Hyllynlämmittäjä 2018

Helmet-lukuhaaste 2018

1. Kirjassa muutetaan: Elin Willows: Sisämaa

2. Kotimainen runokirja: Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina

3. Kirja aloittaa sarjan Eve Hietamies: Yösyöttö

4. Kirjan nimessä on jokin paikka: Catel: Kiki – Montparnassen kuningatar

5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit: Anna-Liisa Ahokumpu: Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa

6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa: Helen Fielding: Bridget Jones's baby

7. Kirja tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan: Ville Ranta: Kuningas menettää päänsä

8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja 

9. Kirjan kansi on yksivärinen: Väinö Linna: Täällä pohjantähden alla 2

10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja: Annamari Marttinen: Korsetti

11. Kirjassa käy hyvin: Kalle Lähde: Loppuluisu 

12. Sarjakuvaromaani: Tiitu Takalo: Minä, Mikko ja Annikki

13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa: Ebba Witt-Brattström: Vuosisadan rakkausota

14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan: John Irving: Kaikki isäni hotellit

15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja: Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina

16. Kirjassa luetaan kirjaa: Anna-Leena Härkönen: Valomerkki

17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa: Elena Ferrante: Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät

18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä: Mikael Persbrandt – Muistini mukaan

19. Kirja käsittelee vanhemmuutta: Kirsikka Saari: Hölmö nuori sydän

20. Taiteilijaelämäkerta: Saara Turunen: Sivuhenkilö

21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi: Jill Santopolo: Valo jonka kadotimme

22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin: Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää

23. Kirjassa on mukana meri: Sally Salminen: Katriina

24. Surullinen kirja: Hanneriina Moisseinen: Kannas

25. Novellikokoelma: Jukka Viikilä: Suomalainen vuosi

26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt: Milja Kaunisto: Status

27. Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta: Nina LaCour: Välimatkoja

28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä: Colm Tóibín: Nora Webster

29. Kirjassa on lohikäärme

30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan

31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa: Juha Itkonen: Ihmettä kaikki

32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan: Erkka Mykkänen: Something not good

33. Selviytymistarina: Laura Manninen: Kaikki anteeksi

34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta: Tiitu Takalo: Jää

35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja

36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa: Naja Marie Aidt: Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin

37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi

38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo: Lorina Mapa: Duran Duran, Imelda Marcos, and Me

39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama: Leila Slimani: Kehtolaulu

40. Kirjassa on lemmikkieläin: A. J. Finn: Nainen ikkunassa

41. Valitse kirja sattumanvaraisesti: Shari Lapena: Vieras talossa 

42. Kirjan nimessä on adjektiivi: Rafael Donner: Ihminen on herkkä eläin

43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle: Riikka Pulkkinen: Totta

44. Kirja liittyy johonkin peliin: Mike Pohjola: Sinä vuonna 1918

45. Palkittu tietokirja

46. Kirjan nimessä on vain yksi sana: Fiona Barton: Leski

47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta: Jari Järvelä: Kosken kahta puolta

48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö: Mikko Kamula: Iso härkä

49. Vuonna 2018 julkaistu kirja: Domenico Starnone: Solmut

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja: Satu Vasantola: En palaa takaisin koskaan, luulen

Helmet-lukuhaaste 2017

Lisään blogiini Helmetin tämänvuotisen lukuhaastelistan. Minun on helpompi tutkailla sopivia kirjoja, ja toivon, että saan vuoden aikana luettua kirjoja, jotka tähän haasteeseen sopivat.

Lisään sitten listaan itselleni tiedoksi aina kirjan nimen, kun olen sen lukenut. En varmaankaan tule niistä bloggaamaan muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis: Philip Teir: Tällä tavalla maailma loppuu
2. Kirjablogissa kehuttu kirja: Katriina Ranne: Minä, sisareni
3. Suomalainen klassikkokirja: Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie 
4. Kirja lisää hyvinvointiasi: Roxanne Gay: Hunger
5. Kirjassa liikutaan luonnossa: Rosa Liksom: Everstinna
6. Kirjassa on monta kertojaa: Heidi Köngäs: Hertta 
7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja: Elena Ferrante: Uuden nimen tarina 
8. Suomen historiasta kertova kirja: Petri Tamminen: Suomen historia 
9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja: J. M. Ilves: Loppupeli 
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis: Milja Kaunisto: Corpus
11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja: Sanna Raita-aho: Tarinoita kolmiodraamoista 
12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja: Chimamanda Ngozi Adichie: Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä 
13. Kirja "kertoo sinusta": Sinikka Nopola: Onko teillä tämmöstä?
14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella: Ranya ElRamly: Auringon asema
15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen: Sjøn: Poika nimeltä Kuukivi 
16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja: Olivier Bourdeaut: Tule takaisin, Mr. Bojangles
17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista: Perttu Häkkinen: Hukkuminen
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa: Martina Haag: Olin niin varma meistä 
19. Yhdenpäivänromaani: Pirkko Saisio: Betoniyö
20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö: Paul Kalanithi: Henkäys on ilmaa vain  
21. Sankaritarina: Erich Segal: Love Story
22. Kuvitettu kirja: Karoliina Korhonen: Suomalaisia painajaisia 2 
23. Käännöskirja: Garth Greenwell: Kaikki mikä sinulle kuuluu
24. Kirjassa selvitetään rikos: Clare Mackintosh: I let you go
25. Kirja, jossa kukaan ei kuole: Reko Lundan: Rinnakkain 
26. Sukutarina: Yaa Gyasi: Matkalla kotiin 
27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja (väljästi): Hanna Hauru: Jääkansi 
28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan: Linda Boström Knausgård: Tervetuloa Amerikkaan 
29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia: Ian McEwan: Pähkinänkuori
30. Kirjan nimessä on tunne: Sara Strindberg: Niin raskas on rakkaus 
31. Fantasiakirja: Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia 
32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta: Susanna Alakoski: Sikalat 
33. Kirja kertoo Intiasta: Tiina Laitila Kälvemark: Seitsemäs kevät (ollaan Intiassakin)
34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt: Yuval Noah Harari: Sapiens: Ihmisen lyhyt historia  
35. Kirjan nimessä on erisnimi: Nathan Hill: Nix
36. Elämäkerta tai muistelmateos: Jouni Ranta: Vilpitön mieli
37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta: Paul Auster: Sattumuksia Brooklynissa
38. Kirjassa mennään naimisiin: Heidi Linde: Jo nyt on!
39. Ikääntymisestä kertova kirja: Linn Ulmann: Rauhattomat 
40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä: Han Kang: Vegetaristi
41. Kirjan kannessa on eläin: Téa Obreht: Tiikerin vaimo
42. Esikoisteos: Emma Cline: Tytöt 
43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään: Paul Auster: Illuusioiden kirja
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta: Terhi Törmälehto: Vaikka vuoret järkkyisivät 
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja: Koko Hubara: Ruskeat Tytöt  
46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja: Liane Moriarty: Mustat valkeat valheet
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit: Mikko Kamula: Ikimetsien sydänmailla
48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän: Henry Marsh: Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta
49. Vuoden 2017 uutuuskirja: Petina Gappah: Muistojen kirja  
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja: Mari Manninen: Yhden lapsen kansa

