Kirjasomen joulukalenteri - Luukku 17

Eilen avautui kirjasomen luukku 16 Mrs Karlsson lukee... -blogissa. Luukun numero 18 avaa Pikkuuset_kirjat. Jos haluat katsoa listaa kaikista luukuista, se löytyy Yöpöydän kirjat -blogista. 

Karen Swan: Postikortteja. Otava. 2024. Englanninkielinen alkuteos The Christmas Postcards. Suomentanut Ilkka Rekiaro. Kannen suunnittelu Mirella Mäkilä. 429 sivua.

Kirjan englanninkielinen nimi The Christmas Postcards viittaa jouluun, vaikkakaan varsinaisesta joulukirjasta ei ole kyse. Tapahtumat toki sijoittuvat joulukuuhun, ja havukranssit koristavat ulko-ovia.

Natashan elämä on kaikin puolin mallillaan. Perhe on juuri palannut rentouttavalta lomalta Malediiveilta. Natashalla ja Robilla on kaunis talo ja ihana kolmivuotias tytär Mabel. Natasha on taiteilija, jonka erikoisalana on eläinten muotokuvien maalaaminen. Mutta jotakin puuttuu Natashan elämästä. Hän joutuu olemaan paljon yksin Robin tehdessä pitkiä työpäiviä. Natashan suurimpana toiveena olisi saada sisko tai veli Mabelille. Se, että raskaaksi tulo ei onnistu, stressaa Natashaa, mutta on jotakin muutakin mieltä vaivaavaa. 

Sitten pienen Mabelin tasapaino järkkyy, kun hänen rakkain pehmolelunsa Moolah-lehmä on kadonnut. Lelu oli jäänyt wieniläiseen Airbnb-asuntoon perheen palatessa lomamatkalta. Miten suuren katastrofin pehmolelun katoaminen voikaan saada aikaan. Tyttö itkee leluaan, ei meinaa saada illalla unta ja heräilee vähän väliä unen saatuaan. Natasha ottaa käyttöön tämän päivän hakumenetelmät: sosiaalisen median kanavat. "Pikkutytön äiti laittoi postauksen Facebookiin ja Harry Styles jakoi sen! Ja sitten Jennifer Lawrence! Ja Justin Bieber! Ja sitten...usko tai älä, Margot Robbie!" Eikä aikaakaan, kun haku tuottaa tulosta. Nepalissa kiipeilyreissulla oleva Duffy, joka oli ottanut mukaansa löytämänsä pehmolelun wieniläisestä Airbnb-asunnosta, bongaa hakupostauksen.

Niin syntyy yhteys Duffyn ja Natashan välillä. Tytär rauhoittuu, kun saa valokuvia pehmolelusta ja tietää lehmän olevan hyvässä hoivassa. Viestejä vaihdettaessa Natasha huomaa, että kommunikointi Duffyn kanssa sujuu hyvin ja vaivatta. Duffy tuntuu ymmärtävän Natashaa erittäin hyvin. Yksinäisinä iltoina Natashalla on aikaa kirjoitella. 

Kirja oli mainiota luettavaa. Kirja tarjosi viihdettä, mutta myös kiemuraisia perhesuhteita ja vakavia perhetapahtumia sekä luonnollisesti myös rakkautta. Erityisen mielenkiintoisia olivat kuvaukset Duffen kiipeämisestä vaarallisilla alueilla Himalajan vuoristossa. "Kaikki tämä oli majesteettista, kaikki oli henkeäsalpaavaa, mutta kunniapaikan vei kieltämättä keskimmäisenä laaksoon työntyvä Annapurna 1, jolla oli kolme terävää huippua." Se on yksi maailman neljästätoista yli kahdeksantuhannen metrin vuoresta. Sinne rohkenevat nousta vain uransa huipulla olevat vuorikiipeilijät.  Kuvaukset olivat niin autenttisia, että tuli vahva tunne, että kirjailija itsekin harrastaa kiipeilyä. 

Oikein mukavaa luettavaa joulunalusaikaan.  

