Muistilista ensi joulua varten

Jouluvalmistelut aloitan lukemalla aikaisemmat muistilistat ensi joulua varten.

Tärkein oivallus, kaikkiin jouluihini soveltuva, on pitää lomaa viikon ennen joulua. Siinä ehdin ihmetellä, mitä mun pitääkään tehdä ja missä järjestyksessä. Ensimmäinen kohta muistilistassa ensi joulua varten on: Aloita joululoma 19.12.2016!

Olen monesti palannut töihin heti joulun jälkeen. Vuoden 2016 joulu osuu viikonloppuun vain tapaninpäivän osuessa viikolle. Siksi muistilistani ensimmäiseen kohtaan tule lisäys: Harkitse töihin palaamista vasta 28.12.

Osta joulukortit ajoissa. Tarkista tyhjät joulukortit ennen uusien ostamista. Niissä on paljon kauniita kortteja, joita en aikaisempina vuosina ole malttanut lähettää. Tarkista osoitteet.

Jos ehdit, tee joululaulajaisia varten uudet kansiot. Olisi kivaa, jos laulut olisivat aakkosjärjestyksessä laulun nimen mukaan!

Siivoa se mitä huvittaa ja mikä tarpeelliselta tuntuu.

Suunnittele menu huolella, niin selviää harvemmilla ruokakauppareissuilla.  Jos valmistat kasvisjouluruoan muualla, ota omat mitat mukaan. Tänä jouluna Broileria vegetaristille oli liian mausteista.

Tänä jouluna vietimme aaton siskon luona. Paikalla oli hänen koko perheensä, toinen sisko perheineen ja me. Se oli oikein mukavaa. Ruokailun ja lahjojen jaon jälkeen pelasimme iKnow-peliä. Se olisi mukavaa myös ensi jouluna.

Lahjoja on kiva saada ja antaa. Silti tuntuu, että ensi jouluna olisin valmis kokeilemaan lahjatonta joulua. Itseni tuntien en sen toteutumiseen aivan täysin usko, mutta jos sittenkin. Ota kuitenkin koko vuoden ajan ihania kuvia perheestäsi, kissastasi, sisaristasi ja heidän perheistään vanhempien kalenteria varten! Koita saada joku ottamaan kuvia myös itsestäsi.

Joulukuusta ei tarvitse pestä myöskään ensi jouluna. Kuusen koristeita voisi hankkia lisää. Jos/kun löydän kauniita koristeitä, niitä voisi ostaa enemmän kuin kaksi. Kuusemme on toki kaunis, mutta ei siinä yhtenäistä linjaa ole. Sellainen ehkä tulee usealla samanlaisella kuusenkoristeella?

Suklaata ei todellakaan kannata olla liikaa! Tänä jouluna olimme ostaneet itsellemme belgialaista suklaata. Meillä molemmilla oli yksi oma pienempi suklaarasia ja yhteisenä meillä oli hieman suurempi suklaarasia. Se riitti oikein hyvin. Muuten ei jaksa syödä joulutorttuja tai jälkiruokaa!

Tärkein muistettava asia kuitenkin on: Älä hätäile, älä stressaa! Kaikki sujuu kyllä!

Osku ja veljet

Alavudella syntyneellä Oskulla oli 2 veljeä ja yksi sisko. Osku oli meidän kissa ja veljensä Otto ja Ville olivat sisareni kissat.

Ensin Helsinkiin matkusti Otto, parin viikon päästä Osku ja viimeisenä Ville. Otimme pennut kovin nuorina, vain Ville oli oikeassa luovutusiässä saapuessaan Helsinkiin. Hyvin ne silti olivat pentuina oppineet kissan tavoille.

Otto Oskun hoidossa sillä aikaa kun Ville on vasta matkalla Helsinkiin

Veljekset tapasivat usein toisiaan, joko meillä tai Oton ja Villen kodissa. Veljiensä kanssa Osku halusi leikkiä ja olla yhdessä, mutta veljet arvostivat enemmän omaa oloaan.

Usein Osku huhuili:"Hei, missä te ootte?"

Villen kanssa leikki sujui, Ville tosin matemaattisen tarkasti valitsi aina paikakseen Oskun lempipaikan. Ensin Osku tuijotti jähmettyneenä Villeä. Seurannut hyökkäys Villen kimppuun oli raivoisa: Osku oli valmis veljenmurhaan. Tuloksena oli kiivas tappelu, joka päättyi tasapeliin. Kumpikaan ei saanut olla Oskun lempipaikassa. Vähän ajan päästä Ville löysi toisen Oskun lempipaikan.

Helpoiten yhteiselo sujui yhdessä nukkumalla.