Kirjabloggaajat valitsivat vuoden 2015 parhaat kirjat

Suomalaiset kirjabloggaajat ovat jälleen äänestäneet vuoden parhaista kirjoista. Avoin verkkoäänestys järjestettiin 13. tammikuuta, ja siihen osallistui lähes 50 bloggaajaa. Ehdokkuuksia sai yhteensä 194 kirjaa Blogistanian kirjallisuuspalkintojen neljässä eri kategoriassa. Bloggaajat antavat ääniä kotimaisille kirjoille Finlandiassa, käännöskirjoille Globaliassa, lasten- ja nuortenkirjoille Kuopuksessa ja tietokirjoille Tiedossa.

Vuoden paras kotimainen kaunokirja on Laura Lindstedtin Oneiron (Teos). Toiseksi Blogistanian Finlandiassa tuli Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki (Teos) ja kolmanneksi Katja Ketun Yöperhonen (WSOY).

Globalia-palkinnon voitti John Williamsin Stoner (Bazar, suom. Ilkka Rekiaro). Toiseksi sijoittui Audrey Mageen Sopimus (Atena, suom. Heli Naski), ja kolmannen sijan vei Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe (WSOY, suom. Hanna Tarkka).

Kuopus-palkinnon voittaja on Siiri Enorannan Surunhauras, lasinterävä (WSOY). Toiseksi tuli Anu Holopaisen Ihon alaiset (Karisto), ja kolmanneksi sijoittui Timo Parvelan, Bjørn Sortlandin ja Pasi Pitkäniemen Kepler62 – Kirja yksi: Kutsu (WSOY).

Tieto-palkinnon voitti Bea Uusman Naparetki – Minun rakkaustarinani (Like, suom. Petri Stenman). Toiseksi tuli Päivi Heikkilä-Halttusen Lue lapselle! Opas lasten kirjallisuuskasvatukseen (Atena) ja kolmanneksi Satu Rämön Islantilainen voittaa aika – Elämää hurmaavien harhojen maassa (WSOY).

Bloggaajat edistävät ja edustavat lukuharrastusta

Blogistanian kirjallisuuspalkinnot nostavat esille kirjabloggaajien arvostamia teoksia. Suomalaiset kirjablogit julkaisevat vuosittain tuhansia kirja-arvioita, jotka tavoittavat satojatuhansia lukijoita. Kirjablogjea pitävät sekä lukuharrastajat että kirja-alan ammattilaiset.

Äänestys on epäkaupallinen ja järjestetään vapaaehtoisvoimin.

Lahjoita lukutaito – vielä ehdit mukaan!

Kuva: Mikko Takkunen

Tänään on viimeinen päivä osallistua Mesenaatti-sivun kautta Suomen Pakolaisavun järjestämään Lukutaitokampanjaan.

Me kirjabloggaajat olemme olleet mukana jo kolmena vuonna keräämässä rahaa kampanjaan, bloggaamalla aiheesta ja monella muulla tavalla somekanaviemme kautta pitäneet ääntä aiheesta.

Minimitavoite on mesenaattisivun mukaan jo täynnä, mutta päätavoite on vielä kaukana. Muutakin kautta on voinut lahjoittaa kuin tuon sivun kautta, mutta minusta oli hauska, että pystyin osallistumaan esimerkiksi kummityttöni nimissä ja näin hänelle tulee myöhemmin kortti, kuinka moni koululainen on saanut koulutarvikkeet niillä rahoilla. Toivottavasti hän ilahtuu erilaisesta synttärilahjasta.

Tällä kampanjalla pyrimme hankkimaan lukutaidon 450 konflikteja paenneelle ihmiselle. Osallistu kampanjaan ja autat sodan haavoittamaa tavoittamaan paremman huomisen. Voit lahjoittaa lukutaidon jo 52 eurolla. Summa mahdollistaa yhdeksän kuukauden pituisen lukutaitokoulutuksen, jossa ei pelkästään opetella numeroita ja kirjaimia, vaan lisäksi keskustellaan mm. hygieniasta, sairauksien ehkäisemisestä, pienyrityksen pyörittämisestä, ihmisoikeuksista ja rauhanomaisesta konfliktin ratkaisusta. Toki pienempikin lahjoitus vie kohti tavoitettamme ja kampanjaa voi tukea myös kertomalla siitä omassa tuttavapiirissään. 

Yhdessä saamme aikaan enemmän.

