Fiftari-esittelyssä jengiläisistä
”Rauno” ja ”Tapio”, eli Matvei Ojansuu ja Riku Laine.
Olipahan melkoinen parivaljakko tämä, ja yhteishaastattelusta
muodostui varsin hauska kokemus kaikille!
Sekä Riku että Matvei ovat molemmat
hämeenlinnalaisia ja vuosimallia 1988. Riku tosin on
horoskooppimerkiltään kauris ja Matvei taas jousimies, että vähän
jotain eroja sentään löytyi.
Mitä harrastatte ?
Riku : Mä harrastan jalkapalloa ja
ristikoita. Jalkapallossa vaikutan kentällä puulaakiturnauksissa ja
kentän ulkopuolella Härmän toiminnassa.
Matvei : Mäkin harrastan jalkapalloa,
sellaista höntsäilyfutista. Joskus nuorempana pelasinkin ihan
joukkueessa, nykyään sellaista puulaakitasoa sitten.
Löytyykö suvusta muita
teatterialalla olevia tai teatteria harrastavia?
Riku : Ei oikeastaan, faija oli joskus
aikoinaan Miniteatterissa mukana muutaman vuoden.
Matvei : Mummo, eli isän äiti, on
näytellyt jonkun verran ja taitaa näytellä nykyäänkin, ei tosin
ammattitasolla vaan ihan harrastelijapohjalta, Lohjalla vaikuttaa
hän.
Oletteko suorittaneet jotain
teatterialan opintoja?
Riku : Ilmaisutaidonohjaajan kurssin
olen käynyt Miniteatterissa parisen vuotta sitten, se kesti kolme
kuukautta. En oo ikinä hakenut mihinkään muualle, tää on ihan
harrastuspohjalta mulla. Koulussakaan en koskaan ollut missään
näytelmäkerhoissa tai muissa...
Matvei : Vuosina 2009-2010 olin
Voionmaan opistolla Ylöjärvellä elokuvanäyttelijälinjalla. Siitä
sai 50 opintopinnaa, jos esim. Teakiin joskus pääsisin niin ne
pinnat voisi hyödyntää siellä. Se oli kyllä todella hieno vuosi!
Muuten ei sitten mitään kouluja tai kursseja ole käyty, lukiossa
tietysti oli jotain ilmaisutaitoa, mutta ei sitten oikein muuta.
Riku Laine / kuva Teatterikärpänen |
Millä alalla olette ”siviilissä”?
Riku : Olen kuukauden verran vielä
opiskelija, mun pitäisi valmistua toukokuun lopussa lähihoitajaksi.
Saas nähdä nyt miten käy, paljon on vielä hommia tekemättä...
Matvei : Mä olen ammatiltani tällä
hetkellä ihan vaan työtön!
Oletteko haaveillut saavanne
teatterista ammatin?
Riku : Joskus oon, mutta en enää.
Nykyään mä olen tyytynyt kohtalooni ja todennut, että tää on
ihan harrastuspohjalta mulla nyt. Ei tää tosin varmaan lähde
koskaan pois, kyllä tää tulee jollain tavalla aina elämässäni
olemaan mukana. Mutta ne ammattihaaveet on heivattu aikaa sitten!
Matvei : Kyllä mä tästä ammattia
ittelleni kaavailen, mikään muu ei oo mua ikinä oikein sillai
hotsittanut. Se on mun haave ollut aina ja sitä kohti mä koko ajan
yritän. Neljä kertaa oon hakenut Teakiin ja päässyt jatkoonkin,
tänä vuonna haku jäi väliin kun nää esitykset on samaan aikaan.
Mitä juttuja olette teatterin parissa
tehneet aiemmin?
Riku : Menin Miniteatteriin 1997 ja
olin siellä ihan tuonne täysi-ikäisyyden rajamaille, ja sitten ei
ollut enää rooleja siellä. Eräs Teatterissa olin muutamassa
näytelmässä mukana ja Hämeenlinnan kesäteatterissa olin vuonna
2004 mukana Onnen maa – näytelmässä. Pääsin myös haistelemaan
elokuvamaailmaa Ystäväni Henry – leffan muodossa, olin muutamassa
kohtauksessa mukana ja se oli kyllä todella mielenkiintoinen
kokemus.
