Natasha Lester: Pariisin ompelijatar

Natasha Lester: Pariisin ompelijatar. Gummerus. 2022. Englanninkielinen alkuteos The Paris Seamstress. Suomentanut Cristina Sandu. 474 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Vuotuiseen Metin gaalaan kokoontuneet ihmiset taputtivat ja hurrasivat ja hajaantuivat sitten tarkastelemaan näyttelyä. Fabienne viivytteli. Hän toivoi, että paikalla ei olisi ollut niin paljon väkeä. Hän halusi viettää aikaa jokaisen näytteillä olevan puvun kanssa, sillä hän oli isoäidistään niin ylpeä, että luuli räjähtävänsä. Fabienne hymyili typerästi tajutessaan, että seisoi Anna Wintourin, Voguen päätoimittajan vieressä. Hänen hymynsä leveni entisestään, kun Anna, joka oli hänkin pukeutunut Stella Designiin, katseli Fabiennen leninkiä, nyökkäsi hyväksyvästi ja mutisi: "Sinulla on loistava maku." (s. 95)

Natasha Lesterin kolmas suomennettu teos Pariisin ompelijatar on mukaansatempaava romaani rakkaudesta ja uhrautumisesta toisen maailmansodan aikana. Kuten Lesterin aiemmissa teoksissa Ranskalainen valokuvaaja (Gummerus 2021) (linkki) ja Diorin salaisuus (Gummerus 2021) (linkki), tämänkin kirjan tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan aikaiseen Pariisiin. Aiempien kirjojen lailla yksi kirjan teemoista on vakoilu. Kaikissa kirjoissa pääosaa näyttelevät vahvat, kauniit naiset. 

Pariisin ompelijattaren tapahtumat alkavat Ranskasta. Vuosi on 1940. Nuori ompelija Estella Bissette haaveilee muotisuunnittelijan urasta. Estella on toki jo tehnyt ompelu- ja suunnittelutyötä, hän on mm. suunnitellut itselleen häikäisevän kauniin mekon. Mutta sota tekee tyhjäksi Estellan suunnitelmat. Saksalaiset miehittävät Pariisiin, ja Estellan äiti ei näe muuta mahdollisuutta kuin lähettää tyttö pois Pariisista. Määränpääksi äiti nimeää New Yorkin, jonne tyttö matkustaa ompelukoneensa ja matkalaukkunsa kanssa SS Washingtonilla, joka on viimeinen Ranskan vesiltä lähtenyt amerikkalainen laiva. 

Kun Estella saapuu New Yorkiin, hän haaveilee edelleen muotisuunnittelijan työstä ja hakeutuu siksi Garment Districtille, New Yorkin vilkkaaseen muodin keskukseen. Mutta eteenpäin pääseminen ja nimen saaminen New Yorkissa ei suinkaan ole helppoa, minkä Estella joutuu toteamaan jo heti muutamien ensikuukausien aikana, kun vaatimattomankin työpaikan saaminen muotimaailmassa osoittautuu yllättävän haastavaksi. Mutta Estella on peräänantamaton, rohkea ja ahkera pyrkiessään parhaimpaansa muodin maailmassa. Hän ystävystyy Samin ja mallina työskentelevän Janien kanssa. Heidän kanssaan Estella suunnittelee Stella Designin, oman muotitalon, perustamista. "Estella katseli kahta uutta ystäväänsä, jotka olivat kyllin hupsuja ja uhkarohkeita lyöttäytyäkseen yhteen hänen kanssaan, ja hän nauroi ilahtuneena. Hän tarttui lasiinsa ja ehdotti maljaa: "Stella Designille." (s. 72)

Pariisista lähtönsä jälkeen Estella on ihmetellyt passiaan. Hän on saanut tietää, että hän on Ranskan ja Yhdysvaltojen kaksoiskansalainen, koska hänen isänsä on amerikkalainen. Mutta siinä kaikki, mitä hän tietää. Hän ryhtyy selvittämään taustaansa ja joutuu toteamaan, että on paljon asioita, joista äiti ei ole hänelle kertonut tai on jopa valehdellut hänelle.