Kirjahylly järjestyksessä

Tai ainakin ensimmäinen niistä. Vanhat, Jurin tekemät, kirjahyllyt sopivat tähänkin asuntoon, vaikka vähän puu on elänyt matkan varrella ja jouduimme rikkomaan hyllyn oman fengshuin, jotta saimme puutavaran mahtumaan muuttokuorman mukaan.

Kuvasta huomaa, että meillä ei ole vielä edes kahvat ovissa paikoillaan. Maalasimme vanhat ovet ja ostimme uudet kahvat, ja jossain täällä asunnon kätköissä ne raukkaparat lymyävät. Luultavasti työhuoneen kaapissa, mutta on ollut monta muutakin fiksattavaa, joten kahvat ovat kaukana jononhännillä. Meillä puuttuu keittiönkaapeistakin kahvat, ja niitä on pirullisempi avata sormenpäillä.

Kaipaan kovasti tauluja ympäri asuntoamme, joten laitoin kortteja hyllyn viereen tuomaan lisäväriä. Aivan kuin kirjojen selkämyksissä ei kirjoa olisi kylliksi. Erh.

Olen värikylläinen, valkoiset hyvät seinät riittävät – paitsi keittiössä on ihana keltainen! – kunhan vain saadaan taidetta ja tekstiilejä talon ja mielten iloksi.

Laitoin ennen muuttoa valtavasti kirjoja kiertoon, mutta silti täällä on useampi sata teosta luettavana. Ei koti ole mitenkään ähkytäynnä silti. Kirjathan ovat siitä käteviä, että niitä voi olla asunnossa kaikkein eniten ja ne mahtuvat yhdelle, kahdelle seinälle nätisti. Muusikon työhuoneessa kirjat ovat hyvä akustiikka-apu, joten ei täällä kirjat toimettomina loju. Heh.

Välillä kyllä mietin, miksi minulla on lukemattomasti lukemattomia kirjoja lukematta. Joitakin olen voinut pitää vuosia hyllyssäni, enkä silti löydä niille sopivaa rakoa. Silti pidän niitä yhä uskollisesti elämässäni mukana, sillä uskon, että jossain vaiheessa luen vielä. Joistakin kirjoista sen vain tietää, ja ne muut olen sitten laittanut kiertämään toisiin koteihin.

Kirjoissa on jotain maagista, sillä vaikka en ole ehtinyt paljon lukea, niin olen silti ehtinyt käydä jo kolmesti muuton jälkeen kirjastossakin pyörähtämässä. Vaikka tosiaan täällä omassakin hyllyssä luettavaa riittää...

Kirjat ovat muuton painajainen

Mutta kodin sisustaminen alkaa tutun ja rakkaan kirjahyllyn pystytyksellä.

Kohta täällä järjestellään KIRJOJA. Se on poka ihanaa!

Olen myös hankkinut uuteen kotiin hauskoja, erilaisia kirjahyllyjä. Kuvaan niitä blogiini, kunhan vain saamme ne ensiksi seinille.

Luovuin useista kirjoista ennen muuttoa, ajattelin, että se helpottaa muuttoa ja lisäksi antaa mahdollisuuden hankkia sitten uusia kirjoja uuteen kotiin.  Silti tänne uuteen kotiin marssi satojen ja satojen kirjojen kunnia-armeija vartioimaan meitä mielikuvituksettomuudelta ja ilahduttamaan myös uudessa kodissa eloamme päivittäin.

Pääsiäisenä luetut

Kuvasta jäi uupuumaan vaikuttava Elena Ferranten esikoisromaani Amalian rakkaus ja itse asiassa Jeffrey Eugenidesin kirja Naimapuuhia on vieläkin kesken, sillä se oli pääsiäisloman viimeinen kirja, enkä ehtinyt lukea sitä loppuun ennen kuin työkiireet taas alkoivat.

Hupsua tietysti edes kuvata ja listata pääsiäiskirjoja nyt, kun pääsiäisestäkin on jo jonkin aikaa, mutta edes kuvamuodossa on mukava blogiin ikuistaa hienojen kirjojen satsi.

Reeta Paakkisen kirja Kotona Istanbulissa oli etukäteisherkkuna tänä päivänä alkavalle Istanbulin-matkalleni. Pamukin Istanbul lähtee mukaan matkakirjaksi.

Kiire jo on, kiire jo on.. Joten tällä kertaa vain kirjakuva ja moikka!

Millainen bloggaaja ei bloggaa?

Tätä olen joutunut kysymään itseltäni jonkin aikaa – oikeastaan jo yli vuoden. Olen jonkin verran saanut puhua julkisesti eri tilaisuuksissa kirjabloggaamisesta. Tietysti senkin vuoksi, että teimme Katjan kanssa Rivien välissä -kirjablogikirjan. Olen sivunnut enemmän ja vähemmän aihetta paneelikeskusteluissa, messuilla, lehtijutuissa, koulu- ja kirjastovierailuilla, kustantamoiden tilaisuuksissa, haastatteluissa. Kun puhun ja puhun ja puhun kirjoista kustannustoimittajana, on minulla myös tämä toinen roolini, eli harrastan virallisesti lukemista ja pidän avointa kirjablogia. Ja välillä tästä tulee nykyisin vähän falski olo, sillä en ole mikään kummoinen kirjabloggaaja, ainakaan enää, sillä ehdin oman ja muiden blogien pariin hyvin harvakseltaan.

Luen kyllä edelleen, mutta koko ajan enemmän ja enemmän vapaa-ajan kirjatkin ovat yhtä kuin työkirjoja. Varsinkin kun koko työkuvioni on niin moninainen ja virallista rajaa työ- ja vapaa-ajan välillä ei ole ollut enää vuosiin.

