Arttu Tuominen: Lavastaja

 

Arttu Tuominen: Lavastaja. WSOY. 2024. Päällys Mika Tuominen. 320 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Tämä tarina on satu. Kuvittele, että se on näytelmä. Tai elokuva, jos se sopii sinulle paremmin. Ja kuten kaikissa näytelmissä, tämäkin tarina on jaettu osiin. Mutta aloitamme tietenkin alusta, tai ehkä lopusta, sekin selviää aikanaan. Parasta draamassa on, ettei katsoja voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Sadussa emme ole kahlehdittuina todelliseen maailmaan vaan voimme taivuttaa sitä tahtoomme. Liikkua ajassa ja paikassa."

Arttu Tuominen on kirjoittanut kymmenen dekkaria. Muistilabyrintti -sarjaan (Myllylahti) kuului neljä teosta. Siirryttyään WSOY:lle Tuominen aloitti kuusiosaisen Delta-sarjan, jonka päätösosa on Lavastaja. Sarjassa - osa osalta - Tuominen avaa poliisien henkilökuvia. Nyt sarjan päättyessä lukija on tullut tutuksi porilaisten rikostutkijoiden Jari Paloviidan, Henrik Oksmanin, Linda Toivosen ja Susanna Mannerin kanssa, joiden kaikkien elämä on tällä hetkellä melko hyvällä mallilla. Sarjan tapahtumat sijoittuvat pääosin Poriin, kirjailijan kotikaupunkiin. Niin myös Lavastajan tapahtumat. Tuominen onkin todennut, että Pori on täydellinen dekkarikaupunki - riittävän suuri isoillekin rikoksille.

Susanna Mannerilta tulee kiireellinen puhelu Jari Paloviidalle. Porin Kuuminaistennieman Kuusinokasta on löytynyt "kolme kroppaa, ehkä neljä, en ole varma". Perhesurma, miettii Linda. Paloviita valmistautuu kohtaamaan neljä ruumista. Mutta missään ei näy veripisaraakaan. On vain sohvalla istuva televisiota katseleva kolmihenkinen perhe. "Silmät olivat auki, suut hymyssä. Isän käsi lepäsi äidin hartioilla, äidin pää nojasi isän olkapäähän. Heidän välissään istui arviolta seitsemänvuotias tyttö. Kaikilla oli yllään  kotoisat vaatteet." Lattialla makaa koira, televisiossa pyörii Kulkurin valssi -elokuva. "Tuossa ei ole mitään järkeä", pystyy poliisi vain toteamaan.

Murhaaja kutsuu itseään Harriksi. Käy ilmi, että Harri murhaa ihmisiä, palsamoi ruumiit ja asettaa uhrit viehättäviin asetelmiin, jotka huokuvat mennyttä maailmaa. Poliisi pohtii: "Jos minun pitää veikata, tekijä on halunnut luoda jonkinlaisen sommitelman. Ei pelkästään perheestä katsomassa televisiota, vaan kokonaisuuden. Piha, kukat, nurmikko. Koko talo ja kaikki sen esineet ovat yhtä isoa sommitelmaa." Kaikesta näkee, että Harri on todellinen lavastaja. Hän on taitava, hän on suunnitellut joka ainoan detaljin ja hän pitää huolen siitä, että poliisi löytää ruumiit, mutta hän on aina askeleen poliisia edellä. Poliisille selviää pian, että Harri on raaka sarjamurhaaja, jonka käsikirjoittamassa näytelmässä on varattu roolit myös poliiseille.  

Lavastaja on hyvä rikosromaani. Kirjassa on yllätyksellinen, äärimmäisen taitavasti rakennettu juoni. Mutta juoni on erilainen kuin odotin sen olevan. Odotin edellisten osien kaltaista rikosromaania, jossa yhteiskunnalliset teemat nousevat keskiöön, kuten mm. aiemmista osista tutut teemat yhteiskunnan huono-osaisten, kodittomien, alkoholistien, narkkareiden, moniongelmaisten nuorien ongelmista. Sen sijaan Arttu Tuominen räväyttää uuden puolen itsestään. Lavastajassa ollaan puhtaan nordic noirin synkeissä tunnelmissa. Ja tämänkin genren hän taitavana dekkaristina hallitsee. Fiktiiviset tapahtumat eivät ole uskottavia, mutta sitähän ne eivät yleensä ole nordic noirissa.

