Edith Södergran: Maa jota ei ole

Edith Södergran: Maa jota ei ole (1925)
Alkuperäinen teos: Landet som icke är
Suomennos: Pentti Saaritsa

En ole vuosiin lukenut Södergrania. Joskus nuorempana vähän, mutta silloin taisin enemmän samastua siihen tarinaan, että nuori runoilija oli kirjoittanut näitä runoja sairaana ja ennen kuolemaansa. Södergran kuoli tuberkulosiin vain 31-vuotiaana, ja jotenkin minulle on tuolloin nuorempana, miksei toki myöhemminkin, hänen runoudessaan korostunut aina jonkinlainen kaunis kärsimys. Opiskeluaikoina tentin Södergranin Dikter-teoksen, mutta tätä Ylen 101 kirjaa -listan vuoden 1925 teosta, Maa jota ei ole, en ole aiemmin lukenut.

Tuntuu, että marraskuinen melankolia on tarttunut kaikkialle. Ajattelin, että tavallaan niin kliseisen sopiva hetki lukea teos, joka on koottu ja julkaistu Södergranin kuoleman jälkeen. Yllätyksekseni runoissa korostui myös ihan toisenlaisia asioita kuin mitä odotin, yleistin tai lähdin hakemaan. Tunnistin jotain leikkisää ja juhlallista. Lisäksi löysin runoja, joita jäin siinä aamun metrossa, oranssinpunaisessa väriloistossa miettimään. 'Vaarallisia unia' kehotti hylkäämään yölliset painajaiseni, ne monet turhat ajatuskehät, joita saattaa stressaantuneena ja unettomana yöllä pyöritellä tietämättä oikein, nukahteleeko välillä vai onko valvonut pitkään. Tuntuu tietysti vähän väsyttävälle puhua runoista lohtupuheena, mutta huomasin pohtivani, että jonain toisena hetkenä en olisi ehkä jäänyt miettimään juuri näitä säkeitä. Eri hetkillä jotkin sanat vain korostuvat toisia enemmän. Ja huomasin hymyileväni runon minälle.

Sitten mukana olikin se lukemisen leikki, jossa ollaan runon matkassa hyväiltävänä prinsessana tai 'Kohtaaminen'-runon kolmas neito, joka ei kulje kohti rakkautta tai kuolon tuomaa armahdusta vaan valitsee jotain vähemmän ilmiselvää itselleen. Kunnes tulee metromatkan aikana 'Marraskuun aamu', jossa ollaan tosiaan marraskuisessa aamussa ja ensimmäiset hiutaleet vaipuvat maahan. Runon alle on kirjoitettu lokakuu 1922, joten pystyn ajallistamaan runon Södergranin viimeiseen talveen. En ole varma, miten runon lukisin, ymmärränkö sen oikein, miksi näen siinäkin jotain pilkettä ja iloa, vaikka sanat ovat surullisia ja tunnelma profetoiva, ylistävä. Näen iloa yhtäkkiä siellä, missä voisi surua lukea.

Kun suljen kirjan jostain kohtaa ja kävelen metrolta töihin, mietin asioita, jotka eivät enää liity teoksen sisältöön vaan pikemminkin sen julkaisuun. Maa jota ei ole ei ole Södergranin itsensä kokoama teos, sen olin lukenut ennen runoihin tarttumista Wikipediasta. Vaikken kaikkia yksityiskohtia enää muista, miksi kirjan toimittanut Elmer Diktonius ja teoksen esipuheen laatinut Hagar Olsson riitautuivat, jäin miettimään sitä, kuinka paljon nimenomaan tämä postuumisti julkaistu teos on luonut myyttiä kuolemansairauden säkeistä näissä runoissa.

Löysin tietysti myös runoja, jotka olivat surullisempia. En sentään kaikessa nähnyt prinsessoja, romantiikkaa, karnevaalia, leikkiä. Joidenkin runojen jälkeen oli vuosiluku, joista näin, että Södergran on kirjoittanut ne kaaoksen aikaan, sisällissodan aikana. Voisi olettaa, että nämäkin kokemukset olisivat runoihin vaikuttaneet. Yllätyin, kuinka vähän sellaista yhteiskunnallista puhetta löysin – tai osasin niistä runoista lukea. Luin myös säkeitä, joissa "pelkkää pimeyttä on ympärilläni" ja kuolemaa ja kohtaloa tervehditään siinä missä elettyä elämääkin. Mutta sitten näiden jälkeen taas korostui veikeämmät, iloiset säkeet, joissa istutaan pilven päällä laulamassa ja "alas maahan tipahtelee elohopeaivanaurua – siitä kasvaa kutinaruohoa ja tuulenkukkahahtuvia".

Nimikkoruno 'Maa jota ei ole' on mahtipontisempi kuin moni aiemmin lukemani. Se ei nouse suosikkeihini, vaikka runon abstrakti maa jättääkin minut pohtimaan vielä, mikä se tällainen maa on. Mikä sellainen maa olisi minulle?

Blogistanian lukumaraton – 7. lukukoitokseni

Täällä ollaan pitkästä aikaa! Olen viimeksi päivittänyt alkuvuodesta blogiani, mutta nyt on erittäin hyvä syy taas napsutella näppäimistöä ja antaa kirjainten virrata. On nimittäin kirjabloggaajien yhteisen, perinteisen ja kesäisen lukumaratonin aika. Tämä on lisäksi seitsemäs kerta, kun itse osallistun lukumaratoniin.

Katsoin tilastoja ja muistelin tätä bloggausta kirjoittaessani lukumaratonin historiaa Suomessa ja oman muistini ja tietoni mukaan Kirjantila-blogin Jaakko oli ensimmäinen, joka tähän lukurupeamaan lähti ja mie taidan olla toinen, joka lähti koettamaan tätä ihanaa ja koukuttavaa maratonia. Satun luetuissa puolestaan esiteltiin ensimmäistä kertaa lukumaraton-idea.

5.5.2012 olen ensimmäisellä lukumaratonillani vetänyt aika kovan tuloksen, enkä varmaan ikinä tule – eikä sinällään ole tarvettakaan! – tätä ennätystäni lyömään. Luin tuolloin yhdeksän kirjaa ja 1801 sivua vuorokauden aikana. Jos joku lukija huomaa, että olen väärässä ja joku muu kuin Jaakko toi Read-a-thonin Suomeen, niin älähtäköön kommenttikentässä.