Viime viikolla olin puhumassa Ylen Aikaisen radio-ohjelmassa Lukurauhan päivästä kirjailija Karo Hämäläisen ja Otavan kustannustoimittajan Lotta Sonnisen kanssa. Minut esiteltiin ohjelmassa myös kirjabloggaajana, joka tietysti myös olen, mutta tunnen aina pienen vihlaisun sisimmässäni, sillä minua pätevämpiä kirjablogikentän tuntijoita olisi muitakin. Toki olen blogannut noin neljä ja puoli vuotta ja bloggaan edelleen, enkä ole suunnitellutkaan harrastuksen hylkäämistä.

Mutta.
Minulle bloggaaminen on aina ollut vahvasti yhteisöllistä ja aktiivista yhteisöön kuulumista, enkä enää pysty, vaikka kuinka haluaisin, enää samanlaiseen aktiivisuuteen kuin pystyin blogini alkuaikoina. Blogeja on tullut jo tuon meidän kirjammekin jälkeen runsaasti, ja samalla myös vanhoja  tuttuja on uinahtanut. Osa kyllä porskuttaa reippaasti vuodesta toiseen, oli elämä kiireistä tai ei. Hyvä näin. Kirja tarvitsee myös julkilukijansa ja blogikenttä myös kirjablogien moninaisen joukon.

Mutta.
Kirjoista kirjoittaminen ei ole ihan samanlaista kuin blogin alkuaikoina. En koe ehkä enää samanlaista tarvetta pureskella lukukokemusta monisanaisesti ja monilta eri kantilta. Olen vain niin iloinen, kun ehdin oikein ahmaista kirjan, josta en tee lehtijuttuja, jota en oikolue, josta en tee lausuntoa, jota en toimita, johon minun ei tarvitse ottaa kantaa millään tavalla kustannustoimittajana.

Ja sitten tuleekin vastaan tämä, kuinka paljon kirjablogini velvoittaa minua ottamaan kantaa siihen kirjoittavana (vertais)lukijana. Yli vuoden ajan olen jättänyt kirjoittamatta yli puolesta lukemistani kirjoista usein juuri ajanpuutteen vuoksi. Lukea ehtii helpommin kuin blogata, varsinkin kun haluan aina myös valokuvata bloggauksen oheen kirjasta jotain. Silti kerään bloggaamattomien legioonaa yöpöydälleni odottamaan omaa arvoistansa vuoroa. Eli yhä haluan kuitenkin blogatakin, sillä pääosin tämä on hyvin hauska harrastus.

Mutta.
Nykyisin on myös muita aivan yhtä rakkaita harrastuksia, jotka eivät liity lukemiseen. Esimerkiksi jos teen viikon jokaisena päivänä kirja-aiheisia töitä, niin välitauoilla ei tee mieli ottaa kirjaa käteen vaan painua lenkille tai salille. Kroppa ja mieli kiittää. Ja lisäksi työkirjat, sillä vireystila ja oma luovuus katoavat tyystin, jos kirjaimet alkavat hyppiä liikaa silmissä.

Mutta.
Minulla ei ole oikeastaan enää niin huonoa omaatuntoa bloggamattomista kuin oli vielä viime vuonna, sillä olen jo tottunut siihen, että blogini on välillä hunningolla mutta hyvin usein silti ajatuksissani. Käyn edelleen lukemassa säännöllisesti sopivina annoksina suosikkiblogieni juttuja. Minulle nykyään luontevampi tapa on kommentoida lyhyesti facebook-linkkauksen alle kuin enää kirjautua itse blogiin jutustelemaan. Tämä on selkeästi yleistynyt tapa myös muilla. Tiedän, että tännekin ajautuu aina välillä luottolukijoita kurkkimaan juttujani, kiitos teille kaikille siitä.

Haaveilen yhä päivästä, jolloin bloggaisin kaikki rästit pois. Tämä on jokin hassu fantasia, sillä en suhtaudu bloggaamiseen näin suorituskeskeisesti – enemmänkin kyse on eräänlaisesta flow-tilan kaipuusta. Mie en halua (enkä osaa/pysty/kykene) kirjoittaa kirjoja, olen hyvin mielelläni kustannustoimittaja ja kirjailijan tuki. Mutta blogini edustaa tällaista kirjallista leikkikenttää minulle, johon pistän vähän itseäni tekstiin ja hyvin paljon vain kirjan maailmasta syntyneitä ajatuksia suunnittelematta etukäteen lopputulosta. Tämäkin juttu vain lähti siitä, kun taas kerran tuskailin tuota kuvassakin näkyvää upeiden kirjojen pinoa ja mietin, miksen muka ehdi. Otin kameran käteen, nappasin kasasta kuvan Petja-kissan vieressä ja päätin purkaa vähän päällimmäisiä ajatuksiani tänne. Ja tekstiä onkin syntynyt jo aika mitalla.

Olen edelleen samaa mieltä kuin blogini alkuaikoina, silloin kun kirjoitin tuon esittelytekstin alkuluonnehdinnan itsestäni ja bloggaamisesta: Kirjablogi on edelleen minulle kiva harrastus. Ei vain enää niin aktiivinen.

Kirjan vuosi 2015

Vielä en ole ehtinyt tutkailla ja sen kummemmin analysoida kirjablogini viime vuotta, mitä tuli luettua ja mitkä olivat edellisen kirjavuoden parhaat lukukokemukset. Mutta ehtiihän sen vielä. Nyt ollaan kuitenkin jo vahvasti kiinni tässä vuodessa. Vuosi 2015 on Kirjan vuosi, ja tähän vuoteen voi kuka tahansa osallistua lukemalla, käymällä Kirjan vuoden tapahtumissa tai vaikka lukemalla kirjablogeja. Mie aion osallistua ainakin pariin kirjabloggaajien tempaukseen, käydä entiseen tapaan kirjallisuustapahtumissa, ja yksi lukuhaastekin kiinnostaa kovasti.