Tuomisen taidokasta tekstiä on ilo lukea. Poliiseista Tuominen on rakentanut uskottavat ja inhimilliset henkilöhahmot, joita ainakin minä jään ikävöimään. Olen varma, että niin tekee kirjailija itsekin. 

Pidin Delta-sarjasta heti ensimmäisestä osasta alkaen. Osa osalta Tuominen on kehittynyt kirjoittajana ja juonen rakentajana. Tuomisen inhimillinen ja ymmärtävä ote on yltänyt niin kaduilla asuviin asunnottomiin kuin myös poliisien yksityiselämän kiemuroihin. Kirjoitin Vapahtajasta, että se oli paras sinä vuonna (2023) lukemani rikosromaani. Mielenkiinnolla odotan, millaisiin sfääreihin Tuominen vie lukijat seuraavaksi.

Porissa on kuluvan kesän aikana järjestetty fanikävelyitä Delta-sarjan tapahtumapaikoille. Itse osallistun fanikävelylle lauantaina 21.9.2024 . Olisi hienoa, jos kirjailija itse olisi oppaana. 

Arttu Tuominen kirjailijavieraana Raumalla 17.4.2024

 

Rauman Naisten Pankki on järjestänyt yhteistyössä kirjaston kanssa useita kiinnostavia kirjailijavierailuja. Vierainamme ovat olleet mm. Pirkko Soininen, Anneli Kanto, Lea Pulkkinen, Iida Rauma ja Vaula Norrena. Nyt meillä oli ilo saada vieraaksi porilainen dekkaristi Arttu Tuominen. Tuominen kuuluu tällä hetkellä suomalaisten dekkaristien kärkijoukkoon. Hänen teoksiaan on käännetty useille kielille. 

Ennen tilaisuutta naistenpankkilaisilla oli arpojen ja kahvin myyntiä. Tässä houkuttelevia arpapalkintoja. 

Tilaisuuden avasi Annika Lohiniva, joka kertoi Naisten Pankin valtakunnallisesta että paikallisesta toiminnasta.

Tuomiselle on ollut lapsuudesta alkaen selvää, että hänestä tulee kirjailija. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat aina kuuluneet hänen rakkaimpiin harrastuksiinsa. Alusta pitäen hänelle oli selvää, että hän halusi kirjoittaa jännityskirjoja. Vuonna 2015 ilmestyi Myllylahden kustantamana Tuomisen esikoinen Labyrintti-sarjan Muistilabyrintti. Vuonna 2018 Tuominen siirtyi Delta-sarjan kera WSOY:lle. Delta-sarjan viides teos Vapahtaja ilmestyi viime vuonna. Kuudes osa, sarjan päätösosa Lavastaja, ilmestyy ensi elokuussa. Julkistamistilaisuus on Porin Kirjojen yössä.

Tuominen sai Vuoden johtolanka -palkinnon vuonna 2020 kirjastaan Verivelka.

Haastattelija Kristina Haavisto ja Arttu Tuominen

Monet Tuomisen kirjoista kuvaavat yhteiskunnan huono-osaisia ja syrjäytyneitä. Vapahtajassa keskiössä ovat kodittomat, alkoholistit, narkkarit ja moniongelmaiset nuoret. Tuominen toteaakin, että hänen keinonsa vaikuttaa yhteiskunnallisiin teemoihin on nostaa epäkohta kirjan aiheeksi. Osa osalta Tuominen avaa poliisien henkilökuvia. Vapahtajassa on vuorossa rikososaston johtaja Susanna Manner, jonka poika Aleksi on huumeriippuvainen ja moninkertaisissa veloissa huumekuningas Dragan Valenskille. Manner tuo kirjaan inhimillisyyttä ja toivoa, toteaa Tuominen.