"Julistan näyttelyn Pariisin ompelijatar avatuksi!" (s. 95)

Romaanin tapahtumat liikkuvat kahdessa tasossa. Toisessa tasossa liikutaan Estellan kanssa 1940-luvulla ja toisessa tapahtumat sijoittuvat New Yorkiin vuonna 2015. Toisen tarinan päähenkilö on Fabienne Bissette, Estellan tyttärentytär, joka on matkustanut Australiasta osallistuakseen sairaan isoäitinsä juhlaan. Siihen mennessä Estella Bissette oli noussut yhdeksi amerikkalaisen muodin tunnetuimmista nimistä. Nyt Estellaa kunnioitetaan Metin vuotuisessa gaalassa, jossa osa hänen suunnittelemistaan asusteista on esillä. Fabienne toivoi, että isoäiti olisi paikalla. "Miten mamie rakastaisikaan nähdä ihmisten reaktiot luomustensa edessä." (s. 96) Valitettavasti sairas isoäiti ei voi osallistua gaalaan.

On Fabiennella muukin syy tavata isoäitiään. Hän haluaa lisätietoja menneisyydestään. Hän ei tiennyt mitään varhaisvuosistaan ennen kuin hänen isänsä ennen kuolemaansa paljasti jotakin salaperäistä liittyen isoäitiin. Nyt Fabienne on New Yorkissa isoäitinsä luona, mutta isoäiti ei ole halukas keskustelemaan tästä aiheesta. Niinpä Fabiennen on itse kaivettava esiin pitkään piilotettuja perhesalaisuuksia. Mutta vaikka sukusalaisuudet eivät selviäkään, New Yorkiin tehty matka ei ole turha. Fabienne nimittäin tapaa matkallaan komean miehen. Miten romanssi voi jatkua, kun Fabiennen on palattava takaisin Australiaan?

Historiallista fiktiota parhaimmillaan

Pariisin ompelijatar on kiehtova ja koskettava romaani unelmista ja unelmien toteutumisesta. Tarinassa on salaisuuksia, ihastumisia, rakkautta, inhimillisiä tunteita, mutta myös juonittelua ja ahdistusta. Vahvat henkilöhahmot ovat kirjan ehdoton vahvuus. Estella on vahvatahtoinen nainen, jolla on näkemystä siitä, miten asioiden pitäisi olla. Hän on myös hyvin suorapuheinen eikä kumartele kenenkään edessä. Hauskoja kohtauksia syntyy, kun Estella suorapuheisuudellaan menettää useita työpaikkoja ensimmäisten New Yorkin kuukausien aikana. Fabiennessa on myös voimaa, mutta enemmän pidättyväisyyttä. Molemmat naiset tietävät, mitä he elämältään haluavat. Ja heistä löytyy voimaa toteuttamaan haluamansa. Näistä naishahmoista ei voi olla pitämättä. Myös tarinan sivuhenkilöt ovat sympaattisia ja hyvin rakennettuja. Mielenkiinnolla seurasin Janien ja Samin sekä Alexin ja Lenan elämää. Melissa ja Will osoittautuvat ihaniksi ystäviksi.

Lester on tehnyt uskomatonta taustatyötä kirjaansa varten. Lukija voi vain ihailla, kuinka perusteellisesti ja yksityiskohtaisesti muotiasiat on kuvattu kirjassa. Vaikka Estellaan liittyvät tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan aikakauteen, sota toimii vain kehyksenä tapahtumille. Vain vakoojaepisodilla on liittymäkohdat sotaan.

Pidän yleensäkin historiallisesta viihdekirjallisuudesta. Niin pidin tästäkin kirjasta. Minua ei yhtään haitannut tapahtumien ennustettavuus tai rakkaussuhteiden romanttisuus. Pidän siitä, että tapahtumien fiktiivisyys nojaa tosiasioihin. Tämän kirjan lopussa löytyy tietoa kirjan todellisista henkilöistä.

