Näytetään tekstit, joissa on tunniste Penny Louise. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Penny Louise. Näytä kaikki tekstit

tiistai 3. joulukuuta 2019

Louise Penny: Kylmän kosketus



Louise Penny: Kylmän kosketus. Bazar. 2019. Englanninkielinen alkuteos Dead Cold. Suomentanut Raimo Salminen. 416 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Kilistä kelloa joka vielä soi
muista ettei täydellistä olla voi.
Vailla säröä ei ole mikään,
sitä kautta valo pääsee sisään." (s. 362)

Three Pines on pieni kanadalainen maalaiskylä jossakin Montrealin kaakkoispuolella. Nyt Three Pinesissa on keskitalvi. Kaikkialla on paljon kaunista, vitivalkoista lunta, mutta on myös rajuja lumimyrskyjä. Kylän asukkaat elävät talven ehdoilla. Kuten aiempinakin talvina, kyläläiset sopeutuvat sähkökatkoihin ja ajamista rajoittaviin lumikinoksiin. Kaikki asukkaat tuntevat toisensa ja he viettävätkin paljon aikaa yhdessä. Kohta on joulu. Monenmoista vilskettä riittää. Joulun valmistelussa kunnioitetaan perinteitä. Gabri on koonnut joululaulukuoron. "Kuoro kiersi ovelta ovelle halki valkean Three Pinesin täyttäen sen naurulla, vanhoilla viisuilla ja lumihiutaleisiin sekoittuvalla hengityshuurulla. Kyläläiset kutsuivat heidät olohuoneeseensa, ja he jatkoivat lauluaan pianojen ja joulupuiden ympärillä siemaillen brandylla terästettyä munatotia ja nauttien muropikkuleipiä, savulohta, kierrepullia ja ylipäänsä kaikkia joulu-uuneissa laitettavia herkkuja." (s. 56)

Kohta on tiedossa tapahtuma, jota odotetaan innolla. Ensin nautitaan yhteinen aamiainen veteraanitalolla ja sitten mennään porukalla curlingpeliin Brumejärvelle. Kaikki kyläläiset ovat mukana. Kesken pelin tapahtuu jotakin kummallista. Cecilia de Poitiers eli lyhyemmin CC tuupertuu yht'äkkiä maahan. Käy ilmi, että hänet on murhattu ja vieläpä aika kummallisella tavalla: sähköiskulla. Ja toinenkin ruumis on löytynyt. Berrin linja-autoaseman kassialma löytyi kadulta kuolleena.

Apuun kutsutaan quebecilainen rikoskomisario Armand Gamache,  sama komisario, joka tavattiin edellisessäkin Pennyn kirjassa Kuolema kiitospäivänä. Silloin Gamache oli selvittämässä eläkkeellä olleen opettaja Jane Nealin murhaa. Gamache majoittuu entiseen tapaan Olivierin ja Gabrin majataloon. CC:n murha tuntuu Gamachesta todella haastavalta. "Koko juttu on minusta outo. En tiedä onko minulla ikinä ollut juttua, joka olisi tuntunut näin käsittämättömältä heti alusta pitäen". Onko CC:n ja kassialman murhassa yhtymäkohtia? Gamache saa selvitetyksi kassialman henkilöllisyyden, mikä helpottaa tutkimuksen aloittamista. Mutta ei silläkään tiedolla pitkälle päästä.

CC oli asunut Three Pinesissa vain vajaan vuoden, mutta hän ei halunnut kuulua Three Pinesin tiiviiseen kyläyhteisöön. Häntä pidettiin omituisena, hän eristäytyi ja oli aina vihaisen ja aggressiivisenkin oloinen. Hänen aviomiehensä eli täysin CC:n määräysvallan alaisena. Ylipainoista, herkkää teini-ikäistä tytärtään CC kohteli äärimmäisen töykeästi. CC oli ammatiltaan sisustussuunnittelija ja elämänfilosofi. Kukapa tällaisen naisen haluaisi murhata, kysyy Gamache. Kyllä asiat ratkeavat, mutta juttu on todella monimutkainen. Monesti lukija on tietävinään, ai näinhän se tietysti tapahtuikin, kunnes sitten taas tulee käänne johonkin muuhun suuntaan. Voin taata, että jännitystä riittää ihan kirjan loppusivuille saakka.

