Hiljainen kylätie / Hauhon Kesäteatteri

Hiljainen kylätie / Hauhon Kesäteatteri, Lautsia

Kantaesitys 3.7. 2015, kesto noin 2h väliaikoineen (käsiohjelmassa tosin luki 2,5h...)

Käsikirjoitus Ilkka Malmi ja Rami Saarijärvi

Ohjaus Anneli Heino

Rooleissa : Anniina Latvala, Sara Meranta, Jarkko Salmelin, Arto Salminen, Henri Rantanen, Jirka Messman, Anni Salmelin, Aaro Salmelin, Nora Akselin ja Verna-Tuulia Ojala

 Hauhon Kesäteatterissa oli katsomo käännetty toisinpäin. Mokomat veivät minulta mahdollisuuden tiirailla taustalla olevalla laiturilla pasteeraavia vähäpukeisia nuoria uimarimiehiä, jos esityksessä oli vähän suvantovaihetta...

 'Hiljainen kylätie' on sijoitettu 60-luvulle, mutta voisi yhtä hyvin tapahtua nykypäivänäkin. Tapahtumien keskiössä on Keinosen kyläkauppa, jota kaupantäti Elsa (Anniina Latvala) yrittää pitää pystyssä sitkeästi. Lähistölle on ketku Ruutana (Arto Salminen) rakentanut supermarketin ja asiakasvirta siirtynyt toisaalle. Tiehanke voisi pelastaa kyläkaupan, mutta suunnitelmat sen suhteen vaihtuvat lennossa. Heitetään mukaan soppaan vielä Elsan sisar Frida (Sara Meranta), joka saapuu paikalle Ruotsista ja talonmies Tuhterilla (Jarkko Salmelin) menee pasmat sekaisin jo neidon pelkästä näkemisestä, sydän kun on sykkinyt hänelle jo kauan mutta kun miesparka ei saa sanottua suustaan muuta kuin "jaa". On se rankkaa. Mukana hääräävät myös touhukas postiljooni Kyttälä (Henri Rantanen), pari serkkulikkaa telttailemassa, kalastavat lapset ja opettajatar.

(c) Maria Mäki-Uuro

 Ensi-iltaa häiritsi kova tuuli, joka vei mennessään suurimman osan etenkin naisten puheesta. Minua häiritsi myös osa katsomosta - joku sanoi jokaisen repliikin jälkeen, että 'ei kuule mitään' ja teki mieli sanoa, että 'en minäkään perhana kuule kun sinä höpötät koko ajan'. Jos ei kuule niin ei kuule, tarvitseeko sitä ääneen sanoa!? Esityksessä oli mukana myös paljon kappaleita ja laulut kuuluivatkin oikein hyvin, onneksi ja valitettavasti. Oli valittu aika haastavia kappaleita nimittäin mukaan, osa selvisi niistä kunnialla ja osa taas ei. 'Minne tuuli kuljettaa' on soinut päässäni perjantaista asti! Oli jotenkin huvittavaa, kun tytöt lauloivat "tuuli on vastainen, kääntyykö suunta sen, minnekä tuuli vienee" ja samalla sai jännittää, viekö tuulenpuuska mennessään pöytäliinan vaiko ei.

 Muuten tämä oli oikein kelpo kesäteatteriesitys, joka tarjosi sopivassa suhteessa romantiikkaa, komiikkaa ja yllättäviä juonenkäänteitä. Hauskasti talonmies Tuhteri vei tanssin pyörteisiin maitotonkkaa, posteljooni vetäisi Pronomini-rockin niin että tanner pöllysi ja Lasse-poika (Aaro Salmelin) tempaisi 'Nuoren rytmin' ja yleisö lähti spontaanisti mukaan rytmissä taputtamaan. Oli oikein tekemisen meininkiä ja väki tuntui nauttivan estradilla, mikäs sen mukavampaa!

 Ennen esitystä tahi väliajalla kannattaa tutustua kyläkaupan valikoimiin, oli nimittäin kiinnostavaa bongattavaa myymälän ikkunassa. Itsekin pienen kaupan kaupantätinä lopuksi totean, että kyläkaupat ja yhteisöllisyys kunniaan! Pienessä kaupassa on ihan eri fiilis asioida, kyllä jämpti on näin.

Itse esityksestä en löytänyt valitettavasti valokuvia, oheinen kuva on napattu Hauhon kesäteatterin FB-sivulta. 