Kerrassaan ihastuttava teos! Miten pidinkään siitä, että sain sujahtaa moneksi, moneksi tunniksi muotimaailmaan Estellan ja Fabiennen seurassa. Valitsimme kirjan syksyn yhdeksi lukupiirikirjaksi.

Natasha Lesterin Diorin salaisuus

Natasha Lester: Diorin salaisuus. Gummerus. 2021. Englanninkielinen alkuteos The Paris Secret. Suomentaneet Terhi Leskinen ja Jaakko Kankaanpää. 508 sivua.

Omasta hyllystä

Australialaisen Natasha Lesterin kirjat ovat tuttu näky New York Timesin bestseller -listalla. Diorin salaisuus on toinen Lesterilta suomennettu teos. Ranskalainen valokuvaaja (Gummerus 2021) sai hyvän vastaanoton myös Suomessa (linkki). Molemmissa kirjoissa kuvataan rohkeita ja voimakastahtoisia naisia, jotka poikkeuksellisissa olosuhteissa uhmaavat perinteistä naiskuvaa.

Vuonna 1928 Penrosen sisarukset Skye ja Liberty asuvat äitinsä kanssa Cornwallin kauniissa maisemissa Englannissa. Skyen ollessa kymmenvuotias hän kohtaa rannalla vuotta vanhemman amerikkalaispojan Nicholas Crawfordin. Yhdessä he tutkivat rannikon poukamia, vuorovesialtaita ja laajoja nummia. Skyen rohkealuonteinen äiti opettaa nuoria lentämään kaksitasoisella koneellaan. Nuorista tulee erottamattomat ystävykset neljäksi vuodeksi kunnes Nicholasin on palattava kouluun Yhdysvaltoihin. Skye ikävöi ja kirjoittaa Nicholasille pitkiä kirjeitä, mutta Nicolas ei koskaan vastaa hänen kirjeisiinsä.

Skye jatkaa lentoharrastustaan. Sodan syttyessä vuonna 1939 hän haluaa lentäjäksi Royal Air Forceen, mutta lentäjän tehtävään naisia ei kelpuuteta. Sen sijaan hänet valitaan kahdeksan muun lentäjänaisen kanssa Avustavien lentokuljetusjoukkojen eli ATA:n palvelukseen (Air Transport Auxiliary). Naislentäjien tehtävänä on lentää lentokoneita - Spitfiresistä Lancasteriin - tehtailta RAF:n tukikohtiin. Naiset kohtaavat jatkuvaa vaaraa, mutta myös ennakkoluuloja ja jopa sovinismia. Lehdistä saattaa lukea vastenmielisiä sitaatteja naislentäjistä. Työ on rankkaa. Ensimmäisen talven naiset lentävät neljän tunnin lentoja Skotlantiin avo-ohjaamollisilla koneilla 30 asteen pakkasessa. Naislentäjät joutuvat lentämään vain näköhavaintojen ja laskelmasuunnistuksen varassa; heidän koneissaan ei ole radiota eikä muitakaan laitteita.

"Sinä osaat pitää pääsi kylmänä, siitä ei ole epäilystä." (s. 378)

Yllätyksekseen Skye saa yhteyden Nicholasiin, joka on nyt RAF-lentäjä. Nicolas on kihloissa arvoituksellisen ranskattaren Magraux Jourdanin kanssa. Magrauxin myötä Skye tutustuu Catherine Dioriin, maineikkaan muotisuunnittelijan sisareen. Miten on mahdollista, että Magraux polttaa sota-aikana Gitanesia, hyvää ranskalaista tupakkaa, pohtii Skye. Sekin asia selviää, kun Skye joutuu tekemisiin SOE:n eli Erikoisoperaatioiden valtuuskunnan kanssa, jonka tehtävänä on rekrytoida rohkeita ja sopivia naisia vakoojiksi Ranskaan.

New Look

Sodan jälkeen vuonna 1947 Christian Dior esittelee Pariisissa ensimmäisen lumoavan vaatekokoelmansa sodasta toipuvalle maailmalle. Kokoelma, jolle amerikkalainen lehdistö antaa nimen New Look, koostuu asuista, joissa on ampiaisvyötäröt ja lantiopehmusteet. Mallina muotinäytöksessä on Margaux, joka lumoaa yleisön ja asiantuntijat Bar Suit -asullaan.

