Olimme aivan kesäkuun alussa muutaman kirjabloggajan (kiitos vain Marjikselle, Karoliinalle ja Katjalle seurasta) kanssa Teoksen kesäjuhlilla. Tokoinrannalle oli pystytetty suuri katos, jonka alla oli lokoisa jutella muiden vieraiden kanssa. Auringonpalvojat saivat istua lavan edessä tyynyjen keskellä. Todella lämmin tunnelma ja hienot puitteet kiittää keväästä, nauttia kesästä ja tähyillä tulevaa kirjasyksyä. Nappasin kuvan teltasta ja tyynykeitaasta ennen kuin suurin osa vieraista tuli paikalle.
Aiemmista kirjatapahtumista, joissa olen käynyt, poiketen kirjailijat puhuivat melko vähän ja syksyn kirjojen tarkempi esittely jätettiin katalogin varaan. Kirjailijat saivat olla tilaisuudessa rennommin ja kaikilla vierailla oli mahdollisuus vapaaseen keskusteluun, sillä ohjelmaa ei ollut järjestetty liikaa. Välillä lavalla esiintyivät mm. Tomi Kontio ja Iiro Rantala.
Ihana kesäinen ilta, hyvä tarjoilu, rento tunnelma.
Mitkä kirjat sitten nousivat katalogista ylitse muiden? Juttelin Marjiksen kanssa Johanna Sinisalon Enkelten verta -teoksesta, sillä tiesin heti sen nähtyäni, että se on hänen kirjansa. Minulla on vielä lukematta hänen Finladia-palkittu teoksensa Ennen päivänlaskua ei voi, mutta aion tämän paikata ennen kuin luen hänen syyskuussa ilmestyvän maagisen tarinan mehiläiskadosta. Olen tänä kesänä miettinyt, että kuinka vähän olen nähnyt mehiläisiä ja kimalaisia. Kirja vaikuttaa todella kiinnostavalle sen eettisen kannanoton ja aiheen takia.
Jenni Linturin Isänmaan tähden -teoksessa on upea kansi ja hän näyttää katalogiin napatussa kuvassaan erehdyttävän paljon Alexandra Salmelalta. Kiinnostun näistä ulkokirjallisista syistä tutustumaan Linturin esikoiseen tarkemmin. Yleensä sotakirjat eivät kauheasti kiinnosta minua. Tai oikeastaan perun heti sanani. Pidän Linnasta, Merestä, Katzista, Eeva Kilvestä jne. Pidän siitä, että sotaa lähestytään eri kanteilta ja kirjoissa saa olla opettavainenkin sävy. Pidän kirjoista. Joka tapauksessa Linturin esikoista kuvataan sanoilla "ei aivan tyypillinen sotakirja". Kiinnostavaa, sillä niin sanottiin myös Hilvon Viinakortista ja se oli minusta upea teos.
"Kumpi on järkyttävämpää, kammottavat teot vai niiden elinikäinen taakka? Henkeäsalpaavalla kielellä ja taidokkaalla kerronnalla Linturi näyttää lukijalle, kuinka sodasta ei aina palaa, ei vaikka jäisi henkiin."
Johanna Holmströmin novellikokoelmaa Camera Obscuraa kuvataan sadunkaltaiseksi ja psykologiseksi teokseksi. Sitä voi lukea myös episodiromaanina. "Kenet kohtaisit metsässä mieluummin, suden vai nuoret ympäristöaktivistit jotka ovat valmiit kuolemaan vakaumuksensa puolesta?" Jotenkin kiinnostavia pieniä ja koukuttavia "tiisereitä" on saatu kasattua kirjaesittelyihin. Näinhän se toki pitääkin olla, sillä on kiinnostava tutustua teokseen etukäteen ja sovittaa näitä tekstikatkelmia teoksen kanteen ja siitä syntyvään mielikuvaan.
Teos tarjoaa syksyllä taas naisvoimaa esseissään. Keväällä ilmestynyt Anu Silfverbergin Luonto pakastimessa on vielä minulta lukematta, mutta olen kuullut siitä paljon kehuja. Syksyllä ilmestyy Kaarina Hazardin Julkinen poru ja Rosa Meriläisen Hyvät miehet ja herrat!. Tiivistäen, Hazard kirjoittaa uutisista ja Meriläinen miehistä.
Tässä muutamia itseäni kiinnostavia poimintoja Teoksen syksystä. Aika naisvoittoinen lista.