Tuomisen dekkarit sijoittuvat pääasiassa Poriin, kirjailijan kotikaupunkiin. Tuominen toteaa, että Pori on täydellinen dekkarikaupunki - riittävän suuri isoillekin rikoksille. Paikkoja, joissa liikutaan, kuvataan yksityiskohtaisesti, joten Poria tuntevat kyllä tietävät, missä milloinkin mennään. Hyvin helposti kirjailija saa palautetta, jos yksityiskohdat eivät ole kohdallaan. 

Arttu Tuominen on suunnitelmallinen kirjoittaja. Aloittaessaan kirjan kirjoittamisen hän on jo suunnitellut juonen ja hänellä on henkilöhahmot valmiina. Taustatyöllä on merkittävä rooli myös dekkareissa. Psykologinen mielen manipulointi ja hypnoosi olivat opiskelun kohteina Vapahtajaa kirjoitettaessa. Kirjoitusprosessin aikana tärkeänä tukihenkilönä toimii kustannustoimittaja. 

Tulevana kesänä alkavat dekkarikävelyt Porissa Delta-sarjan jalanjäljissä. Tuominen on itse mukana ensimmäisillä kävelyillä.

Paikalla kirjastossa oli mukava määrä yleisöä, noin viisikymmentä. Haastattelijana toimi Kristina Haavisto. 

Naisten Pankin kiitokset menevät Artulle, Kristinalle sekä aktiiviselle yleisölle. Lämmin kiitos jälleen kerran kirjastolle erinomaisesta ja joustavasta yhteistyöstä. 

Arttu Tuominen

Arttu Tuominen: Vapahtaja

 

Arttu Tuominen: Vapahtaja. WSOY. 2023. Päällys Mika Tuominen. 366 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Hän sanoi tulleensa vapauttamaan minut syyllisyydestä. Päättämään kaiken sen, mistä olimme puhuneet lukuisia kertoja. Että hänellä on voima muuttaa paha hyväksi. Sitten hän ojensi minulle bensiinikanisterin ja minä ajattelin, että viimeinkin joku rakastaa minua niin paljon, että on valmis armahtamaan. Tunsin riemua. Bensiini maistui makealle hunajalle, ja mitä enemmän join, sitä enemmän sitä janosin. Halusin hukkua siihen ihanaan nesteeseen."

Arttu Tuomisen Delta-sarjan viides dekkari Vapahtaja vie lukijan edeltäjiensä tavoin Poriin, Porin levottomille ja väkivaltaisille kaduille. Paikkoja, joissa liikutaan, kuvataan yksityiskohtaisesti, joten Poria tuntevat kyllä tietävät, missä milloinkin mennään. Poria tuntemattomalle kartta olisi ollut kiva lisä kaupunkikuvauksissa.

Nyt kaupungin yöt ovat levottomia ja täynnä väkivaltaa. Ilkka Rajalan johtama nuorisojengi on kasvattanut kokoaan, luonut yhteyksiä moottoripyöräjengeihin ja Dragan Valenskin johtamaan huumebisnekseen sillä seurauksella, että Draganin kristalleiden myötävaikutuksella jengiläiset hakkaavat entistä rajummin kaduilla aikaa viettäviä päihdeongelmaisia ja kodittomia.

Sitten poliisi saa tiedon, että eräs laitapuolen kulkijoista on kuollut sytyttämällä itsensä tuleen. Ensin öljyn valutusta kanisterista ja sitten sytkärin leimahdus. Eikä tapaus jää ainoaksi. Sarjan aiemmista osista tutut poliisit Jari Paloviita, Linda Toivonen ja Henrik Oksman ryhtyvät selvittämään tapauksia. Alkuasetelma ei ole poliisille helppo. Yhtymäkohtia Rajalan nuorisojengiin toki löytyy, mutta löytyykö sieltä kuitenkaan ratkaisua. Yksi asia on kuitenkin varma. Tekijä "ei surmaa summittain vaan valitsee kodittomia ja sellaisia, joita pidetään yleisesti yhteiskunnan pohjasakkana." 

