Näytetään tekstit, joissa on tunniste Salmela Alexandra. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Salmela Alexandra. Näytä kaikki tekstit

8.6.2011

Teoksen kesäjuhlat


Olimme aivan kesäkuun alussa muutaman kirjabloggajan (kiitos vain Marjikselle, Karoliinalle ja Katjalle seurasta) kanssa Teoksen kesäjuhlilla. Tokoinrannalle oli pystytetty suuri katos, jonka alla oli lokoisa jutella muiden vieraiden kanssa. Auringonpalvojat saivat istua lavan edessä tyynyjen keskellä. Todella lämmin tunnelma ja hienot puitteet kiittää keväästä, nauttia kesästä ja tähyillä tulevaa kirjasyksyä. Nappasin kuvan teltasta ja tyynykeitaasta ennen kuin suurin osa vieraista tuli paikalle.


Aiemmista kirjatapahtumista, joissa olen käynyt, poiketen kirjailijat puhuivat melko vähän ja syksyn kirjojen tarkempi esittely jätettiin katalogin varaan. Kirjailijat saivat olla tilaisuudessa rennommin ja kaikilla vierailla oli mahdollisuus vapaaseen keskusteluun, sillä ohjelmaa ei ollut järjestetty liikaa. Välillä lavalla esiintyivät mm. Tomi Kontio ja Iiro Rantala.

Ihana kesäinen ilta, hyvä tarjoilu, rento tunnelma.


Mitkä kirjat sitten nousivat katalogista ylitse muiden? Juttelin Marjiksen kanssa Johanna Sinisalon Enkelten verta -teoksesta, sillä tiesin heti sen nähtyäni, että se on hänen kirjansa. Minulla on vielä lukematta hänen Finladia-palkittu teoksensa Ennen päivänlaskua ei voi, mutta aion tämän paikata ennen kuin luen hänen syyskuussa ilmestyvän maagisen tarinan mehiläiskadosta. Olen tänä kesänä miettinyt, että kuinka vähän olen nähnyt mehiläisiä ja kimalaisia. Kirja vaikuttaa todella kiinnostavalle sen eettisen kannanoton ja aiheen takia.

Jenni Linturin Isänmaan tähden -teoksessa on upea kansi ja hän näyttää katalogiin napatussa kuvassaan erehdyttävän paljon Alexandra Salmelalta. Kiinnostun näistä ulkokirjallisista syistä tutustumaan Linturin esikoiseen tarkemmin. Yleensä sotakirjat eivät kauheasti kiinnosta minua. Tai oikeastaan perun heti sanani. Pidän Linnasta, Merestä, Katzista, Eeva Kilvestä jne. Pidän siitä, että sotaa lähestytään eri kanteilta ja kirjoissa saa olla opettavainenkin sävy. Pidän kirjoista. Joka tapauksessa Linturin esikoista kuvataan sanoilla "ei aivan tyypillinen sotakirja". Kiinnostavaa, sillä niin sanottiin myös Hilvon Viinakortista ja se oli minusta upea teos.
"Kumpi on järkyttävämpää, kammottavat teot vai niiden elinikäinen taakka? Henkeäsalpaavalla kielellä ja taidokkaalla kerronnalla Linturi näyttää lukijalle, kuinka sodasta ei aina palaa, ei vaikka jäisi henkiin."

Johanna Holmströmin novellikokoelmaa Camera Obscuraa kuvataan sadunkaltaiseksi ja psykologiseksi teokseksi. Sitä voi lukea myös episodiromaanina. "Kenet kohtaisit metsässä mieluummin, suden vai nuoret ympäristöaktivistit jotka ovat valmiit kuolemaan vakaumuksensa puolesta?" Jotenkin kiinnostavia pieniä ja koukuttavia "tiisereitä" on saatu kasattua kirjaesittelyihin. Näinhän se toki pitääkin olla, sillä on kiinnostava tutustua teokseen etukäteen ja sovittaa näitä tekstikatkelmia teoksen kanteen ja siitä syntyvään mielikuvaan.

Teos tarjoaa syksyllä taas naisvoimaa esseissään. Keväällä ilmestynyt Anu Silfverbergin Luonto pakastimessa on vielä minulta lukematta, mutta olen kuullut siitä paljon kehuja. Syksyllä ilmestyy Kaarina Hazardin Julkinen poru ja Rosa Meriläisen Hyvät miehet ja herrat!. Tiivistäen, Hazard kirjoittaa uutisista ja Meriläinen miehistä.

Tässä muutamia itseäni kiinnostavia poimintoja Teoksen syksystä. Aika naisvoittoinen lista.

