Marie Benedict: Agatha Christien arvoitus

Marie Benedict: Agatha Christien arvoitus. Sitruuna. 2024. Englanninkielinen alkuteos The Mystery of Mrs. Christie. Suomentanut Hanni Salovaara. 304 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta 

On historiallinen tosiasia, että rikosten kuningatar Agatha Christie (1890 - 1976) katosi yhdeksitoista päiväksi vuonna 1926. Kukaan ei tiedä, mitä silloin tapahtui eli miksi hän katosi tai minne hän katosi. Edes omaelämäkerrassaan Christie ei mainitse mitään omituisesta katoamisestaan. Kun poliisit ryhtyvät selvittämään Christien katoamista, he löytävät Christien tyhjän Morris Cowleyn syvän ja synkän lammen reunalta. Vihjeinä ovat ainoastaan renkaiden jäljet ja autosta löytynyt turkki. Yö oli kylmä. Miksi Christie ei ollut ottanut turkkia mukaansa, pohtivat poliisit. Eivät edes läheiset - aviomies Archie, tytär Rosalind tai Stylesin henkilökunta - pysty antamaan mitään vihjeitä. On selvää, että katoamistapaus nousee sanomalehtien otsikoihin ja innostaa kansalaisia liittymään maanlaajuisiin etsintöihin.   

Kirjan tapahtumat etenevät kahdessa aikatasossa. Ensimmäisessä aikatasossa kuvataan Agatha Christien elämää, kun hän nuorena naisena tapaa ihastuttavan ja komean luutnantti Archie Christien, tulevan aviomiehensä. Agatha on jo löyhästi kihloissa tuttavaperheen pojan kanssa, mutta se ei estä Agathaa rakastumasta Archieen. Ensimmäinen maailmansota tulee väliin ja Archie saa palvelukseenastumismääräyksen Kuninkaallisiin lentojoukkoihin. Agathan perhe joutuu pettymään, kun Archien päästessä lomalle nuoret solmivat avioliiton.   

Sodasta palaa muuttunut mies, ei enää rakastava ja lempeä Archie, vaan levottomuutta ja saamattomuutta huokuva mies. Yhä edelleen Agathan rakkaus Archieen on vankkumaton. Syntyy tytär Rosalind ja samaan aikaan alkaa Agathan kirjallinen ura. Avioliitto rakoilee yhä enemmän, mies on paljon poissa kotoa. Mutta Agatha antaa kaiken anteeksi. "Muistutin itselleni, että hyvä vaimo hemmottelisi miestään omasta tilanteestaan huolimatta, ja halusin epätoivoisesti olla hyvä vaimo." 

Ja lopuksi käy ilmi, että aviomiehellä on suhde Nancy Neelen kanssa. Mies tulee kotiin ja ilmoittaa: "Haluan avioeron niin pian kuin mahdollista."  

Toisessa aikajanassa seurataan Agathan katoamisen jälkeisiä päiviä. Lukija seuraa aviomies Archien reaktioita sekä poliisien etsintää. Archie ilmoittaa poliiseille tekevänsä kaiken voitavansa vaimonsa löytämiseksi. Lopuksi - kuten on ennustettavissa - aikajanat kohtaavat. Agatha Christie löytyy eräästä hotellista Harrogatesta. Kirjailija itse sanoo katoamisen syyksi muistinmenetyksen, mutta brittilehdistö ei tätä niele. Totuutta ei kukaan tiedä edes vielä tänä päivänäkään, mutta Marie Benedictin kehittelemä fiktiivinen selitys katoamiselle upposi ainakin minuun - niin uskottava se mielestäni oli. 

Kirja on eräänlainen Agatha Christien elämäkerta, jossa lukija pääsee kurkistamaan kirjailijan elämään ja hänen kirjoittajan uransa alkuvaiheisiin. Se, mitä tapahtuu Agatha Christien elämässä avioeron jälkeen, ei ole tämän kirjan aiheena. Katoamisen aikoihin Christie ei vielä ollut suuri tähti, mutta juuri julkaistun Roger Ackroydin murha -rikosromaanin myötä oli selvää, että tästä kirjailijasta kuullaan vielä. Ja todellakin kuultiin, sillä Christien kirjoja on myyty noin kaksi miljardia kappaletta ja niitä on käännetty 44 kielelle. 

