TTT – Kirjoihin liittyviä uutisia

1.

Tänään vietetään Kirjan ja ruusun päivää. Suomalaisista kirjakaupoista saa tänään kaupan päälle Jari Tervon Jarrusukan, kun ostaa 10 eurolla kirjoja. Toivon, että ehdin tänään käymään kirjakaupassa, mutta onneksi bonuskirjan saa myös nettikirjakauppojen kautta. Koko päivän on ympäri Suomen erilaisia kirjatapahtumia: kirjailjahaastatteluja, flash mob -tempauksia, kirja-alennuksia. Mutta myös netin kautta voi seurata kirjajuttuja ja Jarrusukan arvioita. Monet kirjabloggaajat ovat varmasti etunenässä teoksen lukemassa  ja siitä ilmestyy todennäköisesti jo tällä viikolla arvioita blogeihin.

Jarrusukasta:
"Jari Tervon hulvattomassa uutuudessa pohditaan, mistä voisi liisata mukavan vauvan? Koulun joulujuhlaa valmisteleva maahanmuuttolähiön tuuraajaopettaja huomaa pian, etteivät markkinat vastaa tällaiseen vilpittömään kysyntään. Jarrusukassa opettajan on itse tartuttava toimeen, ja lopulta kysyntä kohtaa tarjonnan hämmästyttävällä tavalla."

2.

Pienet Miki-kirjat oudoksuttivat aluksi, mutta kun sain pari luettavaksi, niin kummasti se mieli vain muuttui. Mikit ovat todella käteviä ja täydellisiä Berliiniin mukaan otettavaksi.

Knausgårdissa on miltei tuhat sivua, mutta sitä voi silti lukea kätevästi yhdellä kädellä pidellen. Sivut muistuttavat virsikirjaa: sivut ovat ohuita, kestäviä ja teksti näkyy toiselta puolelta vain hintsusti läpi. Ainoa huono puoli on se, että sivuja on välillä yllättävänkin vaikea kääntää, mutta hyvänä päivänä sormien ja Mikin sivujen yhteistaival on jouhevaa.

Mikeistä lisää: Karoliinan, Liisan, Sallan, Katjan blogeissa.

3.

Tämä kirja muutti elämäni -kampanja HelMet-kirjaston sivuilla:

"Seitsemän päivää, seitsemän lukijaa, seitsemän tarinaa. Tämä kirja muutti elämäni -kampanjassa HelMet-kirjaston ja keskustakirjaston facebook-sivuilla 22.4.-29.4. teemme näkyväksi lukemisen vaikuttavuutta. Olemme kutsuneet mukaan kirjabloggarit, uudet ja uljaat kirjallisuuden sanansaattajat. Sarjassa he kertovat kirjoista, jotka ovat muuttaneet heidän elämänsä."

Olen itsekin mukana tässä kampanjassa, mutta en tiedä vieläkään, että minä päivänä oma tarinani ja kuvani kirjaston sivuille ilmestyvät.

Sarjaa voi seurata Helmetin fb-sivuilta, Keskustakirjaston fb-sivuilla ja Helmetin kotisivuilta. Kirjabloggaajat myös nostavat omille sivuilleen tästä kampanjasta uutisia. Tulkaa mukaan keskustelemaan omista tärkeistä kirjoista.

Blogissa myöhemmin lisää, kun oma juttuni julkaistaan!!

4.

Elisa Kirja avaa pelin, mutta säännöt jäivät vielä epäselviksi.

Elisa Kirja on luvannut julkaista kaikki tarinat (jotka eivät ole poliittisesti, uskonnollisesti tai muulla tavoin herjaavia ja kenekään oikeuksia ja yksityisyyttä loukkaavia jne.), joiden kirjoittaja allekirjoittaa heidän kanssaan sopimuksen. Julkaisusta unelmoivat saavat näin alustan, jossa myydä kirjoja ja saada teksteille mahdollisesti lukijoita. Laatu on varmasti monenkirjava ja paljon lukevana mietin, että miten löytää sieltä massasta juuri itseä kiinnostava teos. Hinta tuskin päätä huimaa, mutta tuskin sitten myöskään tekijänpalkkiot. Sopimuksen tarkempia tietoja ei ole julkisuuteen annettu, joten nähtäväksi vielä jää, kuinka hyvä diili tämä kirjoittajille lopulta on.

Kiinnostava juttu silti. Mielenkiinnolla seuraan, koska ensimmäiset tekstit julkaistaan ja mitä niistä kirjoitetaan.


