Kaiken käsikirja

Esko Valtaoja
2012
212 s./Ursa


Oletpas, Esko, kirjoittanut kerrassaan mukavan ja mukaansa tempaavan kirjan!


Sen jälkeen kun päätin alkaa lukemaan täysin fiilispohjalta, sen mukaan minkä kirjan ajattelen tekevän minut kulloinkin kaikkein onnellisimmaksi, on lukeminenkin alkanut maistua ihan uudella tavalla. KonMari-menetelmä mullisti kuin mullistikin jotain perustavanlaatuisesti.


Yllätyksekseni olen huomannut, että ne kirjat, joihin olen lopulta päätynyt ovat olleet suurilta osin tietokirjallisuutta. Ilmeisesti tiedonnälkä kasvaa, kun aivot ovat muuten aika kivassa levossa äitiyslomalla.


Kirjan nimen mukaisesti Valtaoja käsittelee tuotoksessaan kaikkea mahdollista tärkeää lyhyesti ja ytimekkäästi. Miten kaikki sai alkunsa? Miten kaikki loppuu? Mihin ihminen sijoittuu kaiken muun keskellä? Mitkä ovat maapallon suurimmat historialliset käänteet? Entä voiko uskonto ja tieto käydä käsikädessä? Moni asia oli tuttu esimerkiksi lukion oppitunneilta, mutta kirjan kanssa oli todella leppoisaa kerrata asioita ja saada hyvää kokonaiskuvaa kaikesta.


Valtaojalla on ihan lyömätön tatsi saada vaikeatkin asiat tuntumaan yksinkertaisilta tai edes osittain ymmärrettäviltä. Osa maailmankaikkeutta käsittelevästä tiedosta meni kuitenkin vähän yli, vaikka kuinka yritin pinnistellä aivosoluni äärimmilleen:)


Muutama vuosi takaperin kirja oli iso hitti joulumyynnin aikoihin ja en kyllä ihmettele. Nyt kirjan luettuani voin kyllä hyvin todeta, että Kaiken käsikirja jos mikä on täydellinen lahjakirja lukevalle ihmiselle ja hyvää täytettä mihin tahansa kirjahyllyyn.

2001 avaruusseikkailu

Arthur C. Clarke
1968 suom. 1969
195 s./Kirjayhtymä

Katsoin pari vuotta sitten Stanley Kubrickin ohjaaman elokuvaversion ja se on ollut yksi hämmentävimmistä elokuvakokemuksistani. En liioittele sanoessani, että alun apinakohtauksen jälkeen olin vähintään sanaton. Ja ei elokuvankatselu siitä sen helpommaksi muuttunut ja viimeistään pätkän lopussa olin taas auttamattoman pihalla. Siispä ajattelin antaa kaikilla klassikkolistauksilla pyörivälle kirjaversiolle mahdollisuuden. Ja se kannatti!


Sain siis tarinan jujusta paljon paremmin kiinni lukiessani. Alun apinakohtauskaan ei tuntunut lainkaan sekavalta, kun kokonaisuuteen tutustui kirjoitetussa muodossa. Googletin teoskaksikon lukemisen jälkeen ja opin, että Clarke ja Kubrick tekivät projektejaan samanaikaisesti ja yhdessä. Clarke siis käsikirjoitti elokuvaa Kubrickin kanssa ja samalla laajensi alun perin novellin mitassa ollutta tarinaansa kirjaksi. Siksi versiot ovat niin uskollisia toisilleen.


Tarinassa seurataan suurimmaksi osaksi Löytö-nimistä avaruusalusta, joka on matkalla Saturnukseen tutkimaan yhtä sen kuista, Japetusta. Matkalla ovat mukana astronautit Poole ja Bowman sekä kolme talviunta nukkuvaa tiedemiestä, jotka on tarkoitus herättää vasta määränpään ollessa lähempänä. Matkaan tulee mutkia, kun HAL, pitkälle kehitetty tietokone, alkaa toimia itsenäisesti ja astronautteja vastaan.

Lukukokemus oli yllättävän hyvä - elokuvan nähtyäni en uskaltanut asettaa liian korkeita odotuksia kirjaversiolle. Toisaalta tarina ei kuitenkaan tehnyt kovinkaan suurta vaikutusta, siis ollakseen kuitenkin klassikko! Koko kirjan ajan minusta tuntui, että tarinalla olisi vaikka millaiset mahdollisuudet viihdyttää lukijaa samalla kun pohditaan kansantajuisesti mitä avaruuden tuolla puolen onkaan. Periaatteessa ihan uskottavista lähtökohdista kummunnut tarina meni kuitenkin lopulta liian oudoksi minun makuuni. Olikin siis vähän outoa lukea kirjaa, jonka parissa toisaalta viihtyi ihan mielellään, mutta silti tuntui pitkästyvänsä aika ajoin...

