John Grisham: Lunnaat

 

John Grisham: Lunnaat. WSOY. 2024. Englanninkielinen alkuteos The Exchange. Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen. 319 sivua.

John Grishamista tuli suosittu jännityskirjailija Firma-teoksen myötä. Kirjan pohjalta tehtiin myös huippusuosittu elokuva (1993), jonka pääosassa nähtiin Tom Cruise. Firmassa tutustuttiin Mitch ja Abby McDeereen. Lunnaiden takakannesta luen, että Mitch McDeere palaa takaisin tässä uudessa kirjassa. Mitä perheelle on tapahtunut sen jälkeen, kun he paljastivat Memphisin lakitoimiston Bendini, Lambert & Locken rikokset ja pakenivat maasta? Siitä on nyt viisitoista vuotta. On selvää, että lukijan odotukset Lunnaiden suhteen ovat korkealla.  

Mitch ja Abby asuvat kahden lapsensa kanssa New Yorkin Manhattanilla. Mitch on osakkaana Scully & Pershingillä, maailman suurimmassa asianajotoimistossa. "Scully & Pershingillä oli heitä eri puolilla maailmaa yli kaksituhatta, ja se piti turhamaisesti itseään ykkösenä planeetan kansainvälisten asianajotoimistojen keskuudessa." Abbyn työ on keittokirjojen toimittaminen. 

Kirja alkaa kiinnostavasti. Mitchiä pyydetään Memphisiin asianajajaksi kuolemantuomiojuttuun, jossa vangilla on elinaikaa yhdeksänkymmentä päivää. Mitch suostuu ja palaa Memphisiin ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun hän aikoinaan pakeni perheensä kanssa keskellä yötä. Kuolemaantuomitun juttu kuitenkin kuivuu kokoon, koska vanki löydettiin roikkumassa sähköjohdosta suihkussa. 

Sitten vanha kollega Luca Sandron kutsuu Mitchin Roomaan. Käy ilmi, että Luca sairastaa syöpää eikä ennuste ole hyvä. Luca haluaa Mitchin hoitavan juttua, jossa on mukana turkkilainen rakennusyhtiö Lannak vastassaan Libyan hallinto, jota tuolloin johti Muammar Gaddafi. Riita koskee massiivista siltaa Libyan keskiosassa. Kysymys on riippusillasta, joka on rakennettu kuivan joenuoman yläpuolelle. Sillalla on kuusikaistainen moottoritie. Kun Lannak sai sillan lähes valmiiksi, Gaddafin porukka menetti mielenkiintonsa siltaa kohtaan ja kieltäytyi maksamasta laskua.

Mitch lähtee Libyaan tavoitteenaan tutustua siltarakennelmaan. Luca vakuuttaa, että Mitch voi turvallisin mielin lähteä matkaan. Mukaan lähtee Lucan tytär Giovanna, joka työskentelee Lontoon konttorissa ja haluaa vaihtelua työn kuvaansa.

Perille Libyaan päästään, mutta sitten Giovanna kidnapataan. Mitchin vaimo Abby joutuu mukaan tapahtumiin ja hänelle kerrotaan, että Giovannasta vaaditaan sadan miljoonan dollarin lunnaita. Aikaa on kahdeksan päivää. Jos kidnappaajat eivät saa rahoja, Giovanna teloitetaan. Alkaa kilpajuoksu ajan kanssa. "Luca ei voi menettää tytärtään", Roberto sanoi. "Millään muulla ei ole väliä." Mitch on ollut taitava pysymään askeleen edellä vastustajiaan, mutta nyt ovat keinot vähissä. 

Jo vuosien ajan olen ostanut miehelleni uusimman Grishamin isänpäivälahjaksi. Mielelläni olen lukenut kirjat itsekin. Grisham on suosittu kirjailija. Hänen kirjojaan on myyty yli 350 miljoonaa kappaletta 45 kielellä ja yhdeksästä kirjasta on tehty elokuva. Olen pitänyt Grishamin kirjoissa erityisesti oikeussalikuvauksista. Olisin toivonut, että Lunnaissa kuolemaantuomitun oikeusjuttu olisi ollut kirjan teema, mutta valitettavasti näin ei ollut. Kirja ei mielestäni kuulu Grishamin parhaimmistoon.