Viihdyin erinomaisesti herrasmiesmäisen Gamachen ja sympaattisten kyläläisten seurassa. Gamachen ammattitaitoista työskentelyä on ilo seurata. Sympaattisia ovat myös hänen kollegansa, Jean Guy Beauvoir sekä paikallispoliisi Lemieux. Three Pinesin kylä on kiinnostava maalaisyhteisö. Nettisivuillaan kirjailija kertoo, että tällaista kylää ei löydy kartalta. Mutta kylä "löytyy sydämistämme, kunhan valitsemme inhimillisyyden julmuuden sijaan ja ystävällisyyden kyynisyyden sijaan". Kirjailija käyttää kirjassaan paikoitellen ranskan kieltä. Esimerkiksi näin:  "Senkin tantta", älähti Gabri iskien Claralle silmää. "Salut, ma chére." "Salut, mon amour. Mikä tuo toinen kirja on?" Clara kysyi. (s. 39)  Kirjailijan nettisivuilta löytyy ääntämisohjeet sellaisille ranskankielisille sanoille, joita esiintyy Pennyn kirjoissa. Tätä lukijat ovat toivoneet, kertoo kirjailija.

Tämän dekkarin vahvuuksia ovat psykologinen ote, hienot henkilökuvaukset ja Pennyn sujuva kirjoitustyyli. Raakaa rikosromaania kaipaavalle tämä ei ole oikea kirja. Monille dekkareiden ystäville Louise Penny on tuttu jo entuudestaan. Kuolema kiitospäivänä on ilmestynyt aiemmin WSOY:n kustantamana nimellä Naivistin kuolema. Bazarilta odotettu kolmas osa on tulossa keväällä 2020. Penny on hyvin arvostettu dekkaristi maailmalla, hänen kirjojaan on käännetty 26 kielelle ja hän on saanut seitsemän Agatha-palkintoa. Kanadassa Armand Gamache -sarjassa on 15 osaa. Hänen 15. kirjansa A Better Man on ollut todellinen menestys USA:ssa ja Kanadassa. Pennyn kirjoille löytyy varmasti oma innostunut lukijakuntansa myös Suomesta.

Kirja on luettu mm seuraavissa blogeissa: Kirsin kirjanurkka, Kirja vieköön ja Kirja hyllyssä
  

tiistai 25. kesäkuuta 2019

Louise Penny: Kuolema kiitospäivänä



Louise Penny: Kuolema kiitospäivänä. Englanninkielinen alkuteos Still Life. Suomentanut Raimo Salminen. 2019. Bazar. Kannen suunnittelu Perttu Lämsä. 367 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Elämä täällä oli hiljaista. Mutta ei järkkymätöntä."(s. 364) 

Kirjan tapahtumapaikkana on Three Pinesin pieni kylä Kanadassa, Quebeckin lähellä. Penny kuvaa kylää kauniiksi ja viehättäväksi. Kylän takana virtaa kaunis Bella Bellan -joki. Kylässä kaikki tuntevat toisensa ja luottavat toisiinsa. Ei ole mitään tarvetta lukita ovia yöaikaan. Tällaisessa kylässä ei pitäisi tapahtua mitään pahaa. Siksi hämmästys onkin suuri, kun kiitospäivän aamuna löydetään kaikkien kyläläisten rakastama ja arvostama eläkkeellä oleva opettaja Jane Neal kuolleena.