5.

Viime viikon tiistaina listasin kymmenen faktaa lukemisesta. Ne liittyvät Lukukeskuksen Lukuviikkoon. Lukukeskuksen sivuilla viisi lasten- ja nuortenkirjailijaa (Mika Wickström, Salla Simukka, Vilja-Tuulia Huotarinen, Siri Kolu ja Aleksi Delikouras) kertovat, miksi lukeminen on tärkeää.

Videot löytyvät myös Kirjastokaistan sivuilta.

"Valtakunnallista lukemisen teemaviikkoa vietetään kouluissa ja kirjastoissa jälleen huhtikuussa, samalla viikolla Kirjan ja ruusun päivän kanssa. Lukukeskuksen järjestämä Lukuviikko sisältää tänä vuonna aiempaa enemmän faktaa, innostavia kilpailuja ja osallistavaa materiaalia lukemisesta.

Lukuviikon 2013 teemana on miksi kirjat ovat tärkeitä: Mitä kirjat merkitsevät nuorille? Miksi lukemiseen tulisi kannustaa? Minkälaisia ovat lasten ja nuorten lempikirjat ja -hahmot, mitä he ajattelevat lukemisesta? Lukukeskuksen valtakunnallista Lukuviikkoa vietetään vuonna 2013 kouluissa ja kirjastoissa ympäri maan 22.-28.4.2013."


6.

Syksyn ensimmäiset kirjakatalogit ovat ilmestyneet. Netistä löytyy enemmänkin, mutta kotiin on muutama paperinenkin löytänyt tiensä.

Vielä ei olla kesässäkään ja haaveilen jo syksyn kirjojen lukemisesta. Kirja-ala on tosin suunnitellut jo kevään 2014 listat ja seuraavaksi pitäisi tietää syksyn 2014 kirjat. Mutta heiheihei, eletään silti vielä ihan kiltisti kevättä 2013, syksy tulee ajallaan.

7.

Minun ja Katjan kirjablogikirja Rivien välissä ilmestyy kesäkuussa. Kirjablogit kiinnostavat onneksi muitakin kuin bloggaajia, joten semmoinen kiva pieni pöhinä aiheen ympärillä on kaiken aikaa. Kirjasta enemmän sitten kun se ja kansi ovat valmiita.

8.

Vanhan kirjallisuuden päivien tämänvuotinen teema on Kirjat – moraalin murtajia vai rakentajia?

Harmi, etten tänä kesänä ehdi ja voi osallistua Suomen kirjatapahtumiin, mutta Berliinistä löytyy varmaan hyviä vastaavia. Pari vuotta sitten kävin Vammalassa/Sastamalassa Vanhan kirjallisuuden päivillä ja olisin mielläni mennyt taas. Tästä linkistä voi lukea juttuni siltä reissulta.

9.

Lahden kansainvälinen kirjailijakokous jää samoiten tältä kesältä väliin. Kokouksen teema on tällä kertaa Murtuvat muurit. Kirjailijat muurinmurtajina. Kokous järjestetään 16.–18.6.

"Eri puolilla maailmaa rosoinen ja väkivaltainenkin aika suodattuu kaunokirjallisuuteen. Muureja on niin kirjailijoiden sisällä kuin ulkopuolella. Teemasta saapuu keskustelemaan kotimaisten runoilijoiden ja prosaistien lisäksi kirjailijoita jopa Japanista, Zimbabwesta ja Argentiinasta asti. Tähän mennessä tulonsa on vahvistanut 24 ulkomaista vierasta miltei yhtä monesta maasta"

10.

Luetut kirjat, joista kirjoitan pian blogiini. Tämä ei nyt varsinaisesti ollut mikään suuri uutinen, mutta itselleni hyvä motivaattori ehtiä tässä töiden ja kirjan kirjoittamisen ohessa myös blogata enemmän. Tosin tämänkin listauksen tekemiseen meni koko aamupäivä, joten oman aikansa bloggaukset aina ottavat. Mutta selittelyt sikseen. Nämä upeat teokset olen viime aikoina lukenut ja aion niistä kyllä blogata.

Taskunovellit

Vilja-Tuulia Huotarinen (toim.): Taskunovellit
Karisto, 2013
Kansi: Tommi Musturi
Sivuja: 137
Useiden kotimaisten kirjoittajien hyvin lyhyistä novelleista koostuva kokoelma. Kulkee kuitenkin näppärämmin laukussa kuin taskussa.