Samaan aikaan kaupungilla liikkuu tarinaa Vapahtajasta, joka pelkällä kosketuksellaan parantaa kenet tahansa päihteiden riippuvuudesta. "Kirkkaus, en keksi muutakaan sanaa. Hän hyvästeli minut ja tiesin, etten enää milloinkaan sumentaisi aivojani kemikaaleilla. Sumu hälveni ja aivoni olivat kirkkaat." 

Kuten sarjan aiemmissakin osissa, tässäkin osassa Tuominen avaa poliisien henkilökuvia. Nyt vuorossa on rikososaston johtaja Susanna Manner, jonka poika Aleksi on huumeriippuvainen ja moninkertaisissa veloissa Dragan Valenskille. Jo aiemmin Aleksi on otettu kiinni kioskiryöstöistä. Susanna auttaa kaikin tavoin poikaansa, ennen kaikkea rahallisesti, mutta joutuu itsekin tekemisiin kovan, tunteettoman ja raa'an Dragan Valenskin kanssa. 

Kirja pitää sisällään paljon pahuutta ja raakuutta ja voidaankin todeta, että Vapahtaja on kaikista Tuomisen kirjoista väkivaltaisin. Kuten aiemmissakin osissa, kirjan teemoissa on paljon yhteiskunnallisuutta ja ajankohtaisuutta. Kirja antaa ajattelemisen aihetta niin päihteiden käytöstä, kodittomuudesta kuin nuorison katurikollisuudesta ja jengiytymisestä. "Kadut ovat muuttuneet. Muutosta ei ehkä näe pinnalta, mutta jos sukeltaa syvälle, sen näkee. Viranomaiset ovat sokeita, ja pian on liian myöhäistä." 

Tuomisen kuvaama nuorisojengi koostuu kantasuomalaisista nuorista, vaikka yleensä jengiytymisessä maahanmuuttajanuorilla on suuri osuus. Saattaa olla, että maahanmuuttajien sivuuttaminen jengiytymisestä selittyy sillä, että Porissa maahanmuuttajien määrä on vielä vähäinen verrattuna vaikkapa Pääkaupunkiseutuun. 

Vaikka Vapahtaja on väkivaltainen rikosromaani, se on paljon muutakin. Henkilöhahmoilla on iso rooli kirjassa. Henkilöt ovat persoonallisia, eläviä ja todentuntuisia heikkouksineen ja vahvuuksineen. Kirjan vahvuutena onkin herkkä ja inhimillinen ihmiskuvaus. Tuomisen ymmärtävä ote yltää niin kaduilla asuviin asunnottomiin kuin myös poliisien yksityiselämän kiemuroihin.

Sen ohella, että Vapahtaja on vakuuttavaa ja laadukasta jatkoa Delta-sarjalle, se on myös paras Tuomisen kirjoista. Tuomisen rakentama juoni on monipuolisuudessaan kiinnostava, yllätyksellinen ja jännittävä. Kirja on mukaansatempaava, otteessaan pitävä ja paras tänä vuonna lukemani rikosromaani. 

Vaikka Vapahtaja on Delta-sarjan viides teos, kirjaan tarttuminen ei edellytä aiempien osien lukemista. Jos olet äänikirjojen ystävä, uskon, että kirjan äänikirjaversio ei ole kuulijoilleen pettymys, sillä sen lukee Ville Tiihonen, yksi äänikirjojen kärkilukijoista.

Arttu Tuominen: Häväistyt

Arttu Tuominen: Häväistyt. WSOY. 2022. Päällys Mika Tuominen. 396 s. 

Arvostelukappale kustantajalta

"Linda avasi näytölle listan Suomessa viimeisten kymmenen vuoden aikana kadonneista henkilöistä. Se oli karua luettavaa. Vuosittain kadonneeksi kirjattiin keskimäärin 350 ihmistä, joista suurin osa löytyi muutamissa tunneissa tai päivissä. Löytymättä jäi nelisenkymmentä ihmistä vuodessa. Ruudulle avautunut lista piti sisällään 446 henkilöä, joita ei ollut koskaan löydetty. Linda tiesi, että todennäköisyys, että yksikään noista ihmisistä oli enää hengissä, oli hyvin pieni."

