Aisteista elokuviin

Jatkan 11 kysymykseen vastaamista.

3. Mikä aisteista on sinulle tärkein?

Jäin jumiin Millanin kolmanteen kysymykseen. En pysty päättämään, mikä aisti on minulle tärkein. Tarvitsen niistä jokaista, kaiken aikaa.

4. Jos voisit muuttaa elämässäsi yhden asian, mikä se olisi?

Muuttaisin keväältä 1977 yhden asian. Lukisin lyhyen matematiikan yo-kokeeseen. Jäin aikoinaan pisteen päähän siitä, että olisin päässyt opiskelemaan valtio-oppia Tampereelle. Lyhyen matikan ällällä, johon mulla oli täydet mahdollisuudet, se olisi onnistunut. (Siihen aikaan yliopistoon pääsi papereilla, oi niitä aikoja.)

En olisi viettänyt välivuotta, en ehkä olisi opiskellut historiaa enkä ehkä kirjastotiedettäkään. Elämäni saattaisi olla hyvin erilaista. Mielelläni kurkistaisin rinnakkaistodellisuuteen nähdäkseni, millaista se olisi.

Tässä todellisuudessa opiskelin myös valtio-oppia kaikkien muiden oppiaineiden lisäksi, mutta se oli eri asia. Elämäni oli jo suuntautunut toisin.

Muuttaisin kyllä toisenkin asian. Pitkään uskoin, etten voi tehdä jotain asiaa, koska joku toinen on siinä kuitenkin parempi. Jos olisin heti lapsesta tajunnut tällaisen ajattelun tuhoisuuden, elämäni olisi kulkenut hyvin erilaisia latuja. Vieläkin olen turhan arka tuomaan esille omaa osaamistani, tietämystäni, kykyjäni ja lahjojani, mutta opettelen tällaisesta itseni syrjäyttämisestä koko ajan pois.

5. Jos voisit antaa jollekin lahjaksi ihan mitä tahansa, mitä antaisit ja kenelle?

Tässä vastauksessa olen hyvin perinteinen äiti. Antaisin lapselleni lahjaksi kouluajan, jossa häntä ei kiusata. Valitettavasti menneisyyttä ei voi muuttaa. Siksi antaisin tyttärelleni itseluottamusta ja vahvuutta elämäänsä.

6. Lempivuodenaikasi?

Olen rakastanut syksyä miltei koko elämäni. Syksyn värejä, innostuneisuutta ja uusien asioiden aloittamista.

Ennen inhosin kesää, sillä en pitänyt helteistä. Fibromyalgia muutti tämän ja rakastan nykyään kesän lämpöä ja aurinkoa. On niin ihanaa olla ilman kipuja!

7. Lempieläimesi?

Osku

Lempieläimeni on kissa. Mutta myös kettu ja tiikeri.

8. Millaisista elokuvista pidät?

Katson elokuvia miten sattuu. Ilahdun terävistä poliittisista trillereistä ja jollakin toisella kerralla esim. scifi, kauhu, fantasia, melodraama tai komedia tuntuvat siltä, mitä sillä hetkellä tarvitsen. On vain yksi genre, jota en katso. Sotaelokuvat ovat minulle liikaa, en niitä pysty katsomaan.

Ehkä parhaiten elokuvamakuani kuvaa luettelo joistakin lempielokuvistani.

Parempi kuin Beckham

12 apinaa, Viattomuuden aika, Alien, Avatar, Blade Runner, Bram Stokerin Dracula, Casablanca, The day after tomorrow, Ghost writer, Fight club, Hämärästä aamunkoittoon, I am legend, Inception, In the mood for love, Jotain annettavaa, Jurassic Park, Kadonneen aarteen metsästäjät, Kirjava satama, Komisario Palmun erehdys, L.A. Condidential, Matrix, Moulin Rouge, Mullholland drive, Muumio, The Network society, Parempi kuin Beckham, Pirates of Caribbean –leffat, Revolutionary road,  Suljettu saari, Taru sormusten herrasta –leffat, Terminator-leffat, Thelma ja Louise, Titanic, Tomb raider, Tuuleen viemää, Tähtien sota –leffat sekä Ylpeys ja ennakkoluulo muutama mainitakseni. Eikä tässä ollut edes sellaisia klassikkoleffoja kuin Polkupyörävaras, Milanon ihme tai Jules ja Jim.

Missä olet hyvä?

Helpon ensimmäisen kysymyksen jälkeen Millanin haasteessa seuraa heti perään hämmentävä kysymys. Olenko minä hyvä jossain? Ja jos olen, saako sen sanoa? Eikös se ole leuhkimista ja omahyväisyyttä? Vai olisiko se sittenkin omien vahvuuksien tunnistamista? Positiivinen omakuva ja käsitys itsestä vie kuulemma pitkälle. Ja kun vielä välillä muistuttaa muita omista vahvuuksista, pääsee vielä pitemmälle. Minne – sitä en tiedä.

