeskustelulle:
Näin me kehitämme työntekijöiden motivaatiota
palkitsemme vaativampien työtehtävien tekemisestä
tuomme oikeudenmukaisuuden palkkaukseen.
Vihdoinkin jokainen saa palkan tekemästään työstä
mitä väliä koulutuksella.
Eikä meidän päätöksistä voi valittaa
kuin meille itsellemme.
Olemme täydellisen oikeassa!

Ennenhän olin kiinnostunut työstäni. Olin motivoitunut. Mutta en enää. Haluaisin olla. En ole keksinyt keinoja motivoida itseäni. Pakko työt on tehdä, mutta silloin ne tulevat vain tehtyä. Hammasta purren, vastenmielisyydellä ja jopa inhoten. Ei ihme, että ahdistaa.

Työministeri Tarja Cronberg vastaanotti eilen Hyvän työn manifesti 2009:n.

Poikkeavia unia

En ole tupakoinut. Mieli on tehnyt kovasti – niin alkoholin kera kuin ilman. Kovassa tupakanhimossa olen onnistunut olemaan ilman, koska yksikin tupakka veisi pohjan tupakoinnin lopettamiselle.

Champixin sivuoireena olevat poikkeavat unet ovat olleet hyvin erilaisia kuin kesällä 2007. Silloin näin vain hauskoja unia. Nyt näen enimmäkseen painajaisia. Kumma kyllä, jo kaksi unta hämähäkeistä. Jälkimmäisessä hämähäkit muistuttivat enemmänkin hämähäkinkaltaisia robotteja Minority Reportin tyyliin.

Viime yön unessa oli kesä ja kaikkien puolueiden poliittinen tilaisuus puistossa. Puolueiden tarkoitus oli kehua itseään, olikohan EU-vaalit tulossa? Tilaisuuden varsinaisena tavoitteena oli kuitenkin olla perussuomalaisten voimannäytös. Olin ilman seuraa puistossa, kiertelin ja katselin alueella. Näin hyvin rakkaan ihmisen, menin hänen luokseen ja yhdessä kuuntelimme puhujia. Puheet eivät olleet inspiroivia, sen sijaan huomasimme toisemme hyvin inspiroiviksi. Suutelimme autuaina pitkään. Perussuomalaisten edustaja puhui viimeisenä. Hän kuitenkin epäonnistui täydellisesti ja tilaisuudesta tulikin farssi perussuomalaisten osalta. Näytti siltä, että tilaisuuden saama käänne miellytti kaikkia muita paitsi perussuomalaisia.

Ilman Champixia en politiikasta uneksisi. Tässä unessa oli kuitenkin voimakas onnen ja rakkauden tunne ja siitä jäi hyvä fiilis.

Tästäkö se alkaa?

Keskiviikko, 15.4.2009, ensimmäinen kokonainen päivä ilman tupakkaa. Välillä tekee tupakkaa todella paljon mieli, mutta se unohtuu melko nopeasti – palatakseen pian. Kuinkahan kauan tupakkaa tekee mieli?

Muuten ollut oikein hyvä päivä. Loma. Tytär matkoilla, poissa kotoa sunnuntai-iltaan asti. Hyvää fiilistä ja musiikkia, hyviä kirjoja ja elokuvia. Tarvitsin tällaisen yksin vietettävän päivän, mutta yksi päivä riittää. Ja tänäänkin ajattelin pitää bileet. Kävin alkossa ostamassa kuohuviiniä ja punaviiniä, kaupasta olutta. Suunnittelin soittavani ystävilleni, että näin hullun fiiliksen yltiöpäisenä päivänä on hyvä juhlia yhdessä.

