Melanie Gideon: Vaimo 22
Wife 22, 2012
Gummerus, 2013
Suomennos: Paula Takio
Sivuja: 446
Yhdysvallat, chick lit / mama lit
"Hei taas
Minä en kaipaa aikoja, jolloin olin tavoittamattomissa. Kun olen netissä, pääsen minne tahansa, voin tehdä kaikenlaista. Esimerkiksi tänään piipahdin pienessä portugalilaisesa kirjatossa. Luin Shaker-uskonon harjoittajien korinpunonnasta ja sain tiettää, että yläasteaikojen paras kaverini rakastaa veriappelsiinisorbettia. Sain myös tietää, että muuan poplaulaja uskoo olevansa keijukainen, ihan oikea satuolento siis, mutta pointtini on siinä, että nykyään me pääsemme käsiksi vaikka mihin tietoon. Minun ei tarvitse katsoa edes ikknasta ulos, jotta saan tietää, millainen sää on. Saan säätiedotuksen joka aamu läppäriini. Voiko mikään olla parempaa?"
Melanie Gideonin "varttuneemman naisen" chick lit -romaani Vaimo 22 oli miellyttävä sunnuntaikirja. Aloitin sen aamulla sängyssä ja pötköttelin kirjan parissa, kunnes tuli olo, että pitäisi näin kauniina päivänä käydä ulkonakin ja seisoin sitten kirjaa lukien ulkona parikymmentä minuuttia ja matkasin bussilla kirjaa lukien ostamaan sunnuntai-sushit. En malttanut lopettaa lukemista, sillä kirja oli eilen lopettamani Yiyun Lin Kulkureiden jälkeen mielen hyvin nollaava lukusukkula.
Kirja muistutti paljon Daniel Glattauerin sähköpostiromaaneja Kun pohjoistuuli puhaltaa ja Joka seitsemäs aalto, mutta Gideonin kirjassa keskitytään kuitenkin enemmän päähenkilön perheen ja avioliiton kuvaukseen, kun taas Glattauerin kirjoissa tyyli on lähes kokonaan sähköpostimuotoon kirjoitettua ja keskittyy tähän "kiellettyyn", uuteen suhteeseen.
Alice on 44-vuotias ilmaisutaidon opettaja, joka haluaa olla kahden lapsensa kanssa läheinen ystävä ja ymmärtää heidän elämäänsä – välillä ihan patologisesti. Hän väittää miehelleen, että heidän poikansa on homo ja tytöllä on syömishäiriö, vaikka kumpikaan näistä asioista ei pidä paikkansa. Mieheensä hän ei puolestaan osaa enää suhtautua oikein mitenkään, heitä voisi kuvailla ystäviksi, mutta 20 vuoden avioliiton jälkeen puheenaiheita ei ole juurikaan ole. Alice innostuu vastaamaan sähköpostiinsa tulleeseen avioliitto-tutkimuspyyntöön, sillä oman avioliittonsa ja menneisyytensä läpikäyminen Tutkija 101 kanssa nimimerkin suojissa tuntuu hänestä turvalliselta ja tarpeelliselta. Alicen nimimerkistä on saatu teokselle myös nimi.
Teksti on nopealukuista jo itsessään, mutta tyylittelyvaihtelut "kerrotun tarinan", sähköpostien, facebook-viestien, näytelmätekstien kautta tekevät lukemisesta myös visuaalisesti kiinnostavaa. Alice on yhden epäonnistuneen näytelmän jälkeen lopettanut kirjoittamisen, mutta hän pistää parastaan kyllä tutkimusvastauksiin. Gideonilta järkevä ratkaisu tehdä päähenkilöstään dramaturgi, sillä tällöin selittyy järkevästi se, miksi Alice kirjoittaa esimerkiksi niin yksityiskohtaisia dialogeja menneisyydestään tutkijan luettavaksi. Ratkaisu on lukijan mieleen, sillä tällä tavalla myös aikahyppäykset Alicen ja Williamin suhteen alkuvaiheeseen ovat mielenkiintoisia ja "eläviä", eivätkä vain lyhennettyjä muistopätkiä.
Keski-iän kriisejä hoidetaan tasaisella virtuaalisurinalla, ja varsinkin Alice on erittäin riippuvainen sosiaalisesta mediasta. Hän ei edes ystäviensä seurassa malta jättää tarkistamatta, että mitä facebookissa sillä hetkellä tapahtuu ja onko hän saanut sähköposteja. Mies tuntuu vieraalta niin kodin arjessa, työelämässä kuin virtuaaliverkostoissa. Siksi Alice intoutuu kirjoittamaan hyvin pateettisia viestejä salaperäiselle tutkijalle, johon myös hyvin heppoisesti rakastuu.
Viihdyttävä sunnuntai, sillä välillä on aivan mahtavaa lukea paksu kirja nopeasti. Loppuratkaisuun liittyy mielestäni pienoinen loogisuusvirhe, jota eräs kohtaus tarinassa ei tue, mutta sekin saattaa selittyä Alicen nettiriippuvuudella. Vaikea sitä on tarkemmin avata, kun en halua kirjan tärkeintä käännekohtaa paljastaa, mutta lopulta ei se ole niin väliksikään. En luultavasti muista loppuvuodesta kirjasta juuri mitään, joten ei tämmöinen "virhekään" jää mieltäni kalvamaan. Tämän kirjan parissa viihdyin rakenteen, juonivetoisuuden ja mielenkiintoisten henkilöiden takia. Ja sen vuoksi, että kirja on kuin luotu rannalle mukaan kuljetettavaksi, iso fontti ja pehmeät kannet, eikä niin haittaa, vaikka kannet vähän taittuvat ja sivujen väliin jää hiekkaa.
Vaimo 22 on ihanteellinen lomakirja.
