Näytetään tekstit, joissa on tunniste Moriarty LIane. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Moriarty LIane. Näytä kaikki tekstit

tiistai 6. marraskuuta 2018

Liane Moriartyn Hyvä aviomies on sopivasti koukuttava kirja




Liane Moriarty: Hyvä aviomies. 2013. WSOY. The Husband's Secret. Suomentanut Helene Bützow. 444 sivua.

Lainattu ystävältä

Heti kun avasin Hyvä aviomies -kirjan, ilahduin! Kirjan miljöö on Australia. Matkustan mielelläni kirjojen myötä sellaisiin maihin, joissa en ole käynyt. Tässä kirjassa ollaan Sydneyssa, sitten Melbournessa. Kuvauksen kohteena on  kolme perhettä. Yksi päähenkilöistä on Cecilia, todellinen tehopakkaus, kolmen tyttären äiti, John-Paulin vaimo, Tupperware-kutsujen emäntä, vanhempainneuvoston puheenjohtaja. Kaiken tämän lisäksi Cecilia onnistuu pitämään kotinsa priimakunnossa. Siis kaikenkaikkiaan todellinen ihannevaimo.

Eräänä päivänä Cecilia löytää miehensä kirjoittaman kirjeen, jonka Cecilia saa avata miehensä kuoltua. Ennen kirjeen avaamista elämä tuntuu niin turvalliselta ja tutulta. "Hän oli äiti. Hänen täytyi pysyä hengissä. Kuoleman käytävät eivät kuuluneet hänen eämäänsä. Siihen kuuluivat koulun käytävät. Kauppakeskusten käytävät. Häntä ei ollut koskaan koeteltu. Todennäköisesti ei koskaan koeteltaisikaan." (s. 66) 

Mutta uteliaisuus voittaa. Cecilia avaa kirjeen. Tästä kirjeen avaamisesta alkaa tapahtumaketju, joka saa päätöksensä kirjan viimeisillä sivuilla.

Rachel, toinen päähenkilöistä, työskentelee katolisen koulun kansliassa. Hän on menettänyt tyttärensä Janien 24 vuotta sitten. Tuolloin high schoolia käyvä tyttö murhattiin kuristamalla. Rikosta ei saatu selvitetyksi. Janie on Rachelin mielessä joka ikinen päivä. "Joskus suru tuntui puhtaana peruskipuna, joskus se oli vihaa, kiihkeää halua raadella, lyödä ja tappaa ja toisinaan, esimerkiksi nyt, se oli arkinen, ikävä tunne, joka laskeutui Rachelin ympärille pehmeästi ja tukahduttavasti kuin sankka sumu." (s. 354)

Tess ja Will ovat mainostoimistossa työskentelevä aviopari. Toimistossa työskentelee myös Felicity, Tessin ystävätär. Eräänä päivänä Tessille kerrotaan, että Willilla ja Felicityllä on rakkaussuhde. Tess tekee nopean päätöksen: ottaa poikansa Liamin ja matkustaa Melbourneen äitinsä luo. Liam menee katoliseen kouluun, jota Tess on käynyt nuorena. Koulun kansliassa työskentelee Rachel.

Kirjan lyhyissä luvuissa kuvataan vuorotellen näitä kolmea perhettä. Tessin muutettua Melbourneen perheiden suhteet alkavat kietoutua yhteen. Rachel ja Cecilia tutustuvat toisiinsa Tupperware-kutsuilla, Tess aloittaa suhteen kaikkien ihaileman urheilunopettajan kanssa, Rachel kaipaa kuollutta tytärtään, Cecilian aviomies John-Paul tulee yllättäen matkoilta. Perheet elävät näennäisesti tavallista, arkipäiväistä elämää, mutta taustalla on suuria salaisuuksia, joiden tulee paljastua ennen kuin kirja päättyy. Näin tapahtuu ja kirja saakin dekkarimaisia piirteitä, kun Cecilian avaaman kirjeen salaisuudet alkavat aueta.

Moriarty on taidokas kirjoittaja. Kirjailijan suuri ansio on kuvata henkilöhahmoja ja arkipäivän tapahtumia elävällä tavalla. Hän herättää kirjan henkilöt eloon niin, että heistä tulee lukijalle läheisiä. Varmaotteisella tavalla kirjailija sitoo kolme perhettä yhteen. Välillä liikutaan tummissa tunnelmissa, välillä iloitaan ja pidetään hauskaa.  Missään vaiheessa kirjan vetovoima ei katoa.

Cecilian tytär Esther on kiinnostunut historiasta. Nyt hänen mielenkiintonsa kohdistuu Berliinin muuriin, joka kulkeekin lukijan mukana läpi kirjan. Monet kirjan tapahtumista peilautuvat Berliinin muuriin. Rachel ja Ed olivat menneet kihloihin sinä vuonna kun muuri pystytettiin v. 1961, kun taas Cecilia ja John-Paul tutustuivat vuonna 1990, kun muuri purettiin. 

Olen aiemmin lukenut Moriartyn erinomaisen kirjan Tavalliset pikku pihajuhlat. Ihastuin siihen ja siksi tartuinkin mielelläni tähän kirjaan. Tätä kirjaa oli ilo lukea.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Liane Moriarty: Tavalliset pikku pihajuhlat



Liane Moriarty: Tavalliset pikku pihajuhlat. 2017.WSOY. Truly Madly Guilty. Suomentanut Helene Bützow. Päällys: Sanna-Reetta Meilahti. 464 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Tavalliset pikku pihajuhlat on minulle ensimmäinen Liane Moriartyn kirja. Kirjan luettuani ihmettelin, miten tällainen kirjailija on jäänyt minulta huomaamatta. Tavalliset pikku pihajuhlat ihastutti minua niin suuresti, että ehdottomasti haluan tutustua tämän kirjailijan muuhunkin tuotantoon.