Sain tämän teoksen kirjabloggaajakollegalta "haluan muuten vain ilahduttaa kaimaa" -lahjaksi. Vilja-Tuulia Huotarisen toimittama Taskunovellit-teos on ollut jonkin verran muissa blogeissa esillä ja koska pidän muutenkin novelleista paljon, niin mielenkiinnolla tartuin teokseen, johon on kerätty hyvin lyhyet novellit yhdeltätoista kirjailijalta ja yhdeltä sarjakuvataiteilijalta. Taskunovellit liittyy Nuoren Voiman Liiton Novelli palaa! -hankkeeseen, josta kirjoitin aiemmin otsikolla Oodi novelleille.

En täysin ihastunut kokoelmaan, sillä lukukokemus oli liian hajanainen. Välillä tuntui, että toive hyvin lyhyen tekstin kirjoittamisesta rajoitti liikaa, sillä osa novelleista oli melko täyteläisiä ja osa taas tuntui jäävän vähän kesken. Ja sitten on niitä, joissa on kutkuttava idea ja vähän naurattaakin, mutta silti lyhyt muoto jättää tarinan kuin kesken. Petri Tammisen "Erään ihailijan päiväkirjasta" on itseironiassaan herkullinen – fanaattinen ihailija kirjoittaa päiväkirjaansa rakkaudentunnustuksia kirjailijasta nimeltä Petri Tamminen ja välillä pohtii, että miksi kirjailija puhuu haastatteluissa aina vain ujoudestaan – mutta tarina olisi voinut vielä vähän kasvaa. Tuomas Kyrön "Kaksijakoinen Raimo" tuntui novellilta, joka kuin vähän nauraisi lukijalleen: luuletko, että tämä on tehty tosissaan. Ei se totinen tarina olekaan, enkä sellaista olettanutkaan, mutta kaikessa mahtipontisuudessaan novelli on kuitenkin aika lattea. Tiina Raevaaran "Puutarhurin tyttäret" oli lukujärjestyksessä ensimmäinen novelli, jonka luin heti uudelleen.

Mutta varmasti jokaiselle löytyy kokoelmasta suosikkinsa, niin erilaisia novellit keskenään ovat. Lyhyt muoto kannustaa lukemaan kiireisinäkin hetkinä. Kirja on kompakti, pidän kannesta, vaikka hämmästyin kovien kansien valintaa, sillä se tuntuu vähän kuin vesittävän idean siitä, että teos mahtuu taskuun.

Antologia-keskustelun kohdalla kiittelin sitä, että useiden kirjoittajien teksteistä kootuissa teoksissa on se hyvä puoli, että siten voi nopeasti tutustua itselleen uuden kirjoittajan tyyliin ja saada jonkinlainen ensikosketus uuteen tarinankertojaan. Opuscolon blogissa mainitaan myös, kuinka voi olla hankala hypätä tunnelmasta toiseen, jos novelleissa ei ole temaattista linkitystä. Mutta minun piti myös vähän ravistella näitä ennakko-oletuksiani pois, sillä voihan tekstin tosiaan lukea ihan yksittäisenä tekstinä eikä yrittääkään hakea kattoteemaa kaikille luetuille novelleille.

Olen samaa mieltä kuin Maria, että kokoelma on tervetullutta matalan kynnyksen novellilukemista ja kokoelma sopii erityisen hyvin nuorille lukijoille. Kirsi mainitseekin, että voisi ihan hyvin käyttää tekstejä kouluopetuksessa.

Kokoelman paras novelli oli Sirpa Kähkösen "Sorbettisydän". Pidin siitä, miten flip-flop-sanaparia toistelemalla tarinaan tuli kesää ja rytmiä.

WSOY:n kirjallinen ensi-ilta

Olin eilen kutsuvieraana WSOY:n uusissa tiloissa korkeavuorenkadulla tutustumassa kevään kirjauutuuksiin. Nyt kaikki Bonnierin kustantamot sijaitsevat samassa rakennuksessa, mutta vielä en päässyt kävelemään yhdyskäytävää pitkin, joka yhdistää Tammen ja WSOY:n tilat toisiinsa. Kustantaja Leena Majander kertoi tilaisuuden alussa muutosta, arkkitehtuurista ja siitä, kuinka olimme ensimmäiset vieraat uusissa tiloissa. Tilat haisivatkin uudelle, vaikka eihän sille mitään mahda, että vielä vähän harmitti, että Sanoma kaappasi hienot tilat bulevardilta.

