Mutta minä rakastan sinua

Eppu Nuotio
2015
283s./Otava

Mitä tapahtui ja kenelle?
Keski-ikäset Karin ja Lauri tapaavat yllättäen asuntonäytössä, jonne kumpaisenkin jalat ovat vieneet suorastaan kohtalon johdattamina. Molemmat ovat saaneet aikaisemmissa parisuhteissaan siipeensä ja ajatus uudesta rakkaudesta on tuntunut pitkään mahdottomalta. Mutta nyt Karinin ja Laurin katseet kohtaavat ja molemmin puoleinen kiinnostus herää.

Yllätyksellinen lukukokemus?
En osaa sanoa mitä odotin kun tartuin ensimmäistä kertaa Nuotion tuotantoon, mutta yllätyin kuitenkin kun lukukokemus oli niin...nuorekas. Pidin kirjailijan kirjoitustyylistä ja lukeminen sujui yhtä sujuvasti kuin esimerkiksi Pulkkisen tekstejä lukiessa. En ajatellut, että voisimme olla niin samoilla aaltopituuksilla tarinan kanssa, kun en varsinaisesti koe olevani kirjan kohdeyleisöä... Ystävänpäivään sopiva kansikuvakin antoi ehkä odottaa jotain hempeää hömppää, mutta vaikka rakkaus olikin kirjan kantava teema, tarina ja varsinkin sen hahmot olivat varsin arkisia.

Mikä varsinkin jäi mieleen?
Kirjan lukemisesta on jo useampi viikko, joten tätä onkin hyvä pohtia näin jälkikäteen. Oli kiva, että pääpari päätyi yhteen alussa niin vaivattomasti ja asiat vain loksahtelivat paikoilleen, mutta lopulta kiinnostuin kuitenkin Lauriin yksipuoleisesti rakastuneen nuoremman työkaverin mielenmaisemasta ja odotin jännityksellä, mitä kortteja kohtalolla on hänelle jakaa.