Lukupiirikirjana Tuula-Liina Variksen Huvila, vieraana Tuula-Liina Varis

Tuula-Liina Varis: Huvila. 2016. WSOY. Päällys: Martti Ruokonen. 245 sivua. 

Lainattu kirjastosta

"Miksi ne, jotka eivät ole aiheuttaneet mitään eivätkä ole olleet osallisina missään, kärsivät enemmän kuin ne, jotka olivat aatteita julistaneet, sotaa halunneet, sodan aiheuttaneet ja sen aloittaneet, tehneet kaukana taistelupaikoista päätöksiä, jotka ratkaisivat sodan kulun?”

Meitä oli yksitoista innokasta lukijaa, kun kokoonnuimme viime tiistaina käsittelemään Tuula-Liina Variksen Huvilaa. Myös Tuula-Liina Varis oli mukana. Tuula-Liina Variksella on vahva ja monipuolinen kirjoittamiseen liittyvä tausta alkaen lapsuuden päiväkirjojen ja runojen kirjoittamisesta. Kirjallinen ura jatkui kirjallisuuden ja suomen kielen opinnoilla, jotka johtivat toimittajan ja kolumnistin tehtäviin. Sitten tulivat kirjallisuusohjelma A&Ö televisiossa, Suomen kirjailijaliiton puheenjohtajuus ja Joensuun kirjallisuustapahtuman työryhmän puheenjohtajuus. Kaiken tämän ohella Tuula-Liina on kirjoittanut parikymmentä romaania. Tuula-Liinan kirjailijatausta on niin vahva, että jo siitä saisi aikaiseksi pari postausta, mutta mennään nyt Huvila-kirjaan.

Kirja sijoittuu Turkuun ja lähistöllä sijaitsevaan hirsilinnaan. Päähenkilö on varakkaan perheen tytär Raakel, joka opiskelee Turun yliopistossa. Raakel elää hyvin suojattua elämää äitinsä tarkassa valvonnassa. Niin kauan, kunnes Raakel menee serkkunsa Juhanin kanssa taidenäyttelyn avajaisiin. Vuosi on 1929. Taiteilija on Aksel Korkeakorpi. 

"Hänestä tulisi suuren taiteilijan vaimo ja muusa. Niin kuin Rembrandtin Saskia."

Raakelin ja Akselin ensitapaaminen laittaa molempien elämät uusiin raameihin. He rakastuvat. Vietetään häitä, Raakel huomaa odottavansa lasta. Raakel unelmoi romanttisesta tulevaisuudesta. Mutta lapsen syntymä kuormittaa Raakelia, hän väsyy, hän ei jaksa pitää itsestään huolta. Heräävä kansallissosialismi kiehtoo Akselia. Käy ilmi, että Raakelin suvusta löytyy juutalaisia sukujuuria. Tällaisen likaisen vaimon kanssa Aksel ei voi elää. ”Minä olen nainut naisen, jolla on juutalainen verenperintö ja ryssänkirkkolaiset sukujuuret. Olen siittänyt lapsen, jonka suonissa virtaa juutalaista verta.” Aksel jättää perheensä ja lähtee Saksaan voidakseen olla mukana kolmannen valtakunnan rakentamisessa.

Totesimme, että Huvila on pieni kirja, josta löytyy monta teemaa. Kirjassa on 1920- ja 1930-lukujen ajankuvausta, siinä on naisen aseman kuvausta ja kuvausta pienen ihmisen elämästä suurien aatteiden varjossa. Keskustelimme ensin kirjan henkilöistä. Itse kukin meistä oli kirjaa lukiessaan pohtinut, löytyykö kirjan henkilöille - Raakelille, Akselille, tytär Leealle, palvelija Selmalle - vastinetta todellisesta elämästä. Kyllä vain, kertoo Tuula-Liina, Akselin hahmo linkittyy taiteilija Sigurd Wettenhovi-Aspaan (1870-1946). Hänet tunnettiin monipuolisena kulttuuripersoonana, hyvin älykkäänä henkilönä, kielentutkijana ja oikeistolaisuuden ja natsismin ihailijana. Akselin ja Raakelin hirsitalollekin on vastine todellisuudessa: Vilniemen huvila Karjalohjalla.

"Olisi hylännyt sen Führerinsä ja pitänyt meidät."