Mutta se siitä, kaikki on hyvin uusissa tiloissa ja hyvien kirjojen tekeminen on tärkeintä. Taulut ovat silti tallessa, vaikkakin Olavi Paavolaisen muotokuva on lainassa Amos Andersonin taidemuseossa, mutta hänkin palautuu aikanaan takaisin omiensa joukkoon.

Mikko Kuustonen oli illan hyväntuulinen isäntä, pidän hänen itseironiastaan ja siitä, kuinka hyvin hän oli tutustunut kirjoihin ja kirjailijoihin ennen haastatteluja. Jokainen haastattelu oli erilainen, ja vaikka esiintyjiä oli paljon, ei ilta tuntunut pitkäpiimäiseltä pönöttämiseltä. Trio Kolmihenkinen oli valmistellut jokaiseen teokseen sopivan musiikkiesityksen, tämä oli kirjailijoillekin yllätys, sillä he eivät tienneet etukäteen, että minkä kohdan kirjasta ryhmä oli valinnut esitykseensä.

Mikko Kuustonen ja Petra Lampinen esittävät Vilja-Tuulia Huotarisen runon Seitsemän enoa -kokoelmasta

Runoilijat Vilja-Tuulia Huotarinen ja Anja Erämaja esittivät runonsa kevään uutuusteoksista, kirjailijoita puolestaan haastateltiin. Tämä oli ajan säästämiseksi ihan hyvä ratkaisu, vaikka olisin halunnut kuulla iki-ihanan Vilja-Tuulian haastattelun. Erämaja lauloi Petra Lampisen kanssa tilaisuuden lopuksi omia runojaan, he ovat levyttäneet aiemman runokokoelman, ja Mikko Kuustonen veikkasikin, että tämä uusi Töölönlahti toimisi myös hyvin levynä.

Kirja tulee entistä lähemmäksi, kun siitä kuulee etukäteen, jonkun tarinan, joka jollain lailla koskettaa tai liittyy omaan elämänpiiriin. Virpi Pöyhösen esikoisromaani kiinnosti minua etukäteen, sillä minusta on huikeaa, että hän on tehnyt teosta samalla, kun on kirjoittanut väitöskirjaansa. Hän on aikaisemmin julkaissut myös lastenkirjan.

Mutta erityisesti kiinnostuin, kun kuulin, että kirja sijoittuu osin Japaniin ja Virpi on tutkinut hikikomori-ilmiötä kirjaansa varten. Kun vielä opiskelin japania pääaineenani, olin erittäin kiinnostunut näistä – yleensä nuoria miehiä – ihmisistä, jotka sulkeutuvat kotiinsa erinäisistä syistä. Usein heidän vanhempansa mahdollistavat eristäytymisen, kun tuovat ruokaa oven taakse. Osa voi viettää vuosiakin kotinsa suojissa, aktiivista passiivisuuttaa yhteiskunnan vaatimuksia vastaan. Hän rakastaa minua on siis ehdoton kevään tärppikirja minulle.

Mikko Kuustonen esittelee Virpi Pöyhösen. Anna-Riikka Carlson haastatteli.

Mooses Mentulan Isän kanssa kahden sijoittuu Lappiin, Sodankylään. Mentula on itse ollut paikkakunnalla opettajana, ja hän vähän vihjaisi, että kirjassa voi ehkä ollakin jotain yhteyttä hänen elämäänsä. Kirjassa on useampi päähenkilö, mutta hän samaistui kuitenkin eniten 8-vuotiaaseen Lenne-poikaan, jonka kerronnan kautta näytetään lapsen ajatukset vanhempien riitojen keskellä.

Olen kirjan lukenut ennalta, sillä kirjoitin arvion siitä nyt helmikuussa ilmestyvään Olivia-lehteen, ja en voi kuin suositella teosta. Olen yleensä aika kriitinen lapsikertojien suhteen, mutta Lenne on uskottava ja todentuntuinen kertoja. Pidin myös siitä, että murre on uskottavaa ja Lappia kuvataan muutenkin kuin räkäkännisten kautta. Kunnon arvion julkaisen maaliskuussa, kun kirja ilmestyy.

Nyt odotellessa kannattaa katsoa kirjasta tehty traileri, se näytettiin myös tilaisuudessa yleisölle.