Olen jäänyt koukkuun lukumaratoniin, vaikka monestakin syystä en halua tai voi kisata kuin kerran pari vuodessa. Tänä vuonna olen blogannut tätä ennen kahdesti (!) ja toinen bloggaukseni liittyi vuodenvaihteen lukumaratoniin. Olen myös "kisannut" lukumaratonurani aikana kerran esimerkiksi Berliinissä, jolloin kaupunki oli bloggauksissa ja lukukokemuksissa vahvasti mukana, sillä kiertelin ympäri kaupunkia lukemassa kirjoja. Kerran mulla oli lukuretriitti mökillä, kerran luin vain keltaisia kirjoja ja toisena kertana pelkästään sarjakuvia jne.

Ihan mahtavaa osallistua taas. Blogiastanian tämänkertaisen lukumaratonin emäntä on Ja kaikkea muuta -blogin Minna. Mukaan on ilmoittaunut yli 80 lukijaa, jotka aikovat lukea vuorokauden aikana niin paljon kuin haluavat, jaksavat, ehtivät.

Tsemppiä kaikille lukumaratoniin. Omani starttaa nyt lauantain puolella, sillä haluan sunnuntaina ehtiä katsoa jalkapalloa.

Tässä vielä muistin virkistykseksi maratonin säännöt.

1. Kaikki 24 tunnin aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan maratoniin. 
2. Aloittaa voi mihin kellonaikaan tahansa ja lukea haluamansa ajan ja määrän kuitenkin niin, että eimmäisaika on 24h. (Esim. aloitus 10.7. klo 18:00 -> ja lopetus 11.7. klo 18:00) Maratonin saa aloittaa halutessaan myös jo 9.7., kunhan osa maratonista luetaan 10. päivän puolella. Näin siksi, että maratoonareilla on erilaisia elämäntilanteita, jotka halutaan ottaa huomioon. Tankkaus-, lepo-, yms. taukoja saa pitää vapaasti, mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan. 
3. Merkitään ylös luettu sivumäärä ja ilmoitetaan se julkisesti blogissa (tai lukumaratonin lähtölaukauspostauksen kommenteissa) Kirjataan mielellään myös luetut kirjat.
4. Lukea saa mitä tahansa, missä ja miten tahansa! 
5. Lukumaratonista saa kirjoittaa blogiinsa etu- ja jälkikäteen ja mielellään myös maratonin kuluessa. Varsinkin tulosartikkeli linkitetään lukumaratonin lähtölaukauspostaukseen, mutta muutkin toki saa.
6. Lukumaratonin hashtagina somessa on #lukumaraton

Kirjabloggaajat valitsivat vuoden 2015 parhaat kirjat

Suomalaiset kirjabloggaajat ovat jälleen äänestäneet vuoden parhaista kirjoista. Avoin verkkoäänestys järjestettiin 13. tammikuuta, ja siihen osallistui lähes 50 bloggaajaa. Ehdokkuuksia sai yhteensä 194 kirjaa Blogistanian kirjallisuuspalkintojen neljässä eri kategoriassa. Bloggaajat antavat ääniä kotimaisille kirjoille Finlandiassa, käännöskirjoille Globaliassa, lasten- ja nuortenkirjoille Kuopuksessa ja tietokirjoille Tiedossa.

Vuoden paras kotimainen kaunokirja on Laura Lindstedtin Oneiron (Teos). Toiseksi Blogistanian Finlandiassa tuli Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki (Teos) ja kolmanneksi Katja Ketun Yöperhonen (WSOY).

Globalia-palkinnon voitti John Williamsin Stoner (Bazar, suom. Ilkka Rekiaro). Toiseksi sijoittui Audrey Mageen Sopimus (Atena, suom. Heli Naski), ja kolmannen sijan vei Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe (WSOY, suom. Hanna Tarkka).

Kuopus-palkinnon voittaja on Siiri Enorannan Surunhauras, lasinterävä (WSOY). Toiseksi tuli Anu Holopaisen Ihon alaiset (Karisto), ja kolmanneksi sijoittui Timo Parvelan, Bjørn Sortlandin ja Pasi Pitkäniemen Kepler62 – Kirja yksi: Kutsu (WSOY).

Tieto-palkinnon voitti Bea Uusman Naparetki – Minun rakkaustarinani (Like, suom. Petri Stenman). Toiseksi tuli Päivi Heikkilä-Halttusen Lue lapselle! Opas lasten kirjallisuuskasvatukseen (Atena) ja kolmanneksi Satu Rämön Islantilainen voittaa aika – Elämää hurmaavien harhojen maassa (WSOY).

Bloggaajat edistävät ja edustavat lukuharrastusta

Blogistanian kirjallisuuspalkinnot nostavat esille kirjabloggaajien arvostamia teoksia. Suomalaiset kirjablogit julkaisevat vuosittain tuhansia kirja-arvioita, jotka tavoittavat satojatuhansia lukijoita. Kirjablogjea pitävät sekä lukuharrastajat että kirja-alan ammattilaiset.

Äänestys on epäkaupallinen ja järjestetään vapaaehtoisvoimin.

Vuodenvaihteen lukumaraton

Vuodenvaihde meni aika rauhallisesti: raketteja ja kirjoja tutkaillessa. Osallistuin Pinon päällimmäinen -blogin Sannan keksimään Rauhaa maailmaan -lukumaratoniin. En lukenut mitenkään teemaan sopivia kirjoja, vaan lähinnä niitä, joita oli sattunut alkuun Kolari–Helsinki-junamatkalleni mukaan ja sitten niitä pienoisromaaneja, jotka olin kirjastosta lainannut ennen joululomaa tai jotka löysin omasta kirjahyllystäni.

Ja olihan niitä kertynytkin aika lailla:

Tämänkertaisen lukumaratonin tarkoitus oli lukea 42 tuntia omaan tahtiin ja haluamallaan tavalla. Mie luin lopulta aika vähän, sillä tänään en jaksanut enää lukea aamupäivästä yhtään. Aloitin junassa ja luin ihan hyvän mutta lukemistani Johan Bargumin kirjoista kuitenkin kaikkein tylsimmän kirjan Isin tyttö. Kirjan kyllä luki mielellään ja siinä oli jotain pakkomielteistä ja pakotonta yhtä aikaa, kuitenkaan se ei vain kolahtanut niin lujaa – kuten alun alkaen oletin – kuin Syyskesä ja Syyspurjehdus.

Sitten luin viimevuotisen Finlandia-Junior-voittajan Nadja Sumasen Rambon. Hyvin viehättävä, jotenkin sopivan vanhanaikainen ja tuttu, nopealukuinen ja sitenkin sopiva lukumaratonille.

