Elizabeth Gaskell
1851-53 suom. 1963
242 s./Otava
Mitä tapahtui ja kenelle?
Kirja on kokoelma tarinoita, jotka kertovat pienen maaseutukaupungin seurapiirien tapahtumista 1800-luvulla. Mary Smith on nuori nainen, joka vierailee kaupungissa useaan otteeseen vanhempien rouvien luona ja tarinat kerrotaan hänen näkökulmastaan.
Lunastiko kirja odotukset?
Olin aina ajatellut säästäväni kirjaa hyvää hetkeä varten. Kirjan esipuhekin alkaa siitä oletuksesta, että tarinaa varten tarvitaan nojatuoli, hehkuva takkavalkea, verhot ikkunain edessä ja lukulamppu. Näin minäkin olin päätellyt ja puitteet olivat ns. kohdallaan. Silti täytyy sanoa, että oma kuva kirjasta oli tunnelmallisempi kuin mitä tarina lopulta oli. Jotenkin tuntuu liian julmalta sanoa, että petyin tarinaan, mutta kun ei se lopulta kovin erityinen ollut, valitettavasti.
Lukukokemuksesta.
Aloitin samaan aikaan katsomaan Downton Abbeyta ensimmäistä kertaa ja valitettavasti ihastuttava tv-sarja veti pidemmän korren ja hoidin jouluajan tunnelmoinnin mieluummin tv:n ääressä kuin kirja kädessä. Pahin harmistus syntyi varmaankin siitä, että Cranfordin naiset eivät oikeastaan tarjonneet mitään uutta, samanlaisia mukavia pikkutarinoita olen lukenut jo esimerkiksi Anna-sarjan viimeisistä osista. Asiaa ei myöskään auttanut se, että seurapiirin rouvat jäivät kaikki oikeastaan aika etäisiksi ja tarinat itsessään olivat jotenkin liian yhdentekevän hyväntahtoisia. Vaan eipä tuo haittaa, olen varma että tv-sarja puolestaan tulee olemaan minun juttu.
lauantai 3. tammikuuta 2015
perjantai 2. tammikuuta 2015
Kirjavuosi 2014
Vuonna 2014 luin 56 kirjaa, 24 kirjaa vähemmän kuin sitä edeltävänä vuonna. Tarkoituksena on ollutkin vähentää lukemista ja olen näköjään onnistunut muutamassa vuodessa aika hyvin. Muille asioille on jäänyt entistä enemmän aikaa, mutta toki lukeminen on edelleen minulle paras keino rentoutua.
Kokonaisuutena kirjavuosi oli yllättävänkin yhdentekevä, aarteita ei tullut samalla tavalla vastaan kuin edellisinä vuosina. Toisaalta tärkein tavoite oli lukea oman kirjahyllyn lukemattomia kirjoja ja saada niitä kiertoon ja siinä mielessä en yhtään ihmettele, ettei mielettömän hienoja lukukokemuksia juuri tullutkaan vastaan: moni pitkään lukemattomana lojunut kirja on vaikuttanutkin jo alkujaan keskiverrolta. Oman kirjahyllyn kirjoja luin peräti 34 kpl. Lukuhaasteisiin en tällä kertaa ottanut osaa lainkaan ja hyvä niin. Lukeminen pysyi todellakin hyvin leppoisana ja vaivattomana.
Kirjojen keskimääräinen sivumäärä oli 322 ja luin viikossa noin yhden kirjan. Edelliseen vuoteen verrattuna kirjamäärä väheni ja lukutahti hidastui, mutta toisaalta kirjat pitenivät. Päivän aikana rentouduin kirjan parissa noin 49 sivun verran, melkein 20 sivua vähemmän kuin edellisenä vuonna. Toisaalta teinkö sitten mitään sen erikoisempaa kun vähensin kirjojen lukemista... Hienoja hetkiä tv:n parissa on tullut vietettyä ainakin Sinkkuelämää -sarjan kanssa palattuani New Yorkista. Ja Gilmoren tyttöjen kaikki jaksot katsoin syksyllä sairastellessani tavallista enemmän. Mutta kai sitä on kuitenkin onnistunut olemaan sosiaalisempi ja puuhakkaampi kuin aikaisemmin...