 

Miina Supisen Orvokki Leukaluun urakirjan olisin ostanut samantien, jos se olisi jo ilmestynyt, sillä olen pitänyt Miinan aiemmista teoksista ja hän on mielestäni Suomen hauskimpia naiskirjailijoita, kuin Tuomas Kyrön ja Sinikka Nopolan sekoitus (jos sallitte tämmöisen lemmenlapsen).

Kirjan uraohjeista puolet on kuultu aiemmin radiokuunnelmina Miitta Sorvalin lukemina, mutta kirjan yhteydessä julkaistaan myös äänikirja, joten kaikki uraneuvot saa nautti Miitan kertomina. Lyhyitä uraneuvoja ehtii lukaista lyhyemmissäkin pätkissä, joten toivon, että mielensäpahoittajat nauravat keväällä Orvokin parissa bussimatkoilla.

Katja Ketulta ilmestyy keväällä novellikokoelma Jäänsärkijä, hän on kyllä tuottelias kirjoittaja, sillä vastahan Kätilö hurmasi Suomen. Vaikka moni novellin hahmo esiintyi jo Kätilössä, painotti Kettu, ettei kyse ole mistään jämäpaloista, jotka on sellaisenaan siirretty novellikokoelmaan, kun ne eivät romaaniin mahtuneet.

Muita illan esiintyjiä olivat Panu Rajala, ruotsalainen dekkaristi Viveca Sten, luontokuvaaja Pekka Tuuri ja hauskan kuuloisen Pätkärunoilija-teoksen kirjoittanut Sami Rajakylä.

Mukava kirjallinen ilta, sillä kirjailijoilla oli kuitenkin ihan hyvin aikaa puhua ja vaihteleva ohjelma elävöitti tilaisuutta.

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa (Karisto, 2011) 175s.

Ostin Finlandia Junior voittajan, Vilja-Tuulia Huotarisen Valoa valoa valoa -teoksen kummitytölleni joululahjaksi, mutta en malttanut olla sitä itse lukematta. Lopulta päädyin sitten säästämään sen itselläni, vaikka tämä olisi varmasti hänellekin sopinut. En raskinut kuitenkaan luopua, sillä tässä Valoa valoa valoa alkaa niin mahtavasti, että haluan palata siihen vielä uudelleen, vaikka en koko teosta enää lukisikaan.

Kirja puhuttelee lukijaa konkreettisesti, sillä heti alussa käydään läpi suosittujen kirjojen alkuja ja sitä millainen olisi hyvä aloitus. Pysäytetään, käsketään jatkamaan lukemista, osoitetaan uuden alun paikka, viedään matto jalkojen alta ja ravistellaan. Hyvin postmodernia ja tehokasta.

Kertoja on tietoinen roolistaan ja paikastaan teoksessa, on välillä hyvin reipas ohjaaja valitsemallaan näyttämöllä ja toisinaan niin epävarma, että tuntuu kuin lukisi salaa nuorten päiväkirjaa. Hän perustelee myös tekemiään valintoja pitkin kerrontaa, en voi kertoa tätä kaikkien näkökulmasta, kuin pahoitellakseen, että ihmisten välisisistä vuorovaikutuksista on vaikea saada yhden suulla kaikki äänet kuuluviin.

Minua kiinnosti teoksessa enemmän rakenne, tyyli, kieli ja typografia kuin itse tarina. Huotarisen teos on kirjallisuuden opiskelijan unelmien harjoittelualusta. Sen pitäisi olla pääsykoekirjana tai tenttikirjana, sillä siinä on nähtävillä ja piilossa niin paljon kiinnostavia tasoja, joista irtoaa esimerkkejä ja analysoitavaa.

Entä tarina sitten.
Se on tarina tyttöjen välisestä ystävyydestä. Ja Tsernobylista. Enemmän ensimmäisestä kuin jälkimmäisestä.

Suosittelen tutustumaan ainakin alkuun, sillä siitä saa hyvän kuvan teoksesta. Minusta teos sopii niin aikuisille kuin nuorille lukijoille, mutta toisaalta olen sitä mieltä, että aika moni muukin sopii kaikenikäisille. Mietin aluksi, että onko tämä liian haastava varhaisteineille, mutta koska en tarkkaan tiedä, niin en alennu nyt aliarvoimaan ja oletan, että tämä maistuu juuri nuorille lukijoille, vaikka olisi voinut hyvin kisata myös "aikuisten kisassa".

Valoa valoa valoa on ollut esillä myös näissä blogeissa: Sonja, Lastenkirjahylly, Luen ja kirjoitan.