Matvei : Mä menin Miniteatteriin pari
vuotta myöhemmin kuin Riku, olinkohan jotain 11v kun menin sinne.
”Saari kaukana täältä” oli viimeinen näytelmä, jossa olin
mukana. Se elokuvanäyttelykurssi avasi mun silmät tällä
elokuvanäyttelemiselle ja lyhytelokuvissa olen ollut mukana sen
jälkeen paljonkin. On osallistuttu kilpailuihin, esim. Uneton 48-
lyhärikilpailusta tuli yksi vuosi yleisöäänestyksen voitto.
Matvei Ojansuu |
Miksi aikoinaan kiinnostuitte
teatterista?
Riku : No porukoitten kanssa etsittiin
mulle jotain harrastusta ja menin sinne Miniteatteriin koittamaan ja
sille tielle jäin. Aluksi menin niihin opetusryhmiin, muttei siinä
mennyt kuin kuukausi, kun Myllyniemen Jussi pyysi mua ensimmäiseen
näytelmääni mukaan. Sen jälkeen en enää muutamaa pikavisiittiä
lukuunottamatta opetusryhmiin mennyt, vaan se oli näytelmää toisen
perään ja ehkä se oli se syy miksi sinne tuli jäätyäkin, kun ei
se leikkiminen mua niin kiinnostanut, mä tykkäsin heti alusta asti
tehdä kunnon näytelmiä!
Matvei : Mä en oo ikinä edes ollut
niissä opetusryhmissä, suoraan lavalle vaan. Oli näitä
Ahola-Valosta kertovia näytelmiä ja mua pyydettiin siihen Valon
lapsia – näytelmään soittamaan nokkahuilua.
Riku : Hahahahahhahhahahah
nokkahuilua!
Matvei : Juu juu se oli mun
ensimmäinen lavakokemus. Älä naura siinä! Siitä mä sit
innostuin, vaikka mua jännitti ihan sairaan paljon joka esityksessä.
Se porukka oli niin hyvä, siks mä innostuin, en niinkään siitä
nokkahuilusta. (Riku hihittää vieressä) Siitä se sitten lähti,
Marja Myllyniemi pyysi mua yhteen juttuun mukaan ja sitten olinkin
kaikissa näytelmissä aina mukana.
Käyttekö itse paljon teatterissa ja
mikä on ollut viimeisin näkemänne juttu?
Riku : Hävettävän vähän tulee
kyllä käytyä, koska opiskelijana ei budjetti oo aina ihan sillä
tasolla. Monta kertaa on suunnitelmissa ollut, että nyt lähdetään
katsomaan tota ja aina se vaan jää. Tulee vaikka sähkölasku
postissa ja hetken puntaroi, että menenkö teatteriin vai nautinko
sähköstä. Sähkö on toistaiseksi voittanut. Kun työelämään
pääsee, niin ehkä se sitten muuttuu ja täytyy aktivoitua. On se
kyllä sellaista, isot lavat ja muut. Niihin jää koukkuun sinne
yleisönkin puolelle. Kesäteatteri on sellainen, mikä tulee joka
vuosi käytyä katsomassa, se on sellainen mitä mä en skippaa
mistään hinnasta ihan vaan hyvien muistojenkin takia. Ja pilsun
mm-kisat! Siivosen Tatulle terveisiä, että tänä vuonna tulee uusi
mestari... Ja nyt kun muuten oikein miettii, niin viimeisin näkemäni
on se Riihimäen Nuorisoteatterin esittämä PMMP-musikaali.
Matvei : Sama juttu mulla, eli
hävettää ihan kuinka vähän käy teatterissa. Aina kun käy,
tulee sellainen ajatus, että miks mä käyn näin harvoin ja sitten
lupaan itselleni, että nyt alan käydä useammin. Samalla lailla kun
käy esim. kirkossa, niin silloinkin aina innostuu että nyt mä alan
käydä enemmän... Niin, Teakia varten mä kävin katsomassa
Kansallisteatterissa sen Patriarkka-näytelmän, sinne Teakiin pitää
käydä katsomassa joku esitys ja arvioida se. Se oli kyllä todella
hyvä, mutta enhän mä sit edes hakenut koko Teakiin nyt sitten
lopulta.
Miten päädyitte tähän
Fiftari!-projektiin mukaan?