Ihanaa joulun odotusta kaikille!

Karen Swan: Varastetut hetket

 

Karen Swan: Varastetut  hetket. Kesytön saari -sarja, osa 2. Otava. 2024. Englanninkielinen alkuteos The Stolen Hours. Suomentanut Ilkka Rekiaro. Kannen suunnittelu Mirella Mäkilä. 424 sivua. 

Arvostelukappale kustantajalta

"Mhairi käveli mökkien ikkunoiden ohi ja näki vilauksia kullankeltaisista tuokiokuvista: Effien isä kutoi kangaspuillaan tweediä takan valossa, Vanha-Fin tuprutteli piippua keinutuolissa ja luki sanomalehteä, jonka sir Thomas oli tuonut Shamrockilla purjehtiessaan muutamaa viikkoa aiemmin - lehteä, joka kiersi vähitellen mökistä toiseen. Iso-Mary parsi paitaa. Mhairin äti seisoi lieden luona pikku Alasdairin pidellessä hänen hameestaan kiinni ja Mhairin isä teki töitä pöydän ääressä pää kumarassa ja lyijykynä kädessä...Mhaire seisahtui hetkeksi katselemaan perheensä iltaista hiljaiseloa."

Varastetut hetket on toinen osa Karen Swanin Kesytön saari -sarjassa. On mahdollista lukea kirja itsenäisenä teoksena, koska se ei ole jatkoteos ensimmäiselle osalle, vaan pikemminkin rinnakkaistarina. Mutta luonnollisesti osien järjestyksessä lukeminen taustoittaa hyvin tapahtumien kulkua ja tutustuttaa lukijan kirjan henkilöihin.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat pienelle St. Kildan saarelle kaukana Skotlannin rannikosta. On vuosi 1929. Asukkaat elävät eristäytyneinä muusta maailmasta. Elämä on yksinkertaista, mutta tällaista se on aina ollut eikä muusta tiedetä. Saarella on paljon kallioita, joita hyödynnetään, kun laskeudutaan köysien varassa pyydystämään munia linnunpesistä. Vuokran saarelaiset maksavat lampaanvillalla, myrskylinnunöljyllä ja tweedpakoilla. Kesäisin turisteilla on mahdollisuus tulla karulle saarelle ihastelemaan kalliomaisemia ja ihmettelemään saaren asukkaiden alkukantaista elämää.

Yksi saaren 36 asukkaasta on Mhairi MacKinnon, kolmanneksi vanhin yhdeksänlapsisessa perheessä. Mhairiin oli mukava tutustua, jo heti alusta pitäen hän herättää sympatiaa. Tämä punatukkainen 18-vuotias nuori nainen on ystävällinen, eloisa, päättäväinen ja ahkera. Hän rakastaa yli kaiken perhettään ja muita saaren asukkaita. Mhairi ymmärtää, että kotona on ruoka vähissä ja on hänen aikansa siirtyä pois kotoa ja mennä naimisiin. Isällä on katsottuna Mhairille mies, McLennanin Alexander läheiseltä Harrisinsaarelta. Isä päättää, että lähdetään laivalla tutustumaan tulevaan sulhaseen. Mhairi vastustelee, koska totta kai hän haluaisi ensin tutustua mieheen. Mutta Mhairin sana ei paljoa paina.

Käy ilmi, että Alexander on komea mies. Harrisinsaarella riittää Mhairilla ihmeteltävää. Hän näkee ensimmäisen kerran puita. Talossa on sähkövalo, Modern Mistress -rautaliesi ja linoleumiset lattiat. Ja kaiken kukkuraksi pihalla on polkupyörä. Mutta Alexanderin iljettävä käytös saa Mhairin päättämään: ei ikinä tätä naimakauppaa. Sen sijaan jo paluumatkalla Mhairi ihastuu toiseen mieheen - oman saaren mieheen. Mutta suhde täytyy pitää salassa, koska mies on naimisissa.