Marie Benedict on tehnyt kirjaa varten laajaa taustatyötä, jotta Agatha Christien elämä näyttäytyy lukijalle mahdollisimman tosipohjaisesti. Benedict nostaa esiin älykkään ja rohkean Agatha Christien, joka rakasti miestään yli kaiken, mutta ei valitettavasti saanut vastarakkautta. Ja miten näppärän ja oivaltavan juonirakenteen kirjailija onkaan rakentanut niistä yhdestätoista päivästä, jolloin Agatha Christie oli kadoksissa. Uskon, että rikosten kuningatar olisi itsekin hyväksynyt Benedictin rakentaman juonen.

Bestseller-kirjailija Marie Benedictin kirjojen aiheina ovat naiset, usein historian kirjoituksessa aviomiestensä varjoon jääneet naiset. Näin on kahdessa Benedictin suomennetussa teoksessa Lady Churchill (linkki) ja Rouva Einstein (linkki). Agatha Christie tekee poikkeuksen, Christie sai arvostusta kirjoilleen jo elinaikanaan.  

Tämän kirjan seurassa minä viihdyin. Kirjaa on miellyttävä lukea, tarinasta tulee kerrassaan koukuttava. Benedictin sujuva kieli kantaa ja tarinaa on helppo seurata. Kaksi aikatasoa linkittyvät hienosti yhteen eikä kumpikaan aikataso voisi toimia ilman toista.

Tässä on kirja, joka toimii varmasti myös lukupiirikirjana. 

Marie Benedict: Lady Churchill

Marie Benedict: Lady Churchill. Sitruuna. 2022. Englanninkielinen alkuteos Lady Clementine. Suomentanut Hanni Salovaara. 416 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Istun Winstonin viereen konferenssipöydän ääreen. Useat miehistä eivät vaivaudu peittämään ärtymystään minun läsnäolostani. Melkein kuulen heidän ajattelevan: Miksi ihmeessä tuo hemmetin Churchill on ottanut vaimonsa mukaan? Ikään kuin meillä ei olisi jo tarpeeksi esteitä rauhalle. Kukaan muu maailman johtajista ei takuulla ole tuonut vaimoaan mukanaan, mutta toisaalta olen tottunut olemaan ainoa nainen tärkeissä poliittisissa kokouksissa ja tilaisuuksissa." (s. 377)

Bestseller-kirjailija Marie Benedictin kirjojen aiheina ovat naiset, usein historian kirjoituksessa aviomiestensä varjoon jääneet naiset. Tällä kertaa Benedictin mielenkiinto on suuntautunut kiehtovaan Clementine Churchilliin (1885-1977), Winston Churchillin vaimoon.

Britannian 1900-luvun suurin valtiomies

Winston Churchill (1874-1965) on mies, joka ei juuri tarvinne esittelyjä, niin maineikas hänen poliittinen uransa on. Britannian pääministeri muistetaan yhä paksusta sikarista, Homburg-hatusta kuin myös hänen lanseeraamastaan voitonmerkistä. Churchillin poliittinen ura oli varsin tapahtumarikas. Oli maineikkaita vuosia, jolloin hän oli koko Britannian suosikki, mutta mukaan mahtui myös alamäkiä. Yksi rankimmista koettelemuksista oli ensimmäisen maailmansodan aikakausi, jolloin Churchill joutui eroamaan laivastoministerin tehtävästä Gallipolin maihinnousun epäonnistumisen seurauksena. Mutta vielä hän nousi ja korkealle nousikin. Tällaisen johtajan Yhdistynyt kuningaskunta tarvitsi toisen maailmansodan aikana.

Valmiita ottamaan vastaan ​​elämän haasteet

Lady Churchill -kirjassa Mirrin ja Mopsin, kuten aviopari toisiaan hellästi kutsui, tarina alkaa 12. syyskuuta 1908, Clementine Hozierin ja Winston Churchillin hääpäivänä. Tuolloin Winston oli 34-vuotias ja Clementine 23-vuotias. Kirjan tapahtumat päättyvät toisen maailmansodan loppumiseen 12.5.1945. Päiväkirjaksi muotoiltu romaani kertoo Winstonin ja Clementinen tarinan pelkästään Clementinen näkökulmasta. Samalla kun Benedict herättää Clementinen äänen eloon ja tekee hänestä lukijalle läheisen, lukija pääsee mukaan kiinnostavalle historian oppitunnille, josta varmasti paljastuu paljon sellaista, mistä ei koulun historiankirjoissa ole mainintaa.