John Grisham: Lain molemmin puolin

John Grisham: Lain molemmin puolin. WSOY. 2023. Englanninkielinen alkuteos The Boys from Biloxi. Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen. 443 sivua.

"Hänen autonkuljettajansa kääntyi portille ja jäi odottamaan kahden muun partioauton taakse. Piirikunnan poikia. Edessä oli teloitus, lakia valvovien suuri ilta, ja oli aika elvyttää vanha perinne. Osavaltion joka ikisen seriffin odotettiin ajavan Parchmaniin uudenmallisella partioautolla ja odottavan hyvää uutista, että kaikki oli mennyt suunnitelmien mukaan. Taas yksi murhaaja olisi eliminoitu... Maailma olisi entistä turvalllisempi."

John Grishamin laajasta tuotannosta on suomennettu liki neljäkymmentä kirjaa. En voi sanoa lukeneeni niitä kaikkia, mutta varmaankin puolet hänen suomennetuista teoksistaan olen lukenut. Olen viihtynyt näiden kirjojen seurassa. Grishamin alkutuotannosta Firma (1992) ja On aika tappaa (1994) tekivät minuun suuren vaikutuksen. Uudemmasta tuotannosta olen pitänyt erityisesti teoksista Lainlukijat (2018) ja Tilinteko (2019). Grishamin vahvuutena ovat aina olleet oikeussalikuvaukset.

Mississippissa Mississippijoen suistoalueella sijaitsee Biloxin kaupunki, joka tunnettiin suosittuna lomanviettopaikkana. Siellä oli suuria kala-ja äyriäisapajia, jotka houkuttelivat kaupunkiin siirtolaisia etenkin Itä-Euroopasta. Itäeurooppalaisten tiedettiin olevan ahkeria työntekijöitä, jotka halusivat perheilleen parempaa elämää.

Jesse Rudy ja Lance Malco olivat toisen polven kroatialaisia siirtolaisia. Molemmat osallistuivat toiseen maailmansotaan ja palasivat sodasta nuorina parikymppisinä sotaveteraaneina. Jesse lähti opiskelemaan lakia. Hän oli jo perustanut perheen ja elämä oli tiukkaa, koska päivät piti tehdä töitä ja iltaisin opiskella. Mutta se kannatti - Jessesta tuli ensimmäinen kroatialainen lakimies paikkakunnalla. Lance puolestaan ryhtyi auttamaan isäänsä päivittäistavarakaupassa ja vaatimattomassa baaritoiminnassa. Sitten isä yllättäen kuoli ja Lance huomasi tilaisuutensa tulleen. Hän lähti mukaan uhkapelibusinekseen ja oli pian pomona Dixie-mafiassa.

Biloxin kaupunkiin iski tuhoisa Camille-hurrikaani vuonna 1969. Tuhannet ihmiset menettivät kotinsa ja parisataa ihmistä kuoli. Jesse perusti asianajotoimiston muutama viikko Camillen jälkeen ja haastoi oikeuteen vakuutusyhtiöitä, jotka järjestelmällisesti torjuivat kaikki myrskystä aiheutuneet korvaushakemukset. Jessen maine karttui ja hän tuli valituksi piirisyyttäjäksi vuonna 1971.

Biloxin maine viihtyisänä lomanviettokohteena oli mennyttä. Nyt kaupunki tunnettiin pikemminkin uhkapeleistä, bordelleista, huumeista, sopimusmurhista, väkivallasta ja korruptiosta. Tähän haasteeseen Jesse piirisyyttäjänä päätti vastata. Hänen tavoitteenaan oli saada rannikko puhdistetuksi. Mutta ei se helppoa ollut, rikollisuudella oli jo niin vakiintunut asema Biloxissa.     