Joka tapauksessa oli virkistävää lukea avaruusseikkailu pitkästä aikaa:)

Linnunradan käsikirja liftareille

Douglas Adams
1979 suom. 1989
156 s./WSOY

Kun teen päätöksen astua kirjallisen mukavuusalueeni ulkopuolelle, teen sen yleensä melko realistisin odotuksin. Näin ollen odotukset pohjalukemissa tartuin tähän klassikkoparodiaan, sillä onhan Kosmoksen lumoa ja tähtisumua -haaste pian päättymässä ja avaruus tuntui muutenkin hetkellisesti paikalta, jossa halusin käydä tuulettamassa päätäni. Kaiken maailman 100. kirjan listoillahan tämä linnunradasta kertova kirja keikkuu poikkeuksetta, joten jo siinä mielessä se on aina ollut must-read. Harmi, että ennakkoaavistukset osuivat oikeaan, ja olin aika pettynyt tarinaan kokonaisuutena.

Adamsin avaruus-ilottelun kanssa kävi ite asiassa samalla tavalla kuin Rimmisen Nenäpäivän. Takakansiteksti alkaa elämään omassa mielikuvituksessa ihan omaa elämäänsä ja minä, joka en yleensä hae kirjallisuudelta lainkaan huumoria, alan lämmetä alkavasta tarinasta. Kun kirja sitten pikkuhiljaa etenee, tajuaa että sen toivoisin olevan paljon enemmän kuin mitä se on. Nenäpäivä sai toivomaan, että Irma, joka käy pimpottelemassa tuntemattomien ovikelloja yksinäisyyttään, päätyisi erilaisten ihmisten arjen keskelle käymään mielenkiintoisia ja yllättäviä keskusteluja. Toivoin hullun lailla, että kirjan luettuani minäkin haluaisin lähteä häiriköimään tuntemattomien iltapäiväteehetkiä ja eläisin ns. täysillä;) Samalla tavalla toivoin tällä kertaa, että liftarit, joilla on ainutlaatuinen mahdollisuus päästä mihin tahansa äärettömässä avaruudessa, kokisivat asioita, joita tavallinen ihminen voi vain haaveilla, jos on tarpeeksi mielikuvitusta. Olisin suonut liftareiden näkevän väkeä kaukaisilta planeetoilta, joutuvan hankaliin konfliktitilanteisiin erilaisten "kulttuurien" takia ja seikkailevan sydämensä kyllyydestä. Ja että kaiken tämän lisäksi liftareilla ja lukijalla olisi vielä hauskaakin yhdessä.

Sarjan ensimmäisessä osassahan maapallo tuhoutuu ja vain yksi henkilö selviytyy, kun hänen onnistuu sattuman oikusta liftata läheisen avaruusaluksen kyytiin maapallolla työtehtävissä olleen avaruuden asukkaan kanssa. Universumi on täynnä väkeä, jotka eivät tule toimeen toisten kanssa, ja näin ollen kulkupeliä pitää olla valmis vaihtamaan silmänräpäyksessä. Pikkuhiljaa seikkailun kokoonpano muodostuu sisältäen ihmisen lisäksi mm. masentuneen robotin ja universumin presidentin. Pian selviää, miksi maapallo tuhottiin - ja miten se ylipäätänsä aikoinaan sai alkunsa. Lukija kohtaa myös legendaarisen lausahduksen "Elämäntarkoitus on 42.", mutta ainakaan minua tarinan ensimmäinen osa ei voittanut puolelleen, joten en ole valmis kahlaamaan koko sarjaa selvittääkseni mikä viisaus kyseisen lauseen takana piilee.

Nyt kun ollaan jo valmiiksi negatiivisin mielin, on helppo ärähtää vielä muutamasta asiasta. Ensinnäkin sanaa ihminen käytettiin jatkuvasti monista muistakin avaruuden asukeista, vaikka minun (pettämätön) logiikkani sanoo, että vain maapallon asukkaat ovat ihmisiä ja muut linnunradan asukit ovat sitten jotain muita. Ja miksi äärettömästä avaruudesta löytyy jo kaikki samat asiat kuin maapalloltakin? Tarkoitan, että avaruuden taaperovaihe on myös nimeltään Antiikin aika ja myös avaruudessa tehdään argeologisia kaivauksia jne. Tylsää! Tietenkin kaikki tämä voi liittyä siihen, miten maapallo kirjan mukaan sai alkunsa eli että kaikki asiat olivat ensin olemassa avaruudessa ja ne ovat kulkeutuneet samannimisinä maapallolle. Mutta silti, koen sen silti kirjailijan rimanalitukseksi, ettei ole jaksettu keksiä muita nimia asioille - sehän on yksi fantasian ja scifin lukemisen hauskuus, että saa kirjaa lukiessa omaksua uuden sanaston;)