Saaren väestön vanhetessa saarelaisten selviytyminen päivästä toiseen on yhä haasteellisempaa. Niinpä he ovat lähettäneet viranomaisille kirjelmän, jossa he anovat saaren asukkaiden siirtämistä mantereen puolelle. Anomus hyväksytään. Vuosi on 1930. Evakuointia odotellessa Mhairille ja hänen rakastetulleen tarjoutuu mahdollisuus nauttia kesästä ja salaisista rakkauden hetkistä. Evakuoinnin jälkeen Mhairi ja hänen vanha ystävänsä Effie tapaavat, kun selvitetään salaperäistä kuolemaa saarella.

Oli ilo palata Mhairin seurassa St. Kildan karulle saarelle. Karen Swan taitaa kuvailevan kerronnan, joka herättää henkiin sekä ihmiset että luonnon. Pidin paljon kirjan tunnelmallisista luontokuvauksista.

"Mökkien valot loistivat pisteinä Kadun varrella, mutta ne eivät juuri näkyneet ohi purjehtiviin laivoihin, kun yö laskeutui kuin musta käärinliina heidän yksinäisen saarensa ylle. Kuu nousi jo, aallot kohahtelivat verkkaan heidän takanaan, ja jossain silkkisissä syvyyksissä kauan sitten kuollut valas vajosi viimein hitaasti hautaansa."

Tarinaan oli helppo uppoutua. Pystyin helposti kuvittelemaan itseni saarelaisten seuraksi kaitsemaan lampaita ja keritsemään villaa. Kirjailijan laaja taustatyö ansaitsee kiitoksen. Kirjan kartoista oli kiinnostavaa seurata tapahtumia.

St. Kildan kartta (kirjan kuvitusta)

Kirja on kaikkea sitä, mitä historialliselta viihderomaanilta voi odottaa. Siinä on romantiikkaa, sydänsurua, ystävyyttä, juonittelua, draamaa, seikkailua ja myös jännitystä. Kirja on fiktiivinen tarina, joka nojaa faktoihin. St. Kildan historia on ollut juuri sellainen kuin kirjassa kuvataan. Vuoden 1930 jälkeen saarella ei ole asunut ketään, mutta nykyisin saarella on sotilastukikohdan henkilöstöä ja luonnontutkijoita. St. Kilda on Unescon maailmanperintökohde.

Odotan innolla kirjan jatko-osaa.

Karen Swan: Kesytön saari

Karen Swan: Kesytön saari. Otava. 2023. Englanninkielinen alkuteos The Last Summer. Suomentanut Ilkka Rekiaro. 478 sivua. 

"Harmaat kivimökit seisoivat vieri vieressä viuhkana lahden itälaidalla takanaan jämerä kivimuuri. Mökkien välissä jökötti perinteisiä turvekattoisia kivitönöjä, niin sanottuja mustiataloja, joista oli vähitellen luovuttu 1860-luvulta lähtien. Korkeilta harjuilta katsottaessa ne toivat mieleen leuan ja hampaat. Jättiläisen hampaat, Effien äiti tapasi sanoa."

Kesytön saari vie lukijan vuoteen 1930 ja 18-vuotiaan Effie Gilliesin elämään. Effie on yksi 36:sta St. Kildan saariryhmän asukkaasta, jotka elävät eristäytyneinä muusta maailmasta kaukana Skotlannin rannikosta.

Asukkaat elävät hyvin yksinkertaista elämää lintujen ja kallioiden keskellä. Tärkeä ravinto saarelaisille on linnut munat, joita he pyydystävät laskeutumalla köysien varassa linnunpesille. Syksyisin saareen tuodaan välttämättömiä tarvikkeita mantereelta, jotta asukkaat pystyvät pärjäämään läpi talven. Kesäisin turisteilla on mahdollisuus tulla karulle saarelle ihastelemaan kalliomaisemia ja ihmettelemään saaren asukkaiden alkukantaista elämää. Lumoutuneina turistit ihastelevat nuorten saarelaisten kiipeilytaitoja jyrkillä kallioilla.