Ennen nukahtamista aloitin Saara Turusen Rakkaudenhirviötä, sillä se oli minulle joululomakirjana mukana repussa mutta jota en ehtinyt lukea ollenkaan, sillä mieheni nappasi sen Oneironin jälkeen luettavakseen. (Piti molemmista hurjasti!) Jatkan tänään ilman "lukumaratonpaineita" Rakkaudenhirviötä, sillä lukemani 40 sivua antoivat jo viitteitä siitä, että tulen kirjasta pitämään paljon.

Eilen tulimme aamupäivästä kotiin Helsinkiin ja aika paljon siinä meni aikaa säätäessä ruokaa, kauppaa, pakkauksia, siivoilua, Petja-kissan rapsutuksia ja huomiointia. 10 päivää ehdimme olla erossa. Mutta luin kauppareissuilla, metrossa, bussissa Yuri Herreran Kartellin trubaduuri, joka oli aiheeltaan virkistävä näiden kotimaisten kirjojen jälkeen. Kapakkalaulaja todistaa meksikolaisen huumekartellin arkea.

Kotona jatkoin Märta Tikkasen roolirunoteoksella Pimeys ilon syvyys, joka harmikseni ei tuntunut yhtään niin vahvalle kuin rakastamani Vuosisadan rakkaustarina. Ehken osannut eläytyä äidin hätään lapsistaan ja vimmaisuuteen ja toiveikkuuteen ja levottomuuteen oikealla tavalla. Heidi Liehun Rakkaus Pariisissa oli nopealukuinen rakkaustarina. Tarinaan oli alusta asti kirjoitettu epäonni kyseisessä suhteessa, pakkomielle toiseen ja lopulta melko helposti käyvä unohdus. Viehättävä mutta jotain lisää särmää ja kierroksia, kerroksia teos olisi kaivannut, jottei se unohtuisi niin nopeasti mielestä.

Koko lukumaratonin parhaan kirjan luin viimeiseksi. Asko Sahlbergin He on upea. Minulla on yksi ystävä, jota aina mietin, kun näen Sahlbergin nimen, kirjan jossain tai kun luen Sahlbergia. Siitä tulee ihana pieni lisä lukemiseen mutta hyvin He toimii ilman ystäväni inspirointiakin. Se on oivallisesti rakennettu ja taiten kerrottu. En tiennyt, että siihen lukumaratonin lopetan, mutta oikeastaan näin se juuri kannattikin mennä. Aamulla heräsin päänsärkyyn, enkä sano, että se johtuisi liiasta lukemisesta, sillä luen työpäivinänikin paljon ja sitten illalla lisää, mutta onhan lukumaraton aika poikkeuksellinen lukurupeama lukutyöläisellekin. (Käytinhän tarpeeksi monta kertaa luku-sanaa. :D)

Luin siis 6 kokonaista teosta, 40 sivua Rakkaudenhirviöstä siihen päälle. Yhteensä 903 sivua.

Lahjoita lukutaito – vielä ehdit mukaan!

Kuva: Mikko Takkunen

Tänään on viimeinen päivä osallistua Mesenaatti-sivun kautta Suomen Pakolaisavun järjestämään Lukutaitokampanjaan.

Me kirjabloggaajat olemme olleet mukana jo kolmena vuonna keräämässä rahaa kampanjaan, bloggaamalla aiheesta ja monella muulla tavalla somekanaviemme kautta pitäneet ääntä aiheesta.

Minimitavoite on mesenaattisivun mukaan jo täynnä, mutta päätavoite on vielä kaukana. Muutakin kautta on voinut lahjoittaa kuin tuon sivun kautta, mutta minusta oli hauska, että pystyin osallistumaan esimerkiksi kummityttöni nimissä ja näin hänelle tulee myöhemmin kortti, kuinka moni koululainen on saanut koulutarvikkeet niillä rahoilla. Toivottavasti hän ilahtuu erilaisesta synttärilahjasta.

Tällä kampanjalla pyrimme hankkimaan lukutaidon 450 konflikteja paenneelle ihmiselle. Osallistu kampanjaan ja autat sodan haavoittamaa tavoittamaan paremman huomisen. Voit lahjoittaa lukutaidon jo 52 eurolla. Summa mahdollistaa yhdeksän kuukauden pituisen lukutaitokoulutuksen, jossa ei pelkästään opetella numeroita ja kirjaimia, vaan lisäksi keskustellaan mm. hygieniasta, sairauksien ehkäisemisestä, pienyrityksen pyörittämisestä, ihmisoikeuksista ja rauhanomaisesta konfliktin ratkaisusta. Toki pienempikin lahjoitus vie kohti tavoitettamme ja kampanjaa voi tukea myös kertomalla siitä omassa tuttavapiirissään. 

Yhdessä saamme aikaan enemmän.

Dekkariviikko kirjablogeissa 8.–14.6.

Kirjan vuosi 2015

Vielä en ole ehtinyt tutkailla ja sen kummemmin analysoida kirjablogini viime vuotta, mitä tuli luettua ja mitkä olivat edellisen kirjavuoden parhaat lukukokemukset. Mutta ehtiihän sen vielä. Nyt ollaan kuitenkin jo vahvasti kiinni tässä vuodessa. Vuosi 2015 on Kirjan vuosi, ja tähän vuoteen voi kuka tahansa osallistua lukemalla, käymällä Kirjan vuoden tapahtumissa tai vaikka lukemalla kirjablogeja. Mie aion osallistua ainakin pariin kirjabloggaajien tempaukseen, käydä entiseen tapaan kirjallisuustapahtumissa, ja yksi lukuhaastekin kiinnostaa kovasti.

Kirjan vuonna on tarkoitus edistää kirjan ja kirjallisuuden asemaa ja kirjojen lukemista. Ensimmäistä kertaa kaikki kirja-alan toimijat kustantajista kirjastoihin, kirjailijoista lukijoihin ja järjestöistä läänintaiteilijoihin bloggaajiin ja lukuisiin muihin tahoihin järjestävät koko vuoden ajan kirjan hyväksi toimintaa. Kaikesta tästä syntyy hyvää kirjapöhinää ja kulttuuritahtoa kirjallisuuden hyväksi.

Kirjan vuosi jatkaa suomalaisen kirjallisuuden juhlintaa, joka alkoi Frankfurtin kirjamessuilla vuonna 2014, missä Suomi oli teemamaana. Kirjan vuosi houkuttelee ja innostaa myös uusiin avauksiin. Sen tarkoitus on rohkaista uusia tahoja liittämään kirjat ja kirjallisuus osaksi omaa toimintaansa.

