Gummerus, 2013
Trois femmes puissantes, 2009
Suomennos: Anna-Maija Viitanen
Sivuja: 279
Kansi: Jarkko Hyppönen
Mistä: Arvostelukappale
Kolme vahvaa naista on nimensä mukaisesti romaani, joka kertoo kolmen naisen tarinan. Kirjaa voi pitää myös kolmen novellin kokoelmana, jos kaipaa vahvempia sidoksia tarinoiden välille pitääkseen kirjaa romaanina. Minusta oli kiinnostava lukiessa etsiä ja löytää linkkejä, jotka sitoivat Norahin, Fantan ja Khadyn kertomukset toisiinsa. Isäsuhde, lintusymboliikka, Ranska, Senegal, matkustaminen, maahanmuuttokokemukset ja ne pienet sivulausemaininnat, jotka jäävät alitajuntaan, koska niitä ei ensi alkuun osaa tärkeänä pitää, mutta joihin pitää palata, kun on lukiessa saanut näistä kolmesta naisesta lisätietoa.
En tiedä, miksi minulla oli tarve löytää linkkejä, ehkä se auttoi hahmottamaan kokonaisuutta, varsinkin kun en alun alkaen edes ymmärtänyt, miten kirja rakentuu. Luulin lukevani erilaista kirjaa, millaisen lopulta luin. Ja hyvä näin, pidän yllätyksistä.
Kolme tarinaa, joista ensimmäisestä en olisi halunnut luopua tarinan vaihtuessa toiseen, toisessa ihailin taidokkuutta, miten se on kirjoitettu ja miten sen vahva tunnelma lukijalle välittyy, kolmas on surullisin mutta samalla myös mielestäni vahvimman naisen kertomus.
Norah asuu uusiperheineen Ranskassa ja hän työskentelee asianajana. Hän on kadottanut aikaa sitten yhteyden isäänsä, mutta matkustaa kuitenkin tätä tapaamaan, sillä isällä on hänelle jotain tärkeää asiaa. Narsistinen isä, joka on omalla tavallaan tuhonnut jokaisen läheisen ihmisen, vaikuttaa tyttäreen ristiriitaisesti. Norah haluaa isäsuhteen mutta ei voi silti ymmärtää, millainen ihminen kohtelee läheisiään sillä tavoin. Koska tarinaa tarkastellaan Norahin kautta mutta ei hänen kertomanaan, tulee välillä lukiessa outo tunne ja sitä alkaa arvuuttella hänenkin mielenterveyttään.
Toinen tarina on kirjan pisin. Vasta vähän matkaa luettuani, ymmärsin, että Norahin tarina ei jatkukaan ja kesti hetken ennen kuin pääsin Rudyn, Fantan aviomiehen, kerrontaan mukaan. Teksti on myös haastavampaa kuin aiemmin, ja vasta tässä osassa kiinnitin huomiota Marie NDiayen tyyliin kirjoittaa yhden kappaleen pituisia lauseita. Teksti ryöppyy hurjaa vauhtia lukutunnelman muuttuessa samalla uhkaavammaksi. Fantaan lukija tutustuu Rudyn vouhkotuksen kautta, sillä tunnontuskaisen aviomiehen sisäinen ääni kertaa heidän suhteensa hyviä ja huonoja puolia.
Keskimmäinen ja viimeinen tarina ovat ensimmäistä synkempiä, ja kaikista viimeinen kosketti eniten. Kaikissa tarinoissa läheiset pettävät, perhesiteet ovat katkolla ja kaikki kolme naista joutuvat elämää muuttavalle matkalle. Khady elää köyhyydessä ja on aviomiehensä kuoleman jälkeen täysin tämän sukulaisten armoilla. Hän joutuu matkalle epämiellyttävien ja kylmien sukulaisten pakottamana.
Kirja on kiinnostavasti kirjoitettu, tarinat mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä, henkilöt moniulotteisia eikä heistä pääse ihan heti selville. Jouduin lukiessa myös vähän ponnistelemaan, sillä minulla kesti hetken päästä aina seuraavaan tarinaan sisään. Mikäs siinä, lukemallahan siitäkin selvisi.
Minua kiinnostaa tämän kirjan osalta erityisen paljon muiden lukijoiden kokemukset. Toivon mukaan kuulen teiltä lukijoilta tai muiden arvioita lukemalla saan tietää, mikä tarina nousee kenellekin parhaaksi ja mistä syystä. Minusta ensimmäinen tarina ei ole vahvin, enkä osaa kunnolla edes perustella, miksi se oli mielestäni paras, mutta ehkä siinä jäi lopulta eniten kaihertamaan loppuratkaisu. Tai liian avoin loppu.