Jessen poika Keith ja Lancen poika Hugh syntyivät kuukauden välein vuonna 1948. Biloxin Point Cadetissa, missä poikien perheet asuivat,  harjoitettiin yhtä urheilulajia: baseballia. Molemmat pojat olivat hyviä pelaajia, Hugh oli oikeakätinen heittäjä, kun Keith taas oli vasenkätinen syöttäjä. Pojat viettivät paljon aikaa yhdessä, mutta polut erkanivat poikien aikuistuessa. Keith päätti seurata isäänsä ja lähti opiskelemaan lakia. Samoin Hugh seurasi isänsä jälkiä ja huomasi viihtyvänsä alamaailmassa. Molemmat pojat ihailivat isiään ja olivat heille uskollisia. Poikien lapsuuden aikainen ystävyys oli vain muisto.  

Oli selvää, että jossakin vaiheessa nämä lain vastakkaisilla puolilla toimivat nuoret miehet kohtaisivat. Heidän väliseen taisteluun liittyi monia taustatarinoita, jotka lisäsivät konfliktia. Sitten oli vuorossa välienselvitys oikeussalissa. Mutta sitä ei vielä tiedetty, että tulossa oli taistelu, jolla oli hyvin tuhoisat seuraukset.  

Lain molemmin puolin on moniulotteinen kahden perheen sukutarina, jonka tapahtumia seurataan kolmessa sukupolvessa yli kuudenkymmenen vuoden ajan. Tarinaan kytkeytyy järjestäynyttä rikollisuutta, huumeita, vankilatuomioita, prostituutiota ja kuolemantuomioita, mutta myös perhesidonnaisuutta, uskollisuutta ja pyrkimystä parempaan elämään.

Oikeussalikuvaukset ovat aina olleet Grishamin vahvuus. Niiden kuvaamisen hän todella hallitsee. Kirjassa kerrotaan kiinnostavasti myös valamiesten työstä, heidän valinnastaan ja heidän roolistaan oikeudenkäynneissä. Romaani herättää tärkeitä kysymyksiä lakimiesammatin etiikasta ja mm. kuolemantuomioista. Mississippin osavaltiossa on edelleen käytössä kuolemantuomio. Osavaltiossa on toteutettu 21 kuolemantuomiota, joista viimeisin on vuodelta 2012. Tuomiot toteutetaan Parchmanin pahamaineisessa vankilassa, joka tulee tutuksi tässäkin kirjassa. Minulla on mielikuva, että Grisham on aiemmissa teoksissaan suhtautunut kuolemantuomioihin varsin kielteisesti, mutta tässä kirjassa hänellä on varovaisen hyväksyvä asenne.

Parchmanin pahamaineinen vankila (Wikipedia)

Pidin tästä kirjasta todella paljon. Sukusaaga antaa tapahtumille kehyksen ja pitää tarinaa koossa kirjan alusta loppuun saakka. Juoni on kiinnostava ja monin paikoin täysin arvaamaton. Viimeisille sivuille asti lukija joutuu jännittämään loppuratkaisua.

Tämä onkin tämän vuoden ensimmäinen postaus. Hyvällä kirjalla aloitin tämän vuoden. Ihanaa Uutta Vuotta kaikille! 

John Grisham: Tuomarin lista

John Grisham: Tuomarin lista. WSOY. 2022. Englanninkielinen alkuteos The Judge's List. Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen. 348 sivua.

Lacy Stoltz, joka työskentelee Floridassa Tuomarikunnan eettisessä tutkintolautakunnasssa, on väsynyt ja kyllästynyt työhönsä. Lautakunnan rutiinit tuntuvan rapautuvan, ei ole kunnon johtajuutta ja ennen kaikkea on puutetta rahasta. Budjettia oli jälleen leikattu. 

Kun Lacy sitten saa kummalliselta vaikuttavan puhelun henkilöltä, joka ilmoittaa peitenimekseen Margia, Lacy jostakin syystä kiinnostuu ja suostuu tapaamaan naisen. Syy naisen yhteydenottoon on hänen isänsä, oikeustieteen opettaja Bryan Burke, joka oli kuollut kaksikymmentäkaksi vuotta sitten. Tyttären mukaan hänet oli murhattu. Poliisi oli jo ajat sitten luopunut tutkinnasta eikä myöskään FBI osoittanut kiinnostusta tutkiakseen tapausta. Margia, alias Jeri Crosby, on itse väsymättä tutkinut tapausta. 