Monet meistä ihastuivat palvelija Selmaan. Kirjan loppupuolella myös Selma saa äänen ja hänen kauttansa valottuu tavallisen köyhän kansan elinolosuhteiden niukkuus. Selma oli äärettömän tärkeä henkilö Raakelille. Mitä olisikaan Leea-tyttären elämä ollut ilman Selmaa? Selmojen merkitystä ei koskaan saisi aliarvioida, niin tärkeitä jokapäiväisen elämän ylläpitäjiä kaikki selmat ja martat ovat olleet ja ovat edelleen. Myös tytär-Leea saa puheenvuoron kirjan loppupuolella. Ainoa päähenkilö, jolle kirjailija ei anna omaa ääntä, on Aksel. Mietin, olisiko lukukokemus erilainen, jos Akselillekin olisi annettu puheenvuoro.

Kirja kertoo Raakelin tarinan, mutta taustalla kulkee koko ajan 20- 30-lukujen historia. Turku viettää 700-vuotisjuhliaan, äärioikeistolaisuus on nousussa, Katri Vala lentää lentokoneella, Kuru-laiva uppoaa ja New Yorkin pörssi romahtaa. Ihastuimme kirjan ajankuvaan, sen yksityiskohtaiseen ja inhimilliseen kuvaukseen. Kirjailija kertoo, että hän on hyvin kiinnostunut historiasta. Jotta voisi kuvata jotakin ajanjaksoa mahdollisimman autenttisesti, hän tutustuu historiakirjojen ohella aikakauden lehdistöön. Mm mainokset välittävät arvokasta tietoa ajan kulutustottumuksista. Myös kirjan sanasto traditsioineen ja viftauksineen tukee hyvin ajankuvausta.

Huvilassa on sama teema kuin monissa Tuula-Liinan aiemmissakin kirjoissa: naiset ja lapset ovat tukijoiden ja myös kärsijöiden roolissa, kun miehet luovat historiaa. Olemme lukupiirissämme lukeneet useitakin tälle aikakaudelle sijoittuvia kirjoja, mutta Huvilassa on erilainen näkökulma, koska maailmaa ja nousevaa natsismia tarkastellaan kolmen naisen yhteisöstä käsin. Kirja on vakuuttava, se on taitavasti kirjoitettu, se on surullinen ja rehellinen kuvaus siitä, miten aate ottaa valtaansa miehen ja miten aate rikkoo kaiken. 

Kiitos Tuula-Liina, kun olit mukana. Oli antoisa tapaaminen, lukupiiritoimintaa parhaimmillaan.

Tuula-Liina Varis (Wikipedia)

Vieraana Tuula-Liina Varis

Viime torstaina meillä oli senioriporukkamme tapaaminen, jonne olimme saaneet vieraaksi kirjailija Tuula-Liina Variksen, sopivasti juuri Minnan Canthin 175-juhlaviikolla.

Tuula-Liina Varis

Tuula-Liina Variksella on monipuolinen kirjoittajatausta. Turun yliopistossa aloitetut suomen kielen ja kirjallisuuden opinnot jäivät kesken, kun hänelle tarjottiin toimittajan työtä Kansan Uutisissa. Innokkaalle kirjoittajalle toimittajan työ oli mieluinen valinta. Tuula-Liina katsookin, että toimittajan työ antoi hyvät eväät tuleviin kirjallisiin haasteisiin. Myöhemmin hän on kirjoittanut kolumneja mm. Suomen Kuvalehteen, Kotilieteen ja Eläkeläiseen ja nykyisin joensuulaiseen Karjalan Heiliin. Tuula-Liinalla oli mahdollisuus tutustua myös televisiotyöhön, kun hän juonsi 2000-luvun alussa TV 1:n kirjallisuusohjelmaa A&Ö. Tästä syntyikin keskustelua senioriporukassamme, monet meistä muistavat nuo mielenkiintoiset ohjelmat, joissa nähtiin vieraina mm. Tommy Taberman, Orvokki Autio, Pekka Kejonen ja Yrsa Stenius. Tällaista ohjelmaa kaipaisimme televisoon tänä päivänäkin.

Erityisen mieluinen tehtävä kirjoittamisen ohella Tuula-Liinalle oli  Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtajuus v. 2009-2014. Suomen Kirjailijaliiton tehtävänä on toimia kaunokirjailijoiden aatteellisena ja ammatillisena järjestönä. Tuula-Liina oli Kirjailijaliiton ensimmäinen naispuheenjohtaja. Nykyinen puheenjohtaja on myös nainen, Sirpa Kähkönen. Tuula-Liina toimi puheenjohtajana myös opetusministeriön alaisuudessa toimivassa Valtion kirjallisuustoimikunnassa v. 2010-2012.
 

