Kun aika loppuu

Elina Hirvonen
2015
248 s./WSOY

Mitä tapahtuu ja kenelle?
Aslak seisoo Lasipalatsin katolla ja on tekemässä jotain peruuttamatonta. Samaan aikaan hänen äitinsä Laura kamppailee maailmantuskansa kanssa ja pohtii onko osannut olla tarpeeksi hyvä äiti. Aslakin sisko on päätynyt toiselle puolelle maapalloa, mahdollisimman kauaksi perheestään. Omaa veljeään hän ei osaa auttaa, mutta tekee kyllä parhaansa, jotta sotien runtelemassa maassa mahdollisimman moni selviäisi hengissä edes seuraavaan päivään.

Lukukokemuksesta.
Kirja ei yllättänyt, sain sen mitä oletinkin saavani. Osittain tarina tuntui olevan hyvinkin samantyylisistä palasista koottu kuin hänen edellinen romaaninsa. Molemmissa on ajankohtainen aihe, monimutkaisia perhesuhteita ja hätää kärsiviä ihmisiä niin Suomessa kuin kehitysmaissakin.

Oma lukuhistoriani Hirvosen suhteen.
Elina Hirvonen on yksi harvoista suomalaisista kirjailijoista, joiden kaikki kirjat olen lukenut. Itse asiassa olisiko jopa ainoa kirjailija... Hänen esikoiskirjastaan en loppujen lopuksi edes syttynyt sen erikoisemmin, vaikkei se missään nimessä täysin yhdentekeväkään ollut. Muistiinpanoja Afrikasta oli puolestaan todella mielenkiintoinen teos, jonka luin suorastaan ahmien. Kauimpana kuolemasta oli myös hyvä. Jokin Hirvosen tyylissä on iskenyt vähän niin kuin vaivihkaa, sillä en silti sanoisi, että Hirvonen on yksi lempikirjailijoistani. Onhan silti olemassa jokin syy, että palaan hänen tuotantonsa pariin kerta toisensa jälkeen - varmasti tämänkin kirjan jälkeen.

Kauimpana kuolemasta

Elina Hirvonen
2010
238 s./Avain

En tiedä missä hetkellisessä mielenhäiriössä päädyin nappaamaan kirjahyllystä matkalukemiseksi Ruotsin reissulle juuri tämän Hirvosen Afrikkaan sijoittuvan teoksen. Ohut pokkari oli toki mukavan kevyt kuljetettavaksi mukana muutenkin täydessä laukussa, mutta repaleinen lukuaikataulu, joka salli muutaman sivun lukemisen silloin tällöin ja eri vuosikymmenien välillä poukkoileva tarina eivät olleet paras mahdollinen yhtälö.

Kauimpana kuolemasta on kirjoitettu Sambiassa, jossa Hirvonen miehineen asui muutaman vuoden ajan. Luin pari vuotta sitten Hirvosen kolumnikokoelman Afrikasta. Muistiinpanoja vuosilta 2007-2009, jonka jälkeen tämän päivän Afrikka alkoi kiinnostamaan minua ihan uudella tavalla.

Tarinan keskiössä ovat suomalainen Paul, joka matkustaa lapsuutensa tuttuihin maisemiin eteläiseen Afrikkaan vakaana aikomuksenaan riistää henkensä siellä ja Ester, joka yrittää sinnitellä mukana elämässä menetettyään suuren rakkautensa. John ei ole ainoa ihminen, jonka Ester on vuosien aikana menettänyt, joten välillä elämän taakka tuntuu sietämättömän raskaalta. Tapahtumille toimii taustana paahtavan kuuma ja köyhä maa, joka ottaa demokratian haparoivia ensiaskeleita. Onko todella olemassa toivoa paremmasta huomisesta, kun kehitysapu takkuaa, korruptio rehottaa, ihmisiä kuolee lääkärin vastaanoton jonoon ja liian moni lapsi päätyy kadulle haistelemaan liimaa?

Hirvonen on todella taitava kirjoittaja, jonka Afrikka kiemurtelee ihon alle ja ajatuksiin. Ahdistavan todellisuuden kuvailun lisäksi tarinassa on vahvasti läsnä myös se karun kaunis ja maaginen Afrikka. Harmittelen yhä, että luin suurimman osan kirjasta sellaisissa tilanteissa ja mielentiloissa, jolloin keskittyminen oli parhaimmillaankin hankalaa. Vaikka näkökulmia oli vain kaksi, osa Paulin ja Esterin kertomista tarinoista liittyikin heille tärkeisiin ihmisiin eikä heihin itseensä ja välillä tapahtumien vaihdellessa oli vaikea pysyä mukana. Joka tapauksessa hieno kirja, jota uskallan suositella jokaiselle!

Kustantajan kirjaesittelyyn pääsee tästä.

Bloggaajakollegan esittelyyn puolestaan tästä.

Pitkästä aikaa Kirjallinen maailmanvalloitus etenee ja ruksaan luetuksi Sambian.