Jenna Kostetin Kuuden Katariinan jäljillä lukupiirikirjana

 

Jenna Kostet: Kuuden Katariinan jäljillä. Aula & Co. 2023. Kansi: Sanna-Reeta Meilahti. 307 sivua.

Rauman Naisten Pankin Päi avara mailma -lukupiiri kokoontui kesätauon jälkeen jakamaan lukukokemuksia Jenna Kostetin teoksesta Kuuden Katariinan jäljillä. Mukana oli kymmenen naistenpankkilaista. 

Jenna Kostet on työskennellyt Turun linnassa museovalvojana ja museokaupan myyjänä. Työ oli inspiroinut häntä ottamaan selvää Turun linnassa vaikuttaneista Katariinoista. Kostet valitsi kuusi Katariinaa, teki mittavaa taustatyötä ja kirjoitti kiinnostavan kirjan, joka herättää eloon Turun linnan ja sen muurin sisällä eläneet Katariinat. Katariinoista on kirjoittanut myös Carl Jacob Gardberg kirjassaan Turun linnan kolme Katariinaa (Otava 1986). Kostet lisäsi Katariinojen määrää kolmella. 

Kostetin valitsemista Katariinoista useimmat ovat asuneet linnassa 1500-luvulla. Neljän Katariinan elämä kietoutuu Kustaa Vaasaan ja hänen poikiinsa Juhanaan ja Erikiin. Katariina Stenbock (1535-1621) oli kuningas Kustaa Vaasan kolmas vaimo ja vain parikymppinen emännöidessään Turun linnaa. Kaarina Hannuntytär (1539-1596) taas oli Kustaa Vaasan pojan Juhana-herttuan jalkavaimo, joka toimi linnanrouvana ennen kuin Juhana nai arvolleen sopivan prinsessan, Katariina Jagellonican (1526-1583).  Yksi Vaasa-suvun valtataistelun käänteistä aiheutti sen, että Juhanan veli Erik päätyi Turun linnaan vangiksi vaimonsa, alun perin tarjoilijattarena toimineen Kaarina Maununtyttären (1550-1612) kanssa. 

Kirjan viides Katariina on Kristiina Katariina Stenbock (1608-1650), Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahen vaimo. Pariskunta asui Turun linnassa, jossa tuolloin vietettiin vilkasta hovielämää.

Carin Bryggman (1920-1993), kuudes Katariina, toimi Turun linnan sisustusarkkitehtina. Isänsä kanssa hän suunnitteli linnan restaurointia. Bryggmanin linnaan suunnittelemat valaisimet ovat yhä edelleen ihastuksen kohteina.

Kirjan kuusi Katariinaa eivät ole irrallisia hahmoja, vaan Kostet linkittää heidän elämänsä luontevasti kyseiseen historialliseen aikakauteen, ympäröivään yhteiskuntaan ja Turun linnaan. Ruotsin kruunun 1280-luvulla Aurajoen suulle perustetusta linnasta muodostuu Katariinojen ohella yksi kirjan päähahmoista. Linna herää eloon ja lukija saa seurata linnan eri vaiheita, hovielämää ja arkipäivän asumista sekä myös mittavia korjaustoimenpiteitä sodan pommitusten jälkeen.

Pidimme Kostetin Katariina-valintoja onnistuneina. Keskustelua herätti 1900-luvulla eläneen arkkitehti Carin Bryggmanin liittäminen 1500-luvun Katariinojen joukkoon. Kyllä, olimme sitä mieltä, että Bryggman kuuluu joukkoon, olihan hänen panoksensa Turun linnan restauroinnissa merkittävä. "Hieno veto ottaa Bryggman mukaan", totesi eräs lukijoistamme. 

