John Boyne: Kaikki särkyneet paikat

John Boyne: Kaikki särkyneet paikat. Bazar. 2023. Englanninkielinen alkuteos All the Broken Places. Suomentanut Kari-Pekka Toivonen. 368 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Mutta nyt, joka ilta ennen kuin nukahdan, viimeinen sana mitä huuliltani päästän, on hänen nimensä. Minä rukoilen, että ennen aamua minut lopultakin otetaan pois tästä maailmasta, ja saan taas juosta hänen luokseen, ja me olemme jälleen yhdessä. Ja saan sanoa hänelle, miten pahoillani olen."

John Boynen teos Poika raidallisessa pyjamassa (Bazar 2009) kertoi Brunosta, Auschwitzin komentajan yhdeksänvuotiaasta pojasta, joka ystävystyi juutalaisen Shmuelin kanssa. Shmuel oli päivälleen samanikäinen kuin Bruno. He tapasivat piikkilanka-aidan luona lähes päivittäin. Kirjan koskettava loppu on varmasti jättänyt jälkensä jokaiseen, joka on kirjan lukenut.

Brunon kolme vuotta vanhempi sisar Gretel on jatko-osan Kaikki särkyneet paikat päähenkilö ja kertoja. Gretelillä on ikää jo yli 90 vuotta. Hän on asunut jo vuosikymmeniä mukavassa talossa Lontoon Mayfairessa. Gretel on leski, ja hänellä on poika, joka vierailee äitinsä luona silloin tällöin. Dementiaa sairastava ystävä Heidi asuu naapurissa. Gretelin elämä on varsin rauhallista, arkipäivään kuuluvat lyhyet päiväkävelyt Hyde Parkissa.

Mutta Gretelin mieli ei ole niin tyyni kuin ulkopuolinen voisi ajatella. Vanhus ei halua puhua kenellekään itsestään, lapsuuden perheestään tai yleensä menneisyydestään. Raskaat muistot kuuluvat vain hänelle, eikä hän itsekään haluaisi niitä ajatella. Vuodet toisensa jälkeen ovat olleet Gretelille pakoa ja piilossa pysymistä. Etu- ja sukunimet ovat vaihtuneet useita kertoja.

Gretel on paennut menneisyyttään vuodesta 1946 lähtien. Silloin Gretel oli 12 vuotta. Sota oli ohitse ja natseille langetettiin tuomioita. Hänen isänsä, Auschwitzin tuhoamisleirin komentaja, sai kuolemantuomion. Gretelin äiti näki ainoaksi mahdollisuudeksi paeta. Niinpä äiti ja tytär pakenivat Puolasta Pariisiin. Siellä heitä ei tuntisi kukaan, siellä he olisivat turvassa. Mutta he eivät olleet.

Gretelin pakomatka jatkuu. Australia tuntuu turvalliselta ja riittävän kaukaiselta vaihtoehdolta. Mutta sielläkin oleskelu jää lyhyeksi. Gretelille tulee tunne, että pakenipa hän minne tahansa, kulman takana piilee aina joku hänet tunnistava ja sitä myötä raaka kosto. Muutto Lontooseen avaa uuden mahdollisuuden. Kivutta sinnekään asettauminen ei tapahdu. Kuvaus Gretelin ja juutalaisen Davidin seurustelusta on sydäntäsärkevää luettavaa.

Gretel on salannut menneisyyttään lähes kahdeksankymmentä vuotta. Mutta nyt elämän ehtoopuolella asiat saavat uuden käänteen ja Gretelin perhetausta on vaarassa paljastua. Siihen myötävaikuttaa pikku Henryn ja hänen vanhempiensa muutto alakerran asuntoon. Gretel joutuu tilanteeseen, jolloin hänen on päätettävä, kuinka paljon hän on valmis tekemään pelastaakseen jonkun hengen, mutta kuitenkaan vaarantamatta omaa turvallisuuttaan.

Olen lukenut melko laajasti kirjallisuutta liittyen natsismiin ja keskitysleireihin. Kaikki tieto liittyen natsien hirmutekoihin ja tähän historian synkkään aikakauteen on tärkeää ja arvokasta.

Kaikki särkyneet paikat on erilainen keskitysleirikirja ja koen, että se on äärimmäisen tärkeä kirja. Kirja ei käsittele hirmutekoja Auschwitzissa, vaan fokuksessa on selviytyminen sodan jälkeen. Kirja on kuvaus surusta ja syyllisyydestä, traumasta ja yrityksistä paeta menneisyyttä, pakoon juoksemisesta. Mutta voiko menneisyyttä paeta? Jos kostajat eivät löydä syyllistä, voiko oma mieli unohtaa tapahtumat? Voiko lasta rangaista isänsä raakuuksien perusteella? Kirja on aiheeltaan tärkeä ja lukukokemuksena se on koskettava ja täysillä otteessaan pitävä. Boyne kuvaa Gretelin elämää taidolla, tunteella ja voimalla. Olen varma, että tämä kirja jää elämään lukijan mieleen pitkäksi aikaa, niin monia ajatuksia syyllisyydestä, osallisuudesta ja inhimillisyydesta kirja herättää.