Lukemani kirjat sujahtivat seuraaviin kategorioihin:
kaunokirjat 21
jännitys 13
Kokonaisuutena kirjavuosi oli yllättävänkin yhdentekevä, aarteita ei tullut samalla tavalla vastaan kuin edellisinä vuosina. Toisaalta tärkein tavoite oli lukea oman kirjahyllyn lukemattomia kirjoja ja saada niitä kiertoon ja siinä mielessä en yhtään ihmettele, ettei mielettömän hienoja lukukokemuksia juuri tullutkaan vastaan: moni pitkään lukemattomana lojunut kirja on vaikuttanutkin jo alkujaan keskiverrolta. Oman kirjahyllyn kirjoja luin peräti 34 kpl. Lukuhaasteisiin en tällä kertaa ottanut osaa lainkaan ja hyvä niin. Lukeminen pysyi todellakin hyvin leppoisana ja vaivattomana.
Kirjojen keskimääräinen sivumäärä oli 322 ja luin viikossa noin yhden kirjan. Edelliseen vuoteen verrattuna kirjamäärä väheni ja lukutahti hidastui, mutta toisaalta kirjat pitenivät. Päivän aikana rentouduin kirjan parissa noin 49 sivun verran, melkein 20 sivua vähemmän kuin edellisenä vuonna. Toisaalta teinkö sitten mitään sen erikoisempaa kun vähensin kirjojen lukemista... Hienoja hetkiä tv:n parissa on tullut vietettyä ainakin Sinkkuelämää -sarjan kanssa palattuani New Yorkista. Ja Gilmoren tyttöjen kaikki jaksot katsoin syksyllä sairastellessani tavallista enemmän. Mutta kai sitä on kuitenkin onnistunut olemaan sosiaalisempi ja puuhakkaampi kuin aikaisemmin...
Lukemani kirjat sujahtivat seuraaviin kategorioihin:
kaunokirjat 21
jännitys 13
nuorten kirjat 7
psykologia, filosofia 4
muistelmat ja historia 3
novellit 3
muistelmat ja historia 3
novellit 3
runot 2
lasten kirjat 1
matkakirjallisuus 1
matkakirjallisuus 1
muoti 1
Luen lähinnä 2000-luvun kirjallisuutta, ja nyt sen osuus oli huimat 78%. Lukupinostani löytyy yleensä tämän vuoden kiinnostavimmat kirjat, muutamia edellisiltä vuosilta lukematta jääneitä ja palkittuja kirjoja, joita haluaa lukea jo ihan niiden aiheuttaman positiivisen pöhinän takia. Vanhemmista kirjoista luettavaksi päätyy klassikkoaseman saavuttaneet kirjat eli nytkin tuli luettua muutama kirja erilaisten kirjalistojen kannustamana. Vanhoista klassikoista luin tänä vuonna Candide (1759), Tytöistä parhain (1870) ja Kotikunnaan Rilla (1921).
Vuonna 2013 lukemistani kirjoista 80% tuli Suomesta, Ruotsista, Iso-Britanniasta tai Pohjois-Amerikasta. Loput kirjat olivat kotoisin Ranskasta, Espanjasta, Australiasta, Sveitsistä, Tanskasta, Itävallasta ja Venäjältä. Kirjoja luin siis yhteensä 13 eri maasta. Lukemat ovat kutakuinkin samat kuin edellisinä vuosina.
Naisten ja miesten kirjoittamat kirjat jakaantuivat naisten hyväksi eli 60% oli peräisin naiskirjailijoiden kynästä.
Olen aikaisemmin pitänyt itseäni lähinnä uusiin kirjailijoihin tutustuvana lukijana, mutta tänäkin vuonna onnistuin yllättävänkin usein palaamaan hyväksi toteamani kirjailijan tuotannon pariin. Kirjoista 55 % oli peräsisin kirjailijoilta, joiden tuotantoa luin nyt ensimmäistä kertaa, mutta aikaisemmin prosentti on ollut vieläkin korkeampi.
