Löytöretkeilyä ja uintia

Kävin eilen uimassa pitkästä aikaa ja ensimmäistä kertaa Yrjönkadun uimahallissa sisareni kanssa. Sisareni oli käynyt siellä aikaisemmin joskus kymmenen vuotta sitten. Paikka oli niin hieno kuin valokuvista voi päätellä, mutta se oli myös vanha ja outo. Käyntimme Yrjönkadun uimahallissa oli haparoiva, koska paikka ja sen käytännöt olivat meille kummallekin vieraita.

Otimme pukukopit, jotka osoittautuivat niin pieniksi, että halusin sieltä heti pois. Kiltisti riisuin pukukopin ovi kiinni, vaikka ahtaanpaikankammo vyöryi päälleni. Uimasta tultuani en enää pystynyt pitämään ovea kiinni. Sitä paitsi – kaikkihan siellä olivat alasti. Mitä piiloteltavaa minulla olisi enää voinut olla?

Olin ottanut uimapuvun mukaan ja käytin sitä. En sen takia, että olisin hävennyt vartaloani vaan koska se oli mukana. Tyytyväisyydellä totesin, että viime keväänä ostamani uimapuku oli muuttunut suureksi päälläni. Suurin osa naisista ei käyttänyt uimapukua.

Edellisestä yleisessä uimahallissa käynnistäni oli runsaat kymmenen vuotta. Työpaikkani uima-altaassa olin usein ainut uija. Nyt uijia oli niin paljon, että uiminen sinänsä ei ollut nautinnollista. Väistely, hidastelu ja hitaampien uijien ohittaminen oli stressaavaa. Uimahallin välineistössä oli vesijuoksuliivit. Kokeilin ensimmäistä kertaa vesijuoksua. Opastusta vesijuoksuun en saanut, enkä tiedä, teinkö sen oikein. Ainakaan se ei tuntunut missään siinä tilanteessa eivätkä lihakseni siitä kipeytyneet.

Uimahallin sauna oli hyvä. Lämmin ja tilava. Pesutilasta välittyi uimahallin ikä eikä suihkuja ollut tarpeeksi. Olin ottanut mukaani vain shampoon ja hiushoidon. Nyt tiedän, että mukana olisi pitänyt olla myös suihkugeeli. Olin luullut, että kaikissa uimahalleissa suihkugeeli kuuluu vakiovarusteisiin. Shampoon onnistuin hukkaamaan ennen käyttöä, joten lainasin sisareni shampoota.

Hiustenkuivaajat löysimme vasta pois lähtiessämme. Jo päällysvaatteisiin pukeutuneina emme niitä käyttäneet vaan lähdimme märin hiuksin pois. Vessan sentään löysimme, vaikka aluksi näytti siltä, ettei koko uimahallissa ole vessaa.

Maanantaisin Yrjönkadun uimahallin toinen kerros on kiinni. Sisarellani ja minulla on tarkoitus mennä seuraavan kerran sinne jonain muuna viikonpäivänä, jotta pääsemme tutustumaan myös toiseen kerrokseen.

Löytöretki Yrjönkadun uimahallissa jatkuu.

Odotan kevättä

Odotan kevättä. Ja kevätkenkiä, joissa voi olla kevytkenkäinen. Niin kauan kuin lumi, jää ja loska täyttävät kadut, niin kauan laahustan vielä tyttäreni vanhoilla talvikengillä. Omani menivät rikki muutama viikko sitten. Kaupoissa olevista talvikengistä ei enää ole myynnissä minun kokoani.

Nyt käyttämäni kengät ovat kivan näköiset, mutta niillä käveleminen on eri asia. Ensinnäkin tuntuu siltä, kuin kävelisin pelkillä sukilla. Toiseksi kengissä ei ole korkoa, joten askel ei saa tukea lainkaan. Niinpä kävely on lähinnä laahustamista enkä sellaisesta nauti. Kaikenlaisia kenkiä sitä on tullut tyttärelle hankittua.

Odotan kevättä, että voin laittaa kevätkengät jalkaan ja alkaa taas harrastamaan töihin kävelyä ja kotiin kävelyä. Uintiharrastuksen aloittamisen jälkeen kaipaan koko ajan enemmän liikuntaa. Uinti 2-3 kertaa viikossa ei tunnu riittävän.

Ehkä siinä on sekin, että lihakseni ovat voimistuneet. Pystyn enempään kuin aikaisemmin ja huomasin tänään jopa istuvani ryhdikkäästi. Tunnen lihakseni liikkuessani. Tunnen itseni kokonaiseksi.

Odotan kevättä, että saan taas kävellessäni laulaa Kauko Röyhkän sanoin: "Minä kävelen".