Bar Suit -asu

Miss Dior

Samassa tilaisuudessa Christian Dior esittelee debyyttituoksunsa, jolle hän antaa nimen Miss Dior. Tuoksu on kunnianosoitus Ranskan vastarintaliikkeessä taistelleelle sisarelle Catherinelle. Myöhemmin Catherinelle myönnetään kaksi ranskalaista ja yksi brittiläinen kunniamerkki sodanaikaisista ansioista.

"En olisi ikinä uskonut, että kukaan tulisi etsimään Margaux Jourdania." (s. 285)

Sodan jälkeen Margaux muuttaa Australiaan. Siellä hän kasvattaa tyttärentytärtään Katia, joka on ammatiltaan muotikonservaattori. Kat saa tiedon, että hänen isoäidillään on ainutlaatuinen kokoelma Dior-asuja Cornwallin talossaan. Lähtiessään selvittämään kokoelman salaisuutta Katille avautuu vaihe vaiheelta palasia isoäidin piilotetusta menneisyydestä. 

Kirjan tarina on monikerroksinen ja aikaperspektiiviltään laaja. Ensimmäiset tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1928 ja viimeiset vuoteen 2012. Hyvin kirjailija saa pidetyksi tarinan koossa. Mielenkiintoni säilyi läpi paksun kirjan. Kirjan lopputapahtumat ovat hyvin koskettavia, enkä varmasti ole ainoa, jonka pitää turvautua nenäliinaan. Vaikka tapahtumien pääpaino on sota-ajassa, on tärkeää ymmärtää, miten siihen on tultu. Katin selvittäessä isoäitinsä taustoja tulee esille hyvin surullisia jaksoja, mm. kauhistuttavat kuukaudet Ravensbrückin keskitysleirillä. Naiset joutuivat työskentelemään ammustehtaassa. Kirjailija itsekin toteaa jälkisanoissa, että "ehdottomasti raskainta oli kirjoittaa Ravensbrückin keskitysleiristä." (s. 505)

Lesterin naishahmot, jotka ovat valmiita tekemään kaikkensa isänmaansa pelastamiseksi, ovat tässäkin kirjassa poikkeuksellisen rohkeita, vahvatahtoisia ja älykkäitä. Heistä ei voi olla pitämättä.

Kirja edustaa historiallista viihdekirjallisuutta. Kirjailijan jälkisanoista selviää, että suuri osa kirjan tapahtumista ja henkilöistä on faktapohjaista. Monet henkilöt ovat todellakin olleet olemassa, joista tunnetuin varmasti on Catherine Dior. Samoin tosipohjaista on tieto mm. ATA:n ja SOE:n toiminnasta. Tämän kirjan seurassa todella viihdyin. Kirja on hyvin taustoitettu ja vetävästi kirjoitettu, siinä on hyvä juonenkulku ja kiinnostavat henkilöhahmot. Ja kaiken lisäksi siinä on ihastuttava rakkaustarina.

Jos Kate Quinn kuuluu suosikkikirjailijoihisi, niin uskon, että myös tämä kirja on sinua varten. Kate Quinnin Metsästäjättäressä (HarperCollins 2020) (linkki) yksi naishenkilöistä on Nina Markova, pelkäämätön ja karskea neuvostoliittolainen toisen maailmansodan pommituslentäjä. Ninalla oli nuorena tyttönä iso unelma. Hän halusi lentää, aivan kuten Skyekin. Neuvostoliiton armeijassa Nina pystyi sen tekemään. Kirjan takakansitekstin mukaan Diorin salaisuus on "todellinen helmi kaikille Lucinda Rileyn ja Kate Mortonin faneille". 

