Annie Lyons: Eudora Honeysett voi hyvin, kiitos

 

Annie Lyons: Eudora Honeysett voi hyvin, kiitos. Aula & Co. 2024. Englanninkielinen alkuteos Eudora Honeysett Is Quite Well, Thank You. Suomentanut Anna-Mari Raaska. Kansi Laura Noponen. 349 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Eudora Honeysett on 85-vuotias. Hän on nähnyt paljon elämänsä aikana, omasta mielestään ihan riittävästi. Hän on jo väsynyt. Ei ole sukulaisia, ei ystäviä, on vain pahankurinen Montgomery-kissa. Päivittäin Eudora näkee, miten vanhuksia nöyryytetään. Nyt on korkea aika ottaa elämä omiin käsiin, miettii Eudora. Eudoran motoksi tulee: "Pako ilman paluulippua, loppu tälle kaikelle." Eikä siihen tarvita kuin yksi soitto Sveitsiin. "Klinik Lebenswahl. Wie kann ich Ihnen helfen?" Eudora kertoo: "Olen vanha, väsynyt ja yksin tässä maailmassa. Ei ole enää mitään, mitä haluaisin tehdä, eikä ketään, ketä haluaisin nähdä. En ole masentunut, ainoastaan saanut tarpeekseni elämästä."

Kirjassa valotetaan takaumin Eudoran menneisyyttä. Elämä ei ole ollut helppoa. Surulliset ja traagisetkin tapahtumat lapsuudessa ja nuoruudessa ovat vaikuttaneet siihen, että nyt 85-vuotiaana Eudora on yksin, ilman aviomiestä ja ilman sukulaisia.

Eudoran jäädessä odottamaan prosessin etenemistä Sveitsissä hän tutustuu naapuriin muuttaneen perheen vauhdikkaaseen ja ihastuttavaan 10-vuotiaaseen Roseen. Samoin hän tekee tuttavuutta Stanleyn kanssa, joka ikävöi kuollutta vaimoaan. Kaikilla heillä kolmella on omat surunsa, Rose on ollut edellisessä koulussa koulukiusattu, Stanley ikävöi vaimoaan ja Eudora haluaisi jättää tämän maailman. Nämä kolme viihtyvät erinomaisesti toistensa seurassa. He nauravat, iloitsevat, puhuvat myös vakavista asioista ja huomaamattaan tukevat toinen toisiaan. Eudora huomaa, ettei enää koko ajan ajattele elämän loppumista.

Tässä ihastuttavassa kirjassa on useita teemoja. Kirja kuvaa yksinäisyyttä, ystävyyttä, rakkautta, pettymyksiä, luopumista ja kuolemaa. Tapahtumiin liittyy tunteiden kirjoa, mikä saa lukijan välillä nauramaan ja välillä jopa itkemään - näin ainakin minun kohdallani. Taitavasti kirjailija sitoo yhteen kaksi aikatasoa. Takaumia on selkeä seurata ja ne antavat ymmärrystä Eudoran tämänhetkiselle elämälle. Kokonaisuudesta muodostuu uskottava ja koskettava lukukokemus.

Kirjan alussa Eudora oli piikikäs ja ärtyisä vanha nainen, mutta kirjan lopussa tapaamme ihastuttavan ja sympaattisen Eudoran. Kirjan tapahtumien edetessä Eudorasta tuli minulle läheinen ihminen, jolle toivoin kaikkea hyvää.

Pidin paljon tästä lämminhenkisestä kirjasta. Kannen perusteella odotin mukavaa ja viihdyttävää feel good -lukukokemusta, mutta kirja on paljon enemmän. Kirja viihdyttää, hauskuuttaa, koskettaa ja saa ajattelemaan. Kirja herättää lukijan pohtimaan vanhenemista ja kuolemaa. Eikä pelkästään kuolemaa, vaan myös sitä, saako/voiko kuolemaan itse vaikuttaa.

Pidin myös Annie Lyonsin kirjasta Pommisuojan lukupiiri (Aula & Co 2023) (linkki).