Eri kustantajat olivat aika kivasti edustettuina läpi vuoden. Otava (23%), WSOY (14%), Gummerus ja Atena (molemmat 10%), Tammi (8%), Bazar (7%). Loput 28% muodostui kotimaisista kustantajista Like, Schildts & Söderström, Siltala, Avain, Teos, Paasilinna, Johnny Kniga ja Helsinki-kirjat sekä ulkomaisista Arrow Books, A Tor Book sekä It.
Englanniksi luin tänä vuonna 3 kirjaa ja äänikirjana kuuntelin yhden kirjan.
Luen lähinnä 2000-luvun kirjallisuutta, ja nyt sen osuus oli huimat 78%. Lukupinostani löytyy yleensä tämän vuoden kiinnostavimmat kirjat, muutamia edellisiltä vuosilta lukematta jääneitä ja palkittuja kirjoja, joita haluaa lukea jo ihan niiden aiheuttaman positiivisen pöhinän takia. Vanhemmista kirjoista luettavaksi päätyy klassikkoaseman saavuttaneet kirjat eli nytkin tuli luettua muutama kirja erilaisten kirjalistojen kannustamana. Vanhoista klassikoista luin tänä vuonna Candide (1759), Tytöistä parhain (1870) ja Kotikunnaan Rilla (1921).
Vuonna 2013 lukemistani kirjoista 80% tuli Suomesta, Ruotsista, Iso-Britanniasta tai Pohjois-Amerikasta. Loput kirjat olivat kotoisin Ranskasta, Espanjasta, Australiasta, Sveitsistä, Tanskasta, Itävallasta ja Venäjältä. Kirjoja luin siis yhteensä 13 eri maasta. Lukemat ovat kutakuinkin samat kuin edellisinä vuosina.
Naisten ja miesten kirjoittamat kirjat jakaantuivat naisten hyväksi eli 60% oli peräisin naiskirjailijoiden kynästä.
Olen aikaisemmin pitänyt itseäni lähinnä uusiin kirjailijoihin tutustuvana lukijana, mutta tänäkin vuonna onnistuin yllättävänkin usein palaamaan hyväksi toteamani kirjailijan tuotannon pariin. Kirjoista 55 % oli peräsisin kirjailijoilta, joiden tuotantoa luin nyt ensimmäistä kertaa, mutta aikaisemmin prosentti on ollut vieläkin korkeampi.
Eri kustantajat olivat aika kivasti edustettuina läpi vuoden. Otava (23%), WSOY (14%), Gummerus ja Atena (molemmat 10%), Tammi (8%), Bazar (7%). Loput 28% muodostui kotimaisista kustantajista Like, Schildts & Söderström, Siltala, Avain, Teos, Paasilinna, Johnny Kniga ja Helsinki-kirjat sekä ulkomaisista Arrow Books, A Tor Book sekä It.
Englanniksi luin tänä vuonna 3 kirjaa ja äänikirjana kuuntelin yhden kirjan.
Vuoden 2014 TOP 7
Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän Kauhun tasapaino
Maastamuuttajat 1 Tähtiin kirjoitettu virhe Parantaja
Elämä elämältä Villi vaellus
Melkein on todettava, että eipä ole ollut kummoinen kirjavuosi. Ensinnäkään TOP 10:iin ei ollut juurikaan tunkua. Ja osa näistä kirjoista ei olisi sijoittunut edellisinä vuosina. Rehellisyyden nimissä oli valittava vain 7 erityisen huippua kirjaa tältä vuodelta.
Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän sekä Kauhun tasapaino edustavat kotimaista kevyempää ja kuplivampaa kirjallisuutta. Silti molemmat kirjat ovat kaikessa viihdyttävyydessään koskettaneet, herättäneet ajatuksia ja ihastuttaneet.
Klassikkorintamalta suuren (ja yllättävän) vaikutuksen teki Maastamuuttajat -sarjan ensimmäinen osa. Osaisin kuvitella, että ne suuret tunteet, joita itsellä heräsi tätä lukiessa on moni kokenut lukiessaan esimerkiksi Täällä pohjantähden alla. Hieno sarjan aloitus, ehdottomasti aion jatkaa tarinan parissa tänä vuonna.
Nuortenkirjallisuutta luin jonkin verran ja Tähtiin kirjoitettu virhe kolahti ja lujaa. Vaikea uskoa, että nuortenkirjallisuus tuosta enää juurikaan paranisi.