Kirjan rakenne on kiinnostava. Katariinojen ohella kirjailija kertoo omista työprosesseistaan Katariinojen elämiä työstäessään. Tutuksi tulevat myös kirjailijan koira ja sen kujeet. Jotkut lukijoistamme katsoivat, että tällaiset kuvaukset ovat tarpeettomia historiallisessa romaanissa, kun taas osan mielestä kytkös Kostetin omaan elämään oli kiinnostava ja mukavalla tavalla elävöitti kirjaa. Keskustelimme myös siitä, onko kirjailijan omien ajatusten ja pohdintojen esille tuomisella vaikutusta tietokirjan uskottavuuteen ja objektiivisuuteen. 

Olimme kaikki yksimielisiä siitä, että Kostet on taitava kirjoittaja. Kostetin teksti on miellyttävää ja sujuvaa luettavaa. Eräs lukijoistamme kertoi, että hyvin kirja kesti toisenkin lukukerran. Katariinat heräävät eloon kirjan sivuilla. Kostet kertoo, että Katariinojen muotokuvat olivat hänelle erityisen tärkeitä. Ainoastaan Katariina Hannuntyttärestä ei ole olemassa maalausta. Niin mielellämme olisimme nähneet naisten muotokuvat myös kirjan sivuilla. Ja lopuksi vielä iso kiitos Sanna-Reeta Meilahdelle upeasta kannesta.  

Kirja sai meiltä hyvän arvion: 4,2 (asteikko 1-5).

Syyskuun lukupiirikirjana on Claire Keeganin Nämä pienet asiat (Tammi 2023).

Jenna Kostet: Punainen noita

 

Jenna Kostet: Punainen noita. Aula & Co. 2024. Kansi: Sanna-Reeta Meilahti. 328 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Tukholmalaiset uskoivat Saatanaan, paholaiseen ja henkiolentoihin aivan yhtä paljon kuin Kuurinmaan väki. He pelkäsivät, että pahat teot, harkitsemattomat sanat ja mielessä kytevät ajatukset saisivat Jumalan kääntämään heille selkänsä. He pelkäsivät kirouksia, loitsuja, pahan naisen pistävää katsetta. Eniten he pelkäsivät huonoa mainetta, joka saattoi tarttua satunnaisessa kohtaamisessa tai väärälle ihmiselle suodusta hymystä."

Kirjan tapahtumat alkavat Tukholmasta vuodesta 1627. Valpuri ja Tuomas äitinsä Maria Kyndersin kanssa ovat muuttaneet Kuurinmaalta Tukholmaan. Perhe asuu vaatimattomasti, ja äiti elättää perheensä parantamalla sekä ihmisiä että eläimiä. Parannuskeinoja ovat hänen itsensä yrteistä valmistamat lääkkeet sekä loitsut. Hän antaa neuvoja tyttärelleen Valpurille. "Ja sinä saat opetella samat taidot, että pystyt elättämään itsesi ja minut, sitten kun en enää itse pysty siihen." Äiti on kiivasluonteinen ja saa kohtauksia, jolloin äidin puheesta ei saa selvää. Näitä kohtauksia, joita Valpuri kutsuu hulluuskohtauksiksi, Valpuri pelkää. Silloin tytär joutuu lukituksi pitkäksikin aikaa pimeään halkovajaan.

Äiti on hyvin tietoinen parantamisen vaaroista. "Naisten tekemisiä ei katsota hyvällä. Yksi paha sana naapurilta, yksi väärin ymmärretty huomautus, yksi loitsu, jonka väärä ihminen kuulee. Tai kirja, jota sinun ei pitäisi omistaa, äiti sanoi ja vilkaisi Valpuria. - Sellaisista joutuu mestauspölkylle ja menettää päänsä." Vaaroista huolimatta äiti antaa Valpurille yhä enemmän parannustehtäviä. Valpuri ihastuu parannettavan hevosen isäntään, saksalaiseen kauppiaaseen Otho Gruteriin. Valpuria pyydetään Othon luo yhä useammin ja kun kerran Otho sanoo "Kuulehan, Valpuri hyvä, minulla ei ole vaimoa, ja tuollainen nainen kuin Valpuri on, kelpaisi rouvaksi kauppiaalle," Valpuri menee sanattomaksi. Miten ihanaa elämä olisikaan kauppiaan vaimona, miettii Valpuri.