Häväistyt on neljäs osa Arttu Tuomisen Delta-rikosromaanisarjassa. Kirja toimii hyvin myös itsenäisenä teoksena, vaikka poliisiryhmä onkin sama kaikissa kirjoissa. Tuominen sai Vuoden johtolanka -palkinnon sarjan ensimmäisestä osasta Verivelka. Häväistyt-dekkarin julkistamistilaisuus järjestettiin luontevasti Porissa, koska kirjailijan kotikaupunki Pori toimii myös kirjan toimintaympäristönä. Uusi kirja kiinnosti porilaisia. Julkistamistilaisuus Porin Kirjojen yössä 18.8. täytti kirjaston salin ääriään myöten. 

"Luvatkaa minulle, että otatte sen pedon kiinni".

Kirjan tapahtumat alkavat 13-vuotiaan Lauran katoamisesta. Äiti hätääntyy jo, kun Laura ei tule välittömästi koulun jälkeen kotiin. Poliisi rauhoittelee, nuori tyttö on saattanut mennä vaikkapa kavereilleen. Äidin vaisto on oikeassa, tyttö ei tule illalla kotiin eikä tule vielä seuraavana päivänäkään. Tytöstä tehdään katoamisilmoitus. Sitten tytön ruumis löytyy jokisuistosta. "Jäljet, joita on yhteensä kaksikymmentäkahdeksan, ovat kaikki syntyneet ennen veteen joutumista. Tyttöä on pahoinpidelty ympäri kehoa. Todennäköisesti nyrkein, mutta myös jollain kovalla ja tylpällä esineellä". Tapauksen saa tutkittavaksi Porin poliisin vanhempi konstaapeli Linda Toivonen, jonka 13-vuotias tytär Linnea käy samaa koulua kuin Laura. Kun asioiden tutkinta aloitetaan, käy ilmi, että Lauran käytös oli muuttunut viime aikoina ja tulee myös esille, että Lauralla oli ollut virtuaalimaailmassa muutakin seuraa kuin vain koulukaverit.  

Tilanne on vaikea Lindalle. Hän tuntee, että hänen täytyisi varoittaa omaa lastaan, mutta teini-ikäisen ohjaaminen ja varoittaminen eivät ole vanhemmille helpoimpia tehtäviä, varsinkaan kun vanhemman ja lapsen välit eivät muutenkaan ole loistokunnossa. Tyttären luotto Linda-äitiin on horjunut vuosien varrella äidin juomisen takia. "Äiti on taas kännissä", kirjoitti Linnea päiväkirjaansa. 

Lindan juominen ei rajoitu viikonloppuihin. Joskus alkoholia kuluu työaikanakin. Mutta eihän Linda alkoholisti ole, ei missään tapauksessa, kuten hän itse vakuuttaa itselleen. Mutta ammattitaitoinen poliisi Linda on. Hän tekee paljon työtä Lauran tapauksen selvittämiseksi ja joutuu sen vuoksi käymään läpi eri puolella Suomea kadonneiden tyttöjen tapauksia. Jotkut heistä on löydetty surmattuina, kun taas joidenkin tyttöjen kohtalo ei ole koskaan selvinnyt. Pikku hiljaa johtolanka toisensa jälkeen löytyy ja vihdoin vyyhti saadaan sidoksi yhteen. Loppuratkaisu on kammottava ja karmea. Mutta valitettavan uskottava se siitä huolimatta on. 

Häväistyt on kiinnostava kirja. Tuomisen teksti on selkeää ja sitä on helppo lukea. Aihe on synkkä, mutta kylläkin ajankohtainen ja jokapäiväinen. Tapahtumat saavat lukijan pohtimaan nettimaailman vaaroja. Vaikka aikuiset pärjäisivätkin some-maailmassa, niin nuorten tilanne on toinen. Me aikuiset teemme mielellämme eron virtuaalimaailman ja reaalimaailman välillä, mutta nuorille raja ei varmasti ole selkeä. Heille virtuaalimaailma on osa jokapäiväistä todellisuutta, siellä tavataan kavereita, pelataan pelejä ja ennen kaikkea vietetään aikaa. Vaikka internetin mahdollisuudet ja hyödyt tunnistetaan, on myös muistettava, että internetiin kätkeytyy monia vaaroja, kuten 13-vuotias Laura sai kokea. Tuominen kertoi julkistamistilaisuudessa kirjoittavansa mielellään yhteiskunnallisista teemoista, asioista, jotka huolestuttavat ja kiinnostavat häntä.