Riku : Olin Ojoisten ala-asteella
työssäoppimassa joskus marraskuussa 2011 ja ohjaaja- Laura oli
siellä myös. Siellä se välitunnilla otti tän puheeksi ja kysyi,
että kiinnostaisiko, ja kyllähän mua kiinnosti. Kävin sitten
jossain alkupalaverissa, ja tässä nyt ollaan.
Matvei : Se oli muuten varmaan tuo
Riku, joka kertoi mulle tästä ja pyysi mua käymään siinä
alkupalaverissa. En sitten kuitenkaan ikinä mennyt sinne. Henkka
sitten mainosti mulle tätä kovasti myös. Lauran kanssa sit
soiteltiin muutamia puheluita, sain kässärin käteeni ja nyt ollaan
sitten tässä.
Millaiset odotukset teillä on tämän
projektin suhteen noin yleensä ja oman tulevaisuuden kannalta?
Riku : Yleisesti odotan, että yleisö
tulisi näkemään, että tällai talkoohengellä ja
harrastelijavoimilla pystyy myös tekemään hyvää teatteria ja
että asenteella kun painaa, niin lopputulos on sellainen, että
yleisö lähtee ihmetellen teatterista ja ei unohda sitä heti
seuraavana aamuna kun herää, vaan aattelee ”Hei, mähän olin
eilen katsomassa sitä Fiftaria ja taidanpa vihjaista kavereillekin
asiasta, että kandee mennä katsomaan!” Tulevaisuutta ajatellen
tää antaa mulle uusia haaveita, koska ´97 alkaen mulla on ollut
musikaali haaveena. Ennen oli kesäteatterihaave ja se toteutui jo
silloin 2004, ja sitten oli haave päästä päänäyttämölle, ja
se toteutuukin tässä musikaalihaaveen kanssa samaan aikaan. Täytys
kehitellä uusia haaveita, joita lähteä tavoittelemaan. Ehkä ne
olisi sitten tuolla ohjauksen puolella ne seuraavat haaveet, se on
sellainen asia joka kiinnostaa itteeni erittäin paljon. Mä
erikoistun vammaistyöhön, ja jollain tavalla haluan tuoda tähän
tulevaan työhöni teatterin mukaan, se on antoisaa kaikille
ihmisille ja se ei katso aikaa eikä paikkaa.
Matvei : Mulla on taas vähän sama
juttu, eli mulla ja koko porukalla on sellainen näyttämisenhalu, mä
haluan näyttää kaikille, että me saadaan kunnon juttu aikaan.
Toivon, että tästä tykättäis ja että tää avaisi silmiä ja
ns. räjäyttäisi pankin. Itsellä on se, että mä pelkäsin ennen
musikaaleja, että ikinä en kyllä menis, mutta sitten aattelin kun
mua pyydettiin tähän, että mä kohtaan nyt pelkoni ja harvoin saa
tämmöistä tilaisuutta ja nyt olen todella kiitollinen siitä, että
olen päässyt tähän mukaan. Haluan vetää roolini niin täysillä
kuin vain pystyn, kunnon asenteella ja myös toivon, että tää
toimisi myös eräänlaisena ponnahduslautana, et saisi uusia
kontakteja ja sillai. Et kyseltäis vaikka tän perusteella
jatkossakin juttuihin mukaan.
Pojjaat :) |
Mikä on parasta tässä
Fiftari!-porukassa?
Riku : Se on tuo Matvei! Ei vaan,
kyllä se on se yhteisen tekemisen meininki. Kaikilla on sama
päämäärä ja kaikki tekee sen eteen duunia. Puhalletaan samaan
hiileen ja kaikki haluaa, että se liekki sieltä roihahtaa tuolla
kuun loppupuolella.
Matvei : Pitäskö mun nyt kans ensin
vastata että Riku? No just tää jengi, on kivaa tehdä porukalla
taas. Joskus aattelin ja harmittelinkin, etten varmaan tuu ikinä
enää näyttelemään esim. Rikun kanssa yhdessä ja sit kun sain
kuulla, että tässä on samaa porukkaa, jotka on ollu aikoinaan
Miniteatterissa, niin … Tosi hyvä yhteishenki meillä on ja olen
saanut paljon uusia kavereita! On tosi kivaa tehdä yhdessä!
Onko teillä omia esikuvia?