Ravensbrückin keskitysleirin kauheuksia on käsitelty useissakin kirjoissa. Gwen Straussin kirjassa Yhdeksän - Vastarintanaisten pakomatka natsi-Saksan halki (Bazar 2021) (linkki) vangit laitettiin työskentelemään ammustehtaaseen, aivan kuten tässä Lesterin kirjassakin. Hollantilainen vastarintataistelija Selma van de Perre kuvaa Ravensbrückin keskitysleirin kauheuksia kirjassaan Nimeni on Selma. Juutalaisen vastarintataistelijan muistelmat (Tammi 2021). (linkki) 

Koin kirjan tapahtumat mielessäni elokuvamaisesti ja olenkin varma, että kirjasta saisi oivan elokuvaversion. 

Osallistun kirjalla Main Kirjahyllyn aarteet 3 -haasteeseen.

Natasha Lesterin Ranskalainen valokuvaaja

Natasha Lester: Ranskalainen valokuvaaja. Gummerus. 2021. Englanninkielinen alkuteos The French Photographer. Suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi. Ulkoasu Eevaliina Rusanen. 473 sivua.

Omasta hyllystä

"Valokuvasta tuli sensaatio. Se nähtiin ympäri maailmaa, kaikissa niissä julkaisuissa, joiden toimittaja vain oli ollut Jessin lailla sotakirjeenvaihtajana Euroopassa. Eikä kukaan tällä kertaa syyttänyt Jessiä siitä, että hän olisi käyttänyt naisellisia konsteja kuvan saadakseen. Kuka nyt haluaisi nähdä kalvakan miestoimittajan kylpyammeessa? Jess tiesi käyttäneensä hyväkseen ulkonäköään ja vartaloaan, kyllä hän sen tiesi - vaikkei siitä muuta näkynytkään kuin paljas selkä ja olkapäät. Ja hän oli tehnyt sen kaikkien niiden puolesta, jotka eivät voineet sitä tehdä. Me voitimme, kuului viesti." (s. 311)

"Kuuluisa valokuvaaja Emile Robard ja Jessica May, malli." (s. 20)

Jessica May on asunut puolet elämästään Ranskassa. Nyt hän asuu New Yorkissa ja toimii Voguen mallina. Ranskassa asuessaan Jessica oli tavannut Emile Robardin, yhden muotivalokuvauksen huippunimistä. Huippuvalokuvaaja ja haluttu malli ovat tunnettuja hahmoja New Yorkin seurapiireissä. Mutta Jessica tuntee, ettei suhde oikein toimi.

"Otan valokuvia ja kirjoitan juttuja, jotka julkaistaan Voguessa." (s. 69)

On alkuvuosi 1943. Toinen maailmansota riehuu Euroopassa. Jessica ihailee Martha Gellhornia, Ernest Hemingwayn puolisoa, joka on yksi harvoista Euroopassa toimivista naispuolisista sotakirjeenvaihtajista. Sellaiseksi ja ennen kaikkea kuvajournalistiksi Jessicakin haluaa. Hän on itsepintainen ja saa tahtonsa läpi, mutta byrokratiaa on paljon. Lopulta Jessicasta tulee Yhdysvaltain armeijan kapteeni ja hän saa luvan lähteä sotatantereille Eurooppaan. Sodassa ei ole helppoa olla nainen miesten joukossa - ja kaiken lisäksi kaunis nainen. "Heti Jessin astuttua jeepistä satamassa, jossa sotilaat odottivat miehistönkuljetusalukseen pääsyä, hän tunsi näiden katseet vartalollaan. Miehet supattivat keskenään. Yksi amerikkalaissotilaista tökkäsi kyynärpäällä kylkeen ja sanoi kuuluvasti: "Malli, joka ei ole neitsyt. Tästä laivamatkasta taitaa tulla hauskempi kuin arvasimmekaan." (s. 68) Jessican mielikuvissa kaikki sotilaat haaveilevat ja uneksivat hänestä sekä kantavat hänen kuvaansa lompakossaan. Niitäkin on, mutta Jessican tapaama kapteeni Dan Hallworth ei kuulu siihen joukkoon. Danista tulee tärkeä henkilö Jessicalle sodan aikana ja myös sodan jälkeen. Danin kautta Jessica tapaa Victorinen,  ihastuttavan orpotytön, joka kutsuu Jessicaa nimellä maman.  

