Rachel Cusk: Siirtymä. S&S. 2019. Englanninkielinen alkuteos Transit. Suomentanut Kaisa Kattelus. Päällys: Jussi Karjalainen. 218 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta
"Asiat, jotka olin heivannut yli laidan uuden tulevaisuuden nimissä, olivat nyt, kun tuo tulevaisuus itse oli heivattu yli laidan, kartuttaneet syytösvoimaansa, kunnes olin alkanut pelätä että minua rangaistiin suoraan verrannollisessa suhteessa johonkin sellaiseen, mitä en ollut osannut edes arvioida enkä määrittää." (s. 29)
Siirtymä on Cuskin trilogian toinen osa. Itse en ole lukenut ensimmäistä osaa Ääriviivat, mutta hyvin onnistui Siirtymän lukeminen itsenäisenä teoksenakin. Vaikka tosin täytyy todeta nyt kirjan lukemisen jälkeen, että ensimmäisen osan lukeminen olisi kyllä kannattanut, koska oma aikansa meni, kunnes pääsi sinuiksi Cuskin kirjoitustyylin ja Fayen taustan kanssa.
Fayen avioliitto on päättynyt ja hän muuttaa takaisin Lontooseen kahden poikansa kanssa. Ensimmäisenä on vuorossa asunnon etsiminen. Kirjailijatuttava antaa mielenkiintoisia ohjeita. Jos rahaa ei ole runsaasti, kannattaa mieluummin ostaa huono asunto hyvältä alueelta kuin hyvä huonolta. Välittäjän hämmästykseksi Faye tekeekin niin ja ostaa asunnon, joka "oli huonossa kunnossa - oikeastaan asuinkelvoton". (s.11) Mutta olihan se houkuttelevalla alueella. Asunnosta tuleekin keskeinen teema kirjassa. Asunto on todellakin huonokuntoinen ja vaatii remonttia. Remonttimiehet saadaan ja työt alkavat, mutta Faye joutuu välittömästi alakerran asukkaiden vihapuheiden kohteeksi. Remonttimiehet pyrkivät lepyttelemään alakerran asukkaita, mutta ei se paljon auta. Fayen pojat menevät isänsä luo remontin ajaksi. Sekään ei suju ongelmitta, pojat soittelevat epätoivoisia puheluita, milloin isä ei ole kotona, milloin pojat ovat jääneet oven taakse ilman avainta.
Faye kuvaa keskustelujaan tapaamiensa ihmisten kanssa. Uusi luku tuo aina mukanaan uuden henkilön. Henkilöitä ei sen kummemmin esitellä, käyty keskustelu paljastaa henkilön ja Fayen suhteen. Faye on kuuntelijan roolissa, hän kuuntelee, tarkkailee ja havainnoi. Fayen oma elämä - menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus - avautuu havainnointien pohjalta. Menneisyyteen palataan Geraldin, entisen miesystävän, kera. Faye on asunut Geraldin kanssa muutaman kuukauden, mutta oli lopettanut suhteen kohdattuaan uuden rakkaan. Sekin rakkaus on nyt päättynyt, mikä oli yllätys Geraldille, joka oli kuvitellut, että Faye on elänyt täydellistä elämää jätettyään hänet.
Fayen nykyisyyttä ja kirjailijan työtä valottaa kirjailijafestivaali, johon Faye on valmistautunut käymällä Dale-kampaajan luona värjäyttämässä pois harmaat hiukset. Tilaisuudessa kirjailijat esittelevät kirjojaan. Fayen esittelysessioon osallistuu hänen lisäkseen kaksi kirjailijaa, jotka jyräävät Fayen omilla pitkillä puheenvuoroillaan.
Fayen elämää leimaa passiivisuus, passiivisuus kaikkea kohtaan. Hän ikään kuin katselee sivusta, tarkkailee ja antaa kohtalon kuljettaa. Hän on jopa tilannut astrologin tähtikartan ennustamaan tulevaisuuttaan. Tällaisen Fayen häilyvän elämän kuvaamisessa Cusk on mestarillinen. Kuvatessaan Fayen käymiä keskusteluja, hänen vaiteliaisuuttaan ja ihmisten tarkkailua Cuskin kuvaukset ovat koskettavaa luettavaa, teksti tulee niin iholle. Ja kun teksti on vielä hienovaraisesti ja taidokkaasti käännetty, niin siinä se on: hieno kirja.
Viimeisessä luvussa Faye ajaa serkkunsa Lawrencen luo. Lawrence oli eronnut ja hänellä on nyt uusi perhe: Eloise, Eloisen kaksi lasta ja Lawrencen pieni tytär, joka asuu sekä äitinsä että isänsä luona. Faye osallistuu Lawrencen ja Eloisan järjestämille juhlille. Hänellä on juhlassa tapansa mukaan passiivinen kuuntelijan rooli. Kirjan viimeisellä sivulla avautuu kirjan nimi. Tapahtuu siirtymä, kun Faye juhlien jälkeisenä aamuna etsii laukkunsa ja autonsa avaimet ja lähtee talosta. "Ikkunan takana levisi outo maanalainen valo, joka hädin tuskin erottui pimeydestä. Tunsin muutoksen alapuolellani, liikkeen syvällä pintojen alla, aivan kuin mannerlaatat olisivat liikkuneet sokeina mustissa uomissaan." (s. 218)