Juhani Branderin Amerikka lukupiirikirjana

 

Juhani Brander: Amerikka. WSOY. 2023. Päällys Martti Ruokonen. 303 sivua.

Rauman Naisten Pankin Päi avara mailma -lukupiirin kevätkauden viimeisessä tapaamisessa käsiteltävänä oli Juhani Branderin teos Amerikka. Paikalla oli kahdeksan lukijaa ja lisäksi yksi etäyhteyden päässä. Meillä oli yhteys teamsin kautta kirjailijaan. Oli kiinnostavaa kuulla kirjan taustoista ja syntyvaiheista.

Alakoululainen Kaarlo asuu vanhuudenheikon mummonsa kanssa fiktiivisessä Edenin kylässä jossakin Lounais-Suomen saaressa. Eletään 1950-luvun alkua. Suomessa eletään jo jälleenrakentamisen aikaa, mutta saaristossa elämä on niukkaa, ja Kaarlon kotona vieläkin niukempaa. Kaarlo ei ole koskaan nähnyt vanhempiaan. Mummo kertoo, että isä on kaatunut sodassa ja Aino-äiti asuu Amerikassa. Mutta kyläläiset tietävät paremmin. Sen tähden Kaarloa, sakemannin kierosilmäistä äpärää, pilkataan ja koulukiusataan.

Kaarlen mummo on ihastuttava vanhus. Mummo ilmeikkäine ilmaisuineen toimii lohtuna ja jopa pelastuksena kyläläisten hyljeksimälle Kaarlolle. Pakoon arjen ankeutta ja koulukiusaamista Kaarlo pääsee unelmoimalla Amerikasta, maasta missä kaikki on hyvin ja missä on äiti. Lopuksi Amerikan kaipuu paisuu niin suureksi, että Kaarlo päättää lähteä etsimään äitiään ja unelmiensa maata.

Kirja herätti vilkasta keskustelua. Eräs lukijoistamme kiinnitti huomiota kirjailijan ikään. Kirjailija on sen verran nuori, ettei ole itse voinut kokea Edenin kylän köyhyyttä 1950-luvulla. Tähän saatiin vastaus kirjailijalta. Kirjassa on runsaasti elementtejä Branderin oman suvun vaiheista. Branderin isoisän isä Felix Brander, jolle kirja on omistettu, joutui Kaarlon lailla kohtalokkaalle soutumatkalle. Kun kuulimme, että kirja kertoo Branderin oman suvun tarinaa, tarina sai uuden kehyksen ja lukukokemuksesta tuli koskettavampi.

Kirjasta löytyy useita teemoja ja useita tasoja. Kirjassa valottuu ”saksalaishuoran” lapsen elämä, aihe jota on vain vähän käsitelty kaunokirjallisuudessa. Ihmisen suhde luontoon nousee suureksi teemaksi. Luonnon kuvaus on väkevää, voimakasta ja hyvin elävää. Tekstistä pystyy aistimaan, että saaristolaiselämä on kirjailijalle tuttua ja rakasta. Tosin osa lukijoistamme koki, etteivät he päässeet mukaan kirjan saaristolaistunnelmaan. Kirjassa on runsaasti viittauksia mytologiaan. Mummon oppien ohjaamana Kaarlo uskoo saunanhaltijaan, kunnioittaa löylyä, uskoo hiisiin ja maahisiin. Onneksi ei enää tarvitse kumartaa huussille.

Branderin kaunis kieli kiehtoo. Kieli on taidokasta elävyydessään, voimakkuudessaan sekä myös leikkisyydessään. Kirjan loppupuoli on riipaisevaa ja suorastaan pakahduttavaa luettavaa. Brander jättää paljon auki vapaaksi lukijan omille tulkinnoille.

Kävi ilmi, että mielipiteet kirjasta vaihtelivat laidasta laitaan. Toinen oli tykännyt, toinen taas ei. Siinähän se taitaa olla se lukupiirien vahvuus. Lukupiiri avartaa lukukokemusta, kun pääsee kuulemaan muiden lukijoiden näkemyksiä yhdessä luetusta kirjasta. Joillekin lukijoistamme Amerikka edustaa kotimaista kaunokirjallisuutta parhaimmillaan, kun taas eräs lukijoistamme oli kokenut Branderin tekstin vaikealukuisena ja joku toinen oli kiinnittänyt huomiota tekstin epätarkkuuksiin. Eräs lukija totesi, että synkkä alku vaikutti siihen, että oli vaikeaa päästä lukemisessa alkuun. Kirja sai meiltä arvion 4,1 (asteikko 1-5).