"Sinusta Mirri on paljon apua äänten turvaamisessa." (s. 61)

Jo avioliiton alkuajoista asti käy ilmi, että Clementine oli mennyt naimisiin kunnianhimoisen miehen kanssa. Tai oikeastaan hän ymmärsi tämän jo Winstonin kosiessa häntä. "Suostuessani Winstonin kosintaan tiesin lupautuvani kunnianhimoiselle miehelle, jonka ura oli nousussa, mutta en tajunnut, kuinka korkealle hän pyrkisi - ja pääsisi." (s. 66) Clementine oli valmis ottamaan paikkansa määrätietoisen aviomiehensä tukena ja turvana sekä työskentelemään tärkeänä taustahenkilönä. Lukija ei voi muuta kuin ihmetellä, miten vaivattomasti Clementine sujahti mukaan Winstonin poliittiseen elämään. Winston arvosti vaimonsa osallistumista ja antoi arvoa hänen mielipiteilleen. Erityisen tärkeiksi kysymyksiksi Clementine koki naisten äänioikeuden sekä monet sosiaaliset ja humanitaariset kysymykset. Kun toinen maailmansota alkoi, Clementine näki, kuinka Winstonin silmiin syttyi kauan kadoksissa ollut kipinä. "Tämä ei ole pelkästään uuden sodan vaan myös Winstonin uuden nousun alku, ajattelen, juuri kun hän oli alkanut uskoa, että hänen päivänsä johtajana olivat ohi. En voi myöskään olla pohtimatta, millainen tehtävä minua odottaa." (s. 255)

"Mopsisi tarvitsee sinua. Ja niin tarvitsee maasikin." (s. 270)

Viisaana naisena Clementine ei suostunut työskentelemään vain näkymättömänä taustahenkilönä. Hän meni mukaan päivällisille, vierailuille, illalliskutsuille esittämään omia mielipiteitään, jotka luonnollisesti tukivat aviomiehen näkökulmia. Poliitikkojen katseista Clementine kyllä huomasi, että heidän mielestään naisen paikka ei ollut neuvottelupöydässä. Clementine oli taitava ja suosittu juhlatilaisuuksien järjestäjä. Hyvän intuition ja ihmistuntemuksensa ansiosta Clementine ikäänkuin salaa pystyi muodostamaan ystävyys- ja parisuhteita ja sai näin monet asiat rullaamaan sujuvasti. Mutta oli kuitenkin poliittisia kysymyksiä, joista Clementinella ja Winstonilla oli erilaiset näkemykset. Yksi niistä oli Intia. Clementine ei yhtynyt miehensä näkemykseen siitä, että Intian tulisi pysyä Brittiläisen imperiumin osana. Edelleen Clementine ei ollut Winstonin kanssa samaa mieltä siitä, että kuningas Edward VIII:lla piti olla oikeus säilyttää kruununsa.

Winston ja Clementine Churchill toisen maailmansodan aikana

Lady Churchill kuvaa kiinnostavalla tavalla Clementinen elämää, ei pelkästään Winstonin neuvonantajana, vaan myös aviovaimona, ihmisenä, äitinä sekä ystävänä. Clementine ei ole vain poliittinen voimatekijä, hän on myös äiti, joka on jatkuvasti huolissaan siitä, ettei hänellä ole riittävästi aikaa lapsilleen. Kompromissejä on tehtävä. Aivan kuten meillä kaikilla, Clementinilläkin on omat epävarmuuden, surun ja toivottomuuden hetkensä. Clementinen ja Winstonin elämän myötä avautuu lukijan eteen tärkeä pala maailman historiaa.

Lady Churchill ei ole tietokirja, vaan se on tosiasioihin nojaavaa fiktiota. On helppo huomata, että Benedict on tutustunut tarkkaan taustatietoihin. Benedict kuvaa kunnioittavasti Clementinea sekä vaimona, äitinä että taattuna poliittisena tukihenkilönä. Benedict nostaa esiin älykkään, rohkean ja tarvittaessa myös ovelan Clementinen. Benedictin sujuva kieli kantaa, ja kirjasta muodostuu eheä kokonaisuus. Tarina etenee selkeän kronologisesti, ja lukemista helpottavat päivämäärät lukujen alussa. Ison plussan annan kirjan selkeälle, paljon puhuvalle kansikuvalle. Valokuvaliite olisi ollut kiva lisä.

Joe Wrightin ohjaama elokuva Darkest Hour (v. 2017) kuvaa kiinnostavalla tavalla Winston Churchillin pääministerikauden alkuvaiheita toisen maailmansodan aikana. Pidin paljon tästä elokuvasta. Ja kyllä elokuvassa on mukana myös Clementine.