Kaikki voivat osallistua Kirjan vuoteen, oman tapahtumansa voi lisätä tapahtumakalenteriin. Sieltä löytyy myös vinkkejä tapahtumista, joihin voi ottaa osaa menemällä paikan päälle, kuuntelemalla esityksiä tai lukemalla kirja-aiheisia juttuja – hyvänä esimerkkinä on tänään kirjabloggaajien tempaus Anni Polvan kirjoista.

Hyvää alkanutta kirjan vuotta kaikille!

Kirjabloggaajien joulukalenterin 22. luukku: Kirja koko kylälle

Olen viettänyt kaikki jouluni lapsuudenkodissani Kolarissa –  tarkemmin Saariputaalla tai Saarenputaalla, kumpaa nimeä nyt haluaakaan käyttää – ja tämä seutu on nostalgian hengessä tietysti erityisen rakas minulle. Olen jouluihminen ja annan mielelläni läheisille ja rakkaille lahjoja, sukulaisetkin osaavat jo odottaa minulta jokajouluista kirjapakettia, toiset varmasti enemmän innokkaasti kuin toiset. Yritän kaikille joka tapauksessa miettiä sopivan teoksen, mutta eihän sitä koskaan tiedä, kuka mistäkin tykkää. Annan kuitenkin, jos en nyt suositusta, niin ainakin toiveen, että kirja olisi mielekäs, toisi jouluun tai muuhun sopivaan hetkeen lukurauhaa ja tarjoaisi myös jotain uutta.

Kirja on suosittu joululahja, joka vuosi se on toivottujen ja ostettujan lahjalistojen kärkisijoilla. Kirja on välillä hyvin henkilökohtainen lahja, usein sillä halutaan tarjota lahjansaajalle uudenlainen kokemus, hyvä lukuhetki ja mielenkiintoinen tarina. Palkintoraatien suosikkikirjoja paketoidaan jouluna ahkerasti, sillä toisinaan riittää, että kirjalla on Finlandia-palkinnon kaltainen painokas suositus takana. Pakettiin menee välillä myös kirja, jonka antaja haluaisi itse lukea tai on jo lukenut ja haluaisi kovasti jakaa itselle tärkeän lukukokemuksen.

Kaikki eivät kuitenkaan välttämättä saa kirjaa lahjaksi. Kaikki eivät myöskään halua mitään lahjoja, edes kirjoja. Mutta sain syksyllä idean, jonka uskon silti ilahduttavan kaikkia – tuskin kukaan pahastuu muistamisesta, vaikkei lahja ihan nappiosuma olisikaan? Ennen kaikkea haluan ideallani yllättää.

Tänä jouluna annankin kirjalahjan kotikyläni joka taloon. Tässä on tietenkin sellainen toive takana, että kirja innostaisi lukemaan lisää tai lukemaan kirjan, jota ei muuten olisi itselleen hankkinut, kirjastosta lainattavaksi ottanut tai ylipäänsä käsiinsä ennen saanut. Kaikki eivät ehdi enää lukea, lukuharrastus on voinut jäädä ajansaatossa vähemmälle tai eivät tule etsineeksi uutta luettavaa. Kaikilla ei ole myöskään yhtä helppo päästä enää kirjojen pariin, vaikka kunnassa onkin hyvä kirjasto ja kirjastoauto kulkee syrjäkylilläkin.

Uutuuskirjojen tarjontaa harva seuraa kuitenkaan niin ahkerasti ja tarkoin kuin mie, joten senkin vuoksi tämänvuotinen tai viime vuoden kirja on varmasti yllättävä lahja. Kaikki kirjat ovat omiani, olen ne itse ostanut tai arvostelukappaleena tai muuna lahjoituksena saanut. Ne ovat uusia tai kerran minun lukemiani ja hyväksi arvioimiani.

Olen paketoinut yli 60 uutuuskirjaa odottamaan, että lähdemme illalla tonttuilemaan ja jakamaan lahjoja salaa postilaatikoihin. Kyläläiset voivat sitten miettiä, kuka heitä on muistanut ja puhua saaduista kirjoista. Jätin mukaan myös korttiin kehotuksen, että kirjan voi myös naapurin kans vaihtaa, sillä en halunnut tehdä mitään taloprofiilia ja oletusta siitä, millainen kirja mihinkin taloon sopisi.

Kirjamakuja on monia ja tarkoitus on aidosti yllättää. En halunnut olettaa, että vanhemmat ihmiset lukisivat tietynlaisia kirjoja ja että lapsiperheeseen ei sopisi tämänkaltainen kirja. Enkä halunnut antaa kaikille samankaltaisia kirjoja, runokirja voi sopia yhtä hyvin vanhemmalle kuin nuoremmalle lukijalle, dekkari ei ole pääsääntöisesti kaikkien laji, joten en halunnut nojautua lahjavalinnoissa myöskään vain "helppoon", vaikka dekkareita suomalaiset valtavasti lukevatkin. Mukana on kotimaista ja käännöskirjallisuutta, tietoa, runoutta, äänikirjoja, lyhytproosaa, novellikokoelmia, dekkareita, rakkausromaaneita, klassikoiden uudelleen otettuja painoksia, historiallista viihdettä, huumoria...

Jos yllätyskirja ei ole täysin miehleinen, niin mukavahan son "krannin" kans arvuutella, mikä solis parempi ja kuka naapureista on lahjalla heitä muistanut.

Minusta on ollut mukava antaa lahja ihmisille, joita en muuten lahjalla muistaisi. Jätin ringistä pois omat sukulaiseni, jotka oletettavasti osaisivat arvata, keneltä lahja on tullut.

Tämä kirjatonttuilu ja kirjalahjojen antaminen itselleni melko vieraille ihmisille sopii myös kirjabloggaajien tämänpäiväisen joulukalenterin luukuksi, sillä olemme kaikki himolukijoita ja annamme varmasti tänäkin jouluna paljon kirjalahjoja. Eilen luukku avautui Kirjakaapin avain -nimisessä blogissa ja huomenna on vuorossa Hemulin kirjahylly. Muut luukut löytyvät Amman lukuhetkestä.

Tämä on toinen kerta, kun itse olen kirjabloggaajien joulukalenterissa mukana. Pari vuotta sitten kirjailijat kertoivat blogissani omia lukuvinkkejään, jotka ovat ajankohtaisia tietysti myös tänäkin jouluna.

