Maritta Hirvonen: Allegro barbaro

 

Maritta Hirvonen: Allegro barbaro. Stresa. 2024. Kannen kuva Timo Kanerva Für Maritta 2012. 235 sivua.

Arvostelukappale kirjailijalta

Pari vuotta sitten luin Maritta Hirvosen esikoisromaanin Komediantit (Stresa 2020) (linkki). Pidin kirjasta paljon ja totesinkin, että kirja oli mielestäni yksi syksyn 2020 parhaista esikoiskirjoista. Odotukseni uuden kirjan suhteen olivat korkealla. Enkä pettynyt, päinvastoin, pystyin vain toteamaan, että Maritta Hirvonen on varmaotteinen ja taitava kirjailija, joka luo tarinaan otteessaan pitävää intensiteettiä, joka ei jätä lukijaa edes kansien sulkeuduttua.

Allegro barbarossa on runsaasti yhtymäkohtia Komediantteihin, vaikka kyseessä ei olekaan jatkoteos. Komedianteissa kuvataan Schreierin sirkuksessa työskentelevien elämää ja työtä. Myös tämän kirjan päähenkilö Péter Szigeti työskenteli Schreierin sirkuksessa, mutta sirkuksen toiminta piti lopettaa pandemian seurauksena.

Péter lähtee Unkariin, yksin, ilman rakkaiden sirkuslaisten tukea. Mutta onneksi Unkarissa asuu ihana ja sydämellinen isotäti Márta, jonka luo Peter pääsee asumaan. Péter kulkee ympäri Budapestia, katselee maisemia, katselee rakennuksia, katselee ja tarkkailee ihmisiä sekä kuvaa. Ottaa tuhansia valokuvia, kelpuuttaa niistä muutaman, mutta onko niihin vieläkään saatu vangituksi todellisen tilanteen tunnelma? Péterin tavoitteena on pyrkiä valokuvaopintoihin Berliinissä. Onko tavoite liian utopistinen, pohtii Péter. Mutta, hän palauttaa mieleensä, on pidettävä kiinni sirkusasenteesta. "Sen, että ei kysellä osataanko ja uskalletaanko, vaan mennään ja harjoitellaan. Harjoitellaan, harjoitellaan. Astutaan esiin."

Kuvaamisen ohella Péter tutkii ja tutustuu sukunsa historiaan. Myös Péterin isoisä oli työskennellyt Schreierin sirkuksessa. Miten isoisä oli päätynyt sinne? Péter tietää, että isoisä oli lähtenyt Unkarista kansannousun vuonna 1956, mutta miten hän oli päätynyt sirkukseen? Isoisän ystävältä Péter saa kuulla: "Isoisäsi oli vähän kuumakalle, ja puoluetta hän halveksi. Kun hän ei saanut järjestää näyttelyitä eikä muutakaan tukea tullut, hän ryhtyi harjoittelemaan sitä telinevoimisteluaan kuin hullu. Suunnitteli kai länteen muuttamista jo silloin."

Yksi Komedienttien päähenkilöistä oli Arabella, juutalaistyttö, joka löysi kodin Schreierin sirkuksesta. Tässä kirjassa tapaamme Arabellan, mutta vain kirjeiden kautta. Kirjeissä hän kertoo elämästään ja juuristaan. Kukaan ei tiennyt mitään Arabellan juutalaisuudesta. Arabella oli ikuisesti kiitollinen, että sirkus otti hänet luokseen - kyselemättä tai utelematta. Yhtymäkohtia löytyy Budapestissa tänä päivänä toimivaan sirkukseen, joka ottaa vastaan ukrainalaisia pakolaisia. 

Tärkeä elementti kirjassa on taide, jolla on ollut lohdutusta ja voimaa antava merkitys kautta aikojen - olipa sitten kysymys maalaamisesta, kirjallisuudesta, valokuvauksesta, runoudesta tai musiikista. Musiikista tulee kirjan nimikin.  

Se, mikä tekee kirjasta koskettavan ja erityisen lukukokemuksen, on tapa, jolla Hirvonen käsittelee ihmissuhteita. Läheiset ihmissuhteet  antavat iloa elämään sekä tuovat turvaa, rakkautta ja energiaa. Vaikeina aikoina läheisistä ihmissuhteista saa lohdutusta ja voimaa. 

Lämmin suositukseni tälle kirjalle. 

Kirja on luettu myös blogeissa Hemulin kirjahylly ja Ja taas kirja kädessä.

Maritta Hirvonen: Komediantit

Maritta Hirvonen: Komediantit. Stresa. 2020. 271 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Elokuu 1944 Dresden. Ester Weiss on juutalaisen kulttuuriperheen tytär. Ester rakastaa musiikkia, hän soittaa pianoa ja harrastaa balettitanssia. Eräänä päivänä Ester harjoituksista palatessaan näkee, että kodin ulko-ovesta astuu ulos hänen isänsä, sitten 10-vuotias Thomas-veli ja  taaempana matkalaukkua kantava äiti. Perässä tulee sotilas kivääriä kantaen. Ester palaa oopperatalolle ja piileksii ystävänsä luona, kunnes saa uuden henkilöllisyyden ja sitä myötä uuden passin. Ester Weissista tulee Arabella Richter. Arabellana tyttö lähtee kävelemään päämäärättömästi kohti länttä. Kaikki tuntuu onnettomalta, on nälkä, on kylmä, ei paikkaa minne mennä. Onnekseen tyttö saa suojan sirkusväen joukosta. Kyseessä on maata kiertävä Schreierin sirkus. 

