Mutta se siitä, kaikki on hyvin uusissa tiloissa ja hyvien kirjojen tekeminen on tärkeintä. Taulut ovat silti tallessa, vaikkakin Olavi Paavolaisen muotokuva on lainassa Amos Andersonin taidemuseossa, mutta hänkin palautuu aikanaan takaisin omiensa joukkoon.
Mikko Kuustonen oli illan hyväntuulinen isäntä, pidän hänen itseironiastaan ja siitä, kuinka hyvin hän oli tutustunut kirjoihin ja kirjailijoihin ennen haastatteluja. Jokainen haastattelu oli erilainen, ja vaikka esiintyjiä oli paljon, ei ilta tuntunut pitkäpiimäiseltä pönöttämiseltä. Trio Kolmihenkinen oli valmistellut jokaiseen teokseen sopivan musiikkiesityksen, tämä oli kirjailijoillekin yllätys, sillä he eivät tienneet etukäteen, että minkä kohdan kirjasta ryhmä oli valinnut esitykseensä.
Mikko Kuustonen ja Petra Lampinen esittävät Vilja-Tuulia Huotarisen runon Seitsemän enoa -kokoelmasta |
Runoilijat Vilja-Tuulia Huotarinen ja Anja Erämaja esittivät runonsa kevään uutuusteoksista, kirjailijoita puolestaan haastateltiin. Tämä oli ajan säästämiseksi ihan hyvä ratkaisu, vaikka olisin halunnut kuulla iki-ihanan Vilja-Tuulian haastattelun. Erämaja lauloi Petra Lampisen kanssa tilaisuuden lopuksi omia runojaan, he ovat levyttäneet aiemman runokokoelman, ja Mikko Kuustonen veikkasikin, että tämä uusi Töölönlahti toimisi myös hyvin levynä.
Kirja tulee entistä lähemmäksi, kun siitä kuulee etukäteen, jonkun tarinan, joka jollain lailla koskettaa tai liittyy omaan elämänpiiriin. Virpi Pöyhösen esikoisromaani kiinnosti minua etukäteen, sillä minusta on huikeaa, että hän on tehnyt teosta samalla, kun on kirjoittanut väitöskirjaansa. Hän on aikaisemmin julkaissut myös lastenkirjan.
Mutta erityisesti kiinnostuin, kun kuulin, että kirja sijoittuu osin Japaniin ja Virpi on tutkinut hikikomori-ilmiötä kirjaansa varten. Kun vielä opiskelin japania pääaineenani, olin erittäin kiinnostunut näistä – yleensä nuoria miehiä – ihmisistä, jotka sulkeutuvat kotiinsa erinäisistä syistä. Usein heidän vanhempansa mahdollistavat eristäytymisen, kun tuovat ruokaa oven taakse. Osa voi viettää vuosiakin kotinsa suojissa, aktiivista passiivisuuttaa yhteiskunnan vaatimuksia vastaan. Hän rakastaa minua on siis ehdoton kevään tärppikirja minulle.
Mikko Kuustonen esittelee Virpi Pöyhösen. Anna-Riikka Carlson haastatteli. |
Mooses Mentulan Isän kanssa kahden sijoittuu Lappiin, Sodankylään. Mentula on itse ollut paikkakunnalla opettajana, ja hän vähän vihjaisi, että kirjassa voi ehkä ollakin jotain yhteyttä hänen elämäänsä. Kirjassa on useampi päähenkilö, mutta hän samaistui kuitenkin eniten 8-vuotiaaseen Lenne-poikaan, jonka kerronnan kautta näytetään lapsen ajatukset vanhempien riitojen keskellä.
Olen kirjan lukenut ennalta, sillä kirjoitin arvion siitä nyt helmikuussa ilmestyvään Olivia-lehteen, ja en voi kuin suositella teosta. Olen yleensä aika kriitinen lapsikertojien suhteen, mutta Lenne on uskottava ja todentuntuinen kertoja. Pidin myös siitä, että murre on uskottavaa ja Lappia kuvataan muutenkin kuin räkäkännisten kautta. Kunnon arvion julkaisen maaliskuussa, kun kirja ilmestyy.
Nyt odotellessa kannattaa katsoa kirjasta tehty traileri, se näytettiin myös tilaisuudessa yleisölle.