Pappien puheet noituudesta voimistuvat. Äiti pidätetään ja häntä syytetään taikakalujen hallussapidosta ja magian harjoittamisesta. Eikä kauppiaskaan halua mennä naimisiin noidan kanssa. Äidin vapauduttua perhe suuntaa matkansa Suomeen kohti vuosia autiona ollutta Kinnilän tilaa Liitsolan kylässä Ala-Sastamalassa. Tuomas ottaa paikkansa kyläyhteisössä. Valpuri yrittää sopeutua kyläläisten elämään, mutta äiti toteaa, ettei heitä ole tarkoitettu tällaiseen elämään. "Noidan elämään, Valpuri, noidan elämään meidät on tarkoitettu."  

Kyläläisten epäluuloisuus ja pelko äitiä ja Valpuria kohtaan lisääntyvät sitä mukaa, kun Turun piispa Isaacus Rothovius saarnoissaan tuomitsee jyrkästi noituuden. Niin käy, että kuudennusmiehet hakevat äidin. Välirikko veljen kanssa saa Valpurin lähtemään pois kotoa. Valpuri suuntaa kulkunsa Laukon kartanoon ja sieltä jälleen takaisin Liitsolaan. Kuudennusmiehet ovat taas valppaina ja ottavat hänet kiinni. Vangitsemista seuraa käräjät Huittisissa, vankila Turussa ja vesikoe Aurajoessa. Miksi hän ei missään saa olla rauhassa, miettii Valpuri. 

Kostet on tarttunut kiinnostavaan aiheeseen. Keskiajalla ja uuden ajan alussa oli laajoja noitavainoja koko Euroopassa. Kuolemaan tuomittiin joukoittain ihmisiä, joita syytettiin salaperäisestä yhteistyöstä paholaisen kanssa. Euroopassa noitavainot saivat joukkosuggestion piirteitä. Suomessakin yli sata ihmistä - sekä naisia että miehiä - tuomittiin noituudesta kuolemaan. Heidän joukossaan oli myös Valpurin äiti.

Kirjan tarinan kiinnostavuutta lisää vielä se, että fiktiivinen romaani nojaa faktoihin. Pienistä faktan aineksista kirjailija on luonut mukaansatempaavan elämäntarinan Valpurista. Valpuri Kynders eli Kinni on todellakin ollut olemassa. Omaa tietään kulkevasta Valpurista ei voi olla pitämättä. Hän on elävä ja sympaattinen nuori nainen, joka on aidosti kiinnostunut hoidettaviensa voinnista, olipa sitten kyseessä ihminen tai eläin.

Punainen Noita on Kostetin kolmas historiallinen romaani. Myös tässä kirjassa näkyy, että Kostet on historiansa tutkinut ja pystyy luomaan lukijalle uskottavan kuvan Suomen noitavainoista, joita kuvataan Valpurin elämäntarinan kautta. Oman kansan historian tunteminen ja ymmärtäminen kiinnostavat suomalaisia. Vahva ajankuva sekä Kostetin sujuva ja konstailematon teksti saavat lukijan eläytymään kirjan tapahtumiin.

Googlaamalla selvitin, että tapahtumat sijoittuvat nykyisen Sastamalan alueille. Kartta olisi ollut kiva lisä. Kiitos Sanna-Reeta Meilahdelle upeasta kannesta. 