Jännityskirjoja luin melko ison kasan, mutta oikeastaan vain Parantaja jäi mieleen erityisen hienona lukukokemuksena. Muut toki viihdyttivät, mutta Tuomaisen kirja oli paljon muutakin kuin hyvä jännäri.
Elämä elämältä edustaa sellaista kirjallisuutta, jota todella haluaisin lukea ns. aina kuin mahdollista, mutta näitä täydellisiä lukuromaaneja ei niin vaan löydetä. Tunnelma oli kohdallaan, tarina mielenkiintoinen ja koskettava.
Tietokirjallisuutta tuli luettua jonkin verran ja niistä ehdoton helmi oli Villi vaellus. Vetävästi kirjoitettu vaelluksen ja itsensä etsimisen yhdistelmäteos toimii.
sunnuntai 28. joulukuuta 2014
Valvojaiset
Anne Enright
2007 suom. 2010
297s./Otava
Mitä tapahtui ja kenelle?
Hegartyn perhe - tai se mitä siitä on jäljellä - kokoontuu yhteen viettämään Liamin hautajaisia. Suurperheen sisarukset surevat kaikki itsemurhan tehnyttä veljeään omilla tavoillaan. Raskain taakka on kuitenkin Veronicalla, jolle veli oli erityisen läheinen ja rakas. Miten isoäidin luona vietetyt kaukaiset kesäpäivät liittyvät Liamin onnettomaan elämään?
Lukukokemuksesta.
Luettuani muutaman kappaleen olin lähes varma, että nyt kirjallinen polkuni on onnistunut risteytymään keskimääräistä hienomman tarinan kanssa. Huomasin kuitenkin pian, että on äärettömän pienestä kiinni minkälainen tarina lopulta onnistuu koskettamaan lukijaa. Enrightin kirjassa tuntui olevan kaikki hyvän tarinan ainekset kohdallaan kunnes selvisi ettei sitten ollutkaan, jotain jäi kipeästi puuttumaan. Olisin kieltämättä toivonut vahvempaa lukukokemusta Booker-palkitulta kirjalta.
Mitä ajatuksia tarina herätti?
Tarina jätti minut jotenkin tyhjän päälle. En oikeastaan saanut kiinni surevasta Veronicasta enkä hillittömästi eläneestä Liamista. Suurperheen monenkirjavat tuntemukset toisia perheenjäseniä kohtaan olivat enemmänkin kuin hämmentäviä. Lopulta en oikein tiennyt mitään varmaksi ja pystyin vain lohduttautumaan sillä tiedolla, että tarinan kertoja Veronica taisi olla ihan yhtä eksyksissä. Veronican elämä suistuu raiteiltaan yllättävän kuoleman takia, ja vaikka kyseessä on ihminen, joka ei toisaalta ollut enää kovin läheinen, hän tuntuu läheisemmältä kuin kukaan toinen jo yhteisten muistojen takia. Sellaista se elämä kai on, ei aina järjellä selitettävissä...
2007 suom. 2010
297s./Otava
Mitä tapahtui ja kenelle?
Hegartyn perhe - tai se mitä siitä on jäljellä - kokoontuu yhteen viettämään Liamin hautajaisia. Suurperheen sisarukset surevat kaikki itsemurhan tehnyttä veljeään omilla tavoillaan. Raskain taakka on kuitenkin Veronicalla, jolle veli oli erityisen läheinen ja rakas. Miten isoäidin luona vietetyt kaukaiset kesäpäivät liittyvät Liamin onnettomaan elämään?
Lukukokemuksesta.
Luettuani muutaman kappaleen olin lähes varma, että nyt kirjallinen polkuni on onnistunut risteytymään keskimääräistä hienomman tarinan kanssa. Huomasin kuitenkin pian, että on äärettömän pienestä kiinni minkälainen tarina lopulta onnistuu koskettamaan lukijaa. Enrightin kirjassa tuntui olevan kaikki hyvän tarinan ainekset kohdallaan kunnes selvisi ettei sitten ollutkaan, jotain jäi kipeästi puuttumaan. Olisin kieltämättä toivonut vahvempaa lukukokemusta Booker-palkitulta kirjalta.