Marie Benedictiltä on aiemmin ilmestynyt suomeksi Rouva Einstein (Sitruuna 2020). Rouva Einstein oli meillä Naisten Pankin lukupiirikirjana, ja se oli meille kaikille mieluista luettavaa. (linkki) Siksi olikin itsestään selvää, että valitsimme Lady Churchillin yhdeksi ensi syksyn lukupiirikirjoista.

Marie Benedict: Rouva Einstein

Marie Benedict: Rouva Einstein. Sitruuna kustannus. 2020. Englanninkielinen alkuteos The Other Einstein. Suomentanut Kaisa Haatanen. 351 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Kävin koko kirjan nopeasti läpi, ja löysin lopulta sivun 891. Siinä se nyt oli: tuon artikkelin nimi, jonka eteen olin tehnyt niin paljon työtä. Artikkeli näytti upealta painettuna, vielä paremmalta kuin olin uskaltanut toivoa. Mutta missä oli minun nimeni? Tutkin huolellisesti artikkelin jokaisen sanan, mutta missään ei mainittu minun nimeäni. Mileva Marić Einsteinia ei mainittu edes alaviitteissä.Otsikon alla oli vain yksi nimi: Albert Einstein."(s. 263)

Juuri ilmestynyt Marie Benedictin Rouva Einstein kertoo Mileva Marićin, siis rouva Einsteinin, ja suhteellisuusteorian luoneen ja Nobel-palkitun Albert Einsteinin avioliitosta. Avioliitosta, jossa elettiin tunteiden vuoristorataa, syvästä rakkaudesta alkaen aina syvään epätoivoon saakka.

Eletään 1800-luvun loppua. Serbiassa asuva Mileva Marić  on varsin epätavallinen nuori nainen. Pienestä pitäen hän  on ollut kiinnostunut matematiikasta ja erilaisista kekseliäisyyttä vaativista tehtävistä. Tähän ilmiöiden maailmaan Milevan on johdattanut isä, joka ei todellakaan kasvattanut tytärtään perinteisten kasvatusperiaatteiden mukaisesti. Kouluvuosistaan alkaen Mileva on ollut eristäytynyt muista ikäisistään. Hän kokee, että häntä ei hyväksytä, koska hän on raajarikko. Hän ontuu toista jalkaansa. Mutta eristäytyminen ei Milevaa haittaa. Lohtua hänelle antavat opiskelu ja isän älylliset leikit.

"Tahtoisin varastaa noita hymyjänne enemmänkin vakavilta pikku huuliltanne." (s. 46 ) 

Tyttöjen opiskelumahdollisuudet 1800-luvun loppupuolella eivät ole itsestäänselvyys. Laki kieltää tytöiltä lukio-opiskelun. Milevan isä saa kuin saakin anotuksi viranomaisilta poikkeusluvan ja niin Milevalle järjestyy opiskelupaikka miehille tarkoitetussa Zagrebin Kuninkaallisessa Klassisessa lyseossa. Sitä myötä Mileva hyväksytään Zürichin yliopistoon opiskelemaan fysiikkaa. Opiskelu on Milevasta kiinnostavaa, suorastaan intohimoista, mutta ainoalle naisopiskelijalle haastavaa. Alinomaisen aliarvioinnin kohteena oleminen pitää aistit herkkinä. Pitää osata ja pärjätä paremmin kuin miesopiskelijat. Eräs opiskelukavereista on Albert Einstein, joka herättää huomiota sekä valtavalla hiuspehkollaan että myös estottomalla käyttäytymisellään. Niin vain aivan yllättäen Albert ilmestyy viuluineen Engelbrechtin pensionaattiin tyttöjen soittoiltaan. Samalla estottomuudellaan Albert saa Milevan sydämen sykkimään. Mutta Mileva vastustelee. 

"Herra Einstein, en voi väittää, ettenkö vastaisi tunteisiinne. En kuitenkaan voi sallia minkään vievän minua pois polultani. Olen tehnyt uhrauksia ja paljon töitä, tulevaisuuteni suhteen. Romanssi ja ammatti eivät sovi yhteen. Ainakaan naiselle." (s. 98) 

"Rakastettu viettelijätär, pikku paholainen, murunen" (s. 147) 

Mutta ei Mileva voi vastustaa Albertia. Nyt Dolly ja Johnny - kuten he toisiaan hellyttelevät - seurustelevat, kävelevät rakastuneina kaupungilla ja käyvät kahviloissa nauttimassa Milchkaffeeta ja Sardegnatortenia. Opiskelut jatkuvat, mutta Albert ei laiskuuttaan viitsi käydä luennoilla. Hän opiskelee asiat Milevan luentomuistiinpanoista, selviää tenteistä ja saa tutkinnon suoritetuksi. Mutta Albertin yllätykseksi työpaikan saaminen on vaikeaa. Pitäisi olla hyviä suosituksia, mutta sellaisia Albertilla ei ole, koska professorit eivät pitäneet hänen välinpitämättömästä asenteestaan. Vai eikö töitä löydy siksi, että olen juutalainen, miettii Albert. 

