Ernest Hemingway
1952 suom. 1952
133 s./Tammi
Hemingwayn ehkä tunnetuin teos oli viimeinen lukematta jäänyt kirja taannoiselta lukumaratoniltani. Muutamat kirjat päätin skipata ihan suosiolla, mutta Vanhus ja meri jäi odottamaan oikeaa lukuhetkeä. Muutaman sanan voisin kyseisestä kirjasta vielä sanoa, ennen kuin suuntaan lomailemaan kauas koneen lähettyviltä.
Klassikkokirjan nimikin sen jo kertoo, tarinan keskiössä on siis vanhus - ja meri. Eräänä päivänä kalastusreissulla mies ajautuu veneineen kauas meren keskelle ison kalan vetävänä. Vanhuksen olisi toki mahdollista leikata siimat katki, ja päästää kala menemään, mutta hän haluaa mieluummin katsoa, mihin kaikki tämä johtaa, ja kuka selviää voittajaksi.
Täytyy myöntää heti kättelyssä, ettei Vanhus ja meri juuri tehnyt vaikutusta. Kirjan alussa kaikki vaikutti lupaavalta, pidän vanhoista miehistä päähenkilöinä aivan valtavasti - ja merikin on tullut tutummaksi tänä vuonna monen meriaiheisen kirjan takia. Loppujen lopuksi Vanhuksen seikkailu merellä jätti jotenkin kylmäksi. Olisin toivonut enemmän ajatusvirtaa tyyliin Pitkän päivän ilta, mutta Vanhus paljasti melko vähän itsestään ja menneisyydestään isoa kalaa seuratessaan. En oikein saanut mitään irti Vanhuksen tarinasta, mutta toki jännitin rystyset valkoisina kirjan loppuratkaisua. Pääsisikö Vanhus koskaan takaisin kotiin? Suuria ajatuksia jäin siis kaipaamaan, sillä vaikka Vanhus ehkä eli melko keskinkertaisen elämän, olisi hänellä varmasti ollut tarina jos toinenkin kerrottavana lukijoilleen. Olisin mielelläni pysähtynyt miettimään elämää juuri tämän kirjan parissa.
Osallistun kirjalla So American -haasteeseen. Tarkoituksena on ollut ruksia osavaltioita kirjan tapahtumapaikan mukaan, mutta koska Vanhus on kuubalainen, osallistun kirjalla Floridan valloittamiseen, jossa Hemingwayn talo on muutettu kotimuseoksi. Ja onhan se Kuubakin aika lähellä Floridaa, joten saa kelvata. Ruksin myös suoritetuksi Jaakon kirjasuosituksen, jonka sain aikoinaan blogisynttäreissäni.
