Lukupiirikirjana Owensin Suon villi laulu

                                                                       

Delia Owens: Suon villi laulu. WSOY. 2020. Englanninkielinen alkuteos Where the Crawdads Sing. Suomentanut: Maria Lyytinen. 416 sivua.

Helmikuun lukupiirikirjaksemme oli valikoitunut todellinen bestseller. Suon villi laulu oli vuonna 2019 USA:n myydyin kirja, joka oli pysynyt  New York Timesin bestseller-listalla 110 viikkoa. Kirja on ilmestynyt yli 40 maassa. Myös Suomessa kirja on ollut hyvin suosittu. Kirjakauppaliiton tammikuun 2022 Suomen luetuimpien kirjojen tilastoissa Suon villi laulu oli pokkarilistan ykkönen. Reese Witherspoonin tuotantoyhtiö on ostanut teoksen filmatisointioikeudet. 

Kirjan tapahtumat alkavat vuodesta 1952. Päähenkilö Kya on kuusivuotias. Kyan isä oli aikoinaan luvannut vaimolleen hyvän avioliiton ja kauniin talon Pohjois-Carolinasta. Vaimo oli luottanut miehensä lupauksiin. Mutta sodan runtelema mies ei saanut elämästä otetta. Mukaan tulivat alkoholi ja väkivalta. Vaimo, Kyan äiti, ei nähnyt muuta mahdollisuutta kuin lähteä pois kotoa. Krokotiilikengissään hän katosi polun mutkan taakse metsän siimekseen. Kya jäi huteraan mökkiin juopon isänsä ja veljensä Jodien kanssa. Joka päivä Kya odotti äitiä palaavaksi, mutta äiti ei palannut, ei koskaan, ei edes syntymäpäivänä. Sitten lähtee Jodie ja vähän myöhemmin isä. Pikku Kya jää yksin mökkiin. Mutta onneksi Kyalla on jotakin arvokasta. On monimuotoinen marskimaa ja marskimaan runsas eläimistö. Marskimaa tutustuttaa Kyan Tateen, joka Kyan lailla on kiinnostunut luonnosta ja eläimistä. Taten kannustus ja luja ystävyys auttavat Kyaa selviämään päivästä toiseen. Taten johdolla Kya oppii lukemaan.

"Ansainnut kansainvälisen menestyksensä"

Pohdimme, mikä kirjasta on tehnyt bestsellerin. Löysimme menestykseen useita syitä. Kirja on kasvutarina, joka luotaa syvälle ihmismieleen ja ihmissuhteisiin. Hylätyksi tuleminen jättää jälkensä lapseen koko elämän ajaksi. Ihmissuhteita on vaikea luoda, koska luottamus ihmisiin on mennyt. Tilalla on usein syyllisyys ja jatkuva yksinäisyys. Kya kokee monta hylkäämistä, ensin lähtee äiti, sitten veli, sitten isä ja vieläpä ystävyyssuhde Tatenkin kanssa päättyy. Kya kompensoi ihmissuhteiden puutetta tutustumalla marskimaan eläimistöön. Marskimaa hänet lopulta pelastaakin. Eläimistä tulee hänen ystäviään ja simpukoita myymällä hän saa rahaa polttoaineeseen ja ruokaan. Mutta sittenkin jotakin puttuu.  

"Ylistys luonnolle"

Marskimaan kuvaukset ovat suorastaan lumoavaa luettavaa. Kauniisti kirjoitetuilla kuvauksilla lukija pääsee helposti aistimaan marskimaan ainutlaatuista tunnelmaa. Delia Owens, joka on opiskellut eläintiedettä, on hyödyntänyt tietojaan luonnosta ja sen monimuotoisuudesta. Joskus tuli kyllä tunne, että hän hieman jopa briljeerasi eläintiedollaan. Mutta kaiken kaikkiaan, lopputuloksena on upea villin luonnon ylistys. Eräs lukijoistamme oli kirjaa lukiessaan kiinnostunut marskimaan eläimistä ja oli hankkinut lisää tietoa mm. rukoilijasirkoista ja kiiltomadoista. Vastaavaa kaunista luonnon ylistystä löytyy myös Etelä-Carolinaan sijoittuvasta Pat Conroyn teoksesta Vuorovetten prinssi (WSOY 1987). James Bond puolestaan liikkuu Louisianan marskimaan vesillä elokuvassaan Elä ja anna toisten kuolla. 