Kirjan henkilöt ovat eläviä ja inhimillisiä. Erityisen läheiseksi tulee Linda Toivonen, jonka elämänkaari aukeaa lukijan eteen pala palalta. Nuoruuden ikävän lopun saaneet malliseikkailut Milanossa näkyvät vielä aikuisessa Lindassa. Tuominen kertoi, että hän valitsee yhden poliisin kunkin kirjan päähenkilöksi, jolloin avataan tarkemmin kyseisen poliisin taustoja. Tällä kertaa kirjailija oli valinnut päähenkilöksi Lindan, koska teema linkittyi luontevasti Lindan elämään. Myös edellisen kirjan päähenkilö Jari Paloviita tuodaan esille. Paloviita muistetaan työlleen omistautuneena poliisina, jonka avioliitto on vuosien mittaan jäänyt sivurooliin. Jälleen tässä osassa on Paloviiden avioliitto koetuksella.

Oman lisämausteensa kirjan tapahtumille antaa porilaisuus. Tapahtumat sijoittuvat eri puolille Poria. Kirjailija kertoi, että todellisten paikkojen kuvaus on haaste kirjailijalle, koska kaikkien yksityiskohtien pitää olla kohdallaan. Muuten on tiedossa varmoja yhteydenottoja.

Delta-sarja on rikoskirjallisuuden parhaimmistoa

Tuominen on kirjoittanut kahdeksan kirjaa kahdeksassa vuodessa. Häväistyt on vakuuttavaa ja laadukasta jatkoa Delta-sarjalle. Ei ole ihme, että sarja on herättänyt myös kansainvälistä mainetta. Aiempia kirjoja on käännetty viidelle kielelle. Myös tv-sarja on suunnitteilla. Jännityksellä jään odottamaan, millaisia teemoja Tuominen kehittää kahteen tulevaan Delta-sarjan osaan.

Arttu Tuominen: Vaiettu

Arttu Tuominen: Vaiettu. WSOY. 2021. Päällys: Mika Tuominen. 402 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Paloviita oli varma, etteivät Kangasharjun houreet olleet pelkkää lääkkeiden aikaansaannosta, vaan hyökkäys oli laukaissut ne. Itse asiassa hän oli varma, että Kangasharju tiesi, keitä hyökkääjät olivat - tai ainakin sen, miksi murhayritys oli tapahtunut. Hän pudisti päätään. Heillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin odottaa, että Kangasharju tointuisi niin paljon, että häntä voisi jututtaa uudelleen." (s. 126)

Arttu Tuominen sai vuoden 2020 Johtolanka-palkinnon romaanista Verivelka (WSOY 2019). Delta-sarjan aloittanutta Verivelkaa seurasi Hyvitys vuonna 2020 ja sarjaa jatkaa tänä keväänä ilmestynyt Vaiettu. Kaikki osat toimivat myös itsenäisinä teoksina. 

Vaiettu alkaa hyytävästi. Liinaharjan palvelutalossa Porissa asuva 97-vuotias Albert Kangasharju, entinen kenkäkauppias ja pankinjohtaja, yritetään murhata. Kangasharjua oli odottamassa hirttosilmukka metsän kätkössä, mutta palvelutalon hoitaja ennätti apuun. Toisaalla Porissa tapetaan samoihin aikoihin Kangasharjun ikätoveri invalidisoitunut Klaus Halminen. Porin poliisi, aiemmista osista tutut Jari Paloviita, Henrik Oksman, Linda Toivonen ja uusi esimies Susanna Manner, saa tehtäväksi tutkia, kenellä voisi olla syytä surmata lähes satavuotiaita vanhuksia. Tutkimukset käynnistyvät, haastatteluja tehdään, mutta kenelläkään ei tunnu olevan mitään pahaa sanottavaa näistä vanhuksista. 

