tiistai 4. helmikuuta 2014

Vapaus




Jonathan Franzen
2010 suom. 2011
634 s./Siltala


Milloinkohan sitä oppisi, ettei kirjoja (varsinkaan niitä todella kehuttuja) kannattaisi missään tilanteessa säästellä hyllyssä lukemattomana. Minä ja Franzen ei oikein sovittu yhteen ja olisin mielelläni kestänyt tämän takaiskun jo silloin pari vuotta sitten enkä nyt, kun olen pitkittänyt kirjaan tarttumista kuukausitolkulla ja antanut odotusten kasvaa suhteettoman suuriksi.

No, selviän tästäkin. Eli ihan suunnattoman suuresta pettymyksestä ei kuitenkaan ole kysymys.

Vapaus on taas niitä romaaneja, joita lukiessa kyllä ymmärtää sen ansiot, mutta ei itse pääse ihan samalle aaltopituudelle. Franzenin teos on ehdottomasti yksi suurista amerikkalaisista nykyromaaneista. Viiltävän realistinen kerronta antaa lukijalle oivan mahdollisuuden kurkistaa onnellisten, mutta silti niin onnettomien ihmisten elämään. Henkilöhahmot ovat kaikessa monimutkaisuudessaan aitoja ja uskottavia. Koin pitkään yhdessä olleen pariskunnan arkiset kamppailut mielenkiintoisena, mutta tarinasta puuttui jotain oleellista, jotain mikä olisi tehnyt siitä juuri minun kirjan.

Patty ja Walter Berglund päätyivät yhteen jo nuorina. Koripallossa loistanut Patty haaveili ehkä salaa erilaisesta elämästä, mutta valitsi lopulta Walterin, rehdin ja reilun nuorenmiehen, joka oli tottunut elämään muusikko-ystävänsä varjossa. Vuodet vierivät, pariskunnan lapset kasvavat ja oman elämän ongelmakohdat alkavat näkymään yhä selvemmin. Onko vielä mahdollista muuttaa suuntaa?

En tiedä liittyvätkö omat ongelmani kirjan suhteen siihen, että armoton rehellisyys kaikessa saa henkilöt vaikuttamaan osittain melkovastenmielisiltä tyypeiltä. Tiedän, kuka tahansa vaikuttaisi inhalta, jos hänen kaikista ajatuksistaan tehtäisiin tiliä, mutta silti... Minulle on kai sitten tärkeää kiintyä tarinoiden henkilöhahmoihin ja jos en tunne heitä kohtaan sääliä/rakkautta/ystävyyttä/empatiaa, heidän tarinaansa on vaikea päästä täysillä sisään. Turhauduin myös lopulta siihen, että kaikki tuntuivat koko ajan pilaavansa omat kuvionsa olemalla itsepäisesti väärän ihmisen kanssa, kieltäytymällä olemasta yhdessä oikean ihmisen kanssa, arvottamalla asiat väärin ja suhtautumalla kaikkeen niin negatiivisesti. Vaikka kai tuollaisia ihmisiä on sitten maailma pullollaan. Kiva.

Kustantajan arvioon pääsee tästä.

Kirjaa minulle aikoinaan blogini synttäripäivänä suositelleen Katjan kirja-arvosteluun puolestaan pääsee tästä. Synttäreiden kunniaksi kerätystä kirjalistasta riittää lukuvinkkejä vielä pitkään, mutta jokaisen aion jossain vaiheessa lukea. Ja sitä ennen en uutta vinkkilistaa kerääkään:D

12 kommenttia:

  1. Kivaa, että luit tämän "lopulta", vaikka et nyt sitten aivan ihastunutkaan. Minulle tämä on niitä The Kirjoja, jokin vain natsasi aivan täysin kohdalleen. Joskus tartun tähän vielä uudelleen. Ja Franzenin muukin tuotanto kiinnostaa, joskin esseistään en ole niin ihastuksissani ollut, vaikka kahden kokoelman verran olen niitä lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Franzen saa nyt hetkeksi jäädä. Seuraavaksi kokeilen Middlesexin ja Naimapuuhien kirjoittajan kirjoja. Molemmat muistaakseni löytyvät omasta hyllystäni.

      Poista
  2. Hah, omat fiilikseni kirjasta olivat samansävyiset... :-)

    VastaaPoista
  3. Silloin kun odotukset kasvavat todella suuriksi, voi kirjaan pettyä. Minulle kävi niin esimerkiksi Gallayn Tyrskyjen ja Ketun Kätilön kohdalla.

    Minä pidin Vapaudesta kovasti, vaikka kirjassa oli tyhjäkäyntiä ja turhia henkilöitä. Jotenkin silti Franzen loi ajallisesti komean ja henkilökaareltaan vahvan katsauksen amerikkalaisuuteen.

    (Sinulle on haaste :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyrskyt onkin minulla vielä lukematta. Siihen suhtaudun jo valmiiksi aika realistisesti: voi hyvinkin olla liian kaunis kirja minun makuuni...

      Tulen kurkkaamaan haasteen pikimmiten!:)

      Poista
  4. Ajattelin lukea tämän tänä vuonna. Yritän pitää odotukset kohtuullisina... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidän hetken taukoa tiiliskivistä ja jatkan sitten uusin voimin:)

      Poista
  5. Tämä kirja on ollut jo pitkään mielessäni, mutta en ole saanut aikaiseksi luettua. Jotenkin on tullut vähän sellainen varovainen fiilis tätä kohtaan, että onko sittenkään minun kirjani. Mutta koetetaan, katsellaan, josko kirja jostain putkahtaisi. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, samanlaisella varovaisuudella tartun jossain vaiheessa esim. Middlesex-kirjaan...:)

      Poista
  6. Hyvä, että luin arviosi - nyt voin yrittää hieman hillitä odotuksiani :) Vapaus saa kyllä odotella lukuvuoroaan vielä hyvän tovin, sillä piipahdin lukumatkallani juuri Yhdysvalloissa Oatesin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, mullakin odottaa Oatesin Putous omassa hyllyssä. En tiedä yhtään mistä se kertoo, mutta odotan jo innolla lukukokemusta:)

      Poista