9.4.2011

Rappiotaiteen festivaalit: runoilijoita kuuntelemassa

Olin tänään kuuntelemassa ja katselemassa suomalaisen rappiotaiteen nykytilaa. Nuoren Voiman Liitto järjesti Astoria-salissa kyseisen tapahtuman ja mukana oli yli 80 taiteilijaa: 
kuvataitelijoita, kirjailijoita, näyttelijöitä, muusikoita, sarjakuvantekijöitä, tanssijoita, performanssitaiteilijoita sekä elokuvantekijöitä.

Myöhästyin proosapuolituntisesta ja minulta jäi valitettavasti kuulematta Riikka Pulkkisen, Virpi Hämeen-Anttilan, Markku Pääskysen ja Leena Parkkisen esitykset. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla, että mitä kirjailijat sanoivat sen 10 minuutin aikana, joka heille kukaisellekin oli varattu.

Sen sijaan ehdin kuulemaan jälleen Alexandra Salmelaa ja hän luki teoksestaan 27 eli kuolema tekee taiteilijan pätkiä. Viimeksi kävin kuuntelemassa kirjailijaa Helsingin kirjamessuilla. En oikein kunnolla kuullut ja saanut selvää hänen luennastaan, mutta ihastelin sen sijaan värikkäitä vaatteita. Hän on kyllä suloinen ilmestys.

Kaikkein eniten odotin kuitenkin runoilijoiden esiintymistä. En ole lukenut kauheasti runoja, mutta viime aikoina olen luennoilla, kirjallisuuslehdissä ja runoilijoiden omissa blogeissa törmännyt heidän runoihinsa. Jokaisella runoilijalla oli 6minuuttia aikaa esittää omaa tuotantoaan ja erityisesti mieleeni jäivät Sirkka Turkan,  Henriikka Tavin, Teemu Mannisen,  Saila Susiluodon ja Jarkko Tontin esitykset. (Kuvissa
tässä järjestyksessä)



Henriikka Tavilta olen lukenut hänen runokokoelmansa Esim.Esa ja hän on lisäksi opettanut minulle lyriikkakurssilla runojen kirjoittamista. Ei minusta silti runoilijaksi ole, mutta hänen ansiostaan tutustuin paremmin kotimaiseen nykyrunouteen ja uusiin runomuotoihin, esimerkiksi flarf- tai googlerunouteen. Jarkko Tontilla on kiinnostava blogi Kirjaamo, jota seuraan. Sirkka Turkalta olen lukenut hänen Finlandia voittajateoksensa Tule takaisin, pikku Sheba. Teemu Mannisen Futuramaa olen lueskellut nykykirjallisuuskurssille. Saila Susiluotoa luimme tuolla Henriikan kurssilla. Luonnollisesti juuri nämä runoilijat jäivät parhaiten tilaisuudesta mieleeni, koska odotin heidän esiintymistään jo etukäteen.

Tilaisuudessa oli vapaaehtoinen pääsymaksu ja paikalle oli tullut paljon rappiotaiteen ihailijoita. Aion kyllä jatkossakin käydä vastaavissa tilaisuuksissa, sillä oli nautiskella monipuolisesti eri taiteenaloista. Tunnelma oli välitän, tuttavallinen ja hirmuisen kannustava.  
Kyllä postmodernille taiteelle on tilausta ja kannatusta!

3.12.2010

Kustantamoiden palkitut tähdet

Teos on voinut juhlia tänä talvena, sillä Helsingin Sanomain esikoiskirjailijapalkinto meni Alexandra Salmelan kirjalla 27 eli kuolema tekee taiteilijan. Mikko Rimminen puolestaan pokkasi Nenäpäivällä Finlandia-palkinnon. Monika Fagerholm sai Pro Finlandia- mitalin.

Kalevi Jäntin palkinto meni Elina Hirvosen romaanille Kauimpana kuolemasta (Avain), Marko Hautalan Käärinliinoille (Tammi) ja Harry Salmenniemen runoteokselle Texas, sakset (Otava).

Onnitteluita kirjailijoille satelee joka suunnalta, mutta eiköhän sinne vielä kahdet onnittelut mahdu joukkoon. :) Kirjabloggaaja lukukavereineen onnittelee!


Olen opintojeni myötä kiinnostunut seuraamaan enemmän suomalaisen kirjallisuusmaailman menoja; ehdokkuuksia, palkintoja, käännösoikeuksien myyntejä jne. Katselen netistä kustantamoiden ensi kevään katalogeja ja unelmoin kaikkien kirjojan lukemisesta. Kiinnostavia ovat myös ne kirjat, joita ei palkintopalleilla näy.