Kirjan vuonna on tarkoitus edistää kirjan ja kirjallisuuden asemaa ja kirjojen lukemista. Ensimmäistä kertaa kaikki kirja-alan toimijat kustantajista kirjastoihin, kirjailijoista lukijoihin ja järjestöistä läänintaiteilijoihin bloggaajiin ja lukuisiin muihin tahoihin järjestävät koko vuoden ajan kirjan hyväksi toimintaa. Kaikesta tästä syntyy hyvää kirjapöhinää ja kulttuuritahtoa kirjallisuuden hyväksi.

Kirjan vuosi jatkaa suomalaisen kirjallisuuden juhlintaa, joka alkoi Frankfurtin kirjamessuilla vuonna 2014, missä Suomi oli teemamaana. Kirjan vuosi houkuttelee ja innostaa myös uusiin avauksiin. Sen tarkoitus on rohkaista uusia tahoja liittämään kirjat ja kirjallisuus osaksi omaa toimintaansa.

Kaikki voivat osallistua Kirjan vuoteen, oman tapahtumansa voi lisätä tapahtumakalenteriin. Sieltä löytyy myös vinkkejä tapahtumista, joihin voi ottaa osaa menemällä paikan päälle, kuuntelemalla esityksiä tai lukemalla kirja-aiheisia juttuja – hyvänä esimerkkinä on tänään kirjabloggaajien tempaus Anni Polvan kirjoista.

Hyvää alkanutta kirjan vuotta kaikille!

Kirjabloggaajien joulukalenterin 22. luukku: Kirja koko kylälle

Olen viettänyt kaikki jouluni lapsuudenkodissani Kolarissa –  tarkemmin Saariputaalla tai Saarenputaalla, kumpaa nimeä nyt haluaakaan käyttää – ja tämä seutu on nostalgian hengessä tietysti erityisen rakas minulle. Olen jouluihminen ja annan mielelläni läheisille ja rakkaille lahjoja, sukulaisetkin osaavat jo odottaa minulta jokajouluista kirjapakettia, toiset varmasti enemmän innokkaasti kuin toiset. Yritän kaikille joka tapauksessa miettiä sopivan teoksen, mutta eihän sitä koskaan tiedä, kuka mistäkin tykkää. Annan kuitenkin, jos en nyt suositusta, niin ainakin toiveen, että kirja olisi mielekäs, toisi jouluun tai muuhun sopivaan hetkeen lukurauhaa ja tarjoaisi myös jotain uutta.

Kirja on suosittu joululahja, joka vuosi se on toivottujen ja ostettujan lahjalistojen kärkisijoilla. Kirja on välillä hyvin henkilökohtainen lahja, usein sillä halutaan tarjota lahjansaajalle uudenlainen kokemus, hyvä lukuhetki ja mielenkiintoinen tarina. Palkintoraatien suosikkikirjoja paketoidaan jouluna ahkerasti, sillä toisinaan riittää, että kirjalla on Finlandia-palkinnon kaltainen painokas suositus takana. Pakettiin menee välillä myös kirja, jonka antaja haluaisi itse lukea tai on jo lukenut ja haluaisi kovasti jakaa itselle tärkeän lukukokemuksen.

Kaikki eivät kuitenkaan välttämättä saa kirjaa lahjaksi. Kaikki eivät myöskään halua mitään lahjoja, edes kirjoja. Mutta sain syksyllä idean, jonka uskon silti ilahduttavan kaikkia – tuskin kukaan pahastuu muistamisesta, vaikkei lahja ihan nappiosuma olisikaan? Ennen kaikkea haluan ideallani yllättää.

Tänä jouluna annankin kirjalahjan kotikyläni joka taloon. Tässä on tietenkin sellainen toive takana, että kirja innostaisi lukemaan lisää tai lukemaan kirjan, jota ei muuten olisi itselleen hankkinut, kirjastosta lainattavaksi ottanut tai ylipäänsä käsiinsä ennen saanut. Kaikki eivät ehdi enää lukea, lukuharrastus on voinut jäädä ajansaatossa vähemmälle tai eivät tule etsineeksi uutta luettavaa. Kaikilla ei ole myöskään yhtä helppo päästä enää kirjojen pariin, vaikka kunnassa onkin hyvä kirjasto ja kirjastoauto kulkee syrjäkylilläkin.

Uutuuskirjojen tarjontaa harva seuraa kuitenkaan niin ahkerasti ja tarkoin kuin mie, joten senkin vuoksi tämänvuotinen tai viime vuoden kirja on varmasti yllättävä lahja. Kaikki kirjat ovat omiani, olen ne itse ostanut tai arvostelukappaleena tai muuna lahjoituksena saanut. Ne ovat uusia tai kerran minun lukemiani ja hyväksi arvioimiani.

Olen paketoinut yli 60 uutuuskirjaa odottamaan, että lähdemme illalla tonttuilemaan ja jakamaan lahjoja salaa postilaatikoihin. Kyläläiset voivat sitten miettiä, kuka heitä on muistanut ja puhua saaduista kirjoista. Jätin mukaan myös korttiin kehotuksen, että kirjan voi myös naapurin kans vaihtaa, sillä en halunnut tehdä mitään taloprofiilia ja oletusta siitä, millainen kirja mihinkin taloon sopisi.

Kirjamakuja on monia ja tarkoitus on aidosti yllättää. En halunnut olettaa, että vanhemmat ihmiset lukisivat tietynlaisia kirjoja ja että lapsiperheeseen ei sopisi tämänkaltainen kirja. Enkä halunnut antaa kaikille samankaltaisia kirjoja, runokirja voi sopia yhtä hyvin vanhemmalle kuin nuoremmalle lukijalle, dekkari ei ole pääsääntöisesti kaikkien laji, joten en halunnut nojautua lahjavalinnoissa myöskään vain "helppoon", vaikka dekkareita suomalaiset valtavasti lukevatkin. Mukana on kotimaista ja käännöskirjallisuutta, tietoa, runoutta, äänikirjoja, lyhytproosaa, novellikokoelmia, dekkareita, rakkausromaaneita, klassikoiden uudelleen otettuja painoksia, historiallista viihdettä, huumoria...