Jenna Kostet: Kuuden Katariinan jäljillä

 

Jenna Kostet: Kuuden Katariinan jäljillä. Aula & Co. 2023. Kansi: Sanna-Reeta Meilahti. 307 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta 

"Katariina J. on poistunut Turun linnasta, mutta hänestä tullaan kertomaan tarinoita vielä vuosisatoja sen jälkeen, kun hän on lähtenyt. Mistä kaikki tarinat saavat alkunsa, mietin. Joskus on sattumanvaraista, kenen kokemuksista kerrotaan ja kenen kohtalot painuvat unohduksiin. Kuninkaallisten elämä kirjataan historian kirjoihin todennäköisemmin kuin rahvaan kokemukset. Tarinat ovat myös vallankäytön väline: hiljaisuus tekee asioista merkityksettömiä." 

Jenna Kostetille Turun linna on tuttu. Hän on työskennellyt linnassa useiden vuosien ajan, ensin museovalvojana, sittemmin museokaupanhoitajana. Linnan historiaan liittyvät kolme Katariinaa tulivat Kostetille tutuiksi, kun hän kertoi heidän elämästään linnassa vieraileville. 

"Ala kirjoittaa, Katariinat sanovat."

Koska Kostetista tuntui, että Katariinat eivät jättäneet häntä rauhaan, hän päätti jäädä vapaalle tutustuakseen tarkemmin Katariinojen elämään. Ensin on kolme Katariinaa, sitten heitä tulee lisää, niin että käsillä olevassa kirjassa Katariinoja on kuusi. 

Kaikkia kuutta Katariinaa yhdistää Turun linna, Ruotsin kruunun 1280-luvulla Aurajoen suulle perustama linna. Linnasta muodostuu Katariinojen ohella yksi kirjan päähahmoista.

Katariina Stenbockin (1535-1621), Kaarina Hannuntyttären (1539-1596), Katariina Jagellonican (1526-1583) ja Kaarina Maununtyttären (1550-1612) elämät kietoutuvat Vaasojen sukuun, Kustaa Vaasaan ja hänen poikiinsa Juhanaan ja Erikiin. 

Katariina Stenbock oli Kustaa Vaasan kolmas vaimo ja Ruotsin kuningatar. Kaarina Hannuntytär oli Juhanan, Kustaa Vaasan pojan, pitkäaikainen jalkavaimo. Kun Juhanan tuli asemansa vuoksi naida jalosukuinen nainen, sopivaksi vaimoksi valikoitui Katariina Jacellonica, Puolan prinsessa. Kaarina Maununtyttärestä, tavallisesta maalaistytöstä, tuli kuningas Erikin vaimo ja Ruotsin kuningatar. 

Kirjan viides Katariina on Kristiina Katariina Stenbock (1535-1621), Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahen vaimo. Pariskunta asui Turun linnassa, jossa tuolloin vietettiin vilkasta hovielämää.  

Carin Bryggman (1920-1993), kuudes Katariina, toimi Turun linnan sisustusarkkitehtina. Isänsä kanssa hän suunnitteli linnan restaurointia. Bryggmanin linnaan suunnittelemat valaisimet ovat yhä edelleen ihastuksen kohteina.  

Tiesin heti kirjan käteen otettuani, että tässä taitaa olla kirja juuri minua varten. Olin pitänyt paljon Kostetin teokseksesta Margaretan synti (Aula & Co 2021) (linkki). Tässä Katariinojen kirjassa minua viehätti myös Sanna-Reeta Meilahden suunnittelema kaunis kansi. Enkä pettynyt, kirja on yksi tämän vuoden parhaista lukukokemuksistani. 

"Linnan merkitys rakentuu erilaisista tarinoista, mielikuvista, haaveista, tunteista, ihmiskohtaloista."

Kirjan kuusi Katariinaa eivät ole irrallisia hahmoja, vaan Kostet linkittää heidän elämänsä luontevasti kyseiseen historialliseen aikakauteen, ympäröivään yhteiskuntaan ja Turun linnaan. 1500-luvun linna herää eloon ja lukija saa seurata linnan eri vaiheita, linnan hovielämää ja arkipäivän asumista sekä myös mittavia korjaustoimenpiteitä sodan pommitusten jälkeen. Linnan restauroinnin viimeistelee sisustusprojekti, jonka tarkoituksena oli saada linna vastaamaan linnan alkuperäistä asua. Linnan ohella kirjailija kuvaa Turkua, sen kasvamista ja kehittymistä. 