Mitä ajatuksia tarina herätti?
Tarina jätti minut jotenkin tyhjän päälle. En oikeastaan saanut kiinni surevasta Veronicasta enkä hillittömästi eläneestä Liamista. Suurperheen monenkirjavat tuntemukset toisia perheenjäseniä kohtaan olivat enemmänkin kuin hämmentäviä. Lopulta en oikein tiennyt mitään varmaksi ja pystyin vain lohduttautumaan sillä tiedolla, että tarinan kertoja Veronica taisi olla ihan yhtä eksyksissä. Veronican elämä suistuu raiteiltaan yllättävän kuoleman takia, ja vaikka kyseessä on ihminen, joka ei toisaalta ollut enää kovin läheinen, hän tuntuu läheisemmältä kuin kukaan toinen jo yhteisten muistojen takia. Sellaista se elämä kai on, ei aina järjellä selitettävissä...
lauantai 20. joulukuuta 2014
Vanki
Jussi Adler-Olsen
2007 suom. 2012
424 s./Gummerus
Mitä tapahtui ja kenelle?
Murharyhmäetsivä Carl Morck passitetaan Kööpenhaminan poliisilaitoksen kellariin uuden Osasto Q:n johtajaksi. Tässä uudessa tehtävässä Morckin on tarkoitus selvittää vanhoja rikoksia ja avustajakseen tämä saa erikoisen, mutta hyvin motivoituneen maahanmuuttajan Hafez el-Assadin. Samalla kun kaksikko alkaa tutkia viisi vuotta sitten kadonneen Merete Lynggaardin tapausta, Morck yrittää selviytyä itsesyytöksien painolastista. Edellinen työtehtävä nimittäin päättyi luotisateeseen ja kahakassa kuoli hänen läheinen kollegansa. Toinen kollega makaa pahasti vammautuneena sairaalassa.
Kirjan paikka jännitysgenren sisällä?
Adler-Olsenin Osasto Q-sarja tuo ainakin tämän ensimmäisen kirjan perusteella kivasti uutta jännityskirjallisuuden joukkoon. Tarina on todella sujuvasti kirjoitettu, viihdyttävä ja oikein mukava lukea. Lukufiilis ei mennyt pilalle, vaikka arvasinkin murhaajan heti kun hänen varhaisista vaiheistaan kerrottiin ensimmäistä kertaa. Varsinkin sympaattisen el-Assadin persoona jäi vielä kutkuttavasti osittain pimentoon ja Morckin on onnistunut säilyttämään pienen huumorinhippusen vaikeina aikoina eikä ole samalla tavalla rappiolla kuin useimmat muut kollegansa genren sisällä. Olen myös sattunut lukemaan niin monta alamaailmaan liittyvää jännäriä lähiaikoina, että oli virkistävää lukea perinteisempi murhatarina.
Minä ja Osasto-Q jatkossa?
Suhtaudun jännityskirjallisuuteen melko kunnianhimoisesti. Haluaisin lukea pinnalla olevilta jännityskirjailijoilta ainakin yhden romaanin jo ihan työnkin takia ja lista on edelleen loputtoman pitkä. Sen takia en kovinkaan usein palaa saman jännärikirjailijan tuotantoon vaan kerään mieluummin laajemmalta alalta lukukokemuksia. Nyt kuitenkin kiinnostaisi lukea ainakin Pullopostia, joka sai Lasiavain-palkinnon muutama vuosi takaperin. Metsästäjät-kirja ei ole saanut niin suurta hehkutusta osakseen, sen voisin hyvin skipata.
2007 suom. 2012
424 s./Gummerus
Mitä tapahtui ja kenelle?
Murharyhmäetsivä Carl Morck passitetaan Kööpenhaminan poliisilaitoksen kellariin uuden Osasto Q:n johtajaksi. Tässä uudessa tehtävässä Morckin on tarkoitus selvittää vanhoja rikoksia ja avustajakseen tämä saa erikoisen, mutta hyvin motivoituneen maahanmuuttajan Hafez el-Assadin. Samalla kun kaksikko alkaa tutkia viisi vuotta sitten kadonneen Merete Lynggaardin tapausta, Morck yrittää selviytyä itsesyytöksien painolastista. Edellinen työtehtävä nimittäin päättyi luotisateeseen ja kahakassa kuoli hänen läheinen kollegansa. Toinen kollega makaa pahasti vammautuneena sairaalassa.