Miina Supisen Orvokki Leukaluun urakirjan olisin ostanut samantien, jos se olisi jo ilmestynyt, sillä olen pitänyt Miinan aiemmista teoksista ja hän on mielestäni Suomen hauskimpia naiskirjailijoita, kuin Tuomas Kyrön ja Sinikka Nopolan sekoitus (jos sallitte tämmöisen lemmenlapsen).
Kirjan uraohjeista puolet on kuultu aiemmin radiokuunnelmina Miitta Sorvalin lukemina, mutta kirjan yhteydessä julkaistaan myös äänikirja, joten kaikki uraneuvot saa nautti Miitan kertomina. Lyhyitä uraneuvoja ehtii lukaista lyhyemmissäkin pätkissä, joten toivon, että mielensäpahoittajat nauravat keväällä Orvokin parissa bussimatkoilla.
Katja Ketulta ilmestyy keväällä novellikokoelma Jäänsärkijä, hän on kyllä tuottelias kirjoittaja, sillä vastahan Kätilö hurmasi Suomen. Vaikka moni novellin hahmo esiintyi jo Kätilössä, painotti Kettu, ettei kyse ole mistään jämäpaloista, jotka on sellaisenaan siirretty novellikokoelmaan, kun ne eivät romaaniin mahtuneet.
Muita illan esiintyjiä olivat Panu Rajala, ruotsalainen dekkaristi Viveca Sten, luontokuvaaja Pekka Tuuri ja hauskan kuuloisen Pätkärunoilija-teoksen kirjoittanut Sami Rajakylä.
Mukava kirjallinen ilta, sillä kirjailijoilla oli kuitenkin ihan hyvin aikaa puhua ja vaihteleva ohjelma elävöitti tilaisuutta.
Sinä olet kyllä taitava valokuvaaja! Upeita kuvia ja hyviä poimintoja illasta. Katja Ketun uutuus lienee mulle pakkoluettavaa ja Mentulan kirja kuulosti tosi houkuttelevalta myös ja traileri on onnistunut. :)
VastaaPoistaKiitos mukavasta kommentista Salla. :) Mentulan kirja oli minusta hyvä, Ketun novellit täytyy tosiaan lukea. Viveca Stenin dekkaria on kehuttu, ja kuulin, että siitä on tehty sarjakin, joten sekin täytyy varmaan lukea.
PoistaKuulostaa todella mainiolta illalta, ja kiinnostuin nyt kovasti Pöyhösen ja Mentulan kirjoista. :)
VastaaPoistaKuulostaapa kivalta tilaisuudelta ja kuvatkin ovat, tosiaan, hienoja! Minun pitäisi vihdoin lukea Apatosauruksen maa, sitten voisin siirtyä uuteen Supiseen. :) Virpi Pöyhösen teos ja Huotarisen runot alkoivat myös tämän myötä kiinnostaa!
VastaaPoistaKiinnostuin kaikista kirjoista ja oli ihana ilta. Pikkuisen oli ehkä vaikutusta myös sillä, että olin kaksi viikko ollut kotona näiden tautien ja tautisten parissa. Mutta Leukaluu ja Töölönlahti jäivät soimaan mieleen vielä kotimatkaksi ja loppuviikoksi. Ne on pakko hankkia =) ainaski.
VastaaPoistaMyit minulle sekä Pöyhäsen että Mentulan. Molempien ohi harppasin, kun listasin kevään kiinnostavimpi kirjoja. Pitääpä lisätä joukon jatkoksi!
VastaaPoistaJa kyllä, hienoja kuvia. Tuollaisista tilanteista harvoin saa aikaiseksi kiinnostavaa jälkeä, mutta katse kiinnittyi jokaiseen otokseen erikseen. Hieno tunnelma. Taitavaa. :)
Vau, tuo Pöyhönen kuulostaa todella mielenkiintoiselta - lukulistalle siis! Ja tosi kivan näköinen vierailu!
VastaaPoistaUpeat kuvat! Itse kuumeisena näin kaiken vähän hämärästi, joten kiitos selvennyksestä. Oli kuitenkin vaikuttava ja mieleenjäävä esittely - musiikki yhdistettynä kirjoihin soittelee lukijassakin monenlaisia säveliä, toimii hyvin. Kirjoista ainakin Erämaja ja Pöyhönen listalle heti. Mentulakin varmaan tulee luettua, Lapin miehistä luen juuri Janne Huilajan Jimiä ja tykkään kovasti. Tiesittekö muuten, että Katja Kettua itseään on sanottu villisilmäksi? Luin jostain haastattelusta juuri.
VastaaPoista