Jerillä onkin tarjottavana kiinnostavaa tietoa. Hänellä on jo murhaaja tiedossa. Murhaaja on Jerin olettamuksen mukaan Pensacolan tuomari Ross Bannick, varakas, vaikutusvaltainen ja arvostettu mies. Jerin tutkimuksiin perustuen on käynyt ilmi, että Jerin isä ei ole ainoa henkilö, jonka Bannick on murhannut. Murhattuja on ainakin kuusi. Motiivinkin Jeri on selvittänyt. Se on kosto. Uhrit ovat loukanneet tavalla tai toisella Bannickia. Sitten Bannick on stalkannut heitä vuosikaudet ennen kuin on iskenyt uhrin kimppuun. Kaikki uhrit oli tapettu samalla tavalla: isku päähän, kuristus nailonköydellä, joka jätetään uhrin kaulaan käyntikortiksi. 

Tällaisen tapauksen Jeri Crosby läväyttää Lacyn eteen. Lacy kyllä tietää, että hänen tehtävänsä on tutkia tuomareiden korruptioita ja juopumistapauksia eikä missään tapauksessa tuomareiden tekemiä murhia, mutta olisiko tässä kuitenkin sellainen haaste, jota Lacy on kaivannut? 

Lukija kohtaa sarjamurhaajatuomarin kirjan keskivaiheilla. Sitten alkaakin perinteinen kissa-hiiri -näytelmä, älykäs sellainen. Lukija tietää, että Bannick ei ole syyllinen vain Jerin isän murhaan, vaan moneen muuhunkin nailonköysimurhaan. Lacy voi vain todeta, että he ovat kohdanneet vaarallisen sarjamurhaajan, mutta tuomari on hyvin älykäs sosiopaatti, joka pystyy kääntämään tutkimuksen päälaelleen.  

Tuomarin lista on tyylikäs jännitysromaani sarjamurhaajan metsästämisestä. Vaatii kirjailijalta taitoa pitää jännitystä yllä kirjan loppuun asti, vaikka lukija on tavannut murhaajan jo puolivälissä kirjaa. Mutta tämän taidon Grisham hallitsee. Grisham on suosittu kirjailija. Hänen kirjojaan on myyty yli 350 miljoonaa kappaletta 45 kielellä ja yhdeksästä kirjasta on tehty elokuva. Sarjamurhaajaa ei ole aiemmin tavattu Grishamin kirjoissa. 

Mielestäni taattua Grishamia, vaikka ei ihan parhaimmistoa. Mutta aina jännittävää ja lukukelpoista.

Grishamin Oikeuden vartijat on kannanotto amerikkalaista oikeuslaitosta vastaan

 

John Grisham: Oikeuden vartijat. WSOY. 2020. Englanninkielinen alkuteos The Guardians. Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen. Päällys Martti Ruokonen. 351 sivua.

Omasta hyllystä

"Puolustus esitti alibin. Nainen nimeltä Valerie Cooper kertoi, että Quincy oli murhan tapahtuma-aikana ollut hänen luonaan. Hän oli yksinhuoltaja, joka asui Hernandossa, tunnin matkan päässä Seabrookista etelään. Hän oli tavannut Quincyn baarissa, ja heille oli kehkeytynyt katkonainen romanssi. Hän väitti olevansa varma, että Quincy oli ollut hänen luonaan, mutta oli todistajanaitiossa pelokas eikä esiintynyt uskottavasti. Kun syyttäjä otti puheeksi huumetuomion, Valerie murtui." (s. 43)

Floridassa Seabrookin pikkukaupungissa nuori valkoinen lakimies Keith Russo ammuttiin. Vaikka todistajia ei ollut, poliisi kuitenkin pidätti Quincy Millerin, nuoren mustan miehen. Oli kyllä totta, että avioeroa hakiessaan Miller oli tuohtunut Russon toimintatapoihin, mutta murhan aikana hänellä oli pitävä alibi. Mutta niin kävi, että ostettujen todistajien avulla poliisi junaili Millerin syylliseksi, ja Miller sai elinkautisen vankeustuomion. Ei sentään kuolemantuomiota. 