Kirjan paikka jännitysgenren sisällä?
Adler-Olsenin Osasto Q-sarja tuo ainakin tämän ensimmäisen kirjan perusteella kivasti uutta jännityskirjallisuuden joukkoon. Tarina on todella sujuvasti kirjoitettu, viihdyttävä ja oikein mukava lukea. Lukufiilis ei mennyt pilalle, vaikka arvasinkin murhaajan heti kun hänen varhaisista vaiheistaan kerrottiin ensimmäistä kertaa. Varsinkin sympaattisen el-Assadin persoona jäi vielä kutkuttavasti osittain pimentoon ja Morckin on onnistunut säilyttämään pienen huumorinhippusen vaikeina aikoina eikä ole samalla tavalla rappiolla kuin useimmat muut kollegansa genren sisällä. Olen myös sattunut lukemaan niin monta alamaailmaan liittyvää jännäriä lähiaikoina, että oli virkistävää lukea perinteisempi murhatarina.
Minä ja Osasto-Q jatkossa?
Suhtaudun jännityskirjallisuuteen melko kunnianhimoisesti. Haluaisin lukea pinnalla olevilta jännityskirjailijoilta ainakin yhden romaanin jo ihan työnkin takia ja lista on edelleen loputtoman pitkä. Sen takia en kovinkaan usein palaa saman jännärikirjailijan tuotantoon vaan kerään mieluummin laajemmalta alalta lukukokemuksia. Nyt kuitenkin kiinnostaisi lukea ainakin Pullopostia, joka sai Lasiavain-palkinnon muutama vuosi takaperin. Metsästäjät-kirja ei ole saanut niin suurta hehkutusta osakseen, sen voisin hyvin skipata.
lauantai 13. joulukuuta 2014
Villi vaellus
Cheryl Strayed
2012 suom. 2013
403 s./Like
Mitä tapahtui ja kenelle?
Cheryl Strayedin on jo jonkin aikaa ollut vaikea saada omasta arjesta kiinni. Äiti kuoli muutama vuosi sitten ja avioliittokin hajosi. Elämä on kulkenut vääjäämättä kohti irtosuhteita ja huumeita. Millään ei oikein tunnu olevan väliä. Ratkaisu kaikkeen löytyy kuitenkin The Pacific Crest Trail -nimistä vaellusreitistä, jota Cheryl päättää lähteä tarpomaan. Itsensä löytämisen lisäksi matka on täynnä fyysistä kipua ja väsymystä, mutta Cheryl puskee sisukkaasti eteenpäin.
Miten löysin kirjan?
Seuraan Reese Witherspoonia Instagramissa ja hän on hehkuttanut tulevaa elokuvaansa Wild jo monen kuukauden ajan ja se onkin vaikuttanut todella mielenkiintoiselta. Eräänä päivänä kollega alkoi kehua naisesta ja villistä erämaasta kertovaa kirjaa ja pian yhdistinkin nämä teokset samaksi tarinaksi ja tartuin heti kirjaversioon. Yleensä tiedän aika hyvin mitä aion lukea seuraavaksi ja mitä sen jälkeen, joten tällainen pieni spontaani lukuhetki kaiken suunnitelmallisuuden välissä teki oikein hyvää:)
Lukukokemuksesta.
Varsinkin Cherylin tausta teki kirjasta mielenkiintoisen. Tavallinen nuori nainen kiinnostuu ulkoilmaelämästä ja päättää lähteä vaeltamaan yli 1500 kilometrin matkan yksin - todellakin olen kiinnostunut aiheesta! Väkisinkin kirjaa lukiessa miettii missä omat rajat menisivät, mitä jaksaisin ja missä vaiheessa luovuttaisin. Luin mielelläni varsinkin reissun fyysisistä ponnistuksista, henkinen puoli ei tällä kertaa liikuttanut juuri suuntaan eikä toiseen. Voi olla, että tässä onkin kirja, jonka elokuvaversio on enemmän mieleeni... Katsotaan miten käy!
