Aika hyvä

IPodissani on Se-yhtyeen kappale Joku muu. Laulun sanomana on, että vielä voit muuttaa elämäsi, olla jotain muuta kuin mitä nyt olet. Olla sitä, mitä oikeasti haluaisit olla.

Tiedättekö mitä?

En halua olla joku muu. Haluan olla minä, olen siinä aika hyvä.

Kunnes toisin todistetaan

Näky aukeni jo liukuportaissa kohti metroasemaa. Kymmenkunta lipuntarkastajaa ja lähes saman verran vartijoita. Ensimmäisellä kerralla en ollut uskoa silmiäni. Toisella kerralla en voinut olla kysymättä: ”Oletteko jossain terroristijahdissa?” Eivät olleet.

Liputta matkustavien kiinni saamiseksi operaatio vaikuttaa liialliselta. Liioittelulta vaikuttaa sekin, että tarkastajat eivät päästä matkustajia pois metrosta tai ratikasta ennen kuin lippu on tarkistettu. Taustalla on ajatus siitä, että juuri pummilla matkustavat haluavat pois nähtyään lipuntarkastajien tulevan. Veikkaan silti, että suurimmalla osalla pysäkillä pois jäävistä on hyvä syy jäädä pois juuri sillä pysäkillä ja että heillä on se matkalippu.

Kymmenkunta lipuntarkistajaa ja vartijaa odottamassa matkustajia vaatimuksineen nähdä matkalippu pelottaa minua. Lippu minulla on, ei siksi. Se pelottaa minua, koska mieleeni nousee lukuisia synkkiä tulevaisuudenkuvia yhteiskunnasta, jossa viranomaisten kontrolli on kaikki kaikessa. Yhteiskunnasta, jossa ilman henkilöllisyystodistusta ei voi liikkua. Yhteiskunnasta, jossa ihmiset ovat syyllisiä (liputta matkustamiseen tai muuhun), kunnes toisin todistetaan.

Onnistuneen loman ainekset

Lämmin kesä ja ihana Helsinki.

Eiran rannasta aukeava meri. Meren äänet, kaukainen horisontti ja auringon kimallus laineilla.

Helsingin kukkaloisto,

merelliset istutukset,

jännittävät taideteokset, uudet

ja vanhat,

tekevät minut onnelliseksi.

Kirjoista eroon

Katselin kirjahyllyjäni ja ihmettelin yhtä jos toista siellä olevaa kirjaa. Lukemattomia kirjoja, hyviäkin kirjoja, mutta jotka sopivat paremmin jonkun muun kirjahyllyyn. Tietokirjoihini iskin myös silmäni – ne jos mitkä eivät kestä aikaa. Siivosin hyllyistä pois kolme korkeaa pinollista kirjoja. Mutta mitä teen kirjoille, joita en enää hyllyihini halua? Asuintalossani käytettyyn tapaan – kirjat jätehuoneen lattialle – en halunnut turvautua.

Ensin päätin kokeilla antikvariaatteja. Googlettamalla yritin selvittää, mikä antikvariaatti ottaisi kirjojani. Se oli työlästä puuhaa enkä jaksanut siihen pitkään paneutua. Niinpä pakkasin yhden pinollisen kirjoja reppuun ja lähdin myymään kirjoja ilman ennakkotietoja divareiden kokoelmista.

Ensimmäinen antikvariaatti on tunnettu tylystä maineestaan, mutta olen joskus onnistunut myymään sinne kirjoja. Tällä kertaa he olisivat vaihdossa ottaneet kaksi kirjaa. Ei tullut kauppoja. Seuraavassa antikvariaatissa kesätyttö halusi ottaa kirjat lomalla olevan omistajan arvioitavaksi. Annoin ne mielelläni, reppu oli raskas ja hiostava. En halunnut kantaa kirjoja takaisin kotiin. Omistaja soitti myöhemmin. Saisin 8 euroa ja 10 euron edestä vaihtoja. Sopii.

Kirjoja riitti vielä toiseen repulliseen. Rohkeasti kauppasin kirjojani antikvariaatteihin. Eräässä väitettiin, että he ottavat vastaan ”vain hyviä kirjoja”. Eräässä toisessa antikvariaatissa ei ollut enää tilaa liikkua. Kirjoja oli liikaa. Kysymättäkin tiesin, että nyt ei kauppoja tule. Kysyin silti ja omistaja vastasi: ”En minä voi ostaa lisää kirjoja, kun ei niitä kukaan osta täältä”. Katselin ympärilleni ja näin paljon hyvää kirjallisuutta. Myötätuntoisena lupasin seuraavan kerran kirjoja etsiessäni tulla hänen liikkeeseensä.

Antikvariaatteihin tuskastuneena vein kirjat Kirjasto 10:n kierrätyskoriin.

Loput kirjat päätin viedä Kierrätyskeskukseen, onneksi yksi sellainen on melko lähellä. En ollut käynyt siellä pariin vuoteen. Kaikki oli muuttunut, jotenkin hienommaksi, kalliimman näköiseksi. Aikaisempi kotikutoisuus oli tiessään. Sain kuulla olevani myymälän puolella, tavaran vastaanotto oli nurkan takana. Tavaran vastaanotto oli kellarikerroksessa, johon pääsi suoraan ajotasoa pitkin. Tosin sinne päästäkseen ovimies soitti summeria, jotta vastaanottaja tiesi tulla hakemaan meitä. Yhdessä sitten kävelimme kohti tyhjää pöytää, johon sain tyhjätä repullisen kirjoja.

Kirjoista eroon pääseminen oli työlästä ja päätin vastaisuudessa harkita tarkkaan kirjojen ostamista. Päätin myös, että seuraavan kerran vien kirjahyllystäni kirjat kirjastojen kierrätyshyllyihin tai -koreihin. Helsingissä tällainen on tietääkseni Kirjasto 10:ssä ja Itäkeskuksen kirjastossa. Tällainen kierrätyshylly saisi olla kaikissa, niin kaupungin kuin yliopiston kirjastoissa.

Kuvassa Kari Cavénin kierrättämällä toteutettu teos Päävärit.