Tämä kalenteriluukku päivittyy vielä illan aikana... Mutta nyt jo luukun myötä kaikille lukijoilleni:

Oikein hyvää joulua ja lukurikasta lomaa!

#Lukuhaaste

Viime vuonna osallistuimme kirjabloggaajien kanssa Suomen Pakolaisavun järjestämään lukutaitokampanjaan, ja tänä vuonna olen ottanut samankaltaisen lukuhaasteen vastaan ja haastan teitä muitakin osallistumaan #lukuhaasteeseen.


Haastekampanjan tarkoituksena on saada suomalaiset lukemaan ja lahjoittamaan yhteensä 20 000 aapista lukutaitotyöhön Suomen Pakolaisavun aikuiskoulutuksessa Ugandassa, Liberiassa ja Sierra Leonessa.

Lukemalla voi antaa lukutaito sellaiselle, jolle se merkitsee uutta mahdollisuutta. Osallistuminen on yksinkertaista:

1. Lue kirja, lehti tai muu teksti. 

2. Lahjoita 1 euro jokaista lukemaasi tekstiä kohden lähettämällä tekstiviesti 1E LUKUHAASTE numeroon 16588. 

3. Ota kuva lukemastasi, ja anna kasvot lukutaidolle julkaisemalla Instagramissa, Twitterissä tai Facebookissa hashtagilla #Lukuhaaste. Haasta myös muut mukaan viemään lukutaitoa Afrikkaan. 

Lahjoituksia voi tietenkin tehdä ilman kuvia ja sosiaalista mediaakin. Vaikka blogiaikani on ollut jo pitkään kortilla (toivon, että siellä silti vielä lukijoita silloin tällöin riittää!), niin sitoudun kampanjaan syyskyyn ajan ja lahjoitan jokaisesta lukemastani kirjasta euron lukutaidon hyväksi.

Summan voi lahjoittaa myös kerralla, esimerkiksi seuraavilla tavoilla:
tekstiviestitse 20E LUKUHAASTE numeroon 16588 tai tilille FI71 8000 1300 2236 67 / viite 62405 08625.

Suomen Pakolaisapu on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton suomalainen järjestö, joka tukee pakolaisia ja maahanmuuttajia toimimaan aktiivisesti arjessa ja yhteiskunnan jäseninä. 84 % kerätyistä varoista menee suoraan kohdemaihin ja siellä tapahtuvaan työhön. Suomalaisena järjestönä kerätyt varat menevät kentälle ilman kansainvälisen tason välikäsiä.

Pakolaiselle lukutaito merkitsee uuden elämän alkua Köyhistä oloista ja pitkittyneiden kriisitilanteiden keskeltä paenneilla on vain vähän mahdollisuuksia. Taustalla voi olla kidutusta, raiskauksia, pelkoa ja läheisten menettäminen. Pakolaiselle elämä voi näyttäytyä umpikujana.

Lukutaito antaa välineet uudenlaiseen itseilmaisuun ja avaa ovia tulevaisuuteen. Samalla oppii kirjoittamaan nimensä, asioimaan torilla, perustamaan oman pienyrityksen, uskaltaa puhua ääneen ja osallistua päätöksentekoon – mikään muu taito ei vahvista ihmisyyttä samalla tavalla kuin lukemaan ja laskemaan oppiminen.

Lukutaidon on todettu voimaannuttavan erityisesti naisia. Lukutaito-opetuksen ohessa puhutaan myös ihmisoikeuksista, demokratian merkityksestä ja käytännönläheisistä asioista kuten hygieniasta ja tautien ehkäisystä.

Lukutaidon positiivinen vaikutus ulottuu yleensä laajemmalle perheeseen ja yhteisöön, eli sen kerrannaisvaikutukset ovat merkittävät.

Sata suomalaista suosikkia – sata tuoretta kirjablogiarviota

Helsingin Sanomat kysyi kesällä lukijoiltaan, mitkä ovat 2000-luvun parhaat suomalaiset romaanit.

Kaikkiaan 2344 kirjanystävää nimesi viisi suosikkiteostaan. Monet kirjabloggaajat osallistuivat äänestykseen ja julkaisivat omat listansa blogeissaan tai kertoivat, kuinka monta kirjaa ovat lukeneet varsinaiselta voittajalistalta.

Nopeasti siinä yhdessä syntyi idea syyskuun lukuhaasteeseen. Viitisenkymmentä kirjabloggaajaa valitsi listalta kirjan kaksi. Kaikki kirjat luettiin syyskuun aikana, jotta kaikista suomalaisten suosikkikirjoista saataisiin verekset blogiarviot.

Luetuksi tuli tuhansittain sivuja ja miljoonia sanoja.

Yksinkin kirjat voisi lukea, mutta yhteinen lukuhaaste tuo harrastukseen tiimihenkeä. En olisi voinut kuvitellakaan ennen kuin kirjabloggaamisen aloitin, että joskus keskustelisin kirjoista muiden lukijoiden kanssa ympäri Suomen (ja maailmankin, koska kotimaisia kirjabloggaajia asuu Norjasta Australiaan). Että suunnittelisin lukevani kirjoja sen mukaan, mistä saa osasuorituksen haasteeseen. Että lukisin edellisenä yönä "hiki hatussa", koska en halua olla se, jonka takia haaste jää kesken.

Jostakin tämä kuulostaa ehkä omituiselta, mutta kehotan lämpimästi suhtautumaan lukemiseenkin vähemmän arvottavasti. Ei ole mitään tiettyä, oikeaa tapaa lukea. Ei ole myöskään mitään aikarajaa, jonka jälkeen vasta saa tarttua seuraavaan kirjaan. Kun lukemiselta riisuu "pönöttämisen" ja turhat vaatimukset, kiinnostaa se huomattavasti enemmän sellaisiakin ihmisiä, jotka vähemmän lukevat.

Olen useampaankin otteeseen käynyt puhumassa eri tilaisuuksissa kirjabloggaamisesta ja mitä uutta se tuo lukemiseen ja kirjallisuuskentälle. Tämäkin tempaus ja se innostuneisuus, joka näihin kaikkiin tempauksiin hyvin kiinteästi liittyy, on jo itsessään yksi hyvä esimerkki siitä, mitä yhteisöllinen lukeminen parhaimmillaan tuo.

Vaikka itse lukemisen akti on yksityistä, kirjasta pääsee välittömästi keskustelemaan omassa blogissaan tai etsimällä jo julkaistuja blogijuttuja ja kommentoimalla sinne.

