Pari viikkoa sitten nettiantikoista tilaamani kissakirjat ovat saapuneet ja pääsevät tarkempaan esittelyyn sitten, kun ehdin ne lukeakin. Kaikki tämänkertaiset kirjat ovat vähän vanhempia ja vaikuttavat muutenkin oikein tunnelmalliselta ja nostalgiselta lukemiselta.
Livelukupiirimme käsittelee ensi viikolla Enid Blytonin elämäkertaa, ja mikä sopiikaan paremmin sen kanssa luettavaksi kuin Viisikko ja kadonneen kissan salaisuus. Myös Saapasjalkakissa-satua odotan kovasti.
Erityisen onnellinen olen, että viime kesänä alkanut etsintä päättyi onnellisesti (kiitos vaan blogiin tulleesta kirjavinkistä!): olen nyt erittäin tyytyväinen James Herriotin Elämäni kissat -kirjan omistaja. Ja ihme kyllä, löysin samaan aikaan toisenkin Herriotin kissakirjan, Jouluaamun kissanpentu. Myönnettäköön elämänsulostuttamispalkinto nettiantikvariaattisivuston keksijälle!
Ilman nettiantikkaa en olisi kuullut myöskään Eeva-Liisa Mannerin teoksesta Kamala kissa ja katinperän lorut, jossa on vielä Frans Toikkasen mahtava kuvitus. Törmäsin kirjaan sattumalta netissä, sittemmin sain siitä kyllä blogiinkin vinkin. Kiitos kaikille vinkkaajille. :)
Osa näistä kissakirjoista oli muuten varmaan asunut ennenkin kissojen kanssa, sillä meidän Cisu ja Toto tutkivat joitakin kirjoja nenä väristen ja meinasipa suuri aarre, Elämäni kissat, saada heti hieman kissanhampaastakin. Onneksi sain pelastettua elämäni kirjan elämäni kissoilta.
Minä tykkäsin joskus (kaaaaauan sitten) kovasti tuosta "Kissa joka tuli jouluksi kotiin"-kirjasta.
VastaaPoistaTuo Viisikon kansikuva herättää nostalgisia tunteita! Ihanaa. :)
VastaaPoistaReeta Karoliina, mulla on nyt sekä Jouluaamun kissanpentu että Kissa joka tuli jouluksi kotiin. On hyvä varustautua loppuvuoteen jo nyt. :)
VastaaPoistaKielo, minä en ole tainnut lukea juuri tuota Viisikkoa enkä mitään muutakaan Viisikkoa n. 30 vuoteen, mutta odotan innoissani Viisikon lukemista. Koska lukupiirimme on 1,5 vkon päästä, luen tuon lähiaikoina.
Ihania kirjoja! Jään odottamaan erityisesti kirjoitustasi Saapasjalkakissasta. Olen itse lukenut sen - huoh - parikymmentä vuotta sitten ja tykkäsin kovasti. Omien lasten kanssa onneksi pääsee näihin omiin lapsuusajan lempikirjoihin sukeltamaan helposti uudestaan!
VastaaPoistaMyös Viisikot olivat koulutyttönä suosikkejani. Leikimme kavereiden kanssa Viisikko-seikkailuja, ja itse olin tietysti Paul. :-)
Ostin kesällä tuon Herriotin Elämäni kissat. Luin sitä sitten metrossa ja nyyhkytin ihan ääneen. Eli se on aivan liian liikuttava luettavaksi millään julkisella paikalla. Aivan ihana kirja!
VastaaPoistaMissäköhän ajatukseni ovat olleet viimeisten kissakirjapostausten aikana (sekä tässä blogissa että Naukulassa). Unohdin mainita: mulla on yksi sympaattinen kissakirja, jonka ystäväni Ameriikasta tilasi jostakin vanhojen kirjojen paikasta ja lähetti synttärilahjaksi: Cats in May, kirjoittaja Doreen Tovey. Kirjailijalta on myös ilmestynyt Cats in the Belfry, jota en ole lukenut.