"Suomen ja Saksan aseveljeyden malja." (s. 56)

Sitten jotakin odottamatonta löytyy Halmisen vaatekaapista: Waffen-SS:n univormu, joka on kuulunut SS-Scharführerille eli ryhmänjohtajalle. Löytö ohjaa poliisit tutkimaan toisen maailmansodan historiaa. Talvisodan jälkeen Suomesta lähetettiin sotilaita Saksaan saamaan asekoulutusta. Yhteensä 1400 sotilasta sai Marschbefehlin, jonka mukaan Saksaan lähtijöiden tuli ilmoittautua 29.4.1941 klo 9.30 Ostrobotniassa Helsingissä. Halminen oli yksi lähteneistä. Halmisen porukka määrättiin sotimaan Ukrainaan. Sen sijaan Kangasharjun nimeä ei lähtevien listalta löydy. Kangasharju vannoo, ettei ole koskaan käynytkään Saksassa.

"Touhu vaikuttaa organisoidulta." (s. 95)

Poliisi tuntee olevansa uudenlaisen haasteen edessä. Miksi joku halusi murhata nämä vanhat miehet? Onko uusiakin uhreja tulossa? Pitäisikö tapauksen tutkinta siirtää Porin poliisilta Suojelupoliisille, koska tapahtumat liittyvät väistämättä jollakin tavalla Saksaan ja ehkä muihinkin valtioihin, pohtivat poliisit. 

Kirjassa kulkee kaksi juonilankaa. Toisessa seurataan Porin poliisin työskentelyä ja toisessa tapahtumia Ukrainassa toisen maailmansodan aikana v. 1941. Sotaosuudet ovat karua ja ravisuttavaa luettavaa. Poliisien työskentelyä Tuominen kuvaa taitavasti. Mielestäni on hyvä valinta, että kirjailija ei pyri kuvaamaan kaikkien poliisien mielenliikkeitä ja yksityiselämää. Keskiössä tässä osassa on Jari Paloviita. Hän on niin täysin työlleen omistautunut poliisi, että oma avioliitto on vuosien varrella jäänyt sivurooliin. Onko sitä enää mahdollista pelastaa, miettii Paloviita. Poliisin työ tuo väistämättä mukanaan moraalisia kysymyksiä. On poliisikohtaista, millainen moraalikäsitys kullakin poliisilla on. Kirja päättyy yllätyksellisesti, kun Paloviita tekee oman moraalisen ratkaisunsa.

Historian ja jännityksen ystäville

Kirjasta muodostuu kokonaisuus, jossa yhdistyvät dekkari ja sotaromaani. Ja sen yhdistämisen Tuominen tekee taitavasti. Kirjan vahvuuksia ovat inhimilliset henkilöhahmot, luonteva ja ytimekäs dialogi sekä jännittävä ja kiinnostava juoni, joka pitää lukijan otteessaan ihan kirjan viimeisille sivuille saakka. Pidin siitä, että jännitysromaanissa luonnonkuvaukset yhdistyvät juonen raakoihinkin tapahtumiin. "Jossain tuolla, sumun keskellä, niityn ja loputtoman kaislikon takana virtasi Kokemäenjoki laskien kylmiä ja sameita vesiä Pohjoismaiden suurimpaan jokisuistoon. Laitumella kasvoi ainoastaan yksi puu, ikivanha, käppyräinen leppä, jonka alimpaan oksaan Klaus Halminen oli ripustettu." (s. 184) Vaiettu on vakuuttavaa ja laadukasta jatkoa Delta-sarjalle. Olen varma, että kirja on yksi tämän vuoden luetuimmista jännitysromaaneista. Kirjalle voitaneen veikata myös kansainvälistä menestystä, niin hallittu ja tasokas tämä elokuvamainen jännitysromaani on.

Arttu Tuominen on koulutukseltaan ympäristöinsinööri. Hänen kirjojensa tapahtumat sijoittuvat Poriin, hänen kotikaupunkiinsa.