Aikoinaan kirjoitin Päiväkävelyllä Tie luovuuteen –kirjan harjoituksena jutun, jossa kehuin itseäni. Onneksi minulla oli vielä koneella tämä teksti, sillä joskus poistin kaikki varhaisemmat tekstini. Luin jutun ja tunnistan sen hyvät asiat itsessäni edelleen.

Nyt kuitenkin jotain uutta siitä missä olen hyvä.

Kesä 2009

Olen hyvä olemaan tässä ajassa. En haaveile tulevasta enkä haikaile mennyttä. Toisinaan kävellessäni ja usein valokuvatessani menetän ajantajun ja vain nautin askelten rytmistä, ympäristöstä, kauneudesta, uudesta näkökulmasta.

Olen hyvä järjestämään papereita, valokuvia, pyykkiä, astioita, kirjoja jne. Tämä ei tosin tarkoita sitä, että kodissani olisi siistiä. Mutta kirjat ovat hyvässä järjestyksessä, tosin eivät nekään aina. En ole kovin tiukkapipoinen tässä järjestyksenkaipuussani.

Yllätän itseni ja tyttäreni toisinaan todella hyvällä ruoalla. Omista resepteistäni lempiruokani on Broileria vegetaristille.

Olen hyvä keskustelemaan ja puhumaan. Tiedän paljon asioita, olen laaja-alaisesti kiinnostunut maailmasta ja joskus olen jopa huumorintajuinen. Vahvistan puheeni perillemenoa käsin, ilmein ja äänenpainoin.

Olen hyvä lukemaan ääneen.

Olen myös hyvä kuuntelemaan, sillä usein annan tilaa toiselle. Intuitiivisuuteni ja herkkyyteni auttavat minua valitsemaan oikeat kysymykset ja sanat, mutta ei toki aina.

Tyttäreni mukaan olen hyvä ihminen, sillä ajattelen asioita toisen näkökulmasta. Olin yllättynyt tästä kommentista, sillä uskon olevani samalla tavalla itsekeskeinen kuten muutkin ihmiset.

Olen hyvä idealisti, jossa on hipaus realistia.

Mitä syöt mieluiten?

Millan Talviunilla antoi minulle haasteen vastata 11 kysymykseen. Ensimmäinen kysymys oli niin innostava, että vastaan siihen erikseen.

1. Mitä syöt mieluiten?

Suklaata. 

Viime aikoina olen syönyt enemmän tummaa suklaata luettuani sen parantavista voimista. James A. Duken kirjassa Parantavien ruokien opas suklaata ylistetään lukuisasti. Lisäksi suklaa kuuluu teen ja kahvin kanssa Duken tehotusinaan, jotka ovat ”12 mainiointa tauteja karkottavia ruoka-ainettani”. 

Duken mukaan

• suklaassa oleva teobromiini voi pysäyttää yskän alkuunsa,
• Se piristää mieltä, eli auttaa masennuksessa.
• Suklaa tekee vapaat radikaalit vaarattomiksi (!) ja estää kolesterolimolekyylejä hapettumasta.
• Suklaan flavonoidit suojaavat suonikohjuilta
• ja pitävät ihon hyvänä. Ei ryppyjä.

Duken mukaan suklaata saa syödä enintään 85 g päivässä, mutta 15 g riittää.  Se on 200 gramman suklaalevystä neljä palaa, minä laskin. Tosin tuosta matemaattisesta ponnistelusta ei ollut käytännön hyötyä. Suositusten mukaisia, vähintään 60 % kaakaota sisältäviä, suklaalevyjä olen nähnyt myytävän vain 100 gramman pakkauksissa. 

Viime aikoina suosikkini on ollut Fazerin ohut tumma suklaa. 4 palassa olisi 16 g. Joskus se riittää. Joskus ostan lisäksi suklaapatukan, sillä en vielä ole rakastunut tumman suklaan makuun.

Noin 10 kirjaa ja noin 10 kosmetiikkatuotetta

Sain Marja-Leenalta haasteen listata 10 tärkeää kirjaa ja 10 suosikkikosmetiikkatuotetta. En ole varma, kuinka sana ’tärkeä’ tässä yhteydessä tulkitaan. Kirja, johon palaa monta kertaa uudestaan? Kirja, josta on tullut osa ajattelua käsitteiden, mielikuvien tai tapahtumien kautta?

Lapsuuden ja varhaisnuoruuden tärkeimmät kirjat olivat

Kompassi, joka ruokki uteliaisuuttani ja tiedonjanoani Niinimaalla. Päiväkävelyllä olen kirjoittanut Kompassista otsikolla Tiedonjanoa ja mielikuvitusta.

Otavan iso tietosanakirjan kaikkia osia (1-10) luin hieman vanhempana. Keskustelun tuoksinassa olohuoneen kirjahyllystä kaivettiin usein osa jos toinenkin selvittämään, kuinka asia oikeasti on. Itsekseni luin usein elokuvista kertovaa artikkelia. Katselin kuvia elokuvista ja haaveilin vielä joskus näkeväni sellaiset elokuvat kuin Seitsemäs sinetti tai Paikka auringossa.