VastaaPoistaCats in May on hyväntuulinen, humoristinen kuvaus kirjailija/toimittajan elämästä 50-luvun Englannissa miehen ja kahden siamilaisen kepulikatin kanssa, jotka todellakin paljastuvat varsinaisiksi kepuleiksi ikuisesti kehittäen uusia jutunaiheita, niin kuin kissat tietysti ystävällisinä ja ajattelevaisina tekevät. Täysin hyvää tarkoittaen!
Paula, minulla on pian loma ja olin ajatellut lukea jotain ylevää. Nyt olo sen verran loman tarpeessa oleva, että saatankin pitää kissakirjateemaviikon. Se jos mikä on rentouttavaa luettavaa.
VastaaPoistaJoskin Anonyymi, olen kuullut samaa, että etenkin Elämäni kissat voi olla myös kovin liikuttavaa luettavaa. Luen kotona ja kuivaan kyyneleet kissojen turkkiin.
Saila, upeaa: yhdistelmä kissa- ja kevätkirjasta siis! Ja vielä kepulikatteja (no kuka katti ei olisi). Tuo(kin) laitetaan pakko saada -kirjalistalle!
Oijoijoi, jääkö minun tehtäväkseni olla pilkunviilaaja? Et nimittäin ostanut kirjaa nimeltä "Viisikko ja kadonneen kissan salaisuus" vaan tuo on Salaisuus-sarjaan kuuluva "Kadonneen kissan salaisuus", jossa ei seikkaile Viisikko vaan muistaakseni poika nimeltä Pulla kumppaneineen (sekä poliisimestari Goon, jos nyt oikein muistan). Blyton kirjoitti neljää tai viittä sarjaa, joista siis jokaisessa seikkaili oma päähenkilöjoukkonsa - usein heitä oli viisi kappaletta, mutta vain Viisikko on Viisikko ;).
VastaaPoistaIhanan lisäyksen olet kissakirjakokoelmiisi hankkinut! Kissa joka tuli jouluksi kotiin ja Mannerin teos löytyvät myös Naukulasta. Nyt jäi vähän kiinnostamaan nuo Herriotin kissakirjat....Hmmmm.
VastaaPoistaRooibos, voi ei! Tulin kotiin, avasin koneen ja näin kommenttisi. Ihan oikeasti luulin ostaneeni Viisikon - en tiedä, miksi, kai vain Blytonin takia vaikka tiedän, että hänellä on muitakin kuin Viisikkoa. Voi ei. :( Olisin niin halunnut lukea kissa-Viisikon, mutta ehkä se olisi ollut liikaa toivottu. Nyt kun katsoin kirjaa paremmin, ei se ole Viisikko.
VastaaPoistaNaukulan Mamma, minä etsin Herriotin Elämäni kissoja useasti monen kuukauden aikana nettiantikoista ja vielä laitoin kyselyjä sen perään. Eli jos vähääkään kiinnostaa, kannattaa aloittaa etsiminen heti! :)
Jenni: Blytonilla ei muuten ollut kovin paljon kissoja kirjoissaan - koiria ja papukaijoja sitäkin enemmän... Olikohan Enid enemmän koiraihminen?
VastaaPoistaRooibos, ehkä tämä kissa-, koira- vai papukaijaiminen -kysymys ratkeaa, kun luen Blytonin elämäkerran.
VastaaPoistaTarkistin muuten vielä eilen illala, ja sen lisäksi, ettei ostamani Blytonin kissakirja ollutkaan Viisikko, kotihyllyssäni ei olekaan YHTÄÄN Viisikkoa. Mitä mä nyt teen? Tämä puute on paikattava. Luulin, että olisi edes yksi, mutta olikin useampi Ursula-kirja kuin luulin. :)