Ihana nähä!

Anna-Leena Härkönen
2015
173s./Otava

Mitä tapahtuu ja kenelle?
Ihana nähä! on kokoelma kirjoituksia, joista suurin osa on ilmestynyt Anna-lehdessä vuosina 2003-2011. Kirjoituksissa puidaan niin ihmissuhdekoukeroita, matkustelua kuin naiseuteen liittyviä asioita.

Minä ja Anna-Leena.
On muutamia lukukokemuksia, jotka ovat jääneet mieleen keskivertoa kamalampina. Nämä kirjat eivät välttämättä edes ansaitsisi niin rusentavaa arvostelua osakseen, mutta jostain ne traumat ovat syntyneet... Minun ykkösinhokkejani kautta aikain ovat mm. Häräntappoase ja Sieppari ruispellossa. Tämä selittääkin sen, miksi en saa tartuttua Härkösen kaunokirjallisiin teoksiin. Härkösen kolumneja kuitenkin suorastaan rakastan ja voisin lukea niitä aina vaan. Kaikille suomalaisille naisille tekisi hyvää lukea Härköstä silloin tällöin;)

Lukukokemuksesta.
Kultarinnan jälkeen oli kiva lukaista jotain kepeämpää hyvänmielen kirjallisuutta. Ihana nähä! tarjosikin juuri oikeanlaista sielunhoitoa. Harmistuin vähän huomatessani, että olin onnistunut lukemaan lähes kaikki kolumnit jo aikaisemmin, vaikka en ole koskaan ollut aktiivinen Annan lukija. Vaan eipä tuo mitään, Härkösen kirjoitukset tuntuvat aina ajankohtaisilta ja kestävät ehdottomasti useamman lukukerran.

Halkaisukirvesmies elämä ja vähäisemmät teot

Roope Lipasti
2014
215 s./Atena

Mitä tapahtui ja kenelle?
Kuusihenkisen perheen elämässä sattuu ja tapahtuu. Perheenisä kirjoittaa arkisia mutta hulvattomia tapahtumia muistiin ja pohtii samalla mistä hyvä elämä koostuu. Ainakin tarvitaan roppakaupalla huumoria, joustavuutta ja luovuutta, jotta villeistä vuosista selviää hengissä.

Mieleen jäänyt henkilö?
Jokainen perheenjäsen on vuorollaan parrasvaloissa, mutta kirjan hyvä fiilis syntyy siitä, miten kaikki puhaltavat yhteen ja muodostavat onnellisen perheen.

Kirjan ansiot?
Vaikka en kokenut olevani kirjan varsinaista kohdeyleisöä, sen hyväntuulinen yleisfiilis koukutti minutkin. En yleensä etsiydy huumorilla höystettyjen kirjojen pariin, mutta tällä kerralla viihdyin oikeasti ja suupielen nykivät tämän tästä.

Kirjan lähisukulaisia?
Jo ihan ensimmäisistä kappaleista lähtien mieleeni tuli Anna-Leena Härkösen kolumnikokoelmat. Nyt saatiin vähän miesnäkökulmaa ja painotus oli enemmän perhejutuilla.

Kauhun tasapaino



Anna-Leena Härkönen
2011
395 s./Otava

Kauhun tasapaino on niitä oman kirjahyllyn herkkuja, joiden arvon oppii tuntemaan ihan yllättäen, silloin kun on ehkä jo luopunut toivosta. Aloittelin kirjaa pari vuotta sitten, mutta taisin elää tuolloin sellaisessa henkisessä tilassa, että en oikeastaan tarvinnut Anna-Leena Härkösen viisauksia, joten kirja jäi kesken. Taisin jopa voivotella, että yhden kolumnin luettuani olin lukenut ne kaikki...

Olin väärässä! Aina on oikea aika pirullisen hauskoille ja tarkkanäköisille mielipidekirjoituksille!

Otin kirjan mukaani töihin ruokataukolukemiseksi ja parin viikon aikana kokoelma olikin jo hotkaistu. Härkösen komiikantajua ei voi kuin ihailla. Jos välillä sattuikin ketuttamaan, ilahduin, kun Anna-Leenaakin risoi. Muutamia kertoja sattui niin, että omat vapaa-ajan keskustelut olivat sattumalta sivunneet samoja aiheita kuin kolumneissa. Usein olin itse oikein hyvällä tuulella ja kolumnien valitusvirret onnistuivat vain parantamaan fiilistä - nurinkurista, tiedän!

Juuri kun mies on kutsunut minua miljoonannen kerran tavalliseksi tomppeliksi, Anna-Leena päättää kertoa, millä tavalla hän on tomppeloinut menemään kaikki nämä vuodet. Kiitos henkisestä tuesta! Kun elämääni astui ensimmäinen suomenruotsalainen, oli Anna-Leenalla siihenkin sanottavaa, eikä vähiten suomenruotsalaisten hämmentävästä hyväntuulisuudesta:D Kun olin viettänyt useamman päivän kasvattaen täydellistä mielikuvituslasta, Anna-Leena päätti heittä omat kasvatusvinkkinsä ilmoille.

Alkuvuoden trendi oman kirjahyllyjen kirjojen suhteen on ollut lue-ja-kierrätä, mutta Kauhun tasapaino on kyllä tullut jäädäkseen!