"Minun on harjoiteltava paljon, PALJON enemmän." (s. 42)

Sirkuslaiset ottavat Arabellan hyvin vastaan ja hänet hyväksytään privaattina joukkoon. Arabella huomaa viihtyvänsä sirkuslaisten keskuudessa ja hän tekeekin kaikkensa, jotta hänestäkin tulisi sirkustaiteilija. Mutta vaikeaa se on. "Kaikki oppivat jongleeraamaan kun vain harjoittelevat, Edith sanoo. Samaa hän sanoo kaikesta muustakin mitä sirkuksessa tehdään. Miksi minä olen näin surkea?" (s. 42) Päivästä toiseen ja viikosta toiseen sirkus kulkee vaunuineen paikkakunnalta toiselle, tutuiksi tulevat mm. Jena, Eisenberg ja Ohrdruff ja monet muut paikkakunnat Dresdenin lähiseudulla. Vaunut puretaan, teltta pystytetään ja esitystä valmistellaan iltaa varten. Koko elämä kulkee pyörien päällä. Mutta katsojamäärät ovat niin pieniä, että sirkuslaisten elämä on jatkuvaa selviytymistä päivästä toiseen.

"Ihminen pystyy mihin tahansa, kommunisti vielä enempään." (s. 141)

Arabella rakastuu Heinziin, sirkuksen johtajan poikaan. He avioituvat ja saavat kolme lasta, joista luontevasti tulee sirkuslaisia jo pienestä pitäen. Vaikka Arabella rakastaa Heinzia yli kaiken, menneisyydestään hän ei kerro Heinzille mitään. Ei edes juutalaisuudesta. Eikä kenelle muullekaan. Mutta on Arabellalla Gisela, lapsuuden ystävä Dresdenistä. He eivät voi tavata toisiaan, mutta kirjoittaa he voivat. Monia muistoja nousee esiin lapsuuden vuosilta. Kirjeenvaihdossa tulevat esille myös idän ja lännen erot. Gisela on omaksunut täysin sosialistisen ideologian periaatteet. "Rakentakaamme yhdessä onnellista tulevaisuutta. Der Sozialismus wird siegen!" 

Komediantit on Maritta Hirvosen esikoisromaani. Pidin kirjasta hyvin paljon. Pidin Hirvosen kauniista kielestä, jota oli vaivatonta lukea. Yhtä paljon pidin kirjan sirkus-aiheesta. Miten hienosti - lämmöllä ja rakkaudella - Hirvonen kuvaakaan sirkuslaisten elämää. Hän on tavoittanut hyvin sirkuksen tunnelman, niin autenttiselta kuvaus tuntuu. Elämä on yksinkertaista, kaikki tapahtuu sirkuksessa. Sirkus on sirkuslaisten elanto ja elämäntapa eivätkä he kaipaa muuta. 

Arabellalla, sirkuksen ulkopuolelta tulevana, olisi kiinnostusta modernisoida sirkuksen esityksiä. Sirkuslaiset eivät ymmärrä Arabellan ajatuksia. Arabellan lapsuudenystävä Kurt kiteyttää sirkuksen roolin taitavasti. "Teidän lajinne on hieno ja aito juuri sellaisenaan. Se on taidetta, viihdettä ja kansanperinnettä, vuosisataista kulttuuriperintöä. Ja tuolla tavoin kuin sitä teette, se toteuttaa taiteen perimmäistä tehtävää yhtä lailla kuin Beethovenin sinfonia, jonka perjantaina kuulit." (s. 187) Mm. Arabellan lapsuuden harrastuksella baletilla ja sirkuksen akrobatialla on paljon yhteistä. "Muuten se on ihan sitä samaa, mutta toiset vaan kieppuu näin päin ja toiset näin päin", Edith sanoi ja pyöritti ensin sormeaan kuin hyrrää ja sitten kuin oravanpyörää, akrobaattien voltteja kuvatessaan." (s. 88) Schreierin sirkuksen sirkustaitelijat ovat todella taitavia, mutta todennäköisesti eivät saa ansaitsemaansa arvostusta. Näin saattaa olla tilanne sirkustaitelijoiden suhteen vielä tänäkin päivänä.

Eräs vaikuttavimmista kohtauksista kirjassa oli se, kun Arabella muutamien muiden sirkuslaisten kanssa meni elokuviin. 

"Siinä tunkkaisessa elokuvateatterissa, nuhraantuneella, tupakan polttamalla istuimella hengitän, tulen hitaasti tietoiseksi jokaisesta luusta ja lihassäikeestä, pienimmästäkin nivelestä, suonissa virtaavan veren jokaisesta pisarasta, kehoa suojaavasta ihostani. Kuin rojukasassa lojuvat lasinpalat kasautuisivat yhdeksi kristallinkirkkaaksi kuutioksi, olen yhtä lapsuuden, kaiken nähdyn ja koetun, kaiken ympärillä olevan, ja kaiken tulevan kanssa. Tiedän, että kaikki siinä on oikein, niin kuin katsomassani elokuvassa on kaikki oikein." (s. 191)

Elokuva oli Der Himmel über Berlin, jonka toinen käsikirjoittaja on  Peter Handke. Arabellaa oli syvästi koskettanut elokuvan runo "Als das Kind Kind war".

Kirjan takakannessa todetaan, että kirja "on kirjoitettu rakkaudesta sirkukseen, musiikkiin ja taiteeseen." Tämän voi lukija aistia kirjaa lukiesaan. Kirja on kunnianosoitus komedianteille ja kaikille esiintyville taiteilijoille. Lämmin suositukseni tälle kirjalle, joka mielestäni on eittämättä yksi parhaista syksyn esikoiskirjoista.  Kirjan kanteen kuvattu Tuulikki Pietilän kaunis teos täydentää tätä vaikuttavaa lukukokemusta. 

Kirja on luettu mm. seuraavissa blogeissa: Jorman lukunurkka, Elämä on ihanaa ja Kirja vieköön.