Lukuhaasteet tuovat sanansa mukaisesti lukemiseen haastetta, sillä valittua kirjaa ei halua jättää kesken ja lukeminenkin täytyy tapahtua sovitun aikajaksan aikana. Kuukausi on sopiva aika, mutta silti vielä syyskuun viimeisenä päivänä puuttui lähes neljäsosa bloggauksista. Mutta tavallaan se viime tingassa kirjoittaminen on hauskaa, eikä kukaan ei jättänyt haastetta kesken.

Blogijutuissa on voitu pohtia myös sitä, miten lukuprosessi on edennyt ja sopiko kirja lukijalle ollenkaan. Osa on yllättänyt ja löytänyt haasteen myötä uusia kirjailijoita, joiden muitakin kirjoja haluaa ehdottomasti lukea, moni on taas kokenut pettymyksen, kun suuren yleisön suosikki ei sopinut kyseisellä bloggaajalle ennakko-odotuksista – tai juuri niiden vuoksi! – huolimatta ollenkaan.

Olen kerännyt tähän koosteeseen mukaan myös eri blogeista kirjakuvitusta. Kirjabloggaaminen innostaa monia myös valokuvaamaan muun muassa kansitaidetta. Yhtä suuri osa keskittyy mieluummin kirjoittamiseen ja kuvittaa blogiarvion kustantajan sivuilta löytyvillä alkuperäiskansilla.

Tässäkään ei ole yhtä, oikeaa tapaa.

Kuitenkin kun keräsin kuvakollaaseja varten eri blogeista kuvia, niin huomasin jälleen, kuinka hyvä kirja innostaa monet tulkistemaan lukukokemusta myös valokuvin.

Samalla tavalla kuin monille blogiin lukukokemuksen kirjaaminen kuuluu jo kiinteästi osana lukemista, niin valokuvaaminen on lähes yhtä tärkeää, ja se on tuonut harrastukseen uuden puolen. Itse en esimerkiksi ole ennen kirjablogiani kuvannut lähes ollenkaan, nyt mietin jo yllättävänkin paljon myös tätä visuaalista puolta.

Tässä on luettavaksenne koko lista.

Kirjan nimeä klikkaamalla pääsee liikkumaan ympäri blogistaniaa ja samalla tulee ehkä löytäneeksi itselle aivan uuden blogin. Kannustan lukemaan mutta lisäksi kommentoimaan rohkeasti. Verkon vilkkaaseen lukupiriiyhteisöön pääsee mukaan myös ilman omaa blogia – kommentoimalla ja jakamalla lukuvinkkejä.

1. Sofi Oksanen: Puhdistus
2. Ulla-Lena Lundberg: Jää (Is)
3. Kjell Westö: Missä kuljimme kerran
4. Kari Hotakainen: Ihmisen osa 
5. Rosa Liksom: Hytti nro 6
6. Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie
7. Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
8. Katja Kettu: Kätilö                    
9. Antti Hyry: Uuni                      
10. Aki Ollikainen: Nälkävuosi                  
11. Pirkko Saisio: Punainen erokirja                                      
12. Arne Nevanlinna: Marie                           
13. Riikka Pulkkinen: Totta 
14. Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän
15. Hannu Raittila: Canal Grande
16. Jari Tervo: Myyrä
17. Mikko Rimminen: Pussikaljaromaani
18. Kristina Carlson: Herra Darwinin puutarhuri
19. Bo Carpelan: Kesän varjot
20. Markus Nummi: Karkkipäivä
21. Monika Fagerholm: Amerikkalainen tyttö
22. Mikko Rimmisen: Nenäpäivä
23. Helena Sinervo: Runoilijan talossa
24. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
25. Hannu Väisänen: Vanikan palat
26. Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat
27. Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
28. Jari Tervo: Layla
29. Olli Jalonen: Poikakirja         
30. Katri Lipson: Kosmonautti 
31. Riikka Pulkkinen: Raja
32. Miika Nousiainen: Metsäjätti
33. Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
34. Hannu Väisänen: Toiset kengät
35. Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin
36. Antti Tuuri: Ikitie
37. Markus Nummi: Kiinalainen puutarha
38. Jaakko Yli-Juonikas: Neuromaani                        
39. Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta
40. Hannu Väisänen: Taivaanvartijat  
41. Rakel Liehu: Helene                                                         
42. Juha Itkonen: Myöhempien aikojen pyhiä
43. Jari Tervo: Troikka
44. Sirpa Kähkönen: Lakanasiivet    
45. Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa        
46. Juha Itkonen: Kohti
47. Kristina Carlson: William N. päiväkirja
48. Heidi Köngäs: Dora, Dora     
49. Antti Tuuri: Kylmien kyytimies                  
50. Olli Jalonen: 14 solmua Greenwichiin
51. Miika Nousiainen: Maaninkavaara 
52. Eve Hietamies: Yösyöttö
53. Joel Haahtela: Katoamispiste
54. Jari Tervo: Ohrana
55. Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta
56. Sofi Oksanen: Stalinin lehmät
57. Arto Salminen: Kalavale
58. Elina Hirvonen: Että hän muistaisi saman
59. Juha Itkonen: Hetken hohtava valo
60. Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi, Max
61. Pirjo Hassinen: Mansikoita marraskuussa
62. Sirpa Kähkönen: Hietakehto                    
63. Erik Wahlström: Jumala
64. Riikka Pulkkinen: Vieras
65. Turkka Hautala: Salo
66. Arto Salminen: Ei-kuori
67. Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras
68. Bo Carpelan: Lehtiä syksyn arkistosta
69. Johanna Sinisalo: Linnunaivot
70. Joel Haahtela: Elena                        
71. Riikka Ala-Harja: Maihinnousu
72. Veikko Huovinen: Konsta Pylkkänen etsii kortteeria
73. Miina Supinen: Liha tottelee kuria
74. Reko Lundán: Ilman suuria suruja
75. Laura Honkasalo: Sinun lapsesi eivät ole sinun
76. Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja pahan pappi
77. Petri Tamminen: Enon opetukset
78. Anja Snellman: Parvekejumalat
79. Juha Seppälä: Paholaisen haarukka
80. Laura Save: Paljain jaloin
81. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike
82. Jari Järvelä: Veden paino
83. Leena Lander: Käsky          
84. Anja Snellman: Lemmikkikaupan tytöt
85. Ranya ElRamly: Auringon asema
86. Virpi Hämeen-Anttila: Suden vuosi
87. Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja rautahuone
88. Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis
89. Marko Kilpi: Elävien kirjoihin
90. Arto Salminen: Paskateoria
91. Johanna Sinisalo: Enkelten verta               
92. Laura Gustafsson: Huorasatu
93. Riku Korhonen: Lääkäriromaani
94. Laila Hirvisaari: Minä, Katariina
95. Juha Seppälä: Mr. Smith
96. Kauko Röyhkä: Miss Farkku-Suomi
97. Satu Taskinen: Täydellinen paisti        
98. Tuomas Kyrö: Liitto
99. Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos
100. Riku Korhonen: Kahden ja yhden yön tarinoita