Anna Liisa / Hauhon Kesäteatteri

Anna Liisa / Hauhon Kesäteatteri, Lautsia

Ensi-ilta 27.6. 2014, kesto noin 2h 30min

Ohjaus Anneli Heino

Sävellys Marjuska Santala

Sovitus Antti Lehtinen ja Anneli Heino

Laulujen sanat ja runot Eila Kivikk´aho

Rooleissa : Maria Mäki-Uuro, Timi Pitkänen, Jarkko Salmelin, Kristiina Lauttia, Erkki Virtanen, Nora Akselin, Anniina Latvala, Sara Meranta, Arto Salminen, Henri Rantanen, Jirka Messman ja Satu Vekama

Orkesteri : Veikko Muikku, Hanna Ollikainen, Antti Lehtinen, Pekka Verho, Sanni Messman ja Nora Akselin

 Minna Canthin Anna Liisa on ilmestynyt jo 1895. Hauhon versio on tuotu 50-luvulle ja mukana on ajankuvaa ja uudistuksia, joilla oli suurikin merkitys tuon ajan ihmisten elämänmenoon. En tohdi niitä tässä paljastaa, kuten en sitäkään, mikä on se suuri salaisuus jota Anna Liisa mukanaan kantaa. Kaikille tarina ei ole ennestään tuttu, eikä ole minun tehtäväni kertoa siitä. Antaa Hauhon Kesäteatterin kertoa siitä 10v-juhlanäytännössään. (Väliajalla Hämeenlinnan Mieskuoron Seniorit kajauttivat muuten komean laulun.)

Anna Liisa / (c) Jussi Nahkuri

 Alussa ollaan hyvinkin kepeissä tunnelmissa. Anna Liisa (Maria Mäki-Uuro) keinuttelee helmat ilmavirran mukana hulmuten, äiti ja isä viikkaavat lakanoita taustalla. Tanssiksikin pistetään. Joku selvästi painaa tytön mieltä, kepeä tunnelma tuntuu hämäävältä. Johannes (Timi Pitkänen) on jo pitkään katsellut tyttöä, joka ei ole kuin muut, ja rohkaistuu kosimaan mielitiettyään. Häitä tanssittaisiin jo kolmen viikon kuluttua. Lyhyt on riemu, hyinen viima puhaltaa järveltä ja tuo mukanaan Husson (Anniina Latvala). Naisella on uutisia, jotka eivät Anna Liisaa miellytä. Ne suorastaan pelottavat. Hussolla ja Anna Liisalla on yhteinen salaisuus, josta heidän lisäkseen tietää vain Mikko, Husson poika. Talon entinen renki on neljä vuotta sitten lähtenyt maailmalle ja palaa yllättäen takaisin. Mikon (Jarkko Salmelin) ainoana tavoitteena on saada Anna Liisa itselleen ja jatkaa siitä, mihin neljä vuotta sitten on jääty. Anna Liisalle ei juurikaan valinnanvaraa jätetä, ja hän tekeekin omat ratkaisunsa.

 Tämä ei todellakaan ole perinteistä kesäteatteria, sillä aihe on raskas ja täynnä dramaattisia käänteitä. Kesäteatterinäytelmäksi aika rohkea mutta hieno valinta. Irtovitsejä ei kalastella, ei lauleta reippaita ralleja, kukaan ei heilu humalassa lavalla (eikä sen puoleen katsomonkaan puolella). Esityksen suositusikärajakin on 12 vuotta. Perinteiden äärellä ollaan silti ja rohkenen suositella tätä kaikille niille, jotka haluavat tehdä teatterissa muutakin kuin nauraa sydämensä kyllyydestä. Itse istuin kaksi tuntia pala kurkussa ja nautin jokaisesta hetkestä. Erityisesti vaikutuin Eila Kivikk´ahon runoihin tehdyistä sävelistä ja orkesterin soittamista sulosoinnuista. Ne sopivat niin loistavasti mukaan, että tuntuu kuin ne olisi kirjoitettu ihan tätä varten ja suorastaan pakottivat kuuntelemaan tarkemmin ja herkemmällä korvalla koko tarinaa. Napakymppi!