Kenelle suosittelisin?
Jokaiselle kasvutarinoista ja itsensä voittamisesta kiinnostuneille lukijoille. Kirja sopii hyvin myös nojatuolimatkaksi Yhdysvaltojen länsirannikon karun luonnon keskelle. Minä en yleensä koe palavaa halua luonnon keskelle, mutta tällaiset vetävästi kirjoitetut kirjat kieltämättä saavat haaveilemaan aktiivisemmasta ulkoilmaelämästä.
2012 suom. 2013
403 s./Like
Mitä tapahtui ja kenelle?
Cheryl Strayedin on jo jonkin aikaa ollut vaikea saada omasta arjesta kiinni. Äiti kuoli muutama vuosi sitten ja avioliittokin hajosi. Elämä on kulkenut vääjäämättä kohti irtosuhteita ja huumeita. Millään ei oikein tunnu olevan väliä. Ratkaisu kaikkeen löytyy kuitenkin The Pacific Crest Trail -nimistä vaellusreitistä, jota Cheryl päättää lähteä tarpomaan. Itsensä löytämisen lisäksi matka on täynnä fyysistä kipua ja väsymystä, mutta Cheryl puskee sisukkaasti eteenpäin.
Miten löysin kirjan?
Seuraan Reese Witherspoonia Instagramissa ja hän on hehkuttanut tulevaa elokuvaansa Wild jo monen kuukauden ajan ja se onkin vaikuttanut todella mielenkiintoiselta. Eräänä päivänä kollega alkoi kehua naisesta ja villistä erämaasta kertovaa kirjaa ja pian yhdistinkin nämä teokset samaksi tarinaksi ja tartuin heti kirjaversioon. Yleensä tiedän aika hyvin mitä aion lukea seuraavaksi ja mitä sen jälkeen, joten tällainen pieni spontaani lukuhetki kaiken suunnitelmallisuuden välissä teki oikein hyvää:)
Lukukokemuksesta.
Varsinkin Cherylin tausta teki kirjasta mielenkiintoisen. Tavallinen nuori nainen kiinnostuu ulkoilmaelämästä ja päättää lähteä vaeltamaan yli 1500 kilometrin matkan yksin - todellakin olen kiinnostunut aiheesta! Väkisinkin kirjaa lukiessa miettii missä omat rajat menisivät, mitä jaksaisin ja missä vaiheessa luovuttaisin. Luin mielelläni varsinkin reissun fyysisistä ponnistuksista, henkinen puoli ei tällä kertaa liikuttanut juuri suuntaan eikä toiseen. Voi olla, että tässä onkin kirja, jonka elokuvaversio on enemmän mieleeni... Katsotaan miten käy!
Kenelle suosittelisin?
Jokaiselle kasvutarinoista ja itsensä voittamisesta kiinnostuneille lukijoille. Kirja sopii hyvin myös nojatuolimatkaksi Yhdysvaltojen länsirannikon karun luonnon keskelle. Minä en yleensä koe palavaa halua luonnon keskelle, mutta tällaiset vetävästi kirjoitetut kirjat kieltämättä saavat haaveilemaan aktiivisemmasta ulkoilmaelämästä.
tiistai 2. joulukuuta 2014
Varjojen huone
Erik Axl Sund
2012 suom. 2014
364s./Otava
Mitä tapahtui ja kenelle?
Ruotsalaisen Varistyttö-trilogian päätösosa, jossa aikaisemmista osista tuttujen Sofia Zetterlundin ja Victoria Bergmanin salaisuudet paljastetaan viimeinkin. Mitä järkyttäviä muistoja Victorian mieli yrittää vieläkin sulkea pois? Entä mitä tapahtui Victorian tyttärelle Madeleinelle? Entä mikä uskonnollinen lahko tuntuu olevan kaiken pahan takana? Ja jääkö lahkon jäsenistä yksikään henkiin?
Kirjan yllätysmomentti?