Lukutaitokampanjan yhteenveto

Lukutaitokampanja päättyi eilen, ja meitä oli todella monta bloggaajaa mukana. Mie haastoin itseni lukemaan seitsemän teosta viikon aikana ja onnistuin siinä. Itse asiassa luin vähän enemmänkin, mutta ne olivat työjuttuja, joten niistä en voinut blogata.

Viikon aikana luettua:
- Marie NDiaye: Kolme vahvaa naista
- Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
- Eeva Tenhunen: Joka uniinsa uskoo
- Aino & Ville Tietäväinen: Vain pahaa unta
- Guy Delisle: A user's guide to neglectful parenting
- Georges Bataille: Madame Edwarda
- Riitta Jalonen: Kuka omistaa sinut

Olen erittäin tyytyväinen viikon lukemisiin. Kaksi sarjakuvateosta, viisi romaania, joista yksi pienoisromaani, yksi dekkari, yksi tiiliskivi.

Haastoin lukijani sponsoroimaan Suomen Pakolaisavun lukutaitotyötä eurolla per luettu kirja. Toivon, että mahdollisimman moni haluaa lähteä vielä mukaan ja maksaa 7 euroa keräyssivulle. Sivulle on kertynyt tähän mennessä jo 1191 euroa, 238% tavoitteesta kerätty. Hieno juttu!!

Kiitos kaikille, tämä on ollut ihan mahtava tempaus!

Kirjabloggaajat lukevat lukutaitoa

Kun minulta kysyttiin, että haluaisivatko kirjabloggaajat osallistua lukutaitokampanjaan, tiesin heti, että tässä porukassa riittää intoa. Kirjabloggaajat ovat yhdessä järjestäneet muun muassa plagiointivastaisen flashmobin, kirjoittaneet yhteistä joulukalenteria, äänestäneet vuosittain blogistanian parhaita kotimaisia ja käännöskirjoja, olleet mukana Helmet-kirjastojen järjestämässä Tämä kirja muutti elämäni -kampanjassa ja tällä viikolla yhdessä kirjoitimme täysihintaisista kirjoista ja kirjakauppakokemuksista.

Tempausintoa siis kirjablogistien joukossa riittää.

Lukutaito on erittäin tärkeä asia, sillä ilman sitä arkisilta tuntuvat asiat ovat vaikeita. Lukutaidon oppimisella on paljon hyviä vaikutuksia: allekirjoittaminen, reseptien lukeminen, vaihtorahan laskeminen, parempi itsetunto, rohkeus osallistua yhteisön päätöksiin, lasten koulunkäynnin seuraaminan ja oman elinkeinon harjoittamisen parantaminen. Pakolaisten keskuudessa lukutaidottomuus on yleistä, koska konfliktialueilla koulut eivät ole voineet toimia normaalisti. Lukutaito antaa uuden alun.


Maailmassa on lähes 800 miljoonaa lukutaidotonta aikuista ja vain kolmanneksella lapsista on mahdollisuus käydä koulua. Tämä tarkoittaa sitä, että joka kuudes maailman aikuisista on lukutaidoton. 

Suomen Pakolaisapu järjestää lukutaitokoulutusta pakolaisille ja paluumuuttajille tällä hetkellä Sierra Leonessa, Liberiassa, Ugandassa ja Thaimaassa. Lukutaitoa opetetaan käytännönläheisesti, joten oppilaat eivät opi vain lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan, mutta he saavat samalla tietoa myös hygieniasta, sairauksista, terveellisestä ruokavaliosta, maanviljelystä ja kaupankäynnistä. Näin lukutaidon vaikutukset ovat hyvin laajat.

Lukeminen avaa myös mahdollisuuden tutustua kirjojen kautta uusiin kulttuureihin ja maihin. Ja toisiin ihmisiin. Kirjojen kautta pääsee parhaiten toisen pään sisälle, kun kertoja toisensa jälkeen näkee erilaisia tapoja elää ja ajatella. Kirjat lohduttavat, viihdyttävät, antavat uutta tietoa, sivistävät, rentouttavat, ovat monelle lukijalle elinehto monista – itsellekin vieraista – syistä.

Kotimaiset kirjabloggaajat haluavat olla mukana keräämässä rahaa lukutaitotyöhön. Huomisesta lähtien, viikon ajan (6.9.–13.9.), kirjabloggaajat lukevat ja arvioivat erilaisia kirjoja Lukutaitokampanjan hyväksi. Yritän itse lukea viikon aikana seitsemän kirjaa.

Haastamme blogien lukijoita lahjoittamaan yhden euron jokaisesta luetusta kirjasta. Kaikki kerätyt varat ohjataan Suomen Pakolaisavun lukutaitotyöhön. Keräyssivu löytyy tästä linkistä.

Toivottavasti mahdollisimman moni lukijani tai muiden kirjablogien lukija haluaa osallistua kampanjaan. Kampanjasivuille on kertynyt jo rahaa, vaikka olemme vasta ihan alussa. Kiitän syvästi kaikkia innostuneita!

Eli ohjeet lyhyesti:

•  Kirjabloggaajat lukevat viikon ajan kirjoja ja haastavat lukijat mukaan sponsoreiksi
•  Jokaisesta kirjasta maksetaan euro, (vähimmäislahjoitus on kuitenkin sivulla 5 euroa)
•  Keräyssivua (https://jelpi.fi/kerayssivut/kirjabloggaajat-lukevat-lukutaitoa) ja kirjablogijuttuja saa vapaasti jakaa sosiaalisessa mediassa. Se on jopa suotavaa asian edistämiseksi.
• Osallistuminen ei edellytä kirjablogien lukemista tai edes niitä tykkäämistä. Riittää, että haluaa osallistua tärkeään hyväntekeväisyystyöhön.

Asiasta ovat kirjoittaneet lisäkseni ainakin Suketus, Kaisa, Elina, Sanna, Hemuli, Tuijata, Elina, Mafalala, Kirjakaupantäti, Maria.