Mikko, Anna Liisa ja Johannes / (c) Jussi Nahkuri

 Lautsian rannan miljöö on aika ainutlaatuinen ja tarjoaa jo itsessään sellaiset puitteet, että muuta lavastusta tai rekvisiittaa ei edes tarvita. Järvenselälle mietteliäänä tuijotetaan ja kaikki katsomossa tietävät, mitä kenelläkin mielessä liikkuu. Järvi myös antaa mahdollisuuden erääseenkin tapahtumaan, joka omissa silmissäni on yksi vaikuttavimmista näkemistäni kohtauksista ikinä missään, ja ihan ilman mitään extraa. Kaikki on siinä ihan silmien alla. Vastaavaa olen toivonut jo kauan ja mielessäni kävikin, että "Vihdoinkin! Juuri näin!"

 Roolitus on varsin onnistunut. Tämä oli vasta toinen kertani Hauhon kesäteatterissa, mutta kontrasti viimekesäiseen iloitteluun on melkoinen. Aikamoisia lahjakkuuksia on mukana tänäkin vuonna ja kukin saa olla ylpeä omasta suorituksestaan. Jokaisella roolihenkilöllä on myös selkeä oma paikkansa ja tehtävänsä tarinan kulussa, ja jokaiselle annetaan mahdollisuus kertoa oma kantansa. Näytelmä ei osoita sormella syyllisiä ja syyttömiä, katsoja saa itse muodostaa omat mielipiteensä siitä, kuka tekee oikein ja kuka ei. Päärooleissa Maria Mäki-Uuro, Timi Pitkänen ja Jarkko Salmelin tekevät kukin omalla tavallaan riipaisevan hienot roolityöt. Osa menee suoraan ihon alle. Erityisesti pidin myös Husson kävelystä laiturilla ja viattoman iloisen Pirkko-siskon (Nora Akselin) liehakoinnista. Myös Anna Liisan ja Reettan (Sara Meranta) kohtaaminen oli hienosti toteutettu.

 Tämä oli niin hieno näytelmä, että veti minutkin jopa hetkeksi ihan sanattomaksi, ja tämä oli ehkäpä koskettavin kesäteatteriesitys, mitä olen ikinä missään nähnyt. Tampereen Teatterin musiikkipitoinen Anna Liisa muutaman vuoden takaa teki minuun valtavan vaikutuksen ja se taisi olla vain alkusoittoa sille, mitä perjantain ensi-illassa koin ja näin. Tyhjänä heiluva keinu. Viimeinen laulu, joka loppuu kesken. Auringonlasku. Elämä jatkuu.

Kiitos. Täydet viisi tähteä Anna Liisalle *****.

ps. jotta ei menisi pelkäksi hehkutukseksi, pieni moitteen sana tähän loppuun : toivottavasti henkilökunta jatkossa muistaisi, että esityksen aikana ei pulista katsomon takana...

Unelma onnesta / Hauhon kesäteatteri

Unelma onnesta / Hauhon kesäteatteri, Lautsia

Ensi-ilta 28.6. 2013, kesto noin 2,5h väliaikoineen

Käsikirjoitus Marianne Tikkanen

Ohjaus Anneli Heino

Rooleissa : Timi Pitkänen, Erkki Virtanen, Jarkko Salmelin, Anniina Mustalammi, Antti Lehtinen, Jirka Messman, Arto Salminen, Maija Helander, Marika Laine, Maria Mäki-Uuro, Väinö Laaksonen, Virpi Prinkkilä, Pekka Verho, Anni Verho, Aaro Salmelin, Anni Salmelin

Bändi Birdy Skirdy : Pekka Verho (basso), Arto Pietilä (rummut) ja Kalle Erkkilä (kitara)

Taustaa : "Unelma onnesta" kertoo kolmesta kaveruksesta aikuisuuden kynnyksellä, kuumalla 80-luvulla. Pena (Timi Pitkänen) on päässyt juuri armeijasta ja on täynnä nuoren miehen uhoa ja menohaluja, tyttöystäväkään ei paljoa pidättele. Jartsalle (Jarkko Salmelin) tuntuu Alkon antimet maistuvan, ei ole huolta huomisesta vaikka äiti pojastaan pappia toivoi. Make (Antti Lehtinen) haikailee reilaamaan, vaikka tarjolla olisi yllinkyllin navettahommia Elmeri-enon (Arto Salminen) tilalla. Kaikki unelmoivat jostakin - rahasta, vapaudentunteesta, rakkaudesta, perheestä. Vuodet vierivät, 80-luku muuttuu 90-luvuksi ja muutos tuo tullessaan laman lisäksi kaikenlaista. Kenen unelmat käyvät toteen, kuka jää miettimään, että olisi sittenkin pitänyt aikoinaan valita toisin?