Jos yllätyskirja ei ole täysin miehleinen, niin mukavahan son "krannin" kans arvuutella, mikä solis parempi ja kuka naapureista on lahjalla heitä muistanut.

Minusta on ollut mukava antaa lahja ihmisille, joita en muuten lahjalla muistaisi. Jätin ringistä pois omat sukulaiseni, jotka oletettavasti osaisivat arvata, keneltä lahja on tullut.

Tämä kirjatonttuilu ja kirjalahjojen antaminen itselleni melko vieraille ihmisille sopii myös kirjabloggaajien tämänpäiväisen joulukalenterin luukuksi, sillä olemme kaikki himolukijoita ja annamme varmasti tänäkin jouluna paljon kirjalahjoja. Eilen luukku avautui Kirjakaapin avain -nimisessä blogissa ja huomenna on vuorossa Hemulin kirjahylly. Muut luukut löytyvät Amman lukuhetkestä.

Tämä on toinen kerta, kun itse olen kirjabloggaajien joulukalenterissa mukana. Pari vuotta sitten kirjailijat kertoivat blogissani omia lukuvinkkejään, jotka ovat ajankohtaisia tietysti myös tänäkin jouluna.

Tämä kalenteriluukku päivittyy vielä illan aikana... Mutta nyt jo luukun myötä kaikille lukijoilleni:

Oikein hyvää joulua ja lukurikasta lomaa!

Kirjamessujen lukupiirissä Virpi Hämeen-Anttilan Minun Intiani -teos

Osallistuin messuperjantaina Virpi Hämeen-Anttilan Minun Intiani -tietokirjan lukupiiriin ja lupauduin kirjoittamaan siitä myös blogiini. Viime vuonna olin mukana vastaavanlaisessa tilaisuudessa, raportoin tuolloin Kjell Westön Kangastus 38 -romaanin lukupiiristä. Viimevuotiset kokemukset ovat selvästi olleet hyviä, sillä tänäkin vuonna järjestettiin lukuisia lukupiirejä kaikkina messupäivinä.

Kirsin Book Club -niminen lukupiiri veti salin etuosassa keskustelua. Jokainen lukupiiriläinen oli valinnut oman aihealueen runsaasta tietokirjasta. He alustivat kysymyksensä ensin lukukokemuksestaan kertoen ja muutamin tekstisitaatein. Minusta tämä oli oikein kiinnostava tapa, sillä lukupiiriläiset olivat selvästi suunnitelleet, mistä aikovat puhua ja kysymykset olivat kirjailijalle olivat monipuolisia ja meille kuulijoillekin mielenkiintoisia. Myös yleisökysymyksille jätettiin lopussa aikaa.

Lukupiiri on syntynyt siitä, että Kirsi pyysi sellaisen syntymäpäivälahjaksi palattuaan Thaimaasta Suomeen. 15 lukupiiriläistä on kokoontunut kuukausittain jo neljän vuoden ajan. Tilaisuuden aluksi jokainen heistä kertoi lyhyesti, miten on lukupiirin aikanaan liittynyt ja mitä lukeminen heille merkitsee.

Taululle Virpi oli kirjoittanut nimensä sanskriitiksi, ja hän kertoi ennen varsinaisen keskustelun alkamista, miksi halusi kirjoittaa tämän teoksen ja mikä on hänen suhteensa Intiaan, kieleen ja miksi kirjassa ei ole kuvitusta. Asiaa nimittäin moitittiin lukupiirissä, mutta Virpi on halunnut pitää kirjan kevyenä matkakirjana, sillä värikuvat tuovat kirjaan lisäpainoa. Jäin miettimään, että kovakantinen kirja kansipapereineen ei vieläkään erityisen matkustusystävällinen ole, mutta toisaalta teoksen todella kiinnostavat reitit tarinoineen ja sivupolkuineen kyllä puoltavat sitä, että teos kannattaa ehdottomasti ottaa Intian-matkalle mukaan.

Minun Intiani on hyvin runsas ja se vie lukijansa pidemmälle kuin, minne perinteisimmät turistikierrokset kuljettaisivat. Virpi kuvasi kirjaa niin, että se on kuin fiktiivinen kierros Intiasta hänen johdollaan, sillä jokaisella Intia on aina omanlaisensa -- hänellekin joka kerta maa näyttäytyy vähän erilaisena. Hakemisto on kattava, joten kirjaa ei tarivitse lukea kerralla vaan vaikka sieltä täältä ja kohdepaikkojen mukaan. Kirja on sellainen, jonka Hämeen-Anttila olisi itse halunnut lukea ennen kuin ensimmäistä kertaa matkusti maahan. Tuhti tietopaketti kuvaa rehellisesti myös Intian huonoja puolia mutta samalla halutaan poistaa niitä tavanomaisimpia pelkoja, mitä monilla Intiaa kohtaan on.

Pidin erityisesti yhdestä lainauksesta, jonka eräs lukupiiriläinen oli poiminut. Siinä kuvataan, kuinka Intia on välillä kuin tulinen chili, ettei sitä tottumattoman vatsa välillä kestä. En ole itse matkustanut koskaan Intiaan, mutta teoksen ja keskustelun myötä totta kai tuli halu kokea edes osa siitä kaikesta runsaudesta. Hämeen-Anttila on hyvä tarinoitsija niin kirjoittajana kuin lukupiirin edessä. Sillä kaikesta nureastakin huolimatta kirja ja keskustelu antoi hyvin positiivisen kuvan Intiasta.