Ostin kirjan!

Leikkimielisesti sanon usein, että voisin vetää kirjoja suoneen, sillä en vain saa niistä tarpeekseni ja käyttömäärät kasvavat kaiken aikaa. Olen myös kova ostamaan hyllyihini uusia lukutrippejä, usein enemmän kuin ehdin lukea, mutta en ole kuitenkaan vielä ongelmakäyttäjä.

Tänään kirjabloggaajien Osta normaalihintainen kirja -päivän kunniaksi ostin itselleni teoksen, jonka uskon laajentavan tajuntaani. Jaakko Hämeen-Anttila on hyvä kirjoittaja ja pidän sujuvalukuisista kulttuurihistoriallista tietokirjoista. Siksi en harmittele edes sitä, että ostin kirjan täydellä hinnalla kirjakaupasta.

Tämänpäiväisen tempauksen tarkoitus on nimittäin tuoda esille, että kirjabloggaajat eivät lue vain arvostelukappaleita tai osta kirjoja alennusmyynneistä ja antikvariaateista, ja samalla tukea kirja-alaa: kirjailijoita, kustantajia, kirjakauppaa ja muita alalla työskenteleviä. Nöyrästi tähän lisään, että myös minua itseäni, sillä työskentelen täysipäiväisenä freelancerina kirja-alalla. Ja sanon sen senkin vuoksi, että joku voi pahastua, että kehotan ihmisiä edes silloin tällöin ostamaan täysihintaisen kirjan.

Tämän idean takana on Marissa, jonka blogista löytyy lista kaikista tempaukseen osallistuvista kirjablogeista. Toivon mukaan tämäkin juttu sinne lisätään, vaikka olenkin tämän postauksen kanssa varsinainen Maija "Minulla oli liikaa muuta tekemistä" Myöhäinen.

Mie lainaan paljon kirjoja kirjastosta, hyvä niin, sillä kirjastolaitoksemme on aivan mahtava. Ostan myös paljon divareista, sillä kaikkien kirjojen suhteen en ole valmis ottamaan riskiä, että maksaisin täyden hinnan ja lisäksi kirjakaupoissa saattaa huonosti löytyä vanhempaa kirjallisuutta. Ostan myös nettikaupoista, jotka pystyvät yleensä antamaan paremman hinnan kuin kivijalkakaupat. Äitin kautta saan kirjoja ostettua (äiti maksaa) kirjakerhon kautta. Ja kun haluan uutuuskirjan heti, ostan sen Akateemisesta. Minua harmittaa, etten käy juurikaan pienemmissä kirjakaupoissa. Tunnen siitä huonoa omaatuntoa. Arvostan niitä, mutta Akateemiseen on aina jotenkin liian helppo mennä.

Harmittelen myös, etten ostanut pienkustantamon kirjaa vaan uutuusteoksen suuren kustantamon luottonimeltä. Puolustelen sillä, että minulla oli mukana mieheni, joka niin kovasti halusi juuri tämän kirjan ja joka on jo pitkät pätkät ehtinyt lukea. Kirjasta tarkempi arvio, kun itsekin saan lukuvuoron.

Minulla on jostain syystä kova tarve puolustella ostostani, ja se varmasti johtuu siitä, että tiedän myös joidenkin pitävän pahana, että kirja-alalla työskentelevänä pidän vapaa-ajalla kirjablogia. Sekin koetaan vääränä, sillä kuulemma mainostan kirjaa. Lohduttaudun sillä, että olen kuitenkin blogissani kertonut työstäni ja siitä, etten arvio koskaan niitä kirjoja, joiden tekemisessä olen itse ollut mukana.

Mutta en halunnut lopettaa myöskään blogia, jonka kirjoittamisesta suuresti nautin, vain siksi, että pidän myös työstäni. Uskon myös lukijoihini, sillä tärkeintä on olla rehellinen ja sen luotan teksteistäni näkyvän. Vaikka minun piti kirjoittaa enemmän ostamisperusteista, halusin kuitenkin kirjoittaa sanan myös tästä olotilasta, jonka tämä tempaus sai minussa aikaan.

Ostin siis kirjan. Mainostan kirjan ostamista. Olen mukana kirjabloggaajien tempauksessa. Minusta ei ole paha sanoa, että kirjoja pitää myös ostaa, jotta niitä voidaan tehdä. Tiedän, että uusiakin tapoja kirjan ja alan pinnalla pysymisen vuoksi on keksittävä.

Kirja, joka mursi käteni (Tämä kirja muutti elämäni -tarina)

Kuvaaja: Jonas Tana

”Olen aina eläytynyt voimakkaasti kirjojen maailmaan. Kun olin kolmannella luokalla, koko pieni kyläkoulumme luki Angela Sommer-Bodenburgin Pikku vampyyri -sarjaa ja leikimme välitunnit kirjojen innoittamina vampyyreita. Kiipesin leikin tuoksinassa korkealle kaiteelle ja hyppäsin, sillä kuvittelin osaavani lentää. Kirja opetti ymmärtämään faktan ja fiktion eron. Käsi kipsissä jatkoin vampyyrikirjojen lukemista.”

Olen mukana yhtenä seitsemästä bloggaajasta Helmet-kirjaston Tämä kirja muutti elämäni -kampanjasta. Tänään monet kaveribloggaajat ovat jakaneet tätä pientä tarinaa, joka julkaistiin kuvan kanssa facebookissa. Käykää vilkaisemassa muidenkin bloggaajien tarinat ja kuvat tästä linkistä (vie facebookkiin).

Jossain vaiheessa Pikku vampyyri -kirjojen lukeminen jäi, enkä edes tiedä, montako kirjaa niitä lopulta oli. Entä jos sarja jatkuu vieläkin? Luin muutama vuosi sitten uudestaan ensimmäisiä kirjoja, mutta koska pidin lapsena niistä niin paljon, en halunnut pilata muistoa. Tuohon aikaan tosiaan leikimme välituntisin vampyyrileikkejä, hahmoja kirjoissa oli niin paljon, että jokaiselle riitti jonkinlainen rooli. Toisaalta pihalla taisi yhtä aikaa hypellä useampi Pikku vampyyri, ei se ollut niin tarkkaa, mutta tärkeä muisto tästä jäi. Kirja imaisi niin mukaansa, etten noinkaan vanhana tajunnut tuon taivaallista maan vetovoimasta, tärkeintä oli vain lentäääää...