Maksoin laskut. Sitä varten palkkapäivä on ja sitä varten käyn töissä. Nyt kuitenkin nautin sairaslomasta. Saako niin sanoa? Nautin kotona olemisesta ja aikatauluttomuudesta. Nautin myös ihmisten tapaamisesta, mutta olen huono ottamaan yhteyttä. Osa ystävistäni on yhtä saamattomia yhteydenotossa – emme tapaa kovin usein toisiamme. Jos ystävä soittaa minulle ja ehdottaa tapaamista, olen valmis. Harvoin käy niin, että minulla on muuta menoa, jota ei voi siirtää.
Aikatauluttomuuteen liittyy myöhään nukkumaan meneminen. Pidän yöstä, tunnen olevani parhaimmillani silloin. Lääkäri kehotti minua menemään sairasloman aikana nukkumaan jo yhdeltätoista. Miten sellainen tehdään? Miten voi keskeyttää mielekkään tekemisen? Kysyin asiaa ja lääkäri kehotti ottamaan unilääkettä. Kaikki keinot on sallittuja, jotta vain pääsisin siihen rytmiin, jota yhteiskunta pitää suotavimpana. En vielä kärsi univelasta. En vielä koe tarpeelliseksi ryhtyä minulle outoon rytmiin – aikaisin nukkumaan ja aikaisin ylös. Nousen aikaisin ylös kun on pakko, mutta mikään ei pakota minua luopumaan yöstä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste palkka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste palkka. Näytä kaikki tekstit
14. elokuuta 2009
3. toukokuuta 2009
Palkitseva työ
”Hänen on hyvä hymyillä, kun työ on palkitsevaa ja asiakkaat tyytyväisiä”, kirjoittaa Salla Korpela Kirkko & kaupunki -lehdessä. Tyytyväisenä hymyilijänä on kirjastoauto-osaston johtaja Auli Strömberg.
Kokemuksesta tiedän, että kirjastotyö voi olla palkitsevaa. Tiedän myös sen, että kirjastoalan palkat ovat etenkin yleisissä kirjastoissa alhaiset. Ehkä kirjastolaiset ovat edelläkävijöinä vuosikymmenet soveltaneet Hyvän työn manifesti 2009:ää. Sen mukaan itse palkka ei tulevaisuudessa muodosta tärkeintä kriteeriä työpaikkaa valitessa. Ihmiset saattavat jopa hakeutua pienempipalkkaiseen työhön, kunhan se muuten on palkitsevaa.
Tämä on ansa, joka hyvin paljon muistuttaa ”kutsumustyön” aiheuttamaa ansaa. Eihän työstä, josta pitää, josta saa iloa tai johon tuntee kutsumusta, tarvitse maksaa tehtäviä vastaavaa palkkaa! Varsinkaan naisvaltaisilla aloilla. Kummasti näihin aloihin liitetään myös adjektiivi matalapalkkainen.
Hyvän työn manifesti 2009:ssa lähtökohtana oli, että yleinen elintaso on niin hyvä, ettei työtä tehdä palkan vuoksi. En tiedä, missä maailmassa julkaisun laatineet Demoslaiset elävät.
Tiedoksi: työssä käydään, töitä tehdään palkan vuoksi. Jos työ sen lisäksi on "palkitsevaa", niin mikäs sen parempaa.
Kokemuksesta tiedän, että kirjastotyö voi olla palkitsevaa. Tiedän myös sen, että kirjastoalan palkat ovat etenkin yleisissä kirjastoissa alhaiset. Ehkä kirjastolaiset ovat edelläkävijöinä vuosikymmenet soveltaneet Hyvän työn manifesti 2009:ää. Sen mukaan itse palkka ei tulevaisuudessa muodosta tärkeintä kriteeriä työpaikkaa valitessa. Ihmiset saattavat jopa hakeutua pienempipalkkaiseen työhön, kunhan se muuten on palkitsevaa.
Tämä on ansa, joka hyvin paljon muistuttaa ”kutsumustyön” aiheuttamaa ansaa. Eihän työstä, josta pitää, josta saa iloa tai johon tuntee kutsumusta, tarvitse maksaa tehtäviä vastaavaa palkkaa! Varsinkaan naisvaltaisilla aloilla. Kummasti näihin aloihin liitetään myös adjektiivi matalapalkkainen.
Hyvän työn manifesti 2009:ssa lähtökohtana oli, että yleinen elintaso on niin hyvä, ettei työtä tehdä palkan vuoksi. En tiedä, missä maailmassa julkaisun laatineet Demoslaiset elävät.
Tiedoksi: työssä käydään, töitä tehdään palkan vuoksi. Jos työ sen lisäksi on "palkitsevaa", niin mikäs sen parempaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)