Alice Munro
1977 suom. 1985
259 s./Tammi
Kerjäläistyttö on tarina Rosesta, joka varttuu Hanrattyn pikkukaupungissa melko köyhissä oloissa. Yliopistossa opiskellessaan hän tapaa hyvästä perheestä lähtöisin olevan Patrikin, jonka kanssa seurustelu tarkoittaa Roselle parempaa elämää. Patrikin kanssa onnikin näyttäisi ensin olevan täysin mahdollista, mutta lopulta avioero on ainoa järkevä vaihtoehto. Itsenäistä elämää viettävä Rose elättää itsensä näyttelijän töillä ja yrittää siinä samalla löytää paikkansa maailmasta. Lapsuus- ja nuoruusmuistot kulkevat Rosen mukana tiiviisti, vaikka hän onkin päässyt pitkälle Hanrattystä.
En voi osua kovinkaan kauas totuudesta, jos sanon, että kirjassa kerrottu Rosen elämäntarina olisi hyvin voitu jättää kertomattakin.
Kaikki tarinassa on jotenkin liian tavanomaista, ilman mitään sen suurempia kohokohtia, ei oikein mitään mistä ottaa kiinni - tai kiinnostua lukijana. Jos Rose olisi oikea (julkisuuden) henkilö, hänestä olisi ehkä mielenkiintoista lukea haastattelu naistenlehdestä. Sellainen mukava muutaman sivun koonti hänen elämänsä pienimuotoisista seikkailuista. Kirjan muodossa tarina ei kuitenkaan oikein jaksa innostaa.
Toisaalta ylläoleva kommenttini on todella epäreilu, koska en oikeasti odota jokaiselta kirjalta ja sen henkilöiltä suurta elämän ilotulitusta. Tavallisen arjen kuvaaminen voi olla (ja usein onkin) parasta mitä kirjallisuudella on tarjota. Tällä kertaa päähenkilö ja hänen lähipiirinsä eivät vain oikein onnistuneet "viihdyttämään". Rosesta on jotenkin mahdoton oppia pitämään tai hänen edesottamuksistaan välittää. Luulisi että nuori nainen erilaisissa elämäntilanteissa herättäisi tunteita tai sympatioita lukijassa, mutta ei. Usein huomasin olevani pelkästään pitkästynyt ja siksi kirja onkin ollut kesken jo useamman kuukauden.
Mutta jos jotain huonoa, niin kyllä jotain hyvääkin: Munro kirjoittaa miellyttävästi, soljuvasti ja helppotajuisesti. Tekstiä lukee mielellään vaikka tarina ei imaisekaan mukaansa. Tutustun varmasti kirjailijan muihinkin teoksiin jossain vaiheessa, koska uskon että niillä on minulle enemmän annettavaa. Kirjailijahan tunnetaan novelleistaan ja tässäkin kirjassa tarina oli ehkä hieman novellimainen. Rosen tarina kerrotaan kronologisesti, mutta läheskään kaikkia elämässä sattuneita asioita ei käydä läpi. Kokonaisuus muodostuu merkityksellisimmistä hetkistä Rosen elämässä - ja ne merkityksellisimmät asiat eivät aina ole niitä perinteisesti tärkeimpinä pidettyjä, joka toki on virkistävää.
Lopputuomiona voisin lausahtaa, että ihan kiva. Painuu varmaankin pian unholaan, mutta ei lukeminen ajanhukkaakaan ollut. Ihan kiva. Ei maailmoja mullistava, mutta tarpeeksi mielenkiintoinen, jotta kirjan sai luettua loppuun ilman sen suurempia hampaan kiristelyjä.
Osallistun kirjan kanssa TB:n alakategoriaan Commonwealth, eli Kanadassa liikutaan tällä kertaa.
