23.1.2011

Marjane Satrapin sarjakuvat

Kuva
Olen nyt lukenut neljä Marjane Satrapin (Like) sarjakuva-albumia, Persepolis 1, Persepolis 2, Luumukanaa ja Pistoja ja ajattelin, että on helpompi ja mielekkäämpi esitellä ne kaikki yhtä aikaa blogissani. Satrapin sarjakuvat ovat olleet menestyneet hyvin ja en ihmettele tätä ollenkaan. En ole kauhean paljon lukenut sarjakuvia, enkä osaa verrata kuinka tyypillinen näin kantaaottava ja yhteiskunnallinen sarjakuva on, mutta minua kiehtoi lukea Iranista ja teheranilaisten naisten ja vapaamielisempien perheiden elämästä sarjakuvamuodossa. Toivoisin että näitä teoksia lukisivat monet sellaisetkin ihmiset, jotka yleensä eivät sarjakuviin tartu. Pidin siitä, että kuvat ovat täynnä tekstejä ja Satrapin vahvasti elämänkerrallisella otteella tehdyt tarinat koukuttivat ensi sivuilta lähtien.

Ensimmäisessä Persepoliksessa käydään läpi erään iranilaisen tytön, Marjin elämänvaiheita Iranin vallankumouksen, siitä seuranneen uskonnollisen diktatuurin ja Irakin sodan aikana. Marjin perhe on moderni ja vapaamielisen islamilaisten tapojen ja pukeutumiskoodien suhteen. Kirjassa kuvataankin millainen yhteentörmäys syntyy modernien mielipiteiden etsiessä kanavaa keskellä sotaista Irania. Marjin kasvaessa hän ei pelkää esittää mielipiteitään julkisuudessa ja vanhempien on lähetettävä hänet yksin 14-vuotiaana Itävaltaan asumaan ja käymään siellä koulunsa loppuun.

Kuva
Persepolis 2: Kotiinpaluu kertoo Marjin nuoruudesta Euroopassa ja kuinka hän etsii paikkaansa tavoiltaan erilaisessa maassa ja kulttuurissa. Kirja kertoo myös nimensä mukaisesti siitä kun Marji palaa Wienistä kotiinsa Teheraniin sodan päätyttyä, mutta uskonnollinen ilmasto on edelleen fundamentalistinen. Ostin tämän teoksen sisarelleni joululahjaksi ja se oli myös ensimmäinen, jonka Satrapilta luin. Jos tämä avasi silmiäni sarjakuvan tehokkuudesta sivistäjänä, niin ensimmäinen kirja räväytti ne auki. Joudun tunnustamaan, että tiesin aika vähän Iranista ja maan historiasta etukäteen. Pidän siitä, että sarjakuvissa on paljon tekstiä, koska ne pakottavat viipyilemään kuvan ääressä pidempään. Mustavalkoiset kuvat sopivat Satrapin tyyliin, sillä värit tulivat esiin mielikuvitukseni upotessa täysin tarinaan.

Wikipediasta:
"Vuonna 2003 Satrapi voitti vuoden parhaan albumin palkinnon Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla teoksella Pistoja. Vuotta myöhemmin hän voitti saman palkinnon teoksella Luumukanaa." 
Näistä sarjakuvista pitävät mitä ilmeisemmin kriitikot, palkintoraadit ja lukijat. Pistoja oli todella hauska ja vähän roisikin sarjakuva teheranilaista naisista, jotka juovat yhdessä teetä, juoruilevat miehistään, seksielämästään ja muiden ihmisten asioista. Ennakkoon olin jotenkin ajatellut, että naisten elämä on hyvin rajattua ja seksistä ei saa puhua avoimesti, mutta tyyli yllätti minut jälleen täysin. Pidin suurista kuvista, vähän sutaisevammin piirretyistä hahmoista ja jälleen kerran tekstin nerokkaasta iskevyydestä. 




