Kuva |
Ensimmäisessä Persepoliksessa käydään läpi erään iranilaisen tytön, Marjin elämänvaiheita Iranin vallankumouksen, siitä seuranneen uskonnollisen diktatuurin ja Irakin sodan aikana. Marjin perhe on moderni ja vapaamielisen islamilaisten tapojen ja pukeutumiskoodien suhteen. Kirjassa kuvataankin millainen yhteentörmäys syntyy modernien mielipiteiden etsiessä kanavaa keskellä sotaista Irania. Marjin kasvaessa hän ei pelkää esittää mielipiteitään julkisuudessa ja vanhempien on lähetettävä hänet yksin 14-vuotiaana Itävaltaan asumaan ja käymään siellä koulunsa loppuun.
Kuva |
Wikipediasta:
"Vuonna 2003 Satrapi voitti vuoden parhaan albumin palkinnon Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla teoksella Pistoja. Vuotta myöhemmin hän voitti saman palkinnon teoksella Luumukanaa."
Näistä sarjakuvista pitävät mitä ilmeisemmin kriitikot, palkintoraadit ja lukijat. Pistoja oli todella hauska ja vähän roisikin sarjakuva teheranilaista naisista, jotka juovat yhdessä teetä, juoruilevat miehistään, seksielämästään ja muiden ihmisten asioista. Ennakkoon olin jotenkin ajatellut, että naisten elämä on hyvin rajattua ja seksistä ei saa puhua avoimesti, mutta tyyli yllätti minut jälleen täysin. Pidin suurista kuvista, vähän sutaisevammin piirretyistä hahmoista ja jälleen kerran tekstin nerokkaasta iskevyydestä.
Luumukanaa kertoo puolestaan Satrapin sukulaismiehestä, joka ottaa itseltään hengen, koska hänen vaimonsa rikkoi suutuspäissään miehen kallisarvoisen tarin, persialaisen soittimen. Tämä kerrotaan ihan sarjakuvan alussa eräänlaisena prologina ja sitten loppusarjakuvaa seurataan miehen viimeisiä päiviä. Välillä miehen elämänvaiheet näyttäytyvät lukijalle takaumien kautta ja hänen masennuksensa syyt selkeytyvät. Tarina tuntuu surulliselle, mutta mielestäni on silti verrattain hauska. Satrapin huumorissa on jotain, mikä kutkuttelee minua hyvällä tavalla.
Persepoliksista ovat kirjoittaneet ainakin Salla ja Zephyr. Heidän blogeistaan löytyy myös sarjakuvanäytteitä suomeksi. Toivon, että saan pian lukea heiltä arviot myös Luumukana- ja Pistoja-teoksista.
Persepolis - Iranilainen lapsuuteni
Otava, 2004
Sivuja: 160
Suomentanut Taina Aarne
Persepolis 2 - Kotiinpaluu
Like, 2007
Sivuja: 160
Suomentanut: Taina Aarne
Pistoja
Like, 2010
Sivuja: 136
Suomentanut: Taina Helkamo
Luumukanaa
Like, 2008
Sivuja: 84
Suomentanut: Taina Aarne
Persepolis tuli telkkarista joskus syksyllä ehkä. Satuin kanavalle kesken kaiken, joten alun missaaminen jäi harmittamaan. Elokuva oli kuitenkin lumoava ja jäänyt mieleeni kummittelemaan. Oli mukava törmätä siihen näin uudestaan, ehkä pitäisi harkita näiden sarjakuvienkin lukemista!
VastaaPoistaLuin itse Persepolikset äidinkielen opettajan suosituksesta lukiossa, pitäisi ehkä palata uudelleen. Olivat mielestäni myös todella vaikuttavia.
VastaaPoistaLuumukanasta ja Pistoista en ollut kuullutkaan aikaisemmin, kirjstolistalle. :)
Pidin tosi paljon Persepoliksista, jotka ostin siskolle lahjaksi ja lainasin sitten tietty itselleni. :) Myös elokuva oli hyvä. Luumukanaa on hyllyssäni englanniksi (ostin sen 1,5 vuotta sitten Pariisin ihanasta Shakespeare & Co -kaupasta), mutten ole jostain syystä vielä lukenut sitä. Pistoja kiinnostaa myös tosi paljon.
VastaaPoistaKiitos arvioista!
Karoliina
Mie en ole nähnyt sitä elokuvaa, enkä edes tajunnut, että se on tullut ihan vasta televisiosta.
VastaaPoistaNäiden myötä olen ihan uudella tavalla innostunut sarjakuvista. Todella rentouttavaa.
Miulla on nyt ollut sarjakuvaputki menossa ja nämäkin ovat lukulistallani, mutta vielä en ole niitä kirjastosta bongannut. :)
VastaaPoistaMahtava kooste! Olen hipelöinyt Akateemisen sarjisosastolla Luumukanaa ja Pistoja, ehkäpä nyt innostun hankkimaan tai lainaamaan ne.:)
VastaaPoistaKiinnostavan oloisia, kiitos arviosta!
VastaaPoistaToivon saavani käsiini myös luumukanan sekä pistoja.
Hieno postaus! Kiitos. Olen persian kielen ihailija ja tuttavapiirissäni on paljon Suomessa asuvia iranilaisia. Laitan linkin eteenpäin :)
VastaaPoistaKuutar, mie olen innostunut sarjakuvista ja räpännyt kirjaston varausjärjestelmän melkein täyteen mielenkiintoisia albumeita.
VastaaPoistaSalla, olen sinun blogistasi muutaman vinkin hakenutkin ja odotan kovasti sinun arviotasi näistä kahdesta muusta Satrapista.
Henni, Luitko jo Persepolis ykkösen?
Rita, Kiitos paljon linkityksestä!
Näissä tosiaan näyttäisi olevan samaa tunnelmaa/otetta kuin siinä Pääskysen leikissä! Pitänee siis laittaa kirjastosta jo näitä varaukseen ellei ole hyllyssä!
VastaaPoista