Kirjan rakenne on kiinnostava. Katariinojen ohella kirjailija kertoo omista työprosesseistaan Katariinojen elämiä työstäessään. Opimme tuntemaan Kostetin työskentelytavat ja myös kirjailijan koiran ja sen kujeet.    

Tämän kirjan seurassa minä viihdyin. Kostetin kirjoitustyyli on miellyttävää ja sujuvaa luettavaa. Aihe oli minulle kiinnostava, aiheen käsittely ja kirjan rakenne olivat onnistuneita. Laaja lähdeluettelo osoittaa, että kirjailija on tehnyt perusteellista taustatyötä kirjaa varten. Katariinat tulivat minullekin läheisiksi. Kostet kertoo, että Katariinojen muotokuvat olivat hänelle erityisen tärkeitä. Ainoastaan Katariina Hannuntyttärestä ei ole olemassa maalausta. Olisi ollut kiva, jos kirjassa olisi ollut naisten muotokuvat lukijoiden ilona.

Kiitos Jenna Kostet ja Aula & Co tästä ihastuttavasta kirjasta!  On varmaa, että kirjan innostamana vierailen vielä tänä keväänä Turun linnassa. 

Jenna Kostet: Margaretan synti

Jenna Kostet: Margaretan synti. Aula & Co. 2021. Kansi: Laura Noponen. 287 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"En ollut kuvitellut avioliittoa sellaiseksi. Olin ajatellut, että se olisi pitkiä ja lämpimiä katseita ruokapöydässä, sellaisia kuin ne, joita isän ja äidin välillä joskus oli ja joiden seurauksena vuodekaapin verhot vedettiin kiinni ja sisältä kuului ääniä, jotka samaan aikaan pelottivat ja kiinnostivat minua. Voihkaisuja, ynähdyksiä, huokaisuja, ähkäisyjä ja toisiaan vasten osuvien kosteiden vartaloiden synnyttämä ääni - sen merkitys minulle selvisi vasta paljon myöhemmin." (s. 162)

Eletään 1600-luvun puoltaväliä. Margareta Kitt asuu Turussa, mutta hänen mielensä kaihoaa kauas pois sinne, missä kasvaa taateleita ja missä maistellaan verenpunaista viiniä. Margareta kokee Turun hyvin pieneksi, niin pieneksi, että "lapsenjaloilla sen läpi ehtii taivaltaa helposti myöhästymättä puoliselta". (s. 12) 

Jenna Kostet kertoi Turun Kirjamessuilla, että hän kiinnostui tästä kaukokaipuuta tuntevasta Margaretasta, kun hän löysi Turun raadin vanhat oikeudenkäyntipöytäkirjat, joissa oli kirjattuna Margaretan tuomio ja tuomioon vaikuttaneet syyt. Heti kirjan alussa lukija tietää, millainen tuomio vankilassa istuvaa Margaretaa odotti. "Minä olen porvarisrouva enkä joudu Kerttulinmäelle roikkumaan, vaan minut mestataan miekalla tai kenties poltetaan. En tiedä, kumpi kuulostaa paremmalta, ja minun on ajateltava asiaa vakavasti. Ajateltava, miltä näytän silloin ja miten katselen väkijoukkoa, miten nostan leukani pystyyn. Miten hameeni helmat asettuvat ympärilleni sitten, kun astun ulos ja minut viedään mestattavaksi." (s. 13)  

Mitä oli tapahtunut ja miksi porvarisrouvaa odotti mestaustuomio? Kostet avaa hiljalleen tapahtumia ja lukijalle avautuu kuva 1600-luvun yhteiskunnasta, jossa raadin ja kirkonherrojen tehtävänä oli kontrolloida naisten kasvatusta, käytöstä, rakkautta ja avioliittoa.  Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe asui tuolloin vaimonsa kanssa Turun linnassa. Brahe oli arvostettu valtiomies, jonka tuttavuutta monet havittelivat. Oppineena miehenä Brahe arvosti koulutusta ja perusti Turun akatemian vuonna 1640. 