Toistaiseksi en ole onnistunut lukemaan hyviä avaruustarinoita, mutta tuli mieleen, että onkohan olemassa kirjoja, joissa olisi samanlaista meininkiä kuin esimerkiksi elokuvassa Apollo 13? Tarkoitan siis ihmisiä avaruudessa, uskottavia tapahtumia ja kiinnostavaa arkea avaruusasemalla? Saa tosin suositella myös hyvää perinteistä avaruusseikkailuakin.

Niin, ja tässä vaiheessa olisi ehkä ihan hyvä myöntää, että kyllä sitä tuli muutamaan otteeseen tirskuttuakin kirjaa lukiessa.

Kosmoksen lumoa ja tähtisumua
Mieskirjailijoiden 50 kirjaa

Avaruuden ihmeet




Stowell & Allen
2009 suom. 2011
99 s./Gummerus

Mitä tähtitiede on? Missä tähtitieteilijät työskentelevät? Missä on ulkoavaruus? Onko Marsissa elämää? Mikä pitää maailmankaikkeuden kasassa? Millaista on nykyinen avaruusmatkailu? Minkä muotoinen on maailmankaikkeus? Näihin ja kymmeniin muihin kinkkisiin kysymyksiin vastaa lasten tietokirja Avaruuden ihmeet.

Värikkäästi ja oivaltavasti kuvitettu teos on hivellyt ainakin minun näköhermojani ilmestymisestään lähtien. Kirja sisältää paljon oikeita valokuvia, mutta kansikuvassakin näkyvät piirretyt pikku-ukot ovat aika symppiksiä. En voi juurikaan kehuskella olevani avaruusnörtti, joten kirjallinen sisältö tuotti ihanan monia ahaa-elämyksiä. Jaksan esimerkiksi aina kummastella sitä, miten meille näkyvän tähden valo voi oikeasti olla jo kaukaista menneisyyttä, että kyseistä tähteä ei välttämättä ole enää ollut miljooniin vuosiin.  

Kirja on jaettu 8 kappaleeseen, joista eniten mieleeni jäivät Elämää avaruudessa, jossa perehdytään astronauttien elämään ja työskentelyolosuhteisiin avaruudessa sekä Maailmankaikkeuden tarina, jossa kerrotaan miten kaikki alkoi ja mitä ehkä tapahtuu, kun kaikki loppuu. Äärettömän mielenkiintoisia juttuja lyhyesti ja ytimekkäästi esitettynä! Kirjassa edetään loogisesti aihe kerrallaan, niin että kokonaisuus on helppo hahmottaa, mutta lisäksi sivulla vilisee paljon hauskoja nippelitietolokeroita.

Harmittaa, että olen lukijana sellainen kaiken heti unohtava. Avaruusaihetta on jo peruskoulussakin sivuttu useaan otteeseen, mutta tieto ei yksinkertaisesti jää päähäni samalla tavalla kuin monella muulla - ei vaikka kokisin aiheenkin mielenkiintoiseksi. Olen joka tapauksessa unohtanut jo suurimman osan tiedoista, jotka hämmästyttivät minua kirjan edetessä. Minulta on esimerkiksi mennyt täysin ohi se tieto, että Pluto ei nykyään olekaan enää planeetta vaan kääpiöplaneetta. Ja monet avaruusaiheiset toimintaelokuvat nähneenä pysähdyin ihmettelemään sitä faktaa, että avaruudessa ei ääntä kuulu, kun ei ole ilmaa, joka ääntä kuljettaisi, mutta niin se vain aina räjähtelee kovasti noissa toimintaelokuvissa:) Ja virtsakin kierrätetään avaruusasemalla juomavedeksi! Kaikenlaista ja vielä paljon muuta!

Suosittelen kyllä kovasti teosta avaruusaiheiseen tiedonnälkään, tätä on varmasti lapsen hauska tutkia yhdessä aikuisen kanssa ja suunnata sitten vaikka ulos tiirailemaan tähtiä kaukoputken avulla.

Osallistun kirjalla Kosmoksen lumoa ja tähtisumua -haasteeseen. Ei taida kestää kauan ennen kuin tartun taas haasteen tiimoilta uuteen avaruusaiheiseen kirjaan:)