"Otan vanhoja juttuja, joissa tuomitut ovat syyttömiä." (s. 124)

Quincy Miller on istunut vankeudessa 22 vuotta. Hän on kuullut Oikeuden vartijat -järjestöstä, joka on ottanut tehtäväkseen antaa oikeusapua väärin perustein tuomituille vangeille. Järjestössä on neljä työntekijää, Vicky, Mazy, Frankie ja Cullen. Järjestön ensimmäinen syyttömänä vapautettu vanki on Frankie, joka oli istunut vankilassa 14 vuotta. Sen jälkeen järjestössä oli avattu 18 juttua, joissa oli saatu vapautetuksi seitsemän vankia. Yksi asiakkaista oli teloitettu. "Vasta kahdeksan. Tuhansia muita odottamassa. Työmme ei koskaan lopu, ja vaikka se tosiasia saattaisi näyttää lannistavalta, se on myös erittäin motivoiva." (s. 34) Tällä hetkellä asiakkaita, siis heitä jotka pyritään vapauttamaan, on kuusi.  

Yksi järjestön asianajajista on Cullen Post, kirjan päähenkilö, joka avioeronsa jälkeen kaipasi jotakin uutta elämäänsä. Hän meni pappisseminaariin ja valmistui sieltä 35-vuotiaana. Nyt tämä asianajaja ja episkopaalipappi lähtee puolustamaan Quincy Milleria, koska uskoo oikeudenkäynnin asiakirjojen perusteella, että Miller on syytön. "Sinun täytyy auttaa minua, Post! Tiedät että olen syytön! Et voi vain kävellä täältä ulos ja jättää minua tänne kuolemaan. Olen syytön! Olen syytön, ja sinä jumalauta tiedät sen!" (s. 89) Seuraa tarkka ja kiinnostava kuvaus Quincy Millerin oikeudenkäynnistä. Nuori raivokkaasti päälle käypä Millerin puolustusasianajaja Tyler Townsend oli voimaton, kun syyttäjä toi poliisin lahjomia vasikoita oikeuden eteen.

"Townsend anoi vapauttavaa tuomiota kyyneleet silmissä. Hän ei saanut sitä. Valamiehistö ei hukannut paljon aikaa ennen kuin tuomitsi Quincyn murhasta. Rankaiseminen osoittautui konstikkaammaksi, sillä valamiehistö ei saanut aikaan yksimielistä päätöstä. Viimein, kun oli kaksi päivää väitelty tiiviisti ja kiivaasti, voitti ainoan mustan valamiehen kanta: elinkautinen vankeus ilman mahdollisuutta päästä ehdonalaiseen vapauteen. 11 valkoista olivat pettyneitä siitä, etteivät pystyneet määräämään kuolemantuomiota." (s. 43) 

Kuten kaikissa aiemmissakin prosesseissa, Quincyn vapauttaminen ei ole yksinkertaista. Siihen tarvitaan taitoa, haastatteluja, neuvottelutaitoa ja ennen kaikkea sinnikkyyttä. Lopulta palaset loksahtavat paikoilleen ja tapahtumat huipentuvat yllättävään Grisham-tyyppiseen loppuratkaisuun. 

"Ja aina sievoisesta palkkiosta." (s. 71)

On kiinnostavaa lukea, millainen bisnes USA:ssa on väärien todistusten junaileminen. Todistajat ja niin kutsutut eri alojen asiantuntijat verkostoituvat poliisien ja syyttäjien kanssa. Rikosoikeudenkäynneissä he toimivat luonnollisesti todistajina syyttäjän puolella. 