Amerikka tuo arvokkaan lisän sodanjälkeisten vuosikymmenien kuvauksiin. Aikuisten sodasta selviytymistä on vastikään käsitellyt ansiokkaalla tavalla Tommi Kinnunen teoksessaan Kaarna (WSOY 2024), kun taas Brander kuvaa nuoren pojan selviytymistarinaa.

Amerikka on Branderin toinen romaani. Kolmas romaani, jonka tapahtumat sijoittuvat nykyaikaan, ilmestyy elokuussa.

Brander on tehnyt jo kauan yhteistyötä Naisten Pankin kanssa. Hän toimii Naisten Pankin kuukausilahjoittajana. On tärkeää uskoa tasavertaiseen maailmaan ja huolehtia tyttöjen ja naisten koulutuksesta, hän toteaa.

Ensimmäistä kertaa kokeilimme lukupiirissämme teams-yhteyttä kirjailijan kanssa. Kiitos Juhani Brander! Kaikki toimi hyvin ja kokemus oli hyvä. Eli tämä idea otetaan käyttöön jatkossakin.

Kiitos kaikille lukupiiriläisille. Tästä on taas hyvä jatkaa. Kesätauon jälkeen tapaamme 21.8. Käsiteltävänä kirjana on tuolloin Jenna Kostetin Kuuden Katariinan jäljillä (Aula & Co 2023).

Juhani Brander: Amerikka

Juhani Brander: Amerikka. WSOY. 2023. Päällys Martti Ruokonen. 303 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Kirput tunkeilivat, ottivat sängyn itselleen kuin omistaisivat sen. Ne olivat vilkkaita, täynnä tarmoa. Ne liikkuivat silmää nopeammin. Useimmat niistä mummo nipisti hengiltä. Tätä kolmikkoa mummo vaali. Vastavuoroisesti Sorjonen, Tyyppi ja Kuvatus antoivat mummon olla, eivät koskaan purreet. Mummo sanoi niitä oravikseen. Kirput asuivat mummon kainalossa. Se oli tuuhea ja kostea. Kirpuilla oli siellä hyvä elää ja olla."

Alakoululainen Kaarlo asuu vanhuudenheikon mummonsa kanssa Hittolan talossa fiktiivisessä Edenin kylässä jossakin Lounais-Suomen saaressa. Eletään1950-luvun alkua. Suomessa eletään jo jälleenrakentamisen aikaa, mutta saaristossa elämä on niukkaa, ja Kaarlon kotona vieläkin köyhempää ja niukempaa. On päiviä, jolloin ruokana on nokkosista, voikukista ja muutamasta nahistuneesta perunanpalasta keitetty soppa, kun taas joinakin päivinä on tultava toimeen ilman ruokaa.

Vanhempiaan Kaarlo ei ole koskaan nähnyt. Mummo kertoo, että isä on kaatunut sodassa ja Aino-äiti asuu Amerikassa. Kumpikaan kertoma ei pidä paikkaansa. Tosiasiassa Kaarlo syntyi Ainon ja saksalaisen Hermanin lyhyestä romanssista sota-aikana. Hermaniin oli helppo ihastua. "Saksalaiset erottautuivat suomalaisista miehistä heti. He olivat ryhdikkäitä, huoliteltuja ja iloisia. Eivät murisseet tai syljeskelleet maahan. Tuijottaneet kulmiensa alta kuin odottaen, että kohta joku lyö. Saksalaiset olivat puheliaita, kohteliaita ja ystävällisiä." Kaarlo ei tiedä taustaansa, mutta kyllä tämä kylillä tiedetään, minkä vuoksi Kaarloa, sakemannin kierosilmäistä äpärää, pilkataan ja koulukiusataan. Kaarlo ottaa kaiken loan vastaan, ei pistä vastaan eikä osallistu tappeluihin.