Riku : Noista suomalaista on tullut
Vesa-Matti Loiria ihailtua taiteilijana, niin elokuvassa,
teatterissa, laulajana ja tulkitsijanakin. Hienoja juttuja on Loiri
tehnyt! Täytyy myöntää, että teatterin puolelta nää mun
suurimmat esikuvat tulee ihan tästä omasta kotikaupungista, eli
Sandbergin Lasse ja Siivosen Tatu. Oli se kyllä huikea kokemus, kun
pääsin niiden kanssa tekeen sitä kesäteatteria silloin.
Maailmalta sitten Leonardo DiCaprio, se teki niin huikeen roolin
siinä Gilbert Grapessa että huh huh. Se oli eka leffa jonka
nähtyäni mä itkin, ja en oo ikinä kehdannut tätä tunnustaa.
Matvei : No näitähän on vaikka
mitä, oon kattellut kyllä niin paljon leffoja aikoinani. Jack
Nicholson on ollut aina kova, Al Pacino... En mä jaksa luetella
näitä kaikkia! Suomalaisista mä oon samoilla linjoilla Rikun
kanssa, eli Loiri on kyllä kova! Ne mun esikuvat on kyllä tuolla
leffapuolella enimmäkseen, ei niinkään teatterilavoilla. Aina kun
mä nään hyvän roolisuorituksen niin tykästyn kyllä, mutta en
osaa nyt ketään tiettyä mainita tähän.
Kertokaa joku oikein hyvä muisto!
Riku : Kyllä tää kumpuaa tuolta
teatterimaailmasta ja Miniteatterista. Kuusankoskella kiusattiin
vähän Myllyniemen Pekkaa pikkunassikoina ja Pekkahan sitten vähän
suuttui, kun taisi olla eräs Matvei kun ruiskautti vettä
sellaisella lääkeruiskulla suoraan Pekan korvaan ja sitten tuli
kiire. Siitä tuli aikamoinen hulabaloo, mutta ollaan kyllä Pekankin
kanssa naurettu tälle jälkikäteen.
Matvei : Ollaan juu! Mä olin vessassa
piilossa enkä uskaltanut tulla pois sieltä. Pekka repii ovea ja
huutaa ”Nyt ulos sieltä!” Kyllä mullakin parhaat muistot
liittyy näyttelemiseen ja Miniteatteriin. Se vuosi siellä opistolla
oli kyllä myös kokonaisuutena yksi todella hieno muisto. Ja ne
Miniteatterin reissut... Fär-saaret on kyllä pakko mainita, se oli
kyllä niin ainutlaatuinen tilaisuus. Esitettiin Kullervoa siellä,
ja itse asiassa siellä tutustuttiin yhteen tyttöön ja hän on
tulossa nyt ensi kesänä tänne meitä moikkaamaan, siitä on
kuitenkin 12 vuotta aikaa kun on viimeksi nähty. Mahtavaa!
Mitä terveisiä haluaisitte lähettää
katsojille?
Riku : Vaikeeta sanoo mitään fiksua,
tulee vaan mieleen se kliseinen ”Tulkaa katsomaan”.
Ainutlaatuista ja sensaatiomaistakin settiä luvassa!
Matvei : Tulkaa nyt ihmeessä
katsomaan. Kun nuoret tekee, niin siinä on aina kuitenkin jotain
erilaista kuin perus ammattiporukoissa. Toivottavasti räjäytetään
tajunta!
Riku : Juu ei tämmöistä tulla
näkeen täällä ihan äkkiä uudestaan kyllä!
Jos ihminen menisi talviunille, mitä
ottaisitte omaan talvipesäänne viihdykkeeksi mukaan siltä varalta,
että heräätte kesken unien?
Riku : En mä sinne tarvis muuta kuin
Alan Shearer-dvd:n, missä on kaikki sen uran Newcastle-maalit, se
kestää kolme tuntia. Ja joku laite tietysti, jolla katsella sitä
repeatina. Yksi talvi menee sen parissa kyllä. Sitten ottaisin
Kartanon valkosipulisipsejä, ne on maailman parhaita ja sitten
ottaisin Pirkka-olutta. Näillä mennään!
Matvei :Ottaisin insuliinia, koska
mulla on diabetes, muuten kävis huonosti. Jaa niin viihdykkeeksi!
Turvautuisin johonkin kannettavaan tietokoneeseen, koska sen avulla
voi tehdä ihan mitä vaan melkein. Kattoisin leffoja Netflixistä.
Juomaksi ottaisin jotain parempaa kyllä kuin Pirkka-olutta, olutta
kyllä mutta en nimeä mitään tiettyä. Ruokapuoleksi ottaisin
pizzaa.
Mikä supersankari haluaisitte olla ja
miksi?
Riku : Ehdottomasti Robin Hood!
Ottaisin rikkailta ja antaisin Matveille.
Matvei : Hah hah. Mä olisin varmaan
Batman, se on ollut aina mun suosikki. Tai sitten Zorro!
Jos saisitte viettää päivän
naisena, mitä tekisitte?
Riku : Ensin mä koittaisin
todennäköisesti räpeltää rintsikoita kiinni pari tuntia. Sen
jälkeen mä ottaisin jonkun muistivihon ja kynän ja kirjaisin
päivän ajalta kaikki mielialamuutokset ja mistä ne johtuu. Ja sit
kiertäisin kaikki yleiset naisten vessat ja nostaisin kaikista
pytyistä kannet ylös!
Matvei : Toi oli niin täydellinen
vastaus kyllä! Ei paremmin voi enää vastata! No en mä niistä
rintsikoista nyt niinkään perustaisi, mutta kyllä niiden tissien
kanssa varmaan menisi hetkisen aikaa ihmetellessä, että miltä ne
itsestä tuntuu kun ne on siinä. Toi muistiinpanohomma oli loistava!
Kokeilisin, että onko shoppailu oikeesti niin kivaa mitä ne
väittää. Ideaparkkiin kuudeksi tunniksi ja kokeilisin joka
hemmetin asua, ja sit en kuitenkaan ostaisi mitään.
Ei sitten tulisi houkutusta laittautua
oikein nätiksi?
Riku : Meikkaaminen on musta
yliarvostettua. Luonnollisen näköiset naiset on paljon kauniimpia.
Ehkä jotain poskipunaa voisin kokeilla ja sit kylille!
Matvei : Ei jumankauta Riku!
Poskipunaa!?
Naurua ja paljon.
Jos pääsisitte matkaamaan
aikakoneella johonkin tiettyyn hetkeen, minne menisitte?
Riku : Kyllä mä ihan mielenkiinnosta
lähtisin katsomaan, että mitä ne Aatami ja Eeva siellä oikein
duunasi. Kuka otti omenan ja sillai.
Matvei : Mä menisin sinne Hitlerin
bunkkeriin, missä se muka ampui itsensä. En tiedä miksi, mutta se
tuli nyt vaan mieleen.
Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :
Mistä sanasta pidät eniten?
Riku : Spärdäri
Matvei : Kukko
Mistä sanasta pidät vähiten?
Riku : Epärehellisyys
Matvei : Tylsä
Mikä sytyttää sinut?
Riku : Anteeksi nyt tyttöystävä,
mutta jalkapallossa saksipotkumaali.
Matvei : Joku huikee yksittäinen
näyttelijäsuoritus
Mikä sammuttaa intohimosi?
Riku : Loska
Matvei : Turhanpäiväinen
valittaminen
Suosikkikirosana?
Riku ja Matvei : Perkele!
Mitä ääntä rakastat?
Riku : Kesäsateen ropina terassilla
Matvei : Mulla tulee kaikkea pervoa
nyt vaan mieleen, mutta koska tätä voi lukee kuka vaan niin vastaan
linnunlaulu
Mitä ääntä inhoat?
Riku : Hyttysen ininä
Matvei : Kärpäsen surina, kun ääni
kuuluu mutta ei tiedä missä se on
Mitä muuta kuin omaa ammattiasi
haluaisit kokeilla?
Riku : Gigolo!
Matvei : Taksikuski...
Missä ammatissa et haluaisi olla?
Riku : Mikään toimitusjohtaja
Matvei : Joku toimistohomma
Jos Taivas on olemassa, mitä toivot
Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille?
Riku : Ihan hyvin se meni!
Matvei : Kato, sutkin saatiin tänne!
Aika velikultia :)
...todella hauska ja omintakeinen esittelyhaastattelu poijjista...oli mukavaa ja mielenkiintoista lukea. Kiitos jälleen... :)
VastaaPoista