Saran kirjat -blogista kannattaa vilkaista muutenkin keskustelua nuortenkirjoista ja Blogisisko on analysoinut tarkemmin mm.teoksen postmoderneja piirteitä.

Kuva silmissä. Näkökulmia Mirkka Rekolan kirjailijantyöhön

"Heinävedellä sinä soitat flyygeliä isossa korkeassa huoneessa jonka ikkuna katsoo järvelle. Sävelet eivät soi nuottiviivaston järjestyksessä, vaan ne irtoavat sinun sormistasi hitaasti ja nopeasti ja surullisesti ja iloisesti. Koirakin kuuntele sinun jalkojesi juuressa. Pilvisen päivän muuri halkeaa, ja valo laskeutuu flyygelin kannelle. Sen päivän silissä sinä olet, joka valaisee yötä"

Olen istunut samaisen flyygelin edessä ja katsonut ikkunasta järvelle, joten luonnollisesti pysähdyin erityisesti miettimään tätä kohtaa Kristina Carlssonin tekstissä. Tämä on yksi hetki, jonka Carlson on valinnut omaan tekstiosuuteensa Mirkka Rekolan kunniaksi kirjoitettuun teokseen Kuva silmissä. Näkökulmia Mirkka Rekolan kirjailijatyöhön.

Teoksen ovat toimittaneet kirjallisuudentutkija Liisa Enwald ja Rekolankin kustannustoimittajana työskennellyt kirjailija Eila Kostamo. He ovat keränneet Rekolan merkkivuoden kunniaksi hänen tuotantoonsa perehtyneitä tutkijoita, kirjailijakolleegoita ja läheisten alojen taiteilijoita kirjoittamaan eri tyyppisiä tekstejä kokoelmaan. Kaunokirjalliset palaset koostuvat esseistä, muisteluista, tutkielmista ja Leena Krohn on jopa valinnut teokseen kuusi kertomusta teoksestaan Donna Quijote ja muita kaupunkilaisia, sillä niiden keskeinen hahmo on saanut vaikutteita Rekolasta.

Minua kokoelmassa puhuttelivat eniten edellä mainittujen kirjailijoiden tekstit. Carlsson on löytänyt ihania hetkiä Rekolasta ja heti alkuun hän on merkinnyt erittäin kauniin sitaatin "Ilo on hyvä johtaja, se on jo käynyt siellä, minne ollaan menossa." Hänen kielensä ja kertomukset hetkistä tuntuvat sopivan saumattomasti Krohnin muistelmiin ja vuonna 1998 kirjoitettuun, mutta nyt ensi kertaa painettuna julkaistuun esseeseen "Ystäväni Donna Quijote". Lisäksi viimeinen tekstipätkä jäi mieleeni, sillä siinä Kostamo kertoo kustannustoimittajan silmin Rekolasta. (Aihe, joka kiinnostaa minua erityisesti. Tämä kirjailijoiden ja kustannustoimittajien suhde. Minun pitäisi etsiä käsiini lisää tekstejä, joissa tätä kuvaillaan. Puolin ja toisin.)

Mirkka Rekola kiinnostaa minua myös ihmisenä, ei vain taiteilijana, joten koin nyt kiinnostavampina omakohtaiset muistelut, vaikka arvostin myös tutkijoiden tekstejä. Liisa Enwald esimerkiksi analysoi Rekolan runojen varjoon jääneitä maskuja. Vilja-Tuulia Huotarinen puolestaan on tehnyt aikanaan pro-gradu työn Rekolan aikakokemuksesta ja kokoelmassa analysoi mm. runoissa esiintyviä rakkauden kokemuksia ja tekoja.

Mielenkiintoisia, erityyppisiä tekstejä, joiden kautta tutustutaan Rekolaan. Ihmettelin vain saatepuhetta, siinä kun mainittiin, että muitakin kirjoittajia pyydettiin, mutta he eivät noudattaneet kutsua työ- tai muiden esteiden vuoksi. Minusta tätä ei olisi tarvinut mainita, sillä jäin heti miettimään, että kuka olisi kirjoittanut tähän vielä ja mitä hänen teksti olisi tuonut lisää.

Hyvä löytö taas kerran. Aion pistää hyvän kiertämään ja ilahduttaa tällä kirjalla ystävääni, jonka tiedän arvostavan Rekolaa.

Kuva silmissä. Näkökulmia Mirkka Rekolan kirjailijantyöhön
Toimittaneet Liisa Enwald ja Eila Kostamo. Wsoy 2011
Sivuja:150
Kansi: Ulla Rantanen