Surmaa tulee selvittämään Quebeckin poliisilaitoksen rikoskomisario Armand Gamache tiiminsä kanssa. Janen kuolemaan liittyy monta kysymysmerkkiä. Jane on surmattu jousipyssyllä, mutta miksi nuolta ei löydy? Miksi Jane on lähtenyt aamukävelylle ilman koiraansa? Liittyykö Janen maalaama taidenäyttelyyn hyväksytty varsin erikoinen taulu Päätösparaati jotenkin Janen kuolemaan? Moni uskoo Janen kuolemaa metsästysonnettomuudeksi, mutta ei Gamache. Gamache perustaa komentopaikkansa Olivier's Bistron takan viereiseen nurkkaan. Sieltä on hyvä tarkkailla ympäristöä ja antaa kyläläisille mahdollisuus jutteluhetkiin.

Gamachen perehtyessä juttuun yhä uusia kiemuroita nousee esiin. Onko Janen kuolemalla yhtymäkohtia Timmer Hadleyn kuolemaan? Kuoleman selvittämistä vaikeuttaa myös se, että  rikostiimin tulee ensin tutustua jousipyssyihin, ampumatapoihin ja erilaisiin nuoliin. Gamache tutustuu kyläläisiin. Uutta tietoa löytyy pikkuhiljaa, mutta välillä ollaan ihan hukassa. Quebeckin kielikysymyskin  - englannin ja ranskan suhde - nousee keskustelun kohteeksi. Kieli nousee esille myös Janen hautajaisissa. "Toimitus pidettiin pelkästään ranskaksi, vaikka Jane oli ollut englanninkielinen." (s. 241)

Asiat alkavat ratketa, paljolti Gamachen taitavan ammattitaidon ansiosta. Hän luottaa tiimiinsä, hän uskoo yhteistyöhön. "Gamachella oli vahva usko yhteistyöhön - ei kilpailuun - tiimissään. Hän tiesi kuuluvansa vähemmistöön Sûretén johtajistossa. Hän uskoi, että hyvä johtaja oli myös hyvä oppilas. Ja hän kehotti tiiminsä jäseniä kohtelemaan toisiaan kunnioittavasti, kuuntelemaan toisten ajatuksia, tukemaan toisiaan." (s. 80) Gamachelle tärkeä henkilö rikoksen selvittämisessä on hänen pitkäaikainen kollegansa rikostutkija Beauvoir, mutta harmia ja harmaita hiuksia aiheuttaa sen sijaan nuori, kokematon ja omiin intuitioihinsa luottava Yvette Nickols.

Monille dekkareiden ystäville Louise Penny on tuttu jo entuudestaan. Kuolema kiitospäivänä on ilmestynyt aiemmin nimellä Naivistin kuolema (WSOY 2008). Bazarilta tulee seuraava jatko-osa jo syksyllä ja kolmas osa keväällä 2020. Toivottavasti jatkoa seuraa. Penny on hyvin arvostettu dekkaristi maailmalla, hänen kirjojaan on käännetty 26 kielelle ja hän on saanut seitsemän Agatha-palkintoa. Kanadassa Armand Gamache -sarjassa on juuri ilmestynyt 15. osa. Pennyn kirjoille löytyy varmasti oma lukijakuntansa myös Suomesta. 

Minulle tämä oli ensimmäinen Penny, mutta aivan varmasti tämä ei jää viimeiseksi. Pidin tästä dekkarista todella paljon. Kirjasta jäi hyvä ja levollinen olo. Viihdyin viisaan Gamachen ja sympaattisten kyläläisten seurassa. Raakoja rikosromaaneja kaipaava ei saa tyydytystä tästä kirjasta, sen sijaan psykologinen ote, hienot henkilökuvaukset ja Pennyn sujuva kirjoitustyyli ovat tämän kirjan vahvuuksia.  

Kirjasta on postaus ainakin seuraavissa blogeissa: Kirsin kirjanurkka, Hemulin kirjahylly, Kirja vieköön ja Leena Lumi.