"Syyttömät ihmiset." (s. 133)

John Grisham on maailman menestyneimpiä jännityskirjailijoita. Hänen kirjojaan on käännetty 42 kielelle ja myyty lähes 300 miljoonaa kappaletta. Suomennettuja teoksia on yli 30. Oikeuden vartijat on taitavasti kirjoitettu teos, joka vie lukijan täysin mukanaan. Kirjassa oli mukana aikamoisen iso henkilömäärä, ja siksi kestikin jonkin aikaa ennen kuin pääsin juoneen mukaan. Mutta sen jälkeen olin mukana tapahtumissa ihan täysillä. Grisham tarttuu tässäkin kirjassa ajankohtaiseen aiheeseen. Yhdysvalloissa istuu vankiloissa paljon syyttömiä vankeja, joista suuri osa on mustia. 
Kirja onkin syytös sekä hyvin raivokas ja voimakas kannanotto Yhdysvaltojen oikeuslaitoksen eriarvoisuutta ja korruptiota vastaan.

Martti Ruokoselle menee kiitos onnistuneesta kannesta.

Kirja on luettu myös Kuunnellut äänikirjat -blogissa. 

Edellinen Grishamilta suomennettu kirja oli Tilinteko (WSOY 2019). (linkki)

Matkalukemisena John Grishamin Tilinteko

John Grisham: Tilinteko. WSOY. 2019. Englanninkielinen alkuteos The Reckoning. Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen. Päällys: Martti Ruokonen. 471 sivua.

Omasta hyllystä

"Uteliaisuus oli tarttunut koko Fordin piirikuntaan, ja yhdeksään mennessä saliin oli ahtautunut kymmeniä kansalaisia, jotka halusivat nähdä vilaukselta Pete Banningin. Toimittajia oli tullut useista sanomalehdistä, yksi niinkin kaukaa kuin Atlantasta. Paikalla oli paljon metodisteja, nyt tiukasti Banningin vastaista väkeä, joka oli kokoontunut samalle laidalle syyttäjän pöydän taakse." (s. 53)

John Grishamin Tilinteko oli minulla matkalukemisena Afrikan matkallamme. Valitsin kirjan lukemiseksi paluumatkalle, ja siihen 30 tuntiseen lentomatkaan tämä kiinnostava kirja sopikin erittäin hyvin. 

Tilinteko vie lukijan 1940-luvun Clantonin kylään Mississipin osavaltioon. Kirja koostuu kolmesta osiosta. Ensimmäisessä osiossa Tappaminen lähdetään liikkeelle ihan kirjaimellisesti tappamisesta, kuten otsikko lupaa. Toinen maailmansota on ohitse ja Pete Banning on palannut sodasta kotikyläänsä Clantoniin juhlittuna sankarina. Mutta läheiset huomaavat, että Pete ei ole ennallaan. Jotakin on tapahtunut sodan aikana, mutta siitä Pete ei halua puhua. Sen sijaan Peten toiminta ihmetyttää. Ensin, toukokuussa 1946, hän passittaa vaimonsa Lizan mielisairaalaan ja sitten lokakuussa 1946 tapahtuu jotakin vielä rajumpaa. Pete murhaa Dexter Bellin, Clantonin metodistikirkon pastorin. Miksi tämä mallikelpoinen clantonilainen tekee tällaisen teon? Sitä ihmettelevät kaikki. Jostakin toisesta kyläläisestä sellaista voisi vaikka uskoakin, mutta se, että tämä maineikas sotasankari, maanviljelijä, isä, naapuri ja metodistikirkon uskollinen jäsen tekee tällaisen järjettömän teon, on kaikkien mielestä täysin käsittämätöntä. Teolle kaivataan selitystä, mutta Pete pysyy hiljaa.  

"Minulla ei ole mitään sanottavaa." (s. 33)

Pete on ilmoittanut Joelille ja Stellalle, collegessa opiskeleville lapsilleen, etteivät he saa tulla Clantoniin. Hän määrää, että lapset eivät saa tavata isäänsä, samoin hän kieltää lastensa vierailut äidin luo mielisairaalaan. Maatila pysyy vielä pystyssä, kun sitä hoitaa palkatun työnjohdon ohella Peten sisko Florry, joka muutenkin omistaa puolet tilasta. Peten asianajajana toimii maineikas John Wilbanks. Hänen asemansa käy tukalaksi, koska Pete ei suostu yhteistyöhön. "Päällisin puolin tämä tapaus näyttää kylmäveriseltä murhalta. Anna minulle jotakin, minkä pohjalta toimia. Tottahan sinulla on motiivi." (s. 33) Mutta Petellä ei ole mitään sanottavaa. Jutun edetessä Pete ei anna asianajajalle edes valituslupaa. Peten asemaa ei paranna sekään, että hän on hoitanut tilan jakamisen jo ennen pastorin ampumista. Kuolleen pastorin vaimo "ystävineen" haluaa saada osansa Peten rahoista.  