Sain haastatella Tuula-Liinaa

Arvostettu ja palkittu kirjailija

Kirjailijana Tuula-Liinasta on tullut vuosien mittaan pidetty ja arvostettu kirjailija. Siitä kertovat jo useat kirjallisuuspalkinnotkin. Kotona Tuula-Liinaa kannustettiin lukemaan ja kirjoittamaan. Äiti antoi hänelle vihkosen, josta alkoi Tuula-Liinan päiväkirjakirjoittaminen, mikä jatkuu yhä vieläkin. Murrosiän kynnyksellä hän alkoi kirjoittaa Pariisiin sijoittuvaa intohimoista rakkaustarinaa. Yht'äkkiä hän tajusi, että ei tiennyt mitään intohimoisesta rakkaudesta eikä myöskään Pariisista, ja niin kirjoittaminen loppui kesken lauseen. Ja vaikka myöhemmin ovat tulleet tutuiksi sekä intohimoinen rakkaus että Pariisi, tuon kirjan kirjoittaminen ei jatkunut. 😅 Nuoruuden suosikkikirjoihin kuului ehdottomana ykkösenä Montgomeryn Uuden kuun Emilian tarina. Tänä päivänä Tuula-Liina mainitsee mielikirjailijoikseen Eeva Kilven, Eeva Joenpellon ja Marja-Liisa Vartion, joiden kirjoihin hän palaa yhä uudelleen. Viime vuoden kirjahelmeksi hän nimeää Finlandia-palkitun Juha Hurmeen Niemen.

Myös runoilla on ollut tärkeä osa Tuula-Liinan elämässä. Aila Meriluodon ja Aale Tynnin innostamana Tuula-Liina kirjoitti murrosiässä runoja ja sai yllätyksekseen ensimmäisen palkinnon Teiniliiton kulttuurikilpailussa. Runot ovat Tuula-Liinalle tärkeitä tänäkin päivänä. Kajaanin Runoviikko kuuluu hänen jokakesäiseen ohjelmaansa. 

Tuula-Liina on kirjoittanut tai toimittanut parikymmentä kirjaa, joista viimeisin on v. 2016 hyvät arvostelut saanut Huvila. Uusi kirja on tekeillä, ehkä jo syksyllä saamme luettavaksi Tuula-Liinan uuden kirjan. 

Tuula-Liina puhuu lämmöllä Joensuun kirjallisuustapahtumasta, joka täyttää ensi syksynä 20 vuotta. Tuula-Liina on ollut mukana järjestämässä tätä tapahtumaa ihan alusta alkaen. Kirjallisuustapahtuma sai Suomen Kirjailijaliiton Kirjailija kiittää -palkinnon v. 2016.

Katoaako kirjasto viihteeseen?

Näin Tuula-Liina kysyy kolumnissaan Karjalan Heilissä 20.3.2019. Hän on huolestunut siitä, että kirjastot ovat kehittymässä sivistyslaitoksista viihdekeskusten suuntaan. Monet meistä senioreistakin ovat käyneet Oodissa toteamassa, että siellä on kirjoille omistettu vain yksi kerros isosta rakennuksesta. Olimme samaa mieltä Tuula-Liinan kanssa siitä, että toki kirjastoilla voi olla muutakin toimintaa kuin vain perinteinen lainaamistoiminta, mutta tuon muun toiminnan tulisi liittyä kirjoihin.

Kirjabloggarina minua kiinnosti kuulla, mitä mieltä Tuula-Liina on kirjablogeista. Hienoa oli kuulla, että hän arvostaa blogeja ja lukee niitä itsekin, mutta toivoo, että bloggarit eivät pyrkisikään kirjoittamaan kuten kriitikot, he ovat ihan oma ammattikuntansa. Kirjablogien suosiota lisää sekin, että printtilehtien taidekritiikit ovat kutistuneet, arviot ovat aina vaan lyhyempiä ja kritiikit ovat useiden lehtien nettisivuilla muurien sisällä. 

Kiitämme virkistävästä vierailustasi Tuula-Liina. Me seniorit olemme aika innokkaita lukijoita. Monet meistä jakavat lukukokemuksiaan lukupiireissä. Luemme mielellämme painettua kirjaa ja olemmekin samaa mieltä kanssasi, että painetulla kirjalla on edelleen valoisa tulevaisuus.