Ravintola Martta oli tilaisuudelle sopiva paikka, sillä samalla kun nautimme marttojen valmistamaa aamupalaa, meille esiteltiin maaliskuussa ilmestyvä uusintapainos Saara Törmän teoksesta Saa vaivata. Olen pitkään halunnut liittyä marttoihin, varsinkin nyt kun olen kiinnostunut käsitöistä ja leipomisesta. Minusta olisi ihana oppia tekemään kausiruokia, ompelemaan vaatteita niin, että osaisin edes peruskorjaukset ja lahkeenlyhennykset tehdä. Olisi mukava oppia säilömään, hapattamaan ja vaikka tunnistamaan sieniä ja tehdä niistä ruokaa. Nämä tällaisina marttahaaveina tähän väliin.
Saa vaivata on leivontakirja, jonka ohjeet sopivat niin vegaaneille kuin maitoallergisille ja ainekset löytyvä lähikaupoista. Teoksen soijamaito-osuuden voi toki korvata tavallisella lehmänmaidollakin. Kuvitus näytti suloiselta ja melko retrohenkiseltä. Pieni ruskea kierrekantinen kirja martoilta kotikeittiöön. Olen viime aikoina saanut lahjaksi melko paljon erilaisia keittokirjoja ja yhdeltä ystävältäni nimenomaan keittokirjan. Voitin myös Liken facebookin joulukalenterista Vegaanin uuden keittokirjan. Nappaan kyllä aika paljon netistäkin uusia ruoka- ja leivontaohjeita, vaikka myönnän olevani tämän talouden laiskempi kokki.
Liken kirjakeväässä on paljon kiinnostavia käännöskirjoja, mm. monissa kirjablogeissa esillä ollut Susan Fletcheriltä julkaistaan kolmas kirja Noidan rippi. Keskityn nyt kuitenkin tässä näihin kotimaisiin, koska kirjailijat olivat itse paikalla niistä kertomassa ja kirjat tuntuvat elävän ihan uudella tavalla tekijöidensä esitteleminä. Kirjoittelin kynä sauhuten katalogiin ajatuksia näitä esityksiä kuunnellessani.
Hanna-Riikka Kuisma: Sydänvarjo. Ilmestyy huhtikuussa.
Tämä kirja vaikutti minusta kiinnostavimmalta, sillä sitä kuvailtiin stalkkaus-romaaniksi ja psykologiseksi trilleriksi, jossa vastakkain asetetaan ns.täydellisen oloista elämää elelevä Susanna ja häntä varjostava työtön, syrjäytetty Kerttu. "Ihminen voi seota päästään sen takii, et se on liian normaali"
Jukka Pakkanen: Elena Damianin kirjeet. Ilmestyy maaliskuussa.
Helsingin olympialaisia vuodelta 1952 sivusi juuri lukemani teos Pitkä juoksu ja Pakkanen on käyttänyt samaa aihepiiriä uutuuskirjassaan. Tässä teoksessa päähenkilö ei ole kuitenkaan olympialaisissa osallisena, vaan hänet on lähetetty maalle, kuten tuohon aikaan vanhempia kehotettiin lähettämään lapsensa kisojen alta pois. Kirjailija kertoi, että näin hänelle itselleen kävi aikoinaan ja siitä on jäänyt pieni trauma, jonka hän sai nyt pois kirjoitettua ja "velan" maksettua tämän kirjan avulla. Kirjassa päähenkilö palaa noihin muistoihin saadessaan isältään perinnöksi vanhat rakkauskirjeet ja Helsingin olympiakesän tapahtumat nousevat uuteen valoon.
Kaija Juurikkala: Varjojen taika. Ilmestyy helmikuussa.
Minua ei niin yliluonnolliset ja mystiset kirjat kiinnosta, vaikka kirjailija kertoi teoksen olevan omaelämänkerrallinen, jossa hän kertoo avoimesti omasta henkisestä kasvustaan ja siitä, kuinka hän oppi kouluttamaan oman "lahjansa." Kirjasta ollaan tekemässä myös elokuvakäsikirjoitusta, ja Juurikkala on ammatiltaan myös elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja.
Jari Nieminen: Kodittomille koirille. Ilmestyy huhtikuussa.
Runoilija kertoo kamppailevansa vielä tämän toisen teoksensa kanssa, mutta todennäköisesti runoteos ilmestyy tuolloin. Runoilija on pyrkinyt oman navan kaivelun näkökulman sijaan kirjoittamaan myös yhteiskunnallisemmalla otteella. Hän pitää koirista ja oli hyvin sympaattinen kertoessaan, kuinka järkyttynyt oli katsoessaan pari päivää sitten tv-dokumentin pentutehtailusta. Hän haluaa runokirjallaan kysellä, että mitä meille ihmisille oikein kuuluu.