Milevan hälytyskellojen pitäisi soida, kun hän tulee raskaaksi ja synnyttää Lieserl-tytön. Mutta Mileva on rakastunut ja haluaa ennen kaikkea Albertin parasta. Elämää eletään Albertin ehdoilla ja myös Albertin rakkauden ehdoilla. Milevalle lohtua antavat pariskunnan yhteiset fysiikkaan liittyvät pohdinnat, tutkimukset ja tieteellisten artikkeleiden laatimiset. Milevan matemaattiset taidot täydentävät Albertin osaamista. Sitten tulee käänteentekevä vuosi 1905, jolloin Albertin kirjoittama merkittävä suhteellisuusteoriaa enteilevä tieteellinen artikkeli julkaistaan Annalen der Physikissa. Mileva ja Albert olivat kirjoittaneet sen yhdessä, mutta mitä tapahtui, miksi Milevan nimi artikkelin toisena kirjoittajana oli jätetty pois? Jälkipolville jää mietittäväksi, mikä Milevan osuus oli suhteellisuusteorian luomisessa. 

"Katsoin kämmeniäni. Ne olivat punaiset omasta verestäni." (s. 311)

Nyt vihdoinkin Milevan silmät alkavat avautua. Ei ole epäilystäkään, mikä on Milevan paikka, se on kotona, palvelemassa Albertia ja hoitamassa lapsia ja kotia. Albertin maine kasvaa ja hän saa hyviä työpaikkoja, jotka kuljettavat perhettä eri puolille Eurooppaa. Mileva ihailee Marie Curieta ja tapaakin hänet. Curie sanoo: "Mutta ihmettelen, miksi ette ole palannut töihin. Teidän mielenne on varmasti täynnä ajatuksia, täynnä tiedettä. Kuinka olette pystynyt haaskaamaan kaiken jäämällä kotiin?" (s. 325)  Mutta Mileva kokee, että hänen tehtävänään on toimia Albertin palvelijana. Vielä menee aikaa, kunnes Milevan mitta on täysi. Onneksi se aika koittaa.  

Tunnustan, että ennen tämän kirjan lukemista minulla ei ollut mitään tietoa Einsteinin Mileva-vaimosta. On kiinnostavaa tutustua suurmiesten taustalla vaikuttaneisiin naisiin. Useimmiten faktojen juottaminen fiktioon antaa kirjalle uskottavuutta, kuten tämänkin kirjan kohdalla. Suurmiesten taustalla vaikuttaneista naisista on lähiaikoina kirjoitettu useitakin kirjoja. Tutuiksi ovat tulleet mm. Sylvi Kekkonen, Aino Sibelius ja Michelle Obama. 

Benedictin kuvauksen myötä eteeni hahmottuu hyvin elävä ja tarkkanäköinen kuva Mileva Marićista, naisesta, joka oli hyvä ihminen, joka oli aidosti kiinnostunut matematiikasta ja fysiikasta ja joka oli aidosti rakastunut. Hänelle olisi suonut toisenlaisen aviomiehen, ei piittaamatonta, jopa narsistisista Albertia. Tällaisiäkö ne suurmiehet ovat, täynnä itseään ja täynnä omaa erinomaisuuttaan? Vai ovatko he vaan niin täynnä omia maailmaa muuttavia ajatuksiaan, etteivät pysty näkemään mitään muuta? 

Kirja on hyvää 1900-luvun alun ajankuvaa. Zürich avautuu kiinnostavana ja merkittävänä kulttuurisena yliopistokaupunkina. Naisen asemaa vuosisadan alussa on kuvattu uskottavasti. Kun mietimme naisen asemaa opiskelijana, tieteen tekijänä ja vaimona, sananlasku "ennen kaikki oli paremmin" ei todellakaan pidä paikkaansa. 

Benedict kirjoittaa kiinnostavasti ja sujuvasti. Kirjaa on helppo lukea traumaattisista tapahtumista huolimatta. Kirjailija ei sorru mässäilyyn voimakkaiden tunteiden purkautuessa avioliitossa. Mileva tulee lukijalle tutuksi, ja niin tulee myös Albert, tuo yksi historian merkittävimmistä suurmiehistä.     

Mileva ja Albert Einstein (Wikipedia)