H.C. Andersenin Kootut sadut ja tarinat I-III. Luin kaikki kolme osaa lukuisat kerrat ja vieläkin muistan, että ensimmäisenä satuna oli ”Tulukset”. Tärkein Andersenin satu oli Pieni Merenneito, joka oli lapsuudenkodissani erillisenä kirjana Pieni merenneito ja muita H.C. Andersenin satuja vuodelta 1957. Siinä oli hyvin kaunis kuvitus kansikuvaa myöten. Valitettavasti kirja on kadonnut vuosia sitten (tai luettu loppuun) eikä minulla ole sitä. Pienestä merenneidosta olen kirjoittanut Päiväkävelyllä kaksi juttua: ”Pieni merenneito” ja ”Merenneito pysyköön merenneitona”.

Teininä, ennen yliopistoon menoa, luin kaiken mahdollisen, mitä käsiini sain. Alavuden kirjasto oli oikein hyvä pienen kaupungin kirjasto.

Tärkein tämän ajan kirja oli kuitenkin sinikantinen opas astrologiaan, jonka luin alkusyksystä 1972. Kirjan nimeä en muista, luultavasti se oli Astrologia. Siitä lähtien astrologia on ollut minulle yksi keino ymmärtää ihmistä, parisuhdetta ja maailmaa.

Vähintään yhtä tärkeä oli Aben Välijääkausi 4, joka tutustutti minut hämmästyttävään ja ihmeelliseen scifin maailmaan. Scifin maailmasta olen löytänyt monet minulle rakkaimmista kirjoista.

Yliopistossa opiskelin mm. kotimaista kirjallisuutta, mutta sitä kautta sen ajan tärkeimmät kirjat eivät tulleet. Tärkein opiskeluajan kirja, Doris Lessingin Shikasta, tuli luettua ystävieni useiden kehotusten jälkeen. Kirjan luettuani ajattelin maapallon historiasta, arkkitehtuurista ja ihmisistä uudella tavalla uusin käsittein. Saman teki myös Lessingin Avioliitot vyöhykkeiden välillä.

Kotimaisen kirjallisuuden peruskurssin luennoitsijalla oli tapana lukea otteita Homeroksen Odysseiasta Pentti Saarikosken käännöksenä. Otteet tekivät valtavan vaikutuksen, ostin kirjan ja luin sen. Rakastuin Odysseian kieleen, sanoihin ja eeppiseen kerrontaan.

Työelämässä olen ehtinyt olla miltei 25 vuotta. Luen vähemmän kuin nuorena, mutta silti olen valvonut monet yöt kirjaa lukien.

Tämän ajan tärkein kirja on novelli, joka ilmestyi ensimmäisen kerran Portti-lehdessä nro 4/1999. Pasi Ilmari Jääskeläisen novelli Oi niitä aikoja: elämäni kirjastonhoitajattaren kanssa on tarina ajasta ja rakkaudesta. Oikeassa suhteessa kaikkea, mitä kirjallisuudelta tuolloin odotin. Minusta tuli Jääskeläis-fani ja hyllystäni löytyvät kaikki julkaistut teokset, myös novellikokoelma Missä junat kääntyvät, joka myöhemmin julkaistiin editoituna nimellä Taivaalta pudonnut eläintarha.

Johanna Sinisalon Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita on mestarillinen novellikokoelma, jonka tarinoihin viittaan keskustelussa vähän väliä.

Lopuksi, mutta ei vähäisimpänä, on Agatha Christien koko tuotanto. Innostuin Christiestä uudelleen katsomani Agatha Christien koodi –dokumentin ansioista. Agatha Christiestä olen kirjoittanut Päiväkävelyllä muutaman kerran.

Ja jos suodaan vielä yksi, niin se on J.K. Rowlingin Harry Potter –kirjat.

Haasteen toinen osa eli 10 kosmetiikkatuotetta tuotti vähän ongelmia, sillä en meikkaa lainkaan.

SP hydrate shampoo + hoitoaine tekee hiuksistani kammattavat pesun jälkeen.

Kasvot puhdistan Vichyn kostetuttavalla kasvovedellä ja kerran viikossa Cliniquen kuorinta-aineella. Kosteusvoiteena minulla on Cliniquen kosteuttava päivävoide.

Suihkun jälkeen kosteutan vartaloni ihon Nivean after sun lotionilla, sillä se kosteuttaa ja pehmentää ihon sekä imeytyy hyvin. Kainaloihini suihkutan Chanelin Coco Mademoiselle deodoranttia. Lempituoksujani ovat Elizabeth Ardenin Green Tea ja CK One.

Huuleni pysyvät kunnossa Bepanthen voiteen ansiosta. Jalkoihini laitan Schollin kosteuttavaa jalkavoidetta ja käsiini sitä käsivoidetta, jota just sattuu olemaan.

Kosmetiikkatuotteeni kosteuttavat kovasti, mutta hei, olen 51-vuotias.

Haaste pitää laittaa eteenpäin. Haastan erityisesti Peter Pan -syndrooman Soubretten, mutta myös muut blogini lukijat voivat tarttua haasteeseen.