Osa asukkaista, Effie mukaan lukien, on tyytyväisiä yksinkertaiseen elämään saarella. Mistään muusta he eivät tiedäkään. Effie hoitaa vanhaa isäänsä ja on vuosien varrella oppinut taitavaksi kiipeilijäksi etsiessään linnun munia jyrkillä kallioilla.  

Mutta saaren väki vanhenee ja he ymmärtävät, että selviytyminen päivästä päivään tulee asukkaille yhä haasteellisemmaksi. Niinpä he ovat lähettäneet viranomaisille kirjelmän, jossa he anovat saaren asukkaiden siirtämistä mantereen puolelle.

Kukaan asukkaista ei oikeasti usko, että heidän anomuksensa hyväksyttäisiin. Päätöstä odotellessa asiat monimutkaistuvat, kun saarella vierailee lordi Sholto, jaarli Dumfriesen perillinen. Effie palkataan opastamaan nuorta vierailijaa ympäri saarta. Sholto on komea, ystävällinen ja puoleensavetävä. Effie huomaa tuntevansa ihastusta, jopa rakkautta Sholtoa kohtaan, vaikka ymmärtää, että suhde ei voi toimia, koska Sholto on hänelle liian korkea-arvoinen. 

Viranomaisilta tulee yllättävä päätös. "Ja anomuksemme on hyväksytty! Meidät evakuoidaan mantereelle!" Evakuointi tapahtuu kolmen kuukauden kuluttua. Mantereella Effie ohjataan isänsä kanssa asumaan pieneen, kylmään ja kosteaan taloon. Effie tietää heti, että muutto oli ollut virhe. Hänen ajatuksensa suuntautuvat takaisin saareen. Hän "kuuli lintujen kirkaisuja, näki lahden kaikkine mielialoineen, tunsi ruohon ja heinän jalkojensa alla, kuuli "iltauutisten" sorinan, kun kylän väki kerääntyi ruoan jälkeen Kadulle." Entistä apeammaksi ja vihaisemmaksi Effie tulee, kun hänet hylätään miesten työporukasta sahalla. "Valitan mutta me otamme sahalle töihin vain miehiä."

Dumfriesin jaarli tapaa Effien ja hänen isänsä. Lopputuloksena on, että Effie muuttaa isänsä kanssa Dumfriesin jaarlin tiluksille ja Effie saa paikan jaarlin lintutieteellisen kokoelman järjestäjänä. Jännitteitä syntyy Effien ja lordi Sholton välille, joita lisää vielä salaperäinen kuolemantapaus saarella. 

Kirjailija piirtää oivallista kuvaa saaresta, sen kauneudesta, karuudesta ja villeydestä. Pidin paljon saarelaisten elämän kuvauksesta, jopa niin, että olisin mielelläni viihtynyt kauemminkin karulla saarella. Tästä tarinasta on moneksi, se on kiinnostava sukusaaga, se kertoo ystävyydestä, perheestä, juonittelusta, mysteereistä, ahdistuksesta ja luonnollisesti myös rakkaudesta ja sydänsuruista. Swanin vahvuutena on loistavan tarinankerronnan ohella kiinnostavat ja elävät henkilöhahmot. Tämä on loistava aloitus uudelle sarjalle. Nyt ei voi muuta kuin toivoa, että jatko-osa ilmestyy pian. Kesytön saari on ensimmäinen Karen Swanin suomennettu teos. 

Kiehtovaksi kirjan juonen tekee se, että St. Kildan historia on ollut juuri sellainen kuin kirjassa kuvataan. Vuoden 1930 jälkeen saarella ei ole asunut ketään, mutta nykyisin saarella on sotilastukikohdan henkilöstöä sekä luonnontutkijoita. Saaren historia ja asukkaiden elintavat ovat kiinnostaneet ja kiinnostavat yhä edelleen turisteja. Saarelle tehdään edelleenkin turistimatkoja. St. Kilda on Unescon maailmanperintökohde.

St. Kilda