Jessica on monessa mukana. Hän matkaa yhdessä Iris Carpenterin kanssa Omaha Beachin maihinnousurannalle. He ovat ensimmäiset naiset, jotka pääsevät Ranskaan sitten Normandian maihinnousupäivän. Jessica on Münchenissä Hitlerin asunnossa ja kuvauttaa itsensä Hitlerin kylpyammeessa.

Sota on koko ajan läsnä. Se näyttäytyy raadollisena ja raakana. Jotakin lohtua täytyy löytyä, jotta sodan raakuuden kestää. Sellaiseksi henkireiäksi osoittautuvat vaikkapa juhlat, vaikka kuinka pienimuotoiset, mutta kunhan ne vaan saavat ajatukset pois sotatantereelta. Joitakin lohduttaa alkoholi, joskus ei sekään. Joku sotilas tekee itsemurhan, kun ei jaksa enää. 

Jess joutuu kokemaan ja näkemään paljon sellaista, mitä hän ei koskaan olisi halunnut nähdä. Keskitysleirien kauheudet tulevat Jessicalle todellisuudeksi, kun hän on mukana kuvaamassa leirin vapauttamista. "Yhtäkkiä naiset ilmestyivät. Tai ainakin he olivat joskus olleet naisia. Nuo olennot oli pidetty täysin epäinhimillisissä oloissa. He olivat kalmankalpeita, osa heistä ryömi tai yritti ryömiä raahaten ruumistaan sentti sentiltä viimeisillä voimillaan eteenpäin. Heissä ei ollut enää muuta kuin valtavat silmät, luisevat kasvot, ammottavat sieraimet ja avoimet suut." (s. 281)  Lisäksi Jessica näkee ja kuulee lukuisista raiskauksista, joihin syyllistyvät myös amerikkalaiset sotilaat. "Minulla on pistooli, eikä kukaan estä minua ottamasta tuota tai ketään muutakaan saksalaista tyttöä, jos se sattuu minua huvittamaan." (s. 347) 

"Ole kiltti ja auta minua selvittämään, mitä tämä kaikki merkitsee." (s. 369)

Kirjan toisessa aikatasossa eletään vuotta 2004. Australiassa on tarkoitus järjestää merkittävä valokuvanäyttely. Kuvat ovat Ranskassa. Matkaan Australiasta Ranskaan lähetetään taidekuriiri D'Arcy Hallworth, jonka tehtävänä on pakata valokuvat lähetettäväksi Australiaan. Itse kuvaaja haluaa jäädä anonyymiksi. Kartanossa D'Arcy tapaa valokuvaajan agentin Josh Vaughnin - ah niin komean ja hyvävartaloisen nuoren miehen. Ja niinhän se menee, että rakkauden liekki roihahtaa D'Arcyn ja Joshin välillä. Romanssi ei kuitenkaan etene niin kuin D'Arcy haluaisi. Mutta valokuvat ovat D'Arcyn  mielestä todella taidokkaita otoksia. Luonnollisesti D'Arcy miettii kerran jos toisenkin, kuka on tuo maineikas valokuvaaja. Yllätys on suuri, kun valokuvavarastosta löytyy sodanaikainen kuva hänen äidistään ja erästä kapteenista.

On helppo arvata, että kahden aikatason tarinat liittyvät jollakin tavalla yhteen. Lukija tekee omia arvailujaan yhtymäkohdista, mutta voin melkein taata, että kaikki arvaukset eivät mene oikein, sen verran yllätyksellinen juonen kaari on. Kirja edustaa romanttista ja historiallista viihdekirjallisuutta. Kelpo kirja tässä sarjassa. Kirja perustuu kuvajournalisti Lee Millerin elämään, joten on selvää, että juonessa on paljon todellisuuspohjaa. Kirja pitää sisällään myös paljon romantiikkaa. Välillä tuntui, että ehkä vähän liikaakin, mutta joka tapauksessa luin kirjaa todella mielelläni. Niin mukavaa ja sopivaa kesälukemista. 

Lee Miller Hitlerin kylpyammeessa Voguen kannessa.