Kaarlon mummo on ihastuttava vanhus. Mummo ilmeikkäine ilmaisuineen toimii lohtuna ja jopa pelastuksena kyläläisten hyljeksimälle Kaarlolle. Mummo laulaa milloin stadin gimmasta, milloin taas hyräilee Porilaisten marssia. Mummon kautta Kaarlo hahmottaa maailman, sillä "mummo opetti häntä sellaisella tavalla, jota hän ymmärsi." Mutta arjen ankeutta ja koulukiusaamista ei pääse pakoon. Pakoon arjesta Kaarlo pääsee unelmoimalla Amerikasta, maasta missä kaikki on hyvin. "Siellä ihmiset ovat hyväntuulisia, kauniita ja komeita." Äitinsä luo poika haluaa.

Kyläläisistä keskeiseksi henkilöksi nousee Sakari, komea mies ja kova työntekijä. Isättömälle Kaarlolle Sakarista tulee miehen malli ja myös isähahmo. Sakarilla on omat salaisuutensa, jotka eivät koskaan paljastu Kaarlolle.

Lopuksi Amerikan kaipuu paisuu niin suureksi, että Kaarlo päättää lähteä etsimään äitiään ja unelmiensa maata. "Mummo oli kaikkialla. Jokainen kukka, korsi, lehti, ruohonvarsi. Jokainen lintu, jokainen puu. Mummo ohjasi häntä. Kaarlo oli varma siitä. Nyt kaikki oli selvää. Hän tiesi mitä tehdä."

Luonnolla iso merkitys

Ihmisen suhde luontoon nousee suureksi teemaksi kirjassa. Luonnon kuvaus on väkevää, voimakasta ja hyvin elävää. Brander itse sanoi Turun Kirjamessuilla, että vietettyään paljon aikaa saaristossa hänelle on muodostunut animistinen suhtautuminen luontoon. Kirjassa on runsaasti viittauksia mytologiaan. Mummon oppien ohjaamana Kaarlo uskoo saunanhaltijaan, kunnioittaa löylyä, uskoo hiisiin ja maahisiin. Onneksi ei enää tarvitse kumartaa huussille.

Rikasta ja ilmaisuvoimaista kieltä

Kirjan ehdoton vahvuus on kieli. Kirjan henkilöillä on jokaisella oma kielirekisterinsä. Mummon kieli on ilmeikästä yleissuomea, kun taas edeniläisillä on oma suomensa ja taloissa kiertelevällä kaupustelijalla on oma mielistelevä puhetapansa. Branderin kieli on taidokasta elävyydessään ja voimakkuudessaan sekä myös leikkisyydessään. 

Aitoa historian havinaa

Jälleenrakentamisen vuodet olivat suomalaisille rankkoja aikoja, mutta tuleviin vuosiin katsottiin luottavaisina. Brander ei kuvaa tulevaisuuteen uskovia suomalaisia, vaan on valinnut kuvauksen kohteeksi köyhän Edenin kylän, missä keitettiin pontikkaa ja salametsästettiin hylkeitä ja hirviä. Kaikki sen tiesivät, kaikki sitä tekivät. Lukija aistii ja tuntee Kaarlon hädän ja kodin köydyyden, mutta myös kiintymyksen ja rakkauden mummon ja Kaarlon välillä. Koin kirjan tapahtumat mielessäni elokuvamaisesti ja olenkin varma, että kirjasta saisi oivan elokuvaversion.

Itse kuuntelin kirjan ensin. Kuuntelukokemus oli hyvä, Toni Kamula teki hyvää työtä. Hyvin pian ymmärsin, että tässä on kirja, joka täytyy lukea. Branderin ainutlaatuinen kieli ei pääse oikeuksiinsa äänikirjana. Branderin kieleen täytyy palata, siitä täytyy nauttia ja sitä täytyy lukea ääneen.

Kirjamessuilla Brander totesi, että hän haastoi itsensä kirjoittaessaan tätä teosta. Ja se todella kannatti. Lopputuloksena on upea teos, joka on kirjasyksyn ehdotonta parhaimmistoa. Tämä kirja saa minulta täydet viisi pistettä. 

Juhani Brander Seppo Puttosen haastateltavana Turun Kirjamessuilla 30.9.2023.