En tehnyt sitä. Päivä ei sittenkään ollut oikea. Minua väsytti. Perjantaisesta siivouksesta on jo aikaa ja se näkyy ym. mahdollisia selityksiä ja tekosyitä. Tärkein oli kuitenkin se, että pelkäsin, ettei ketään tule näin lyhyellä varoituksella. En kestänyt pettymystä, jota ei ehkä olisi tullutkaan! Että voi olla huono syy! Taidankin olla oman elämäni pelkuri! Mutta en pelkästään sitä.

Elämäni sankariksi

Helsingin rakennusvirasto on ryhtynyt torjumaan terveysongelmia luopumalla natsaroskiksista (Helsingin uutiset, eteläinen painos, viikonvaihde 11.-12.4.2009). Päätöstä perustellaan sillä, että natsaroskikset eivät sovi yhteen Savuton Helsinki –kampanjan kanssa. En tiennyt natsaroskisten aiheuttavan terveysongelmia.

Tänään on sunnuntai, keskiviikkona lopetan tupakoinnin. Niin olen päättänyt. Tänään vasta tajusin, että se onkin ainut päätös, jonka olen tehnyt päämäärän saavuttamiseksi. Olen sokeasti luottanut siihen, että Champix-lääke tekee kaiken työn: lopettaa puolestani tupakoinnin tekemällä siitä mielessäni ja suussani vastenmielisen asian. En ole edes yrittänyt polttaa vähemmän. Olen vain pelännyt tulevaa keskiviikkoa ja mielessäni nähnyt epäonnistumiseni, etten pystykään lopettamaan.

Olen siis jatkanut tupakoijan tutulla linjalla eli antanut jollekin muulle päätösvallan omasta elämästäni. Tupakan tilalle (tai rinnalle keskiviikkoon asti) olen ottanut Champixin. Miten voi olla niin helppoa olla itse päättämättä omasta elämästään? Minun tekosyyni on voimakas addiktio.

Se onkin tärkeimpiä syitäni lopettaa tupakointi. Haluan olla elämäni sankari, en elämäni luovuttaja.

Nyt onnistun!

Vuosien varrella minua on useaan otteeseen kehotettu lopettamaan tupakointi. Opiskeluaikana ahkerin huomauttelija oli Veltto Virtanen, joka jaksoi huomauttaa asiasta joka kerta minut nähtyään. Isäni inhoaa tupakointia sen terveysriskin vuoksi, mutta säästäväisenä miehenä häntä ahdistaa myös rahan hukkaan laittaminen. (Missä se hukka on?) Silti hän on vain muutaman kerran huomauttanut minulle tupakoinnista. Nykyään ahkerin huomauttelija on tyttäreni, joka mainitsee asiasta miltei päivittäin. Tänään huomauttelijana oli Paavo Lipponen, joka ensin heristettyään minulle sormeaan sanoi: "Ajattelin tässä, että siitä on varmaankin 40 vuotta kun viimeksi tupakkaa poltin". Vastasin Lipposelle, että olen juuri tänään aloittanut kuurin tupakoinnin lopettamiseksi.

Samaisella Champix-lääkkeellä lopetin tupakoinnin 1.7.2007. Lopettaminen oli helppoa ja hauskaakin todella mielenkiintoisten unien ansioista. Champixin sivuvaikutuksena kun ovat "poikkeukselliset" unet. Harmi vain, että en pystynyt olemaan tupakoimatta kuin lähes viisi kuukautta. Silloin halusin lopettaa terveydellisistä syistä: söin rytmilääkettä sydämen hillittömän hakkaamisen rauhoittamiseksi normaaliksi. Tupakointi rasittaa erityisesti sydäntä. Tupakoinnin lopettaminen auttoi ja pian saatoin lopettaa Emconcorin käytön.

Nyt haluan päästä eroon riippuvuudesta, joka rytmittää ja hallitsee elämääni tiukasti. Mukana ovat toki myös terveydelliset ja taloudelliset syyt. Enkä halua enää haista vanhalle tuhkakupille, kuten ystäväni asian ilmaisi.

Uskon, että nyt onnistun ja olen innoissani!