John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa - matka Auschwitziin

  

John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa. Bazar. 2015. The Boy in the Striped Pyjamas. Suomentanut Laura Beck. 204 sivua.

Lainattu ystävältä

Viime syksynä muistelin valokuvien kera käyntiäni Auschwitzin keskitysleirillä Puolassa vuosia sitten. Auschwitz oli keskitys- ja tuhoamisleiri, jossa surmansa sai yli miljoona ihmistä. Nykyisin Auschwitz on museo sekä Unescon maailmanperintökohde. Museokäynti ahdisti ja järkytti. Siellä saa omin silmin nähdä kasoittain ja kasoittain juutalaisilta poisotettuja kenkiä, silmälaseja ja astioita. Hiusmäärät ovat valtavat. Myös krematorioihin, asuintiloihin ja nk vessoihin pääsee tutustumaan. Ja onhan siellä myös ne raidalliset pyjamat ja kilometrikaupalla piikkilanka-aitoja.

Jotta emme unohtaisi (kuvakaappaus)

Syksyllä luin Auschwitziin liittyvän Konarin Elävien kirjan ja sen jälkeen Posnerin & Waren kirjan Mengele - Elämä ja teot. Poika raidallisessa pyjamassa -kirjan tapahtumat sijoittuvat myös Auschwitziin. Kirjan päähenkilö 9-vuotias Bruno asuu vanhempiensa, 12-vuotiaan siskonsa Gretelin ja palvelijoiden kanssa ylellisessä talossa Berliinissä. Isä Ralf, joka on Hillerin luottohenkilöitä, nimitetään komendantiksi sijoituspaikkana Aus-vitsi. Isän sotilaallinen ura on tärkeintä perheelle, ja muu perhe taipuu muuttoon vaikkakin vastentahtoisesti.

Auschwitz (kuvakaappaus)

Perheen kolmikerroksinen talo sijaitsee suojatulla alueella aivan kuolemanleirin vieressä aidan paremmalla puolella. Isä on ylpeä uudesta työstään ja tekee pitkiä työpäiviä aidan toisella puolella, siellä raidallisia pyjamia käyttävien ihmisten alueella. Muun perheen on vaikea sopeutua. Bruno ikävöi Berliiniin, Gretel flirttailee saksalaisen sotilaan luutnantti Kotlerin kanssa, äiti lohduttautuu alkoholilla. Juutalaiset vangit hoitavat kaikki perheen siivous- ja taloustyöt. Lapsen lailla Bruno haluaa löytää itselleen jotakin mukavaa tekemistä, koska leikkikavereita ei täällä ole. Hän lähtee tutkimusmatkalle lähiympäristöön ja ystävystyy juutalaisen Shmuelin kanssa. Shmuel on päivälleen samanikäinen kuin Bruno. He tapaavat piikkilanka-aidan luona lähes joka päivä. 

Poika oli Brunoa pienempi ja hänen kasvoillaan oli onneton ilme. Hänellä oli yllään samanlainen raidallinen pyjama kuin kaikilla ihmisillä sillä puolen aitaa ja päässään raidallinen kangaslakki. Hänellä ei ollut sukkia eikä kenkiä, ja hänen jalkansa olivat aika likaiset. Hänen käsivarressaan oli nauha, jossa oli tähti. (s. 103)  

Shmuel tuo iloa Brunon elämään niin, ettei halua muuttaa takaisin Berliiniin. Kirjan loppuratkaisu on erittäin koskettava ja vaikuttava, joka varmasti jättää jälkensä jokaiseen lukijaan.

Kirjan henkilöistä ihailin Brunon isoäitiä, Ralf-isän äitiä. Hän uskalsi olla eri mieltä natsismista ja hän sanoi sen ääneen.
"Seisot siinä univormussasi", Isoäiti jatkoi, "niin kuin se tekisi sinusta jotakin erikoista. Et edes välitä mitä se oikeasti tarkoittaa. Mitä tuo univormu edustaa." (s. 89)

9-vuotias Bruno on kirjan kertoja. Kirjailija toteaa jälkisanoissaan, että hän pystyi käsittelemään tätä aihetta tarpeeksi kunnioittavasti vain lapsen silmien kautta. Mielestäni tämä on toimiva ja onnistunut ratkaisu ja se antaa lukijalle jotakin tavallisuudesta poikkeavaa muuhun Auschwitz-kirjallisuuteen verrattuna. Väistämättä tulee mieleen NoViolet Bulawayon Me tarvitaan uudet nimet, jossa kirjan alkuosa on onnistuneesti kerrottu lapsen suulla.  

Kirja on fiktiivinen, mutta vaikeaa on olla liittämättä juonta ja tapahtumia Auschwitzin komendantti Rudolf Hössiin. Hän asui perheineen kuolemanleirillä, heitä palvelivat juutalaiset vangit, hän oli Hillerin luottohenkilö.

Poika raidallisessa pyjamassa on erittäin intensiivinen, hyvin kirjoitettu ja mukaansa tempaava kirja, jonka lukee nopeasti mutta jonka tapahtumat jäävät mieleen. Se on ilmestyttyään vuonna 2015 ollut varsin suosittu, sen huomaa jo siitä tehtyjen bloggausten määrästä. Suosiota on varmasti kasvattanut myös se, että kirjasta on tehty elokuva.