Luumukanaa kertoo puolestaan Satrapin sukulaismiehestä, joka ottaa itseltään hengen, koska hänen vaimonsa rikkoi suutuspäissään miehen kallisarvoisen tarin, persialaisen soittimen. Tämä kerrotaan ihan sarjakuvan alussa eräänlaisena prologina ja sitten loppusarjakuvaa seurataan miehen viimeisiä päiviä. Välillä miehen elämänvaiheet näyttäytyvät lukijalle takaumien kautta ja hänen masennuksensa syyt selkeytyvät. Tarina tuntuu surulliselle, mutta mielestäni on silti verrattain hauska. Satrapin huumorissa on jotain, mikä kutkuttelee minua hyvällä tavalla.

Persepoliksista ovat kirjoittaneet ainakin Salla ja Zephyr. Heidän blogeistaan löytyy myös sarjakuvanäytteitä suomeksi. Toivon, että saan pian lukea heiltä arviot myös Luumukana- ja Pistoja-teoksista.

Persepolis - Iranilainen lapsuuteni
Otava, 2004
Sivuja: 160
Suomentanut Taina Aarne
Persepolis 2 - Kotiinpaluu
Like, 2007
Sivuja: 160
Suomentanut: Taina Aarne
Pistoja
Like, 2010
Sivuja: 136
Suomentanut: Taina Helkamo
Luumukanaa
Like, 2008
Sivuja: 84
Suomentanut: Taina Aarne

10 kommenttia :

  1. Persepolis tuli telkkarista joskus syksyllä ehkä. Satuin kanavalle kesken kaiken, joten alun missaaminen jäi harmittamaan. Elokuva oli kuitenkin lumoava ja jäänyt mieleeni kummittelemaan. Oli mukava törmätä siihen näin uudestaan, ehkä pitäisi harkita näiden sarjakuvienkin lukemista!

    VastaaPoista
  2. Luin itse Persepolikset äidinkielen opettajan suosituksesta lukiossa, pitäisi ehkä palata uudelleen. Olivat mielestäni myös todella vaikuttavia.

    Luumukanasta ja Pistoista en ollut kuullutkaan aikaisemmin, kirjstolistalle. :)

    VastaaPoista
  3. Pidin tosi paljon Persepoliksista, jotka ostin siskolle lahjaksi ja lainasin sitten tietty itselleni. :) Myös elokuva oli hyvä. Luumukanaa on hyllyssäni englanniksi (ostin sen 1,5 vuotta sitten Pariisin ihanasta Shakespeare & Co -kaupasta), mutten ole jostain syystä vielä lukenut sitä. Pistoja kiinnostaa myös tosi paljon.

    Kiitos arvioista!

    Karoliina

    VastaaPoista
  4. Mie en ole nähnyt sitä elokuvaa, enkä edes tajunnut, että se on tullut ihan vasta televisiosta.

    Näiden myötä olen ihan uudella tavalla innostunut sarjakuvista. Todella rentouttavaa.

    VastaaPoista
  5. Miulla on nyt ollut sarjakuvaputki menossa ja nämäkin ovat lukulistallani, mutta vielä en ole niitä kirjastosta bongannut. :)

    VastaaPoista
  6. Mahtava kooste! Olen hipelöinyt Akateemisen sarjisosastolla Luumukanaa ja Pistoja, ehkäpä nyt innostun hankkimaan tai lainaamaan ne.:)

    VastaaPoista
  7. Kiinnostavan oloisia, kiitos arviosta!
    Toivon saavani käsiini myös luumukanan sekä pistoja.

    VastaaPoista
  8. Hieno postaus! Kiitos. Olen persian kielen ihailija ja tuttavapiirissäni on paljon Suomessa asuvia iranilaisia. Laitan linkin eteenpäin :)

    VastaaPoista
  9. Kuutar, mie olen innostunut sarjakuvista ja räpännyt kirjaston varausjärjestelmän melkein täyteen mielenkiintoisia albumeita.
    Salla, olen sinun blogistasi muutaman vinkin hakenutkin ja odotan kovasti sinun arviotasi näistä kahdesta muusta Satrapista.
    Henni, Luitko jo Persepolis ykkösen?
    Rita, Kiitos paljon linkityksestä!

    VastaaPoista
  10. Näissä tosiaan näyttäisi olevan samaa tunnelmaa/otetta kuin siinä Pääskysen leikissä! Pitänee siis laittaa kirjastosta jo näitä varaukseen ellei ole hyllyssä!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!