Periaatteessa Osku oli kohtelias isäntä vierailleen. Se antoi vieraiden syödä ensin ja vasta Oton ja Villen syötyä Osku meni ruokakupille. Otto oli tainnut muutaman kerran sähistä ruokailun yhteydessä eikä Osku halunnut suututtaa kolme-neljä kiloa painavampaa veljeään.

Niinpä Osku tyytyi vakoilemaan ja seurailemaan Ottoa - turvallisen välimatkan päästä.

Salainen agentti Osku vakoilutehtävässään.

Vakoilun vuoksi Osku tiesi aina, missä Otto on. Kerran kävi niin, että Otto katosi. Koko päivänä en löytänyt sitä mistään. Olin kauhuissani, olihan sisareni uskonut kissansa minulle hyvään hoitoon, Kissan kadottaminen ei kuulunut sopimukseen. Kysyin Oskulta moneen kertaan: "Missä Otto on?". Ja joka kerta Osku lähti kohti tyttären työpöytää. Ilmeni, että työpöydän alaosassa oli kissan mentävä aukko, josta Otto lopulta löytyi.

Villen kuolema ei muuttanut Oskun ja Oton välejä. Vanhaan tapaansa Otto sähisi Oskulle ja Osku suhtautui Ottoon varovaisella kunnioituksella ja ihmetyksellä. Oton vieraillessa meillä Osku kertoi minulle töistä palatessani aina ensimmäiseksi Oton kuulumiset. Osku olikin luonteeltaan emo.

Kissasynttärit kesäkuussa 2012

Ihania kissaveljeksiä ei enää ole. Oskun hautajaisissa puhuimme, että ehkä meidän pitäisi uudestaan ottaa itsellemme pennut samasta pentueesta, sillä kissaveljekset yhdistivät myös meidät ihmiset läheisempään yhdessäoloon. Ehkä tämä toteutuu joskus tulevaisuudessa.

Kolme kynttilää Oskun, Oton ja Villen haudalla

Tammikuussakin luen Kingiä

Luettuani Stephen Kingin Musta torni -sarjan kaksi ensimmäistä osaa tiesin, että haluan lukea sarjan muutkin osat.

Marraskuussa luin sarjan ensimmäisen osan Revolverimies. Jouluaattona luin loppuun toisen osan Kolme korttia pakasta.

Revolverimiehen ensimmäinen virke paljastaa, mistä kirjassa on kyse:

"Mustiin puettu mies pakeni autiomaan halki, ja revolverimies seurasi hänen jälkiään."

Roland Deschain on viimeinen revolverimies. Hänen on puhuttava mustiin pukeutuneen miehen kanssa, sillä tällä on tietoa Mustasta tornista, sillä Musta torni on Rolandin ka, kutsumus.

Revolverimies on selkeästi johdanto-osa kummalliseen maailmaan, joka on muuttunut ja muuttuu jatkuvasti. Lukija tutustuu Roland Deschainiin, hänen taustaansa ja revolverimieskoulutukseen. Jahdatessaan mustiin puettua miestä Roland tuhoaa yhden kaupungin ja kohtaa noin 12-vuotiaan pojan Jaken. Lopulla Roland saa miehen kiinni. Mustiin puettu mies ennustaa Rolandin tulevaisuuden seitsemän kortin avulla. Mustaa tornia mustiin puettu mies kuvaa näin:

"Kuvittele, että kaikki maailmat, kaikki maailmankaikkeudet, kerääntyisivät yhdeksi ainoakasi ryhmäksi, yhdeksi ainoaksi pylvääksi, Torniksi."

Vaikka Revolverimies oli outo kirja, päätin antaa sarjalle mahdollisuuden ja luin toisen osan Kolme korttia pakasta.Kirjan alussa Roland herää meren rannalla ja joutuu painajaismaisen hummeriolion hyökkäyksen kohteeksi. Roland onnistuu tappamaan eläimen, mutta menettää kaksi sormea oikeasta kädestään ja yhden varpaan.

Kolme korttia pakasta -kirjassa Roland hakee meidän maailmastamme (New Yorkista) itselleen kaksi matkakumppania, Eddien ja Susannahin. Kolmannen oven takana olisi murhaaja Jack Mort, mutta Roland muuttaa historiaa aiheuttamalla Jack Mortin kuoleman.

Pidin Kolme korttia pakasta -kirjasta, vaikka siinä oli kauhistuttavia hummerieläimiä ja jotkut henkilöt olivat hyvin ikäviä. Kingin erityisosaamista taitaa olla henkilökuvat ja -tarinat, joista tässä kirjassa saa todella nauttia.

Annoin Mustan Tornin kolmannen osan Joutomaan itselleni joululahjaksi ja  neljännen osan Velhon ostin siltä varalta, että luettava loppuu kesken.

Aloitin Joutomaan lukemisen heti edellisen osan päätyttyä. Kirja on paksu ja Velho on vielä paksumpi. Todennäköisesti luen Kingiä vielä helmikuussakin.