"Takaumat, painajaiset ja kauhut eivät koskaan häipyisi." (s. 297)

Toinen luku Luutarha antaa ymmärrystä Peten sodassa koettuihin traumoihin. Palataan ajassa taaksepäin aina vuoteen 1925. Silloin 22-vuotias Pete oli juuri valmistunut maanpuolustuskorkeakoulusta West Pointista. Tanssiaisissa hän tapasi tulevan vaimonsa Lizan, tytöistä kauneimman. Sitten Pete siirtyi hoitamaan maatilaansa, kunnes vuonna 1941 tuli kutsu sotimaan. Ratsuväkirykmentin mukana Pete matkaa taistelemaan Filippiineille. Kirjan totuuspohjaiset taistelutilanteet ovat melkoista luettavaa. Pete joutuu mukaan julmalle Bataanin kuolemanmarssille. Näiden kokemusten jälkeen "Pete kävi läpi helvettiä, mutta ei koskaan sanonut siitä sanaakaan." (s. 459) 

"Pysyköön totuus haudattuna siellä, Vanhassa plataanissa." (s. 468)

Kolmannessa osiossa Petos kuvataan oikeudenkäyntien jälkeistä aikaa. Joelille ja Stellalle selviää moni asia heidän vanhempiensa avioliitosta. Yllättävää loppuratkaisua lukija joutuu odottamaan ihan viimeisille sivuille saakka.

Grisham on tuottelias kirjailija. Hänen teoksiaan on suomennettu kolmisenkymmentä. Olen pitänyt useimmista Grishamin kirjoista. Tilinteko on mielestäni parhaimpien joukossa, se on syvällisempi ja kunnianhimoisempi kuin monet hänen aiemmista trillereistään. Grishamin vahvuutena ovat aina olleet oikeussalikuvaukset. Ne ovat kiinnostavia tässäkin kirjassa, mutta tämän kirjan erityinen vahvuus on vuoden 1942 julman Bataanin kuolemanmarssin kuvaus. Grisham tietää, kuinka kerrotaan tarina, jossa on mukana murhamysteeri, oikeussalidraama, perhetarina ja sotakärsimykset. Vaikka juonikuvioita on paljon, kirjan vauhti on maltillinen. Peten tarina on mielenkiintoinen arvoitus, jonka palaset loksahtelevat paikalleen vasta kirjan lopussa. 

Clanton, Mississippi, on fiktiivinen kaupunki Yhdysvalloissa ja toimii monien Grishamin kirjojen tapahtumaympäristönä. Nimen taustalla on Jacksonin kaksi lähiötä: Clinton ja Canton. 

Kirjan on luettu myös Mummo matkalla -blogissa. 
Kirjalla osallistun Jokken Rauhan haasteeseen ja Main Kirjahyllyn aarteet 2 -haasteeseen.                                                                                                                                                                               

John Grisham: Lainlukijat

John Grisham: Lainlukijat. WSOY. 2018. Englanninkielinen alkuteos The Rooster Bar. Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen. Päällys Martti Ruokonen. 344 sivua.

Omasta kirjahyllystä, joululahjakirja miehelleni

John Grisham on yksi maailman menestyneimmistä ja myös tuotteliaimmista jännityskirjailijoista. Hänen tuotannostaan peräti 31 kirjaa on käännetty suomeksi. Grisham toimi aiemmin juristina, ja monet hänen kirjojensa aihepiireistä ovat peräisin hänen työuraltaan. Luen Grishamin kirjoja mielelläni, hän osaa kirjoittaa viihdyttävästi ja kirjojen teemat ovat mielenkiintoisia, usein totuuspohjaisia ja monesti varsin ajankohtaisia. Monista Grishamin kirjoista on tehty elokuva.