Suosittelen lukupiiriä ensi vuonna, vaikka kirjamessuohjelmaa riittää enemmän kuin kylliksi. Silti kesken messukiireiden oli miellyttävä pysähtyä kuuntelemaan ja keskustelemaan omaan tilaan. Kirjasta saa paljon enemmän irti, kun sen jakaa tuoreeltaan muiden lukijoiden kanssa.

Pelottava matkakirja

Päätin vihdoinkin lukea uudelleen Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin -suosikkikirjoihini kuuluvan tiiliskiven. Tämä oli minulle parikymppisenä todella Suuri Lukukokemus, ja olen jo pitkään halunnut lukea kirjan uudelleen ja arvioida, onko maku muuttunut vai onko kirja jumalaisen kiehtova ja hyvä yhä edelleen. Vaarallistahan tämä lukuleikki on, sillä en myöskään haluaisi millään pilata tätä kokemusta, sillä tavallaan Jumalat juhlivat öisin -- varoitus: nyt se tulee! -- on sukupolvikokemus.

Niin moni ystäväni rakastaa tätä kirjaa, ja moni on lukenut kirjan suurin piirtein samanikäisenä kuin mie. Mie vielä muistan, missä luin kirjan ensimmäistä kertaa. Olin pitkään sairaalassa ja aika kävi vähän pitkäksi, ja halusin lukea jotain oikein aikaavievää ja vetävää. Muistaakseni luin kirjan todella nopeasti, joten enköhän saa tämän luettua, jos en nyt matkan aikana kokonaan, niin ainakin pian sen jälkeen. Toinen hyvä lukumuisto tuolta ajalta on Laura Honkasalon Sinun lapsesi eivät ole sinun, ja tämänkin upean kirjan haluan lukea uudelleen pian. Sen lukeminen ei pelota niin paljon, sillä olen jo ehtinyt lukea sen kerran tuon sairaalareissun jälkeen. Ja oli silloinkin hyvä lukukokemus.

Nyt tätä näpyttelen lentokoneessa. Kohta aloitan kirjan lukemisen. Jaahas, minne sitä ollaan tällä kertaa matkalla... Ei ole kovin vaikea arvata, sillä suuntaamme

Kirjallinen Kainuu

Olen tällä hetkellä siskoni luona Sotkamossa kylässä. Lauantaina oli ihana aurinkoinen päivä, jota kelpaa nyt vesisateessa muistella. Tietysti halusin tutustua kirjallisiin kohteisiin, sillä matkojani aina elävöittää tämä kirjallisen teeman mukaan kulkeminen. Kirjallinen Kainuu on mielenkiintoinen, sillä en ole täällä aiemmin käynyt ja useampikin kova kotimainen kirjailija on näistä maisemista saanut inspiraatiota tuotantoonsa.

Kajaanissa kävimme patsastelemassa puistossa, löysin sieltä Eino Leinon ja Elias Lönnrotin pitämässä paikkaansa ja komistamassa maisemaa.

Alin kuva ei ole mitenkään erityisen kaunis, mutta vasemmalla näkyy linnanrauniot, joista Leino on runoillut. Ehkä hän siinä parhaillaan nytkin miettii säkeitä alkukesän maisemasta.

Kävimme myös tutustumassa Eino Leino -perinnetaloon, joka sijaitsee Paltaniemessä. Sisällä selvisi, että myös Elias Lönnrot on asunut samaisessa Hövelön talossa, missä Eino Leino myöhemmin kasvoi. Lönnrot ei kauan talossa viihtynyt, mutta ehti Kalevalan ensimmäistä laitosta siellä kuitenkin työstää. Hövelon talo ei ole ihan alkuperäisessä paikassaan, mutta on entisessä loistossaan. Hieno rakennus komealla paikalla, Oulujärven rannalla ja vanhan kuvakirkon vieressä.

Sisällä on esillä Leinon tuotantoa, lisäksi isän huoneeseen on sijoiteltu isoja tauluja, joissa kerrotaan sekä Lönnrotin että Leinon elämänvaiheista. Äidin huoneessa on vanhoja painoksia molempien kirjoista. Salissa voi nauttia lounasta.

Alin kuva on otettu Paltamon vanhan kirkon, kuvakirkon, katosta. Kirkko on valmistunut vuonna 1726. Käsiala on kyllä sen verran koukeroinen, etten ole ihan varma, saanko siitä selvää.

Ostin muuten Eino Leino -talosta mukavaa kirjallista turistitavaraa: runorätin, magneettisen Lönnrot-kirjanmerkin ja Eino Leino -kangaskassin. Jeah!

Sotkamon puolelta löysimme tietysti Veikko Huovisen. Mukanani on sopivasti herran Lentsu-niminen kirja, joten tietysti sitä piti kuvata patsaan läheisyydessä.

Kävimme myös Veikko Huovisen hautakivellä ja siellä oli niin kaunis pyöreä kivinen veistos. Kauniiksi sen teki erityisesti teksti, joka siihen oli kaiverrettu. En tunne Huovisen tuotantoa niin paljon, että olisin sen tunnistanut. Jäin kuitenkin miettimään, olisiko tämä jostain kirjasta lainattu? Tietääkö kukaan?

"Minä lähdin, ja muuttolinnut lähtivät, mutta minun maisemani jää."

Kirjallinen Lontoo. Osa 2.

Hyvä ystäväni on huomenna lähdössä Lontoon-matkalle ja minulle vielä sopivasti irtautui tänään aikaa kirjoittaa, joten tietysti halusin vihdoin julkaista blogissani lisää kuulumisia omalta huhtikuiselta reissultani.

Toisen ystäväni vinkistä vierailin viikon aikana jopa kahdesti tässä aivan ihanassa kirjakaupassa. London Review Bookshop oli sopivan kokoinen, siellä oli hyvä valikoima ja aivan ihanan viehättävä kahvila samassa. Kahvilan puolella oli hyvä tee- ja kakkuvalikoima, ja erityisen ihana oli kirjahyllykiertelyjen välissä käydä istumassa ja lukemassa kirjoja teekupposen äärellä.