Margareta oli reipas ja iloluonteinen nuori nainen, vastentahtoisesti Mårten Hoenille naitettu. Mårten oli Margaretaa tuntuvasti vanhempi, töykeä ja hiljainen leskimies, joka ei pitänyt vaimonsa iloisesta lörpöttelystä. Mutta Margareta ei välittänyt, hänen sanansa olivat "kuin virtaava vesi". Hänen juttunsa naurattivat ja saivat hymyn kohoamaan ihmisten huulille. Häiden jälkeen turkulaiset mittailivat katseillaan Margaretan vyötäröä, mutta turhaan - raskaana hän ei ollut, eikä halunnutkaan olla raskaana jurolle Mårtenille. Margaretan katse hakeutui nuoriin ja komeisiin miehiin, jotka kaikki olivat kiinnostavampia kuin Mårten. Aviomiehen epäilyt Margaretan uskottomuudesta heräsivät, kun hän löysi Margaretan hallusta rakkauskirjeita ja näki hänen tapailevan nuorta miesta karjapihalla. Tällä kertaa Margareta todettiin oikeudessa syyttömäksi.

"Kaiken sinetiksi ukonhattu sopi hyvin." (s. 163)

Mutta ei mennyt kuin puoli vuotta, kun Mårten löydettiin kuolleena. Hänet oli myrkytetty. Eikä ollut yllätys, että katseet kääntyivät Margaretaan. Myrkky morttelissa kruunasi Margaretan kohtalon ja häntä odotti tyrmä. Kaupunkilaiset pitivät häntä murhaajana, huorana ja noitana, mutta niistä nimittelyistä Margareta oli tietämätön tyrmässään. Valtava puhumisen tarve hänellä oli. Hän sai kaksi kuuntelijaa. Toinen oli kaupunginpalvelija Jakob, vaatimaton mies, jonka tehtäviin kuului kaikkea mahdollista, kuten vaikkapa raatimiesten asioilla juoksemista, käymälöiden tyhjentämistä ja kaivojen pesemistä. Toinen kuuntelija oli pyöveli Henrik. Miehet antoivat Margaretalle erikoisvapauksia, kun huomasivat Margaretan olevan raskaana. 

Hyvää ajankuvaa

Historiallisen viihteen ystävänä Margaretan synti oli minulle mieluista luettavaa. Miten eläväksi ja autenttiseksi Kostet kuvaakaan 1600-luvun Turun. Kaupunki sananmukaisesti herää eloon. Pienistä faktan aineksista kirjailija on luonut kiinnostavan elämäntarinan Margaretasta. Nuoresta naisesta tulee elävä ja sympaattinen. Hän oli aikaansa edellä oleva nainen, oman aikansa feministi. 

Kirjan rakenne on toimiva. Joka toisen luvun kertojana on Margareta, kun hän kertoo elämäntarinaansa Jacobille ja Henrikille. Joka toinen luku omistetaan Jacobille ja Henrikille. Margaretan kaikkien lukujen alussa on kuvattu jollakin tavalla 1600-luvun vaatetusta, vaikkapa näin: "Hienoimmat turkikset tulevat Venäjältä. Vain hovi saa käyttää kärpännahkaisia asusteita. Pappi- ja porvarissääty saa käyttää soopelia vain asusteissa. Soopelia halvempi on näätä, mutta näätäturkiksen voi värjätä niin, että se muistuttaa soopelia." ( 159). - Erittäin hyvää ajankuvaa nämäkin asustekuvaukset.

Tekstiä täydentävät Turun kartta ja lähdeluettelo. Laura Noposelle kiitos onnistuneesta kannesta.