Tällä kertaa Grisham on kirjoittanut todellisen veijaritarinan. Kirjan jälkisanoista käy ilmi, että Grisham on saanut idean kirjaansa eräästä tutkivaa journalismia edustavasta artikkelista. Kirjan päähenkilöt Mark, Todd ja Zola opiskelevat Foggy Bottomin oikeustieteellisessä tiedekunnassa Washingtonissa. Foggy Bottom on yksityinen oppilaitos, jossa lukukausimaksu on vaatimattomat 45 000 dollaria. Markilla, Toddilla ja Zolalla on edessään opintojen viimeinen lukukausi ja lopuksi oikeusasianajajan koe. Sitten avautuisivat työmarkkinat, jotka Foggy Bottomin mainosten mukaan ovat täynnä rikastumisen mahdollisuuksia. 

"Emme jää kiinni", Mark sanoi. "Siellä on aivan liikaa tyyppejä, jotka tekevät samaa". (s. 112)

Mark ja Todd pohtivat, etteivät halua suorittaa opintojaan loppuun, koska mitä syytä on opiskella työttömäksi. Lisäksi käy ilmi, että oppilaitoksen omistajalla on hämäräperäisiä kytkyjä mm eri rahoituslaitoksiin. Päätös on selvä, pojat lopettavat opiskelun ja nokkelina poikina perustavat asianajotoimiston. He houkuttelevat mukaan myös Zolan, jonka elämä on täynnä surua. Poikaystävä Gordon teki itsemurhan ja senegalilaiset vanhemmat uhataan karkottaa maasta. Zola suostuu, ja niin ostetaan tyylikkäät asianajajille sopivat asusteet ja lähdetään päivystämään ja etsimään asiakkaita oikeussalien käytäviltä ja sairaaloista. Nuoret luottavat siihen, ettei lupia kukaan kysele.  

Mutta toisin käy, kiinni jäädään. Sinnikäs kolmikko ei kuitenkaan luovuta, vaan uusia juonia suunnitellaan ja toteutetaan. Tehdään selvityksiä Foggy Bottomin omistussuhteista ja mennään mukaan ryhmäkannejuttuun. Näitä nuorten hulvattomia tempauksia olisi mukava kuvata laajemminkin. En kuitenkaan halua paljastaa liikaa, mutta voin taata, ettei lukija kyllästy näiden nuorten seurassa. Sen verran voin sanoa, että kirjan loppuratkaisu on hyvin yllätyksellinen.

Yhtenä kirjan teemana on maahanmuutto. Ehkä Grisham on ottanut maahanmuuton tarkoituksellisesti mukaan juuri tällä hetkellä, kun maahanmuutto on niin ajankohtainen haaste USA:ssa Trumpin suunnitellessä varjeluksen muurin rakentamista Meksikon rajalle. Zolan perhe on asunut USA:ssa yli 20 vuotta paperittomina siirtolaisina. Nyt isä on paljastettu ja tiedossa on matka takaisin Senegaliin. "Mitättömät työpaikat, joihin he olivat tarttuneet hanakasti 26 viime vuotta, menisivät muille paperittomille työläisille. Kiertokulku jatkuisi, sillä työt täytyisi tehdä eikä oikeita amerikkalaisia huvittanut tehdä niitä." (s. 107)

Niin kiinnostavasti ja elävästi Grisham kirjoittaa, että kolmikko Mark, Todd ja Zola tulee minulle hyvinkin läheiseksi. Lukiessani toivon heille kaikkea hyvää ja onnistumisia, vaikka toki tiedän, että rikollisella tiellähän he ovat. Grisham on taitava kirjoittaja, joka tarjoaa lukijoille viihdyttävää ja samalla myös koukuttavaa luettavaa. Vahva suositukseni jännityksen ystäville! 

Kirjasta on postattu ainakin Mummo matkalla -blogissa. 

Ihanaa ja toivottavasti aurinkoista viikonloppua!  😏