Tsernobylistä kuuluu kummia / kuva Jussi Nahkuri

Plussaa : Itse esityspaikkahan on valtavan kaunis! Harvassa ovat paikat, jossa kaunista kappaletta kuunnellessaan voi seurata samalla joutsenpariskunnan lipuvan taustalla jälkikasvuineen. Jos ei Penan revityissä farkuissa ollut riittämiin silmänruokaa, sitä ilmaantui myös oudolta taholta, sillä taustalla nähtiin myös puolialastomia miehiä pyyhe lanteillaan tepastelemassa naapurilaiturilta uimaan ... Pieni sadekaan ei haitannut, sillä tunnelma oli katossa ja sopu sijaa antoi, esitys oli nimittäin loppuunmyyty. Esityksessä näkyi tekemisen ilo ja meininki, näyttämöllä nähtiin hytkyttelemässä musiikin tahdissa lapsosiakin, joista pienimmät meinasivat vallan varastaa koko shown Sukset-kappaleessa. Symppis meno, näin voisi sanoa! Tarinassa oli suurimmaksi osaksi tolkkuakin eikä vain pelkkiä aiheeseen liittyviä kappaleita. Hienoa oli nähdä selkeä muutos roolihahmoissa ikääntymisen myötä - reilaajalle riitti seikkailut maailmalla, viinamäen mies rauhoittui (tosin ikävän sattuman myötä) ja rokuliivi vaihtui tyylikkääseen pukuun. Kappalepuolella kuultiin useitakin harvoin näissä yhteyksissä kuultuja aikakauden helmiä. Kolmannen naisen "Valehtelisin jos väittäisin" toimi hienosti, samoin kaikki Maken kitaran kera vetäistyt biisit. Hienoa tulkintaa Antti Lehtiseltä! Penan haikea "Vihreän joen rannalla" toi itsellekin muistoja mieleen. Ja kyllä, erityisen iso plussa Ilonan Kesäpano-biisistä. Muutama pointsi irtoaa jo siitä! "Ei elämästä selviä hengissä" sisälsi myös vaikuttavaa akrobaattista tulkintaa ja melkoisia liikeratoja Jartsalta. Hauskin muisto sisältyi maatalousnäyttelyyn, sillä en muistanutkaan enää IEVA-tietokoneohjelmaa, jolla haettiin maajussille morsianta kasarityyliin aikoinaan. Huumoria irtosi myös enon laite-esittelyistä pankissa ja Valkun (Maria Mäki-Uuro) luistelutyylin harjoittelusta. Kaikenkaikkiaan esitys jätti todella positiivisen olotilan, mutta ehkäpä hitusen haikeankin, kun mielessä käväisi omat nuoruuden unelmat ja "entä jos"-ajatus.

Hiihtohommia / kuva Jussi Nahkuri

Miinusta : Jotenkin se hiihtovalmentaja-Valkun touhu kaikkineen tuntui liian irtovitsien kalastelulta ja päälleliimatulta, eikä varsinaisesti liittynyt tarinaan mitenkään. En olisi myöskään jaksanut kuulla enää Autiotaloa enkä etenkään Popedan Kuumaa kesää, niitä on kuultu jo kyllästymiseen asti teatterissakin. Kesto oli myös yllättävän pitkä kesäteatteriesitykselle, tosin paikat eivät tässä tapauksessa ehtineet vielä puutumaan.

Muuta : Näkemässäni esityksessä oli melkoista extraherkkua tarjolla, sillä esityksessä pojat lähtivät festareille katsomaan Pelle Miljoonaa ja kukas muukaan kuin Pelle itse saapui estradille bändeineen! Pari biisiä vedettiin ja Penakin sai tähtihetkensä lavalla. Varsinaisen esityksen jälkeen Pelle Miljoona United heitti sitten liki tunnin keikan, kesäteatterilipulla sai katsoa keikan ilmaiseksi. Hieno juttu tämä! Ilmassa olikin suuren juhlan tuntua jo ennen esitystä, tuntui että kyseessä oli sen päivän The Tapahtuma näillä leveysasteilla. Kaikille ei riittänyt sijaa varsinaisessa katsomossakaan.

Esityksiä vain 14.7. asti, joten pian varaamaan. Lisätietoja tästä linkistä.

Ai niin. Teatterikärpänen täräyttää tälle poppoolle neljä tähteä **** .