Takakansiteksti lupaili, että kun murhien taustat alkavat pikkuhiljaa selviämään, totuus on kamalampi kuin kukaan osasi kuvitellakaan. Päädyin pienen pohdinnan jälkeen kuitenkin siihen, että ensimmäisen osan raakuudet olivat ihan omaa luokkaansa eivätkä viimeisen osan paljastukset siinä mielessä enää oikeastaan hetkauttaneet tottunutta lukijaa. Pienimuotoista maton vetämistä lukijan alta kuitenkin esiintyi ja hyvä niin.
Mitä jäin kaipaamaan?
Sofian ja Victorian näkökulmasta kerrottu tarina toimi hyvin näinkin, mutta aina kun tarinaan liittyy pelottavia uskonnollisia lahkoja, mieleni kiihtyy nollasta sataan. Olikin harmillista, että monimutkaisessa tarinassa olisi ollut aineksia vaikka mihin, mutta lopulta kirjassa keskityttiin enimmäkseen mässäilemään väkivallalla kuin selittämään uskonlahkon taustoja.
Lukukokemuksesta.
Varistyttö-trilogia on ehdottomasti jännäreiden ystävän must-read. Ahmin sarjan jokaisen osan parissa päivässä eli ne todellakin ovat niin koukuttavia ja helppolukuisia kuin huhutaan. Nopeatempoisen ja kiinnostavan juonen luulisi kuitenkin jättävän selvempiä muistijälkiä, mutta tuntui vähän hassulta aloitella kolmatta osaa, kun en muistanut sitten yhtään mitään toisesta osasta. Tämän lukijan onneksi vanhoja tapahtumia kerrattiin siellä täällä, muuten olisin ollut ihan totaalisen ulalla. Ei siis auttanut, vaikka Otava julkaisi kaikki kolme osaa lyhyen ajan sisällä:D
2012 suom. 2014
364s./Otava
Mitä tapahtui ja kenelle?
Ruotsalaisen Varistyttö-trilogian päätösosa, jossa aikaisemmista osista tuttujen Sofia Zetterlundin ja Victoria Bergmanin salaisuudet paljastetaan viimeinkin. Mitä järkyttäviä muistoja Victorian mieli yrittää vieläkin sulkea pois? Entä mitä tapahtui Victorian tyttärelle Madeleinelle? Entä mikä uskonnollinen lahko tuntuu olevan kaiken pahan takana? Ja jääkö lahkon jäsenistä yksikään henkiin?
Kirjan yllätysmomentti?
Takakansiteksti lupaili, että kun murhien taustat alkavat pikkuhiljaa selviämään, totuus on kamalampi kuin kukaan osasi kuvitellakaan. Päädyin pienen pohdinnan jälkeen kuitenkin siihen, että ensimmäisen osan raakuudet olivat ihan omaa luokkaansa eivätkä viimeisen osan paljastukset siinä mielessä enää oikeastaan hetkauttaneet tottunutta lukijaa. Pienimuotoista maton vetämistä lukijan alta kuitenkin esiintyi ja hyvä niin.
Mitä jäin kaipaamaan?
Sofian ja Victorian näkökulmasta kerrottu tarina toimi hyvin näinkin, mutta aina kun tarinaan liittyy pelottavia uskonnollisia lahkoja, mieleni kiihtyy nollasta sataan. Olikin harmillista, että monimutkaisessa tarinassa olisi ollut aineksia vaikka mihin, mutta lopulta kirjassa keskityttiin enimmäkseen mässäilemään väkivallalla kuin selittämään uskonlahkon taustoja.
Lukukokemuksesta.
Varistyttö-trilogia on ehdottomasti jännäreiden ystävän must-read. Ahmin sarjan jokaisen osan parissa päivässä eli ne todellakin ovat niin koukuttavia ja helppolukuisia kuin huhutaan. Nopeatempoisen ja kiinnostavan juonen luulisi kuitenkin jättävän selvempiä muistijälkiä, mutta tuntui vähän hassulta aloitella kolmatta osaa, kun en muistanut sitten yhtään mitään toisesta osasta. Tämän lukijan onneksi vanhoja tapahtumia kerrattiin siellä täällä, muuten olisin ollut ihan totaalisen ulalla. Ei siis auttanut, vaikka Otava julkaisi kaikki kolme osaa lyhyen ajan sisällä:D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)