Charing Cross Road oli mieluisa kirjakauppakatu, ja tuo kuvassakin näkyvä Denmark Street puolestaan veti miestäni puoleensa. Hän kuvasi jokaisessa liikkeessä kitaroita ja kauppojen yleistunnelmaa, mie istuin jossain nurkassa kirjan kanssa ja odotin, koska on aika siirtyä seuraavaan paikkaan. Foyles-nimisessä kirjakaupassa vain kiertelin, mutten ostanut sieltä mitään. Vaikka ostankin kirjoja mielelläni, niin silti kaikkein mieluisinta on vain saada tutustua uuden kaupungin kirjakauppoihin. Englanninkielinen tarjonta on minulle helpommin lähestyttävää kuin esimerkiksi saksankielinen, joten siksi kävin varmasti Lontoossa ollessani useammin kirjakaupoissa kuin koko viime kesänä Berliinissä.

Tarjonta tekee myös vähän kateelliseksi, sillä suomalaisten kustantamoiden ei ole mitenkään mahdollista tehdä niin upeita ja kalliita kirjoja. Lontoolaisesta kirjakaupasta saattaa helposti löytää samasta kirjasta lukuisia erilaisia painoksia, kovakantisinakin. Ja pokkaripainoksetkin ovat isompaa kokoa kuin Suomen vastaaavat.

Tekee mieli alkaa kerätä näitä sarjoja. Tämäkin sarja Fitzgeraldin teoksista on aivan uskomattoman kaunis! Tai nämä Christiet!

Kirjakaupoista toinen suosikkini on Piccadillyssa sijaitseva Hatchards, missä se on pitänyt paikkaansa vuodesta 1797 asti. Kahdessa kerroksessa kirjoja, järjestetty täsmällisesti ja samalla niin mielikuvituksellisesti, että oikein ilahduin siitä, miten kekseliäästi kirjoja on nostettu esiin vaikka "sateisen päivän varalle".

Ja paikan päällä oli paljon ihmisiä etsimässä luettavaa. Aah! Täältä ostin miekin useamman kirjan kotiin.

Edellisessä osassa kirjoitinkin, että kävelimme ympäriinsä todella paljon. Kirjakauppavierailut olivat senkin vuoksi niin ihania, että siellä pystyi -- jos malttoi istahtaa paikoilleen! -- lepuuttaa jalkoja ja viettää rauhallisempia hetkiä pois siitä kaikesta hälystä ja tungoksesta.

Mutta teimme kyllä myös mitä mielikuvituksellisipia retkiä vain sen vuoksi, että sain hupsun ajatuksen, että olisipa hauska nähdä joku pieni muistomerkki kirjailijoista. Perjantai-iltana etsimme eräästä puistosta Virginia Woolfin muistolaattaa iltamyöhäsellä salamavalon avulla, mutta mukana kuljettamamme opaskirja oli paikan suhteen ihan väärässä. Juria nauratti kovasti meän touhu, kun otimme Lontoon yöelämästä todellakin kaiken irti. Eihän tässä varsinaisesti olekaan mitään järkeä, mutta tykkään kulkea ja inspiroitua. Hänestä on mukava kulkea myös ja varsinkin kiusata minua, kirjanörttiä.

Löysimme laatan lopulta seuraavana päivänä, mutta ihan toisesta paikkaa. Mukava puisto silti tämäkin...

Woolfin laatta oli kuitenkin paljon helpommin löydettävissä (kunhan vain oikea ohje löytyi) kuin esimerkiksi Jane Austenin veljen talo. Tiedän, että joku nyt naurahtaa siellä ruudun toisella puolen. Kyllä, oikeasti etsimme myös oven, jonka takana Austen on joskus vieraillut. 

En nähnyt kylttiä, en mitään mainintaa asiasta, paikalle minut ohjasi joku nettilinkki ja omaan risaiseen karttaan piirretty rasti. Perillä löysin kuitenkin oven, jota koristi pupu. Mikään muu ovista ei näyttänyt samalta, joten ainakin näin sen, vaikka Jane jäi tapaamatta.

Suunnittelin reittejä kuitenkin vähän, joten vieressä sijaitseva Covent Garden tuli samalla reissulla tutuksi.

Brick Lane -kadulle päädyin tietysti samannimisen kirjan vuoksi. Mutta halusin kyllä myös päästä syömään. Katu oli ihan täynnä ihmisiä, ravintoloiden sisäänheittäjiä oli melkein saman verran kuin meitä asiakkaita. Valitsemamme paikka oli ihan hyvä muttei mitenkään niin erityisen loistokas, että voisin suositella pelkästään sen vuoksi matkaamaan tähänkin kirjalliseen kohteeseen. Mutta sen kaiken muun vuoksi kyllä. Ja tietysti Kirjan.

Dickensin talolle emme parhaasta tahdostomme huolimatta ehtineet, mutta Sherlock Holmes -museo löytyi pienen mutkan kautta melko helposti. Jos emme olisi lähteneet väärään suuntana, olisimme heti pysäkiltä nähneet pitkähkön jonon Holmesin talolle. Ihmiset seisoivat ja odottivat, että saivat otattaa itsestään kuvan nuoren Sherlockin vieressä.

Maltoin olla ostamatta noita hattuja, vaikka melkoinen kotietsivä olenkin. Murha päivässä piristää kummasti! Emme jaksaneet jonottaa oikein minnekään, joten siksi emme käyneet katsomassa taloa, museon kauppa riitti ihan hyvin.

En myöskään halunnut jonottaa seuraavallekaan kuvauskohteelle, enkä tarvinnut samanmoista kuvaa itsestäni hyppäämässä. Kohde oli silti pakko nähdä paikan päällä. Kuka tunnistaa paikan?

 Tai seuraavan lainauksen?