Tavalliset pikku pihajuhlat kuvaa nimensä mukaisesti pihajuhlia, grillijuhlia, joihin osallistuu kuusi aikuista, kolme lasta ja  yksi koira. Kirja on rakennettu mielenkiintoisella tavalla, joka pitää lukijan hienosti otteessaan; joka toisessa luvussa avataan grillijuhlien tapahtumia ja joka toinen luku kuvaa grillijuhlaan osallistuvien avioparien perhe-elämää.

Kiinnostavat henkilöt
Grillijuhlat järjestetään Vidin ja Tiffanyn ylellisessä  pihapiirissä, jossa huokuu rahan ylenmääräinen käyttö. Vid on ammatiltaan sähkömies, Tiffany on entinen striptease-tanssijatar, nykyinen kiinteistösijoittaja. Heillä on 10-vuotias tytär sekä koira.  Grillijuhlien vieraina ovat naapurin aviopari Erika ja Oliver sekä Clementinen ja Samin perhe kahden tyttärensä kera. Erika ja Oliver elävät rationaalisessa avioliitossa. Koti on kaunis ja se pidetään hyvässä järjestyksessä, työpaikalla viihdytään, ystäviä tavataan silloin tällöin. Molemmilla on kuitenkin takanaan vaikea lapsuus - Oliverilla alkoholisoituneet vanhemmat ja Erikalla hamstraajaäiti. Erika käy lapsuuttaan läpi Vale-Pat -terapeutin kanssa.

Erika ja Clementine ovat lapsuudenystäviä. Clementinen äiti on lähes pakottanut Clementinea olemaan yhdessä surkean ja onnettoman haisevasta kodista tulevan Erikan kanssa. Hän ei halunnut olla missään tekemisissä tuon likaisen näköisen pienen tytön kanssa. (s. 126)


Clementine oli kuin sadun prinsessa, joka sai ristiäisissään kaikki mahdolliset lahjat haltijakummeiltaan. Saat rakastavat vanhemmat! Ping! Saat musikaalisuuden! Ping! Saat asua puhtaassa ja mukavassa kodissa! Ping! Tulet luonnollista tietä raskaaksi heti, kun sinusta siltä tuntuu, ja synnytät kaksi kaunista tytärtä! Ping! (s. 411)  

Erikan ja Clementinen ystävyys - jos se sitä on - on kestänyt aikuisikään asti. Clementine on sellisti, joka valmistautuu koe-esiintymistä varten. Sam ei oikein saa otetta elämästä. Hän pelkää työpaikkansa puolesta, koska hänen koeaikansa on päättymässä. Heillä on kaksi tytärtä.

Ennen grillijuhlia Clementine ja Sam lapsineen tulevat Erikan ja Oliverin luo. Käy ilmi, että Erika ja Oliver ovat yrittäneet saada lasta usean vuoden ajan ja nyt he tarvitsisivat munasolun luovuttajan. Ja kuka olisikaan sopivampi ja luontevampi luovuttaja kuin lapsuudesta asti tuttu Clementine?

En halua ryhtyä siihen. En halua ryhtyä siihen. (s. 169)

Grillijuhlat alkavat. Juhlissa syödään  hyvin - Vid on erinomainen kokki -, juodaan runsaasti, jutellaan, flirttaillaan, soitetaan musiikkia äänekkäästi. Kunnes "Kuului valtava särkyvien astioiden räsähdys, ja iltaa halkoi repivä huuto: Clementine!" (s. 262) 

Minun syytäni!
Näistä aineksista Moriarty on rakentanut intensiivisen tarinan, joka pitää lukijaa otteessaan kirjan loppuun saakka. Pihajuhlat toimivat tapahtuvan onnettomuuden samoin kuin perhesuhteiden kuvausten kehyksenä. Kirjan henkilöt kantavat mukanaan historiaansa, lapsuuden kokemuksia, erityisesti äidin käyttäytymismalleja. Juhlissa sattunut onnettomuus vaikuttaa kaikkiin mukana olleisiin, jokainen pohtii omaa syyllisyyttään ja toisten syyllisyyttä. 

Kirjan henkilöt tulevat lukijalle eläviksi ja läheisiksi. Meillä kävi niin, että kirjaa lukiessani ovikello soi. Kun menin avaamaan ovea, olin varma, että siellä on Clementine! 

Tapahtumapaikkana on Sydney, Australia. Kirjassa tulee useinkin esille se, että ollaan Sydneyssa, mutta austraaliaisuus (jos sellaista on) ei tule esille. Aivan yhtä hyvin tapahtumapaikkana olisi voinut olla vaikkapa Englanti tai USA. Toki Sydneyn Oopperatalo mainitaan, siellä tapahtuu Clementinen koesoitto.

Sydneyn oopperatalo (Wikipedia)
Tapahtumien aikana Sydneyssä sataa koko ajan- on "pitkä märkä kausi". Sade sopii hyvin tapahtumien taustalle - syyllisyys liittyy niin luontevasti sateeseen. Lopussa aurinko näyttäytyy, kyyneleet nousevat silmiin, aurinkoa ja valoa on näkyvissä. 

Suosittelen lämpimästi
Mortiarty hallitsee tarinankerrontataidon ja juonenkuljetuksen, tapahtumat ja henkilöt kietoutuvat luontevasti yhteen ja lopputuloksena on mitä parhain lukuromaani.  Moriartylta on suomennettu teokset Mustat valkeat valheet, Hyvä aviomies ja Nainen joka unohti.

Minä valitsen avioliittoni. (s. 447)


Liane Moriarty