Annie Lyons: Pommisuojan lukupiiri

 

Annie Lyons: Pommisuojan lukupiiri. Aula & Co. 2023. Englanninkielinen alkuteos The Air Raid Book Club. Suomentanut Anna-Mari Raaska. Kansi Laura Noponen. 344 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"He olivat perustaneet Binghamin lukupiirin yhdessä ja pyörittäneet sitä yhdessä nauttien kuukausittaisesta haasteesta valita täydellinen kirja ja johtaa mitä innostavimpia keskusteluja. Herra Reynolds oli ollut oikeassa. Ihmisiä oli matkustanut lukupiiriin naapurikaupungeista asti. He olivat houkutelleet kirjailijoita paikalle keskustelemaan töistään ja saaneet aikaan pienimuotoisen kirjallisen tapauksenkin, kun Dorothy L. Sayers oli osallistunut kokoukseen, joka osoittautui erityisen eloisaksi."

Kirjan tapahtumat alkavat Englannista vuodesta 1938. Beechwoodissa asuva kuusikymppinen Gertie Bingham on juuri menettänyt rakkaan aviomiehensä Harryn. Yhdessä he olivat pitäneet kirjakauppaa ja pyörittäneet lukupiiriä. "Kirjojen myyminen oli ollut hänelle koko maailma, mutta ilman Harrya tuo maailma oli kadottanut maagisen hohteensa." Gertie tuntee itsensä hyvin yksinäiseksi, mutta onneksi hänellä on seuranaan rakas ja uskollinen labradorinnoutaja Hemingway. 

Saksassa Hitler on saanut vallan. Juutalaisvainot ovat alkaneet. Gertien ystävä Charles haluaa auttaa juutalaisia kuljettamalla juutalaislapsia pois Saksasta. Erään heistä, teini-ikäisen Hedyn, Gertie ottaa asumaan luokseen. Hedyn sopeutuminen ei suju ongelmitta. Hedy kaipaa perhettään ja toivoo, että perhe pääsisi pakenemaan Englantiin. 

"On tärkeää ruokkia ihmisten mielikuvitusta."

Toinen maailmansota alkaa. Pommitukset alkavat olla arkipäivää. Usein pommisuojaan pitää paeta monta kertaa päivässä. Esille nousee kysymys, miten saada aika kulumaan pommisuojassa. Mikä on sellaista, mikä veisi ajatukset muualle? Kirjat, oivaltaa Gertie. Niin syntyy Pommisuojan lukupiiri. "No, me valitsemme kerran kuussa kirjan, jota ihmiset voivat lukea ilmahyökkäyksen aikana, ja mekin luemme sen, jotta voimme keskustella siitä niiden kanssa, jotka ovat meidän väestönsuojassamme." Ensimmäiseksi kirjaksi valitaan Kotiopettajattaren romaani. 

Perustetaan myös lasten lukupiiri. Aarresaari kiehtoo lapsia. Ja kaiken lisäksi perustetaan lukupiiri myös sotavangeille. 

Tätä ihastuttavan lämminhenkistä kirjaa oli ilo lukea. Kirjan vahvuutena on elävät ja värikkäät henkilöt, jotka tarinan edetessä tulevat lukijalle läheisiksi. Tarinassa aistii ystävyyden ja läheisten ihmisten voiman kriisiaikoina. Iso merkitys on kirjoilla, lukemisella, tarinoiden voimalla ja lukukokemusten jakamisella.

Kirjan rakenne on selkeä. Tapahtumat etenevät kronologisesti. Jokaisen luvun alussa on kirjoihin liittyvä sitaatti. Näin on kirjoittanut Abraham Lincoln: "Ihminen, joka antaa minulle kirjan, jota en ole vielä lukenut, on ystävistä parhain."

Kirjan lopussa on Pommisuojan lukupiirin suosittelemia kirjoja: rakastettuja klassikoita, jännitys- ja veijaritarinoita sekä lasten suosikkikirjoja.