"Uskottava oikeudenkäynti"  

Kirjan tapahtumat liikkuvat kahdessa aikatasossa. Vuonna 1969 Barkley Coven pikkukaupunkia ravistelee ikävä tapahtuma. Kaupungin oma kultapoika Chase Andrews löydetään kuolleena hylätyn palotornin luota. Poliisi, kuten kaikki muutkin kaupunkilaiset, pohtivat, onko kyseessä itsemurha, onnettomuus vai ehkä murha. Chasen kuolemaa seuraa oikeudenkäynti, jonka lopputuloksena syytetty voidaan tuomita vaikkapa kuolemanrangaistukseen. Pohjois-Carolinassa oli ja on edelleen voimassa kuolemanrangaistus. Viimeisin kuolemanrangaistus on pantu täytäntöön vuonna 2006. Itse olisin mielelläni lukenut enemmänkin siitä, miten ja millaisin perustein valamiehistö päätyi tekemäänsä ratkaisuun. Amerikkalaisista oikeudenkäynneistä kiinnostuneena olen lukenut useita John Grishamin oikeudenkäyntejä kuvaavia teoksia. Esimerkiksi Oikeuden vartijat (WSOY 2020) on voimakas kannanotto Yhdysvaltojen oikeuslaitoksen eriarvoisuutta ja korruptiota vastaan (linkki).  

"Elämänmakuinen kirja" 

Olimme yksimielisiä siitä, että kirjan juoni oli vetävä ja huolella rakennettu. Kahdessa aikatasossa liikkuminen ei haitannut, koska lukujen alussa mainittu vuosiluku vei lukijan heti oikealle aikajanalle. Rikoksen esille tulo jo tapahtumien alkuvaiheessa piti kirjan jännitettä yllä aivan loppuun asti. Kaiken kruunasi kirjan yllätyksellinen loppuratkaisu. Emme pitäneet kirjaa satukirjana emmekä unelmahöttönä. Päinvastoin, olimme sitä mieltä, että tarina voisi olla tottakin. Lapsilla on kyky selviytyä tilanteista, jotka tuntuvat suorastaan ylitsepääsemättömiltä. Näin tapahtui myös Tara Westoverin teoksessa Opintiellä (Tammi 2018), kirja, jota myös Barack Obama on suositellut (linkki).

Keskustelimme myös kirjan nimestä. Suomenkielinen nimi Suon villi laulu on onnistunut. Alkuperäinen nimi Where the Crawdads Sing tulee kirjassa esille, kun Tate tutustuttaa Kyan marskimaahan ja kuljettaa hänet kauas pois ihmisten luota, sinne missä ravut laulavat. Kya muistaa, että samaa sanontaa käytti myös äiti, kun hän oli kehottanut Kyaa tutkimaan marskimaata. "Mene niin pitkälle kuin pääset - aina sinne asti, missä ravut laulaa."

Kirja sai meiltä komean pistemäärän: 4,8 (asteikko 1-5). Joitakin perusteluja:

- Kirja on hyvin kirjoitettu.
- Maria Lyytiselle kiitos hyvästä käännöksestä

- Yksi parhaista lukemistani kirjoista, numerot loppuvat kesken.

- Hallittu kokonaisuus

- Varmasti tiedossa on kiinnostava elokuva.

- Kertakaikkinen taideteos

Seuraavalla kerralla käsiteltävänä kirjana on Rosa Liksomin Väylä.

Delia Owensin Suon villi laulu äänikirjana

 

Delia Owens: Suon villi laulu. WSOY. 2020. Englanninkielinen alkuteos Where the Crawdads Sing. Suom. Maria Lyytinen. Lukija Sanna Majuri. 13 h 21 min. Supla.

Suon villi laulu on ollut todellinen myyntimenestys sekä USA:ssa ja että Euroopassa. Kirja pysyi yli 100 viikkoa New York Timesin bestseller-listalla. Kirjaa on myyty yli 8 miljoonaa kappaletta ja siitä on tekeillä elokuva. Suomessakin kirjaa on luettu todella paljon.

Kiinnostuneena aloitin kirjan kuuntelemisen. Kirjan alkuosa vei minut täysin mukanaan. Pohjois-Carolinan luonto ja pienen Kya-tytön yksinäinen elämä suorastaan lumosivat minut. Kyan isä oli aikoinaan luvannut kauniille vaimolleen hyvän avioliiton ja kauniin talon Pohjois-Carolinasta. Vaimo oli luottanut miehensä lupauksiin. Elämä ei kuitenkaan mennyt niin kuin mies oli kuvitellut. Vastoinkäymisiin mies reagoi alkoholilla, joka puolestaan johti - kuten monessa muussakin perheessä - väkivaltaan. Vaimo, Kyan äiti, ei nähnyt muuta mahdollisuutta kuin lähteä pois kotoa. Krokotiilikengissään hän katosi polun mutkan taakse metsän siimekseen jättäen näin miehensä, lapsensa ja marskimaan. Vuosi oli 1952 ja Kyalla oli tuolloin ikää seitsemän vuotta. Hän oli viisilapsisen perheen nuorin. Joka päivä Kya odotti äitiä palaavaksi, mutta äiti ei palannut, ei koskaan, ei edes syntymäpäivänä. 

Äidin lähdettyä kotona asuvat alkoholisoinut isä, veli Jodie ja Kya. Vanhimmat sisarukset olivat lähteneet kotoa jo aiemmin. Sitten lähtee Jodie ja vähän myöhemmin myös isä. Kukaan ei ota Kyaa mukaansa. Pikku Kya jää yksin mökkiin. Mutta on Kyalla jotakin, jotakin todella arvokasta. Hänellä on marskimaa ja marskimaan eläimet, lokit, simpukat, kotilot ja kurjet, koko suomaaston monimuotoisuus. Marskimaasta ja sen eläimistöstä tulee Kyan elämän sisältö. Marskimaa tutustuttaa hänet Tateen, joka Kyan lailla on kiinnostunut luonnosta ja eläimistä. Marskimaa lujittaa Kyan ja Taten ystävyyttä jopa niin paljon, että Tate saa mahdollisuuden opettaa Kyaa lukemaan. Mutta jälleen Kya saa kokea pettymyksen, hylätyksi tulemisen. Tate jättää hänet. Taten jättämien kirjojen avulla Kya oppii yhä lisää marskimaan luonnosta ja elämistä. Hän alkaa myös maalaamaan marskimaan eläimistöä. 

Taten jälkeen Kya tapaa Chasen. He tapaavat vain Kyan mökissä. Kya ihastuu komeaan Chaseen, vaikka kuuleekin vihjeitä hänen huikentelevaisesta elämästään kaupungissa. 

Vuonna 1969 ikävä tapahtuma ravistelee Barkleyn Coven pikkukaupunkia. Kaupungin oma kultapoika Chase Andrews löydetään kuolleena hylätyn palotornin luota. Poliisi, kuten kaikki muutkin kaupunkilaiset, pohtivat, onko kyseessä itsemurha, onnettomuus vai ehkä murha. Onpa joku on nähnyt Chasen liikkuvan järvellä yhdessä Kyan kanssa.  

Kirjan tapahtumat liikkuvat kahdessa aikatasossa. Kuunnellessa eri aikatasot saattavat tuottaa ongelmia, mutta tässä kirjassa ei aikatasojen seuraamisessa ei ollut vaikeuksia. Pidin todella kirjan alkuosasta, marskimaan kuvauksesta ja sen merkityksestä Kyalle ja myös Tatelle. Sitten kirjan vetovoima jotenkin väheni eikä kirjan dekkarimaisuus laimeudessaan oikein vedonnut minuun. Kun sitten siirryttiin Chase Andrewsin oikeudenkäyntiin, mielenkiintoni heräsi jälleen. Olen amerikkalaisten oikeudenkäyntien ystävä. Tässäkin oikeudenkäynnissä oli kiinnostavaa lukea, miten valamiehistö valittiin ja millä tavoin syyttäjä ja puolustaja pyrkivät vaikuttamaan valamiehistöön. Pohjois-Carolinassa oli ja on vieläkin käytössä kuolemanrangaistus. 

Kaiken kaikkiaan kirjasta muodostui hyvä lukukokemus. Ihan uskottava tämä Rämelikan tarina ei ollut, mutta tarvitseeko sen sellainen ollakaan? Kirja on kunnianosoitus uhatuksi tulleelle luonnolle ja eläimistölle. Samalla se on koskettava nuoren naisen kasvukertomus, kertomus hylätyksi